Kivikauden rivitalo-malli Volosovon kulttuurista

VOLOSOVI.KIERIKKI800transparent.png

Venäjän kivikauden asutuksessa ja suomalais-ugrilaisen etniteetin kehittymisessä merkittävässä roolissa olleen Volosovon kulttuurin asuinrakennus-tyyppi näyttää kotiutuneen Suomeen miltei sellaisenaan. Tästä voidaan tehdä johtopäätöksiä astutuksen ja suomenkieleen johtavan kehitysjakumon leviämissuunnista.

Volosovon kulttuuri 3650-1900 BC (eKr.) Keski-Venäjällä, miltei Suomen naapurissa seurasi tännekin levinnyttä kampakeraamista Ljalovoa ja edelsi suomalais-ugrilaisia pronssikulttuureja. Volosovolla oli merkittäviä vaikutuksia myös Suomen alueen kehitykseen.

Volosovolaisilla tiedetään arkeologisten tutkimusten antaman tiedon perusteella olleen kahdenlaisia asuinpaikkoja:

  • Tilapäisesti käytettyjä leirejä, jotka liittyvät kalastukseen tai muuhun kausiluontoiseen toimintaan.
  • Ympäri vuoden asuttuja kyliä, joissa on suuria hirsitaloja.

Perinteisen käsityksen mukaan mestästäjä-keräilijät, mikä liitetään yhä mielikuva-tasolla suomalais-ugrilaisiin, olivat pysyvästi liikekannalla. Näin on ollut tapana ajatella, vaikka nykyaikaan asti metsästystä ja keräilyä elinkeinoinaan pitäneistä kansanryhmistä on ollut reaaliaikaista tietoa. Käytämme esimerkkinä Suomen Lapin kolttia:

  • Talveen 1938 asti #lapinkylä-elämäntapaansa jatkanut Petsamon kolttien Suonjelin (Suonikylän) siita (lapinkylä), jota nykyaikaiset tutkijat ovat voineet seurata paikan päällä, hajaantui pyyntikaudeksi l. kesäksi perhekohtaisille metsästys alueille, mutta kokoontui talveksi yhteiseen #talvikylään.
  • Suonjelilaiset olivat Euroopan viimeiset metsästäjä-keräilijät. -Porot olivat heille sivuelinkeino, kalastus yms. pääelinkeino.
  • Koska on käytettävissä aineistoa ”moderneista” pohjoisista metsästäjä-keräilijöistä, voimme jättää oppikirjojen ja muiden satukirjojen ”kiertelevät lappalaiset” unholaan.

Kivikauden pohjoisella metsävyöhykkeellä tuskin on menetelty toisin, kuin myöhemmin samoissa biotyypeissä. Pysyvät kivikauden kylät, jotka ovat voineet olla suuriakin, olivat yllätys suomalaisille tutkijoille, kun niitä alkoi löytymään. Pohjois-Ruotsissa ruotsalaiset tukijat nimittävät erästä kohdettä jopa ”kivikauden kaupungiksikin”.

volosovo.ruukut.terat.transparent
Volosovon keramiikkaa ja kivityökaluja.

Pysyvä asutuskeskus suurine hirsitaloineen on siis ollut mahdollinen viimeistään jo kampakeraamisena aikana. Paikallaan asumisen eräs ominaisuus on, että se mahdollistaa ympäristön muokkaamisen sen satoisuuden lisäämiseksi.  Näin on sekä tarve että tilaisuus maanviljelyn aloittamiseen. Nyt ei ole käytettävissä tietoja, missä määrin volosovolaiset niin tekivät, mutta viljely-elinkeinon nopea ilmaantuminen aina Äänisen rantoja myöten, ei ole voinut sivuuttaa Volosovon kulttuuriakaan.

volosovo.isokartta750.transparent.png
Kartantekijä on merkinnyt myös suomalais-ugrilaisten vesistönimien levinnäisyyden etelärajan, joka on hieman Volosovo-ilmiön arkeologisen löytöalueen eteläpuolella.

Huomaamme, että mainot volosovolaiset asustelivat (paljon) myöhemmän (ja ylimainostetun) Novgorodin seuduilta ja Laatokan ja Äänisen eteläpuolelta Moskovaan ja Hesarin äskettäin pannaan-julistamaan Volgan mutkaan asti.

Emme tulleet sieltä Volgan-mutkasta, vaan asutimme aluetta sieltä tänne. Suomenkieleen johtava kehitysjatkumo tarvitsi tapahtuakseen laajan alueen, jonka väestöryhmien kanssakäymisen kieli muodostui suomalais-ugrilaiseksi tai uralilaiseksi kieleksi, josta nykyiset suomen saukulaiskielet ovat kehittyneet.

Istuimme siis mm. nykyisen Venäjän (vuodesta 1991 alkaen taas Venäjä) pääkaupungin paikalla (merkitty karttaan: Moscow), paistaen ahvenia nuotiolla ja kertoen härskejä juttuja. Missään tapauksessa esi-suomalaiset eivät piileskelleet loputtomissa Venäjän ja Siperian metsissä, jossakin ”Olet Nyt Tässä” -pisteessä, ja hiippailleet nöyrän-anteeksipyytävästi kaikkia tärkeitä paikkoja ja tapahtumia vältellen kohti vihonviimeistä periferiaa, Suomea.

oletnyttassa.transparent.pngKaikkea muuta: Olimme siellä missä tapahtuu, ja olimme ne tekijät:

  • Ensimmäinen pohjoinen kuparia työstävä kulttuuri: Äänisen seudulla.
  • Maailman pohjoisin maanviljelyskulttuuri 6000 eKr: Itä-Karjala ja itäinen Suomi.

Volosovon kulttuurivaihe saattaa olla nykysuomalaisille sikäli kiinnostava, että saimme siellä ehkä kieleemme sen vaikutteen, joka aloitti kehityksen kohti itämerensuomalaista kieltä, -tai #Varhaiskantasuomea.

Voloson kulttuuri kohtasi Suomeenkin Baltian kautta edenneen nuorakeramiikan (”vasarakirveskulttuuri”, Corded Ware) itäisen edition Fatjanovo-Balanovon. Fatjanovolaiset olivat osa sitä kansainvaellusta, joka levitti indoeurooppalaisia kieliä Eurooppaan.

fatjanovo.balanovo.bellbeaker740transparent.png

Läntiseen Eurooppaan suuntautui nykyisestä Saksasta kellopikarikulttuuri (Bellbeaker– tai beaker-), ja nuorakeramiikka Puolasta ensin Baltian kautta Suomeen, ja sitten seuraavassa aallossa Skandinaviaan ja Keski-Venäjälle. Fatjanovo-Balanovo-ilmiö oli tätä jälkimmäistä muuttoaaltoa.

VOLOSOVO.FATJANOVO750transparent.png

Fatjanovolaiset olivat (puoli) liikkuvia pienkarjanhoitajia, kuten muutkin nuorakeraamikot. He olivat joutuneet lähtemään Puolan-Saksan alueelta todennäköisesti paikallisen ekologisen kriisin takia: Viljellyt alueet olivat köyhtyneet, tai ilmasto viilentynyt.

Nuorakeraamikot kohtasivat Suomessa kampakeraamisen väestön, jonka pääelinkeinoksi arvellaan metsästys-keräilyä. Maanviljelyn varhaisimmat merkit ovat kuitenkin aiempia, ainakin Itä-Suomessa.

Suomessa nuorakeramiikka levisi läntiseen Suomeen, -ja katosi. Tutkijat ovat pitkään pitäneet konsensuksena, että suomenkielen #balttilainat ovat peräisin nuorakeraamisen kulttuurin ja suomalais-ugrilaisten kampakeraamikkojen kohtaamisesta Suomen maaperällä.

Tämän teorian vaihtoehdoksi on nousemassa po. lainasanojen yms. omaksuminen fatjanovo-volosovo -kontaktissa. Ulottuihan suomenkieleen johtavan kehityksen näyttämö Pohjanlahdelta Volgan yläjuoksun sivujoille, Okalle ja Kamalle.

Volosovon kulttuurialue on myös mahdollinen suomenkieleen asti tulleiden indoarjalaisten lainasanojen omaksumispaikka. Indoeurooppalaisen kielryhmän indoarjalaista vaihetta edustanut Abashevon kulttuuri levitti enklaavejaan myös volosovolaiselle alueelle. Näiden asuinpaikkojen liittyminen kaupankäyntiin on hyvin mahdollista.

Volosovolaiset käyttivät metalleista kuparia, mikä ei yllätä sillä Garino Borin kuparikompleksi oli heistä Oka-jokea ylöspäin, ja pohjoisempana Äänisellä valmistettiin kupariesineita hyvin varhain.

volosovo.earlycopper740transparent.png

Karttaan on merkitty Äänisen ja Garino Borin kuparinvalmistus-kompleksit. Suomen pronssinvalmistuksen keskus muodostui pronssikauden alussa Kainuun seutuville, ja sen täytyy liittyä samaan ilmiöön, kuin mainitut.

Volosovo sai siis metallien käytön innovaatiota kahdesta suunnasta, -ja kielisukulaisilta. Metallin osuus tuon ajan käyttöesineissä oli kuitenkin vielä toissijainen: Kivityökaluja käytettiin yleisesti aivan kaikkialla rautakauteen asti.

Volosovo-kulttuuri ilmaantui Suomeenkin vahvasti vaikuttaneen Ljalovon ydinalueelle, jota professori Siiriäinen nimitti Keski-Volgan innovaatiokeskukseksi, syystä että tämä seutu on välittänyt suomalais-ugrilaiselle alueelle kaikki keskeiset esihistorialliset ilmiöt:

  • Keramiikan truntemuksen,
  • metalli-teknologian, ensin kuparin, sitten pronssin ja lopuksi raudan,
  • maanviljelyksen, ja mahdollisesti vielä:
  • Suomalais-ugrilaisen kielen.

Volosovo-kausi päättyi pronssikauden alkuun, jolloin samalle seudulle ilmaantunut tekstiilikeramiikka levitti Suomeen ja Pohjois-Skandinaviaan asti ne asiat, joita Keski-Volgalla oli kehitelty. Ananjinon kulttuuri on mielenkiintoisin Ylä-Volgan suomalais-ugrilaisista pronssikulttuureista. Sen myöhempi vaihe käytti rautaa.

ananjino.textiilikeramiikka.transparent

  • #Tekstiilikeramiikka (2.), Tekstilnoi keramiki, toi Pohjois-Skandinaviaan keramiikka-innovaation, joka suuresta osasta Ruotsia ja Norjaa puuttui vielä pronssikauden puolessavälissä. No, suomalais-ugrilaisilta saivat.
  • #Ananjinon kulttuuri (1.) levitti raudan käytön pohjoiselle ”Venäjälle” ja mm. Suomeen. Rannikkoseudut saattoivat hakea tietämystä mm. Virosta, josta rautakaudella tapahtuikin muuttoliikettä Suomeen, l. tulijoilla oli rautatieto itsellään jo valmiiksi.

Perinteinen käsitys, että puhutuilla kielillä on jonkinlaiset #alkukodit, joista ne lähtevät maailmalle kuin munasta kuoriutuvat kananpojat, ei ole enää pitkään aikaan ollut ainoa mahdollinen. Edistyneimmät tutkijat tarkastelevat mahdollisuutta, että yhteisöjen välisen kanssakäymisen kieli, ”lingua franca”, jollaisia ilmiöitä tunnetaan historialliselta ajalta ja nykyajastakin, voi olla laajallelevinneen kielikunnan lähtötilanne:

  • Vaihdon ja kaupankäynnin verkosto kattaa usean erikielisen asutuksen alueita.
  • Yhteydenpitoon erikoistuneet henkilöt, kaukokauppiaat (trader) kehittävät aluksi yksinkertaisen slangin, jossa on sanoja eri yhteydenpitoon osallistuvien ryhmien kielestä. Pidging Oseaniassa on yksi esimerkki: Sanat ovat paikalliskielistä ja englannista. Swahili muodostui itäisen Afrikan kaupankäyntiverkoston kattamalle alueelle. Sen sanat ovat paikallisista kielistä, osin arabiasta. Näiden kielten syntydynamiikka tunnetaan, ja sama ilmiö on voinut toistua esm. Pohjois-Venäjän ja Fennoskandian neoliittisen ja varhaismetallikautisen kaupankäynnin vyöhykkeellä.
  • Kauppaverkoston slangi vakiintuu ja kehittyy. Kauppayhteyksien laajetessa yhä uudet paikalliset ryhmät hyötyvät sen osaamisesta.
  • Mikäli samoihin kyliin muiuttaa väkeä eri etnisistä ryhmistä, he joutuvat kommunikoimaan keskenään em. yleiskielellä.
  • Seka-avioliitoissa yleiskielestä tulee kotikieli, -ja uuden sukupolven äidinkieli.
  • Yleiskieli voi olla käytössä kokonaisella #talousmaantieteellisellä vyöhykkeellä: 1. Läntisen Euraasian metsävyöhyke: Suomalais-ugrilainen tai uralilainen kieli; 2. Arovyöhyke Volgalta tai Djepriltä Keski-Aasiaan: Indoeurooppalainen kieli.

Kanssakäyminen luo kieliä, maantieteellisesti laaja kanssakäyminen suuria kieliryhmiä. Mielikuva, että joukko arkajalkoja tuohikontit selässään pöyrittää punaista olet-nyt-tässä-palloa läpi Euroopan pyrkien ennalta tietämäänsä päämäärään, ei ole käytännöllinen.

sarsa_tomitsa750.png

  • Kartassa Abashevo-kalmistot on merkitty AB. Abashevo-kulttuuri oli kieleltään indoeurooppalainen (indoiranilainen), ja vaikutti pitkälle itään aroalueille.
  • Srubnaja- l. hirsihautakulttuuri oli Jamnajaa seurannut IE-kielinen ilmiö. Sen kalmistot (asuinpaikat) on merkitty SRBN:llä.
  • Seima-Turbino-ilmiö oli pitkälle Siperiaan ulottuva pronssikaupan verkosto, jonka vaikutuspiirissä oletetaan olleen useita kansallisuuksia. Kaukokauppiaiden on päätelty olleen oma yhteiskuntaluokkansa, jonka kalmistoja -siis pysyviä tukikohtia, on tunnistettu muutamia. Kartassa merkinnällä ST. Seiman-tyyppisten esineiden löytöpaikkoja, pää-levinnäisyysalueen ulkopuolella, on merkitty st:llä.
  • Euraasian metallurginen provinssi on nimitys metalli-kaupan ja -tuotannon vyöhykkeelle, joka on käyttänyt mm. Etelä-Uralin kupariesiintymiä.
  • Arktisen tyypin kupari (arkt) on sanonta, jolla tutkijat välttelevät Äänisen kuparikompleksin mainitsemista.

Tapani Salminen, koosteessa ”Pohjan Poluilta”, 1999: ”Yksi paleolingvistinen seikka voidaan ottaa esille myös pohdittaessa sitä, miksi juuri suomalais-ugrilainen kielimuoto saattoi saada kauppa- ja sittemmin käyttökielen aseman laajalla alueella. Kielen ekspansion taustalla lienee aina jokin kieliyhteisön piirissä tapahtunut kulttuuri-innovaatio, joka tekee tuon yhteisön kielenkin oppimisen houkuttelevaksi ulkopuolisille.

Suomalais-ugrilaiseen kantakieleen on jokseenkin moitteettomasti rekonstruoitavissa metallia, siis lähinnä kuparia, tarkoittava sana, suomen vaski, eikä sen todistusvoima olennaisesti vähene, vaikka sitä pidettäisiin laina- tai hieman hämärää termiä käyttäen kulkusanana, koska sillä joka tapauksessa täytyy olla ikää niin paljon, että sen voi luontevasti ajatella periytyneen käytännöllisesti katsoen kielikunnan kaikkiin haaroihin, saamesta samojediin.

Suomalais-ugrilaisen kantakielen voisi näin ollen ajallisesti ankkuroida kivikauden loppuvaiheeseen, kun Carpelanin termiä lainatakseni ja suomentaakseni ensimmäiset kuparia kaupanneet treiderit (engl. trader) ryhtyivät liikkumaan Pohjois-Euroopassa.” (T.Salminen, s.22) Kartta yllä esittelee po. prosessin näyttämön.

Salminen jatkaa johtopäätöksillä: ”Suomen asutushistoriaan sovellettuna skenaario johtaa siihen varsin vakiintuneeseen käsitykseen, että Suomessa on asunut tuntematonta tai tuntemattomia kieliä puhunutta alkuperäisväestöä, mutta että ajanmittaan valta-asemaan pääsi suomalais-ugrilainen kielimuoto, joka Suomenlahden ympäristössä muuttui etenkin balttilaisten ja germaanisten vaikutteiden johdosta kantasuomeksi ja pohjoisempana sikäläisten kielikontaktien katalysoimana kantasaameksi.”

Salminen on hyvin oikeassa olettaessaan, että suomensukuisellä kielellä on täytynyt olla jokin arvovaltaa antava tekijä voidakseen levitä laajalle alueelle Jäämereltä ja Pohjanlahdelta Uralille ja metsän-aron rajalle eteläisellä Venäjällä. Se on voinut hyvinkin olla metallikauppa, johon kielikunnalle yhteinen sana vaski viittaakin.

Sikäli on tarkastelumme eräs olettamus, balttilaisen kielivaikutteen omaksuminen Fatjanovo => Volosovo, pitää paikkansa, joudumme olemaan Salmisen kanssa eri mieltä kielikontaktin tapahtumapaikasta.

Volosovolainen talomalli, josta tarkastelumme aloitimme, esiintyy siis arkeologisessa aineistossa Pohjois-Suomesta Keski-Venäjälle. Kierikin rekonstruktio (otsikkokuvassa) on melko varovainen. Nelikulmainen pohjaratkaisu viittaa hirsisalvoksen käyttöön, ja se on voinut olla korkeampi, kuin rekonstruktiossa. Käytännöllisesti ajatellen on ollutkin.

Pohjoisella metsävyöhykkeellä pyöreä kodan pohjan muoto on ollut lämpötaloudellisesti siinä määrin edullinen, ettei kulmikkaisiin ratkaisuihin ole päädytty, -ilman että käytössä on ollut pitkää ja järeää puutavaraa, jonka eristävyyskin on jo kevyitä kotarakenteita parempi.

slaavi.savupirtti.transparent.pngPuoliksi maahan upotettuja taloja on käytetty Suomessakin esihistoriallisina kausina. Paikoittain jopa nykyaikaan asti, vaikkakin hyvin harvoin. Slaaveille ne olivat tyypillisiä heidän levittäytyessään Puolan ja Valkovenäjän suunnasta pohjoiseen ja itään 600-luvulla jKr. Sitä ennen heitä ei Venäjällä ollut.

Oikealla tyypillinen kuoppatalo (savupirtti) slaavien Venäjälle-muuton ajalta 600 jKr.

Esihistoriallisia asuinrakennuksia on yritetty hahmottaa ja rekonstruoida monella eri tavalla. Kuten kuvasta (alla) näkyy,

Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä on jossainmäärin erilaiset lähestymistavat, vaikka tutkimuskohteilla on ollut suurinpiirtein sama kulttuuritaso ja tekninen osaaminen. Maailmalla onkin erittäin harvinaista, että kukaan yrittää ihan vängällä #epädramatisoida omaa historiaansa, mikä tapa näyttää muodostuneen Suomessa uudeksi normiksi. di-gold

VINKINGHOUSE.KIERIKKI750.png

Волосовская культура 

volosovo-talot.kaivaus.transparent

ВО́ЛОСОВСКАЯ КУЛЬТУ́РА

Волосовская культура – памятники

savukosken750trans.gif

Rautateknologia tuli Suomeen Karjalasta.

ANANJINO2220000011.png

Metallien käyttö alkoi Karjalassa Ruotsia varhemmin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s