Ihmisuhri Leubingenin ruhtinashaudassa

ruhtinashautaleubuingen0001

Pronssikauden alku merkitsi yleisesti ihmisten eriarvosuuden kasvua Euroopassa. Kuinka dramaattista se on voinut olla, siitä kertoo varhaispronssikautisen, alkuaikoinaan kuparia käyttäneen, Uneticen kulttuurin ”ruhtinashauta” Leubingenissa Saksassa. Ikääntyneen mies-vainajan seuraksi on tapettu hautaan nuori tyttö.

leubingen0001.jpg

Leubingenin ruhtinashauta, sääntö vai poikkeus?

Unetice:n, tai Aunjetitz:in, kulttuuri seurasi Saksassa, Böömissä ja Puolassa nuorakeramiikkaa. Huomattavien henkilöiden yksityiset monumentaalihaudat ilmaantuivat alueelle Uneticen myötä, ja yleistyivät po. kulttuurivaiheen aikana. Monumentaalihaudat on tulkittu #ruhtinashaudoiksi. Niihin haudattiin vain harvoja, valtaosan hautauksista tapahtuessa nuorakeraamisessa kulttuurissa jo käytettyyn tapaan: Yksittäishautoina ilman kumpua, vähäisillä hautalahjoilla.

Tavanomaisissa hautauksissa vainaja asetettiin sikiöasentoon, kuten mm. nuorakeraamisena aikana Leubingeniin haudattu merkkihenkilö aloitti tässäkin suhteessa uutta traditiota: Vainaja makaa selällään suorana, kuten hautauhrikin, joka on poikittain ”ruhtinaan” alavartalon päällä.

leubingen_vainajat.jpg

Leubingenin hauta on pronssikautiseksi ”ruhtinashaudaksikin” rikas: Pronssi- ja kultaesineitä on säilynyt, ja aseita. Vainaja on siis käyttänyt valtaa ja käynyt sotia, tai hänen nauttimansa arvostus on perustunut asemaan yhteiskunnan organisaatiossa.

Tutkija Dalia Anna Pokutta on 2015 julkaissut toisentyyppistä tietoa Uniticen kulttuurin johtavasta yhteiskuntaluokasta. Hän on tutkinut Uneticen kumpuhaudattujen henkilöiden luiden isotooppijäämiä, joista saadaaan eksaktia tietoa näiden elässään syömästä ravinnosta: Ei runsasta proteiinia, hiilihydraatteja. Sama suomeksi: Ei kokolihapihvejä, vaan puuroa ja velliä.

”Tulokset osoittavat hieman yllättävästi,  että upeisiin hautoihin haudatut ihmiset elivät lähes askeettisella ravinnolla. Pokutta vertaa heitä intialaisiin joogeihin. Hänen tulkintansa mukaan ruhtinashautojen vainajat olivat pikemminkin shamaaneja tai pappeja, kuin henkilöitä joiden valta olisi perustunut materiaaliseen omaisuuteen. …

Pokuttan väitöskirja ja eräät muutkin merkit viittaavat siihen, että Euroopan varhaiset pronssikautiset yhteiskunnat olivat eräänlaisia teokratioita, joissa uskonnollisilla johtajilla oli huomattavaa vaikutusvaltaa.”

Karin Bojs: ’Homo Europaeus, eurooppalaisen ihmisen pitkä historia’, Minerva 2016, alkuteos 2015, s.336

Bojs ei tohdi sanoa, että eräs vaihtoehto on, että henkilön vaikutusvalta ja status on perustunut valmiuteen käyttää väkivaltaa kanssaihmisiään kohtaan. Siinä Bojs ja Pokutta osunnevat oikeaan, että ”Mr.Leubingenin” loistelias hautaus tuskin on hänen henkilökohtaisen varallisuutensa ilmaus, vaan yhteiskunnallisen asemansa seurausta.

Vaikka ihmisuhrausta esiintyy myös tasa-arvoisemmmisakin yhteisöissä, Leubingenin hautauhri on ilmaus yhteiskunnan vakavasta jakautumisesta vastakkaisiin luokkiin, -jos marxilainen ilmaus sallitaan. Nuori nainen on tapettu yhden henkilön tuonpuoleiseksi huvitukseksi. Sikäli kun Tanskan #suoruumiit olivat ihmisuhreja, uhrauksella tavoiteltiin koko yhteisön menestystä t. selviämistä kriisistä.

Indoeurooppalainen invaasio Eurooppaan 3500 BC jälkeen oli siis tuonut maanosaamme:

  • Kokonaan uuden kieliryhmän, jota nyt puhuvat kaikki, lukuunottamatta baskeja ja suomensukuisia.
  • Noin 60% nykyeurooppalaisten isälinjoista l. YDNA:n haploryhmistä.
  • Uudenlaisen yhteiskunnallisen ajattelun, jossa ihmisten välinen eriarvoisuus on institutioinalisoitu, ja patriarkaalisen suku/heimo -ajattelun.
  • Em. lisäksi Keski-Aasiassa kesytetyn hevosen.

Euroopan koko väestön vaihtuminen on ollut mahdollisuuksien rajoissa.

Nimitämme Leubingen miestä täst’edes #kuninkaaksi. Suomenkielen ”kuningas” selitetään germaaniseksi lainaksi, kommenteilla, että suomessa sana on säilynyt lähimpänä sen alkuperäistä asua kantagermaanissa:

  • Kantagermaani: Kuningaz;
  • Saksa: König;
  • Ruotsi: Konung;
  • Englanti: King.
  • Suomi: Kuningas.

Siinä on vaan sekin, että ”kuningaz-kuningas” ei ole varmuudella indoeurooppalainen sana. Se on voitu omaksua suomeen samasta lähteestä kuin germaaniinkin, -tai olemme siepanneet sen ennenkuin kantagermaanin kieliympäristö on ehtinyt muokata sitä.

Kuningaz-kuningas on voinut olla käytössä, yhteiskunnallisen toimihenkilön tai porukan nokkamiehen nimityksenä Suppilopikari-kulttuurissa (TRB), Palloamfora-kulttuurissa, tai Uneticessa. Jostakin näistä sana on kulkeutunut suomeen. Ihmesanonta tuo ”kulkeutunut”. Eivät sanatkaan liiku, elleivät ihmiset vähintään keskustele.

Jos ”kuningas” on lainattu meille Uneticesta, joka kontrolloi Itämeren eteläpäässä tärkeitä alueita, mitä muuta he heiltä omaksuimme?

Pokuttan havainto useiden t. useimpien Uniticen kumpuihin haudattujen yhteiskunnallisesta roolista varmasti pitää paikkansa, vaikka meillä on Leubingenissa esimerkkitapaus, joka ei ole ollut filosofi, druidipappi eikä tietäjä, vaan aseiden käyttäjä. Että Uniticessa on ollut myös Pokuttan odottamia #tietäjiä, meillä on siitäkin konkreettinen todiste: Nebran kiekko. Sen muinaiset käyttäjät olivat uneticelaisia.

nebra_diskNebrasta, joka myös on Saksi-Anhaltia, löydetty ”Taivaankiekko” on pronssikautinen esine, mutta sen sisältämä tietämys on neoliittiselta kivikaudelta. Kiekko oli apuväline taivaan ilmiöiden tarkkailuun. Sen avulla on katsottu auringon nousuja ja laskuja, ja pidetty aurinkokalenteria.

Nebran kiekkoon tarvittu tietämys on kerätty tuhansien vuosien aikana sellaisissa maakehä-observatorioissa, kuten Goseck, -myös Saksi-Anhaltissa. Kivikautisten megaliitti-observatorioiden, Stonehenge etc., ylläpito ja tärkein päivämäärien pitäminen tiedossa on vaatinut juuri sellaisen klerikaalisen yläluokan, jollaiseksi Pokutta tunnisti tutkimiensa kumpuihin-haudattujen yhteiskunnallisen statuksen: Tähtitaivaan tarkkailuun ja aurinkokalenterin tarkkana-pitämiseen erikoistunut pappisluokka. Leubingenin kummussa meillä on kuitenkin kirveen-heilutteluun spesialisoitunut pronssikauden pikku-hitler?

Vastauksen paradoksiimme saamme ehkä Unto Salolta. Salo on huomannut, että varhaispronssikauden #patrarkaalisuutta julistavat sotakirveet antavat välillä tilaa symmetrisille ikäänkuin kaksoiskirveille. Salo:

”Kaksiteräiset kirveet, joilla ei Skandinaviassa ole esiasteita, ovat symboleina merkittäviä ja todistavat ymmärtääkseni syvällisestä uskonnollisesta ja sosiaalisesta muutoksesta: Palaamisesta matriarkaaliseen yhteiskuntaan ja uskontoon. Päätelmä perustuu analogioihin, joita saamme pronssikautisen Kreetan löydöistä.” Unto Salo, s.180, koosteessa ’Itämerensuomi -eurooppalainen maa’.

nuorakeramiikka-yksittaishautakultt-tanska001

Salo näkee siis, toisin kuin Marija Gimbutas, matriarkaatti-patriarkaatti -murroksen aaltoliikkeen-omaisena suhdannevaihteluna, joka nosti pintaan milloin toisen, millioin toisen trendin. Kuva yllä: Tanskan nuorakeraamisen kulttuurin, yksittäishauta-kulttuurin (enkelkravkultur) hauta-tumulus: Kumpua on käytetty kolmessa eri vaiheessa:

  • Vanhin /alimmainen: ”Sotakirves”-tyyppiset hautalahjat. => Patriarkaalinen elämäntapa.
  • II vaihe: Symmetrinen hautalahja-kirves. =>Matriarkaalisuuden restauraatio.
  • III, viimeisin, vaihe: Patriarkaaliseen taivaanjumala-uskontoon viittavaa kirves.

Paremman selityksen puuttuessa sijoitamme Leubingenin kuninkaana haudatun kirveen-heiluttajan patriarkaalistumisen hardcore-vaiheeseen, jolloin skyyttien joukkomurha-kurgaanihautauksia jäljiteltiin jopa keskellä Eurooppaa. Pokuttan analysoimat filosofi-kuninkaat sopivat taas Unto Salon hypoteesin suvantovaiheeseen.

Nebran kiekkojen ja neoliittisen kauden megaliittirakennelmien tarkoitus oli antaa asiantuntevissa käsissä tarkka tieto mm. kevätpäiväntasauksesta, ja sen avulla antaa viljelijöille oikea kyntöpäivä. Koska kuukaudet eivät mene tasan vuosien kanssa, tieto voitiin saada vain aurinkoa tarkkailemalla.

Ne spesialistit, jotka osasivat näitä välineitä käyttää, olivat yhteisölle hyvin tärkeitä, -ja heille siunaantui vaikutusvaltaa. Pokuttan löytämä johtaja-tyyppi on juuri tämä; Tietäjä, astronomi-kuningas.

Leubingenissa meillä on se toinen vaihtoehto: Arokulttuurien inspiroima valloittaja-viikinki? Eroavaisuus Vanhan Euroopan megaliitti-kauden kollektiivihautauksiin, joissa yhteisön jäsenten luut sijoitetaan Äiti-jumaluutta symboloivaan kumpuun odottamaan jälleensyntymää, ei voisi olla tätä jyrkempi.  di-gold

leubingen0000.jpg

Monta käsitystä neoliittisen kauden lopun murroksesta

Euroopassa tapahtui jotain hyvin dramaattista 3500-1800 BC välisenä aikana: Alkanut kulttuurikehitys koki jyrkän stagnaation, puhuttuja kieliä katosi ja korvautui indoeurooppalaisen kantakielen murteilla, jotka paikallisista kielistä vaikutteita saatuaan muodostuivat uusiksi kieliksi. Väestön määrä romahti, ja YDNA-linjoja katosi ja korvautui Kaspian-Aralin aroilta tulleilla haploryhmillä, mm. R1a:lla. Dramaattinen geeninvaihto on vasta nyt tulossa näkyviin tarkentuneissa YDNA:n alaryhmien tutkimuksissa.

Geenitutkijat välttävät havainnollistamasta, minkä tyyppinen muutosprosessi Euroopassa tapahtui. Ilmeisesti ainoastaan arkeologi Marija Gimbutas on kuvaillut prosessia mantereenlaajuiseksi tuhoksi, jota hän vertaa 1900-luvun kansanmurhiin. Gimbutas ei käytä arvovarattua sanaa #Holokausti, mutta lukijalle se tulee kyllä mieleen.

gimbutas-photo8Gimbutasin kirjoittaessa aiheesta hänellä oli käytössään vain arkeologinen aineisto. Sen perusteella hän osasi epäillä, että indoeurooppalaisen kieliryhmän tulo Euroopan puolelle Djeprin alajuoksua liittyy po. murrokseen. Gimbutas sijoitti IE-kieliryhmän ”alkukodin” (1900-luvun kielitieteellinen käsite) Etelä-Uralille, arokulttuureihin, pelkästään arkeologisten viitteiden perusteella. Myöhemmin kielentutkijat ovat päätyneet samaan tulokseen.

Gimbutasilla ei ollut käytössään modernin geenitutkimuksen tuloksia, niitä alkoi olla vasta 1990-luvulla, joten hän ei nähnyt muutoksen koko syvyyttä. Sekin, minkä hän löysi, riitti määrittelemään indoeurooppalaisten Eurooppaan saapumisen maanosan historian suurimmaksi katastrofiksi. Gimbutasin tutkimat Balkanin ja Itä-Euroopan neoliittiset kulttuurit olivat jo hyvin korkealla kulttuuritasolla tuhon tullessa arolta.

Tripolje-Cucutenin, tai Trypillianin, kulttuurin suurkaupungit (sen ajan mitoilla) tyhjenivät asukkaista ja unohtuivat vuosituhansiksi. Maidanets, josta olemme kirjoittaneet, oli 3500 BC saman kokoinen kuin Kiova, jonka mongoliarmeija tuhosi v.1241 tappaen kaikki asukkaat. Kiovastakin olemme kirjoittaneet (linkit alinna). Vältämme kuitenkin rinnastamasta 1:1 indoeurojen invaasiota myöhempiin samansisältöisiin prosesseihin, yksityiskohtien osalta. Suuret linjathan ovat toki samat.

Marija Gimbutas nosti esille kulttuuri- ja elämäntapa-murroksen ”matriarkaatista” l. sukupuolisesti tasapainoisesta maailmasta ”patriarkaaliseen” l. #herruusyhteiskuntaan, –Riane Eislerin sanoin ilmaistuna. Gimbutasin mukaan muutos neoliittisten maanviljelyskulttuurien elämäntavasta metallia käyttävien kulttuurien #patriarkaaliseen järjestykseen ei voi olla kulttuurievoluutiota, vaan on tapahtunut ulkopuolisen hyökkäyksen seurauksena. Leubingenin hautauksessa meillä on esimerkki jälkimmäisestä, tai sen seurauksista. Ihmisten eriarvoisuuden institutionalismista ei voine runollisemmin ilmaista, kuin on tehty Leubingenin ruhtinashaudassa?

Kalmistopiirin Artikkelista huomasimme, että Gimbutas onkin käyttänyt työssään Leubingenin aineistoa, millä lienee ollut jokin osuus hänen johtopäätöksissään. Gimbutas toimi Kaliforniassa UCLA:n arkeologian professorina, ja oikeastaan perusti USA:hän Euroopan arkeologian tutkimuksen. Ennen häntä ei siellä sellaista ollut. Johtamalla kaivauksia Itä-Euroopassa hän sai ainutlaatuisen hyvän kokonaiskuvan neoliittisen kauden ja metallikausien taitteesta.

Siteeraamamme Unto Salo näkee po. murroksen hieman toisin. Hänen mukaansa patriarkaalinen arvomaailma, jota hän tarkastelee yhteydessä taivaan- ja ukkosen-jumaluuksien personoitumiseen ja maskuliinistamiseen, oli tullut Eurooppaan jo nuppivasarakirveiden löytyessä suppilopikarikulttuurin (TRB) kontekstissa. Salo näkee useita muutosvaiheita, jolloin matriarkaalinen tendenssi voimistui uudelleen, ja sitten tekee taas tilaa patriarkaaliselle. Po. tarkennus ja kuvan monivivahteistuminen on ihan odotettavissa. Gimbutasin tuli keskittyä siihen, tapahtuiko muutos todella ja oliko se kulttuurievoluutiota vai ulkopuolinen impulssi.

Göteborgista käsin työtään tekevän Dalia Pokuttan isotooppitutkimukset Uneticen oletetun yläluokan (=isoihin kumpuihin runsailla lahjoilla haudattujen) luihin jääneistä elämän aikana nautitun ravinnon jättämistä merkeistä antavat täysin toisensuuntaisen kuvan po. ”ruhtinaista”, kuin Leubingenin tutkimuskohde. Pokuttan materiaalissa näyttäytyy Gimbutasin kuvausten mukainen ”vanhaeurooppalainen” johtajisto, mutta hänen teorinsa mukaan väärässä paikassa. Askeetti-filosofi-senaattoriluokka olisi sopinut paremmin indoeurooppalaisten invaasiota edeltäneen Euroopan kokonaiskuvaan, kuin Uneticeen josta Pokutta sen löysi.

goseck-wintersonnenwende_7603Unetice oli vaikuttanut vahvasti niihin kulttuureihin, joissa kelttiläinen etniteetti myöhemmin teki tuloaan. Emme voi olla ajattelematta puolimytologista druidi-pappi -ilmiötä Pokuttan vegetaareista lukiessamme. Saanemme poiketa tylsän vakavasta tarkastelusta vähän runollisemmalle tasolle? Kalevalaiselle:

Dalia Pokuttan isotoopeillaan askeetti-druideiksi todistamien Uneticen kumpuhaudattujen osaamisalue, ja se vipu jolla he kampesivat itsensä yhteisön johtajiksi, oli tietämys: Neoliittisissa kivi- puu- ja maakehissä (Goseck-linkki alempana) vuosituhansien aikana kerätyn astronomisen tiedon hallinta. He osasivat määrittää auringonousujen avulla keväälle oikean kylvöpäivän (kevätpäiväntasaus + n päivää).

nebra_auringonlaskut-nousutVäki kunnioitti heitä suuresti, sillä ilman heidän tietoaan viljelytulos oli epävarmaa, ja saattoi tulla nälkä. Tämän tietämyksen symboli oli Nebran kiekko, Kirjokansi, joka oli myös instrumentti jota #tietäjät käyttivät.

Kun Vanhan Euroopan, josta po. tietämys oli peräisin, elämäntapa oli ollut #matriarkaalinen, Kalevalassa kirjokansi-tiedon haltijaa kutsutaan Pohjan Akaksi. Uudessa, väkivaltaisessa ja patriarkaalisessa, maailmassa oli myös noussut (metalli)aseiden käyttöön valtansa perustava yläluokka, jota Leubingeniin haudattu psykopaatti edustaa. Sikäli kuin nämä pääsevät kirjoittamaan historian, he nimittävät itseään vaikka ”Päivölän väeksi”. Ilman asianmukaista lisenssiä.

  • Leubingen-pomon indoeuro-heimo hyökkää Eurooppaan. He ovat kuulleet, että täkäläisillä on varallisuutta antava ihmetieto t. ihmekapistus, -nimitämme sitä vaikka Sammoksi tai ”taikaseinäksi”.
  • Indoeurot saavat haltuunsa maakehä-observatoriot ja alistavat henkiinjääneet maanviljelijät. Ratsusotureille se on helppoa, sillä pellot voi aina tuhota jos väki ryppyilee.
  • Juhlittuaan voittoaan ja vallan anastamista, uudet johtajat heräävät krapulaan: Ruoka loppuu kun kukaan ei ole osannut laskea oikeaa kylvöpäivää. ”Sampo on hajonnut tuhansiksi sirpaleiksi.”
  • Jalon ”arjalaisen” yläluokan johtajakin kuolee, ja jengi hautaa hänet isoon kivikasaan. Tuonpuoleiseksi lohduttajaksi tapetaan joku tyttö, joka on jostain syystää jäänyt raiskaamatta. Siellä ne nyt makaavat kuopassa, kuin Väinämöinen ja Aino.

Tarinan elementit:

  • Tieto, joka tuo vaurautta.
  • Tiedon kadottaminen ihmisten valtataistelun kautta.
  • Vanha mies-johtaja tavoittelee nuorta naista => nainen kuolee.

Uneticessa ei lopulta käynyt ihan näin. Sittenkin löytyi joku joka osasi käyttää ”Sampoa”. Oikeat tietäjät palasivat valtaan, ja kiitollinen kansa syötti näille viljanjyvistä tehtyä puuroa. Ainakin tämä on tapahtunut. Dalia Pokutta on löytänyt isotoopit. di-gold

leubingen0001.jpg

Linkkejä:
https://kalmistopiiri.wordpress.com/2017/03/22/leubingenin-pronssikautinen-ruhtinashauta/

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2017/02/23/pronssikauden-ylimysto-pappeja-ja-askeetteja/

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2017/03/18/maahanmuutto-ennen-ja-nyt-hunnit-ja-nomadiheimot-eurooppaan/

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2017/02/25/eurooppa-ja-indoeurooppa-kaksi-eri-komponenttia/

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2016/10/10/suomen-kivikautiset-rakennelmat-olivat-aurinkokalentereita/

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2016/10/10/maanviljely-alkoi-suomessa-aiemmin-kuin-ruotsissa/

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2017/03/17/arokansojen-vaikutus-venajan-historiassa/

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2017/03/09/maailman-ensimmaiset-suurkaupungit-euroopassa-4000-ekr/

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2016/11/27/kivikauden-observatorio-ja-auringon-temppeli-saksassa-goseckin-maakeha/

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2016/10/10/suomen-kivikautiset-rakennelmat-olivat-aurinkokalentereita/

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s