Suomi on kahden hybridisotijan ristitulessa

Susanna Kaukinen kirjoittaa Suomen geopoliittisesta asemasta: Venäjä painostaa kaikkia naapureitaan, ja uhkaa hybridisodalla, länsi tuo Suomeenkin miehitysjoukoiksi kehitysmaalaisia sotilaskarkureita ja islamisteja. Ole sitten siinä.

Gerasimov-doktriinista eli ”hybridisodasta”

Tuli hieman lueskeltua politicoa ja mm. tämä (linkki) artikkeli. Ensimmäinen havainto on se, ettei siinä ole mitään kummallista, että heikompi osapuoli käyttää epäsuoria vastatoimia. Nythän hybridisotaa tai epälineaarista sodankäyntiä, tai Gerasimov-doktriinia pidetään jonkinlaisena suurenakin kummallisuutena. Vastarintasissit ovat aina haastaneet ylivoimaisen vihollisen epäsuorilla keinoilla. Siksei ole lainkaan eriskummallista, että Venäjä valtavan vahvan USA-NATO:n vastapuolena käyttää tällaisia keinoja. Eikä ole yllättävää, että poliittiseen kenttään vaikuttaminen – tai paremminkin – kohdemaiden kansojen mielipiteisiin vaikuttaminen on halpa ja tehokas keino. Ja varsin vanha sellainen. Lännen propaganda kun on monelta osin sitä itseään: Propagandaa. Esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan jälkeen sotien aikainen vastakkainasettelupropaganda riisuttiin ja todettiin propagandaksi. Toisen maailman sodan jälkeen Saksaa vastaan käytettyä propagandaa ei ole vieläkään oikeastaan purettu eikä saksalaisten demonisointiin käytettyä propagandaa ole koskaan vedetty pois ja sitä monessa mielessä jatketaan vieläkin – osin erittäin tuhoisin seurauksin – vieläpä. Venäjällä on tottakai oma propaganda. Se voi osin olla vieläkin sakeampaa kuin lännen propaganda joiltain yleiseltä osin, mutta mitä sitten? Ei se muuta sitä tosiasiaa, että meidän historiamme on kirjoitettu voittajien toimesta eikä sitä tosiasiaa, että tätä voittajien kirjoittamaa propagandaa, ja osittain jäljelle jäänyttä sotapropagandaa, käytetään itsessään hybridisodan aseena eurooppalaisia ja Eurooppaa itseään vastaan meidän omien eliittiemme toimesta. Ei tähän tarvita Venäjää! Eurooppaa on miehitetty vihamielisillä musulmaaneilla sen propagandan varassa, jota lännessä jo on ilman Venäjääkin. Mikään maa, valtio ja kansakunta ei kykene puolustamaan itseään ilman identiteettiä ja sen päälle rakentuvaa patriotismia. Ja tämä puolustuskyvyttömyys ei koske vain sotilaallisia uhkia vaan yhtälailla mm. kansainvaelluksia. Identiteetittömän – tai peräti itseään vihaavan – vasta-identiteettisen – vihollisen näkökulmaa itseään kohtaan käyttävän Saksan toimet musulmaanien kansainvaelluksen suhteen ovat olleet 100% arvattavia, eli 100% tuhoisia niin Euroopalle, eurooppalaisille kuin koko läntisen maailman kyvylle missään mielessä puolustaa itseään tai omia etujaan.

Saksalaisten itseinho uhka koko Euroopalle.

Saksa on vetänyt mielipuolisuuteensa mukaan myös muita maita, joista tilanteen aivopesulliset elementit ovat tunnistaneet lähinnä pitkään Neuvostoliiton alaisuudessa olleet Itä-Euroopan maat ja kansat. Heidän identiteettinsä on selvä ja heidän patriotisminsa on vahvaa ja heille on itsestään selvää, että valtion tehtävä on kussakin maassa pitää huolta oman kansan yhtenäisyydestä ja eduista. Muualla, kuten Suomessa, asia ei mitenkään itsestäänselvästi näin ole – Ruotsista puhumattakaan. Länsi / Eurooppa on henkisesti heikko ja se on selvästi helpoin ja halvin kohde voimakashenikselle Venäjälle. Liberalismi, totuusrelativismi ja arvorelativismi ovat hävittäneet totuuden toteemin länsimaisista maista.Tässä tilanteessa on helppoa syöttää mitä tahansa pajunköyttä maiden kansoille ja saada heidät käyttäytymään demokraattisessa ympäristössä ongelmallisesti, kun dekandenssi – rappio – ja kansallisen hajaannuksen tila on vallalla. Mikä vakavampaa, lännen johtajat ovat vedättäneet lännen kansoja pitkän aikaa ja raskaasti, joten kansan vedättäminen on sitäkin helpompaa ja eräänä keinona tähän iskemiseen on yksinkertaisesti se, että paljastetaan länkkärijohtajien valheita, joita he ovat mediavallan avulla surutta laskeneet liikkeelle viljavissa määrin. Lännen propagandakoneisto – ”manufacturing consent” -koneisto on levällään kuin jokisen eväät ja sen heikkoutta hyväksikäyttää niin n.s. populistit kuin varmasti myös Venäjä – ja monet muut toimijat, toimitahot ja maat. Kysymys ei ole siitä etteikö länsi saisi kansalaisiaan uskomaan totuutta vaan siitä, että länsi ei saa kansalaisiaan uskomaan omia valheitaan lainkaan siinä mittakaavassa kuin se on tottunut. Näinpä lännen eliitit ovat nyt osin housut kintussa. Brexit, Trump – ja mitä seuraavaksi? Demokratia on eliitille pirullinen peli, jos se ei hallitse tiedotusympäristöä riittävän täydellisesti ja lännessä kylmän sodan konsensuksen ja ikuisen liberalismin eliitti on menettänyt otteensa tiedotusvallan kahvasta. Venäjä varmasti omalta osaltaan tukee tätä otteen lipeämistä, koska se varmaankin on Venäjän etu. On kuitenkin tärkeä kysymys, mikä on meidän etumme. Vaikkemme pitäisi Venäjästä lainkaan, me saatamme pitää totuudesta ja on selvää, ettei sen kummemmin Venäjää kuin meidän eliittejämme kiinnosta totuus. Heitä kiinnostaa kansan mielipiteiden hallinta – yleisen mielipiteen luominen (manufacturing consent). Me hallintoalamaiset emme välttämättä kuitenkaan ole mitenkään erityisen innostuneita olemaan tässä kovin myötäkarvaisia, kun vaikuttaa ilmeiseltä, että meidän valtioitamme hävitetään. Jokaisella kansalla on oikeus kotiin ja kotimaahan ja kysynpä vaan, mihin me sitten muka menemme, kun meidän kotimaamme on riistetty meiltä kansainvaelluksilla? Juutalaisilla sentään on Israel, johon paeta, kun olot muuttuvat liian kuumiksi vaikkapa Ranskassa, mutta mihin me eurooppalaiset menemme, kun meidän eliittimme ovat luovuttaneet meidän kotimaamme muukalaisille, joiden arvoja, tapoja ja uskontoja me emme jaa emmekä voi suvaita? Meidän etumme ei ole tulla kummankaan osapuolen – sen paremmin lännen kuin idänkään – vedättämäksi. On ilmeistä, että hallintoalamaisen asemasta meidät aiotaan kertakaikkiaan polkea kuin lehmän läjä rautasaappaan alle. Niinpä tässä informaatiosodan keskellä olennaista on muistaa, että identiteetti on kansankunnan alasin, jonka päälle patriotismi voidaan takoa ja että ilman identiteettiä meillä ei ole mitään. Edes tulevaisuutta.

Moni-identiteetti tarkoittaa: Ei identiteettiä ollenkaan.

Monikulturismin nimenomainen idea on moni-identiteetti – tai toisin sanoen – ei identiteettiä ollekaan, jotta kaikille identiteeteille niiden yhteensovittamattomuudesta huolimatta jää yhtälälainen ja tasa-arvoinen elintila. Ongelmana asiassa on se, että tällainen yhteiskunta on tavattoman helppo lyödä hajalle hybridisodan keinoin: tarvitsee vain yhyttää toisiaan jo valmiiksi vihaavat kansanosat toistensa kurkkuihin kiinni ja jatkaa siitä muiden hybridisodan toimien kera. Silti lännen ratkaisu tähän, sisäisen hajanaisuuden kieltäminen, sen esille nostamisen rankaiseminen ja kaikenlaiset totalitaristiset otteet ovat tuhoon tuomittuja. Integraation lähes täydellinen epäonnistuminen ja etnis-uskonnollisten enklaavien suvaitseminen ovat johtaneet käytännössä tilanteeseen, jossa suuri osa Eurooppaa on valmiiksi osin libanonisoitunessa tilassa. Lännen eliitit ovat aivan itse kaivaneet meidän hautamme. Venäjän ei tarvitse kuin puhaltaa ja korttitalo kaatuu. Vaikka pidänkin Venäjää aina uhkana, minun on vaikeaa syyttää tilanteesta Venäjää, joka on lännen eliittien ja heidän valheidensa, heikkoutensa, historiattomuutensa ja typeryytensä mitä aidoin luomus. Viisaampi olisi ymmärtänyt, että identiteetti on kansakunnan sydän, patriotismi sen henki ja yhtenäisyys paitsi sen todellinen voimavara, myös sen olemassaolon välttämätön edellytys. Euroopan tulevaisuus on hiuskarvan varassa ja ilman kansallisen identiteetin havahtumista, vanhojen kansakuntain liimojen käyttöönottoa meidän palettimme hajoaa yhä pahemmin. Puolesta hengen ja heimon ja maan, kodin, uskonnon ja isänmaan puoelsta tai sitten sen tekee meidän jälkeemme joku aivan muu. Identiteetti ja patriotismi eivät ole kansallisia haitakkeita tai rasistisia antisemitismejä islamfobialla kuorrutettuina. Identiteetti ja patriotismi ovat kansankunnan jatkuvan olemassaolon välttämätön edellytys ja yhteiskunntasopimuksen kaikkein kovin ydin: me emme ole vain perineet isänmaatamme meidän vanhemmiltamme vaan olemme sen lapsillemme velkaa.