Jääkauden Eurooppaan mahtui vain yksi kieliryhmä?

circumpolar.glasial750transparent.png

Tähän tulokseen joutuu päätymään vertailtaessa nykyaikaan asti esiteollista elämäntapaa noudattaneita arktisia kansoja siihen, mitä tiedämme jääkauden eurooppalaisista. Siis tarkastelemme.

Kartoissa verrataan eskimokielten puhuma-aluetta Jääkauden Gravetten kulttuurin vastaavaan, jatkettuna Baikalin Mal’tan kulttuurilla, joka esineistöltään on pitkälle samantyyppistä, kuin läntisemmän Gravetten. Oletamme, työhypoteesina, että Mal’tan asutus oli läntisen Euraasian väestön enklaavi samalla kasvillisuus- ja ilmastovyöhykkeellä.

icemapmax_20000BC_blgr 2

Jääkauden Pohjois-Euraasian #mammuttiaron ominaisuuksia verrattuna eskimojen asuinseutuihin:

  • Asutus oli/on hyvin harvaa, johtuen luonnon ihmiselle tarjoamien asioiden suhteellisesta niukkuudesta.
  • Alueet olivat laajoja, ja ihmiset olivat pakotettuja kanssakäymiseen etäistenkin naapureidensa kanssa.

Tämä tilanne ei tue toisilleen kaukaisten kielten läsnäoloa. Mikäli paikalle olisi sattunut toiskielisiä ryhmiä, niihin kohdistunut sulautumispaine olisi hyvin suuri, ellei tulokasryhmä ole lukuisampi, kuin alkuperäiset asukkaat.

  • Eskimokielet: 30% leveyspiirin ulottuvuudesta.
  • Gravette-kulttuuripiiri: 25% maan ympärysmitasta po. leveysasteella.

Eskimokielet tänään:

eskimo.map.transparent

Pitkän ajan kuluessa, jos väestön määrä kasvaa, em. tilanne kehittyy luonnollisesti murteutumisen kautta tytärkieliin, mutta nämä kielet olisivat läheistä sukua toisilleen. Jostain syystä Euroopan eskimo-kautta (jääkautta) käsiteltäessä harrastetaan toisenlaista logiikkaa: Kuvitellaan määrätön määrä #paleoeurooppalaisia” kieliä, joiden ei oleteta olevan kielisukulaisia keskenään, -eikä missään tapauksessa sukua nykykielille.

Voimmekin tarkastella paleoeurooppalaisen l. gravetten kielen leviämistä ja fragmentoitumista:

  • Gravette-migraatio tuo Lähi-Idän ja Afrikan suunnasta uutta väkeä Eurooppaan. He sulauttavat Aurignac-migraation tuoman väestön itseensä. Tulokkaiden kieli jää dominoimaan. Nimitämmekin sitä gravetteksi.
  • Gravettelaiset asuttavat mammuttiaron Portugalista Uralille: Yhtenäinen kielihorisontti. gravettianmap.transparent.png
  • Pitkälle Siperiaan ilmaantuu Mal’tan asutus, jossa dominoiva komponentti ovat läntiset (gravettelaiset) tulijat. Mal’talla puhuttu kieli alkaa murteutumaan omaan suuntaansa.
  • Solutrean-kulttuuri Alppien länsipuolella saa oman esineellisen identiteettinsä. Puhutun kielen on täytynyt myös etääntyä itäisemmän jälki-gravette -ilmiön kielestä. Euroopassa on siis kaksi kieltä: Solutrean-gravette ja post-gravette (Willendorf-Kostenkin kulttuuri).
  • Keski-Aasian kylmyysaavikkojen ja kuivuusaavikon sulku estää yhä tiiviit kontaktit itäiseen Aasiaan, so. rannikoille.
  • Jäätiköitymiskauden #kylmyysmaksimi pakottaa asutuksen ainakin yhden kerran vetäytymään ”refugioihin” l. edullisimpiin paikkoihin. Mikäli on syntynyt murre-eroja, refugioissa ne sekoittuvat. Euroopassa puhutaan siis 1. Iberian (Pyreneiden) refugion kieltä, 2. Ukrainan refugion kieltä.
  • Ilmaston alkaessa lämmetä (ei ihmisen vaikutusta.), asutus alkaa laajeta pohjoiseen.
  • Englannista Pohjanmeren-tasangon yli Pohjois-Saksaan ja Puolaan ulottuvalla alueella ilmaantuu #peuranmetsästyskulttuuri, Hampurin-Creswellin ilmiö, seurannaisineen. Väestö on peräisin molemmista refugioista, ja kielierot tasaantuvat, geeni-erot eivät ehkä niin täysin.
  • Pioneeriasutus uskaltautuu kohti pohjoista, ja Skandinavian länsirannikkoa pitkin etenee saksalaisesta Ahrensburgin kulttuurista lähtenyttä väkeä. Itään, Venäjän tasangoille ja kohti Jäämerta, etenee Svidryn kulttuuri.
  • Mustanmeren rannoilla ja Kaukasiassa on mahdollisesti jo jotain muuta, mikä muodostaa omaa kulttuurialuettaan.
  • Jälki-svidryläisistä muodostuu Pohjois-Venäjälle, Baltiaan ja Fennoskandiaan Kunda-Suomusjärven, Veretjen ja Butovon kulttuurit. Nämä ihmiset luultavimmin puhuivat keskenään, jolloin kieli on: Gravette => post-gravette (Willendorf-K.) => Svidry => jälki-svidryläiset kielet, joita puhuttiin mainituissa kulttuureissa.

Suomessa jääkauden jälkeisen pioneeriasutuksen väestön puhuma #tuntematonkieli on siis: Kundan-suomusjärven kieli, joka kuuluu svidryläiseen kieliryhmään.

Sitten on tietty kysymys, mistä suomenkieli sitten tulee? Meillä on kaksi mahdollisuutta:

  • Suomi ja suomalaisugrilainen kieliryhmä on kehittynyt Itä-Euroopan alueella, svidryläis-peräisten väestöjen kielistä. Svidryläisethän asuttivat sekä Fennoskandian että Pohjois- ja Keski-Venäjän, mukaan lukien kuuluisan ”Volgan mutkan”.
  • Suomen asukkaat ja suomalaiset ovat saaneet nykyiseen puhekieleen johtavan kehityslinjan kulttuurivaikutteiden ja maahanmuuttajien mukana keskiseltä Venäjältä, jonne se on tullut joko idempää tai etelästä.

Kulttuuri-impulssi, joka muuttaa puhutun kielen, täytyy kaikissa tapauksissa olla niin merkittävä että se on jättänyt jälkiä myös aineelliseen kulttuuriin ja geeneihin. Mitään muita mahdollisuuksia ei ole.

Puhutun kielen vaihtanut kulttuuri-impulssi on voinut liittyä:

  • Uuden elinkeinon, kuten maanviljelyn, tuloon.
  • Merkittävään teknologisen innovaation omaksumiseen: Keramiikan valmistus; Metallien käsittely.
  • Todella suurilukuiseen maahanmuuttoon.
  • Väestön vaihtumiseen edellisen tuhoutuessa.

Keramiikka levisi Venäjän alueelle, Baltiaan ja Fennoskandiaan pääasiassa eteläiseltä Uralilta, Kelteminar-kulttuurista käsin. Tärkeä vaikutteen sulattelu- ja omaksumiskeskus oli ”Volgan mutka”, josta mm. Ljalovon kulttuuri levitti keramiikkaa eteenpäin Suomeen asti. Tässä yhteydessä on voinut tapahtua väestöliikettä.

Maanviljely omaksuttiin meille Virosta ja Itä-Karjalan Ääniseltä noin 7000 vuotta sitten. Viljely on hyvin dramaattinen elinkeinomuutos, sillä se tuo paikallaanpysyvän asutuksen ja rikkoo vanhat yhteiskuntarakenteet. Suomessa ensimmäisten viljelijöiden oletetaan asuneet kylissään harvakseltaan, edullisimmilla paikoilla, ja muun väestön jatkaessa #vuotuiskiertoon perustuvaa metsästystä ja keräilyä. Tosin kuva ei ole ihan niin yksinkertainen.

Mikäli ensimmäiset viljelijät -Itä-Suomessa- olisivat 100%:sesti volgalaisia tai itäkarjalaisia tulokkaita, he olisivat voineet tuoda Suomessa puhutun jälki-svidryn tilalle Volgan-Äänisen seudun jälki-svidryn.  Ellei volgalais-äänisläisten kieli ole sitten viljelyn mukana etelästä tullut ei-svidryläinen kieli? Kaukasian, Etelä-Uralin ja Kaspian seuduilla on mahdollisesti ollut ilmiöitä, jotka eivät selity paleoeurooppalaisen (svidryläisen) väestön tekemisillä. Silloin huomio kiinnittyy:

  • Maikopin (maanviljelys)kulttuurin kieleen, joka mainitaan sumerin mahdollisena sukulaiskielenä.
  • Kelteminarin kulttuurin kieleen, jota usein pidetään suomalais-ugrilaisena (tai lähisukuisena).

Yhtäkaikki, varmana kielivaikuttajana Suomen suuntaan voidaan pitää Laatokan ja Äänisen eteläpuolelta Moskva- ja Volga-joille ulottuvan alueen kulttuureja. Venäläisten tutkijoiden mukaan nykyisin Venäjällä puhutut suomalais-ugrilaiset kielet, ja kadonneet merja ja tsuudi, ovat peräisin näiltä väestöiltä.

Metallien käsittelyn suomalaiset omaksuivat itäkarjalaisila (Äänisen kuparikompleksi) ja volgansuomalaisilta (Ananjino, etc.). Innovaatioiden siirtyminen on ilmeisesti tapahtunut saman kieliryhmän puitteissa.

Suomen nykyiselle (tynkä-)alueelle suuntautuneista esihistoriallisista muuttoliikkeista on nykyisin riittävän selkeä käsitys:

  • Pioneeriasutus jääkauden lopulla: Kunda-Suomusjärvi, svidryläisiä, Virosta ja Valdailta.
  • Tyypillisen kampakeramiikan ilmaantuminen: Tulokkaat(?) ljalovolaisia, ”Volgan mutkasta”.
  • Nuorakeramiikka l. ”vasarakirveskulttuuri: Indoeurooppalaisia t. esi-baltteja, Virosta.
  • Tekstiilikeramiikka: Pronssikauden alussa, Vähän ”Volgan mutkaa” lähempää.

Tämän jälkeen Suomessa olikin kaikki oleellinen.  Paradoksaalista, että ainoa em. ryhmistä, joka on suoraan kytketty johonkin kielimuotoon, on nuorakeramiikka, mutta emme puhu heidän kieltään. Suomensukuisen kielen tuoja on edelleen tunnistamatta.

Nuorakeraamisen väestön indoeurooppalaisen kielen katsotaan vaikuttaneen #itämerensuomen ilmaantumiseen, ja jättäneen siihen runsaasti vaikutteita. Se tarkoittaa, että vaikutteen vastaanottajat ovat puhuneet jo nykysuomeen johtavaa kielilinjaa. Nuorakeraamikkojen elinkeinoksi on päätelty (puoli)liikkuva pienkarjan paimentaminen. Heillä oli lampaita ja vuohia.

Väestön vaihtumisesta kansanmurhan tai etnisen puhdistuksen kautta on historiasta ja nykyajastakin riittävästi esimerkkejä. Yleensä tapahtumapaikkana on tiheään asuttu urbaani ympäristö, ei juuri koskaan harvaan asutetut erämaat.

  • Roomalaiset Galliassa: Vanha yhteiskuntamalli tuhoutui, kieli vaihtui kokonaan kansanlatinaan. Joukkomurhat paikallisia, muutos vaati pitkähkön ajan.
  • Espanjalaiset Karibialla ja Väli-Amerikssa: Vanha väestö desimoitui (putosi alle 10%:iin), kulttuuri muuttui täydellisesti lukuunottamatta syrjäseutuja. Puhuttu kieli vaihtui.
  • Muslimit Intiassa: Väestö desimoitui ensiksi vallatuilla alueilla, suuret kulttuurituhot, mutta puhuttu kieli ei yleensä vaihtunut.

Nämä ilmiöt olivat mahdollisia, koska väestö oli keskittynyt kaupunkeihin, ja oli helposti tavoitettavissa. Joukkomurhaamisella on ollut Suomessakin väestöllisiä seurauksia, ehkä geneettisiäkin, mutta vasta uuden ajan valtioiden käymien sotien yhteydessä.: Ison vihan, etc. venäläismiehitykset Itä- ja Pohjois-Suomessa tyhjensivät kokonaisia pitäjiä asukkaista, mutta tälläinen toiminta edellyttää keskitettyä valtiota, joka pystyy keräämään resurssit sotajoukolle ja lähettämään sen asialle.

Väestömuutoksia voi tapahtua harvaanasutuillakin alueilla, mutta kansanmurhaamiseen riittävän sotajoukon on vaikeaa ellei mahdotonta saada niiltä elantoaan. Esihistoriallisille etnisille selkkauksille on ominaista, että molemmat osapuolet asuvat alueella, tai ainakin lähekkäin. Poikkeuksena paimentolaisten invaasiot:

  • Indoeurooppalaisten nomadien tunkeutuminen Eurooppaan 3500 eKr. tienoilla on arvioiden mukaan aiheuttanut Euroopan väestön desimoitumisen, tai melkein. Paimentolaisten nopea liikkuvuus on mahdollistanut siirtymisen uudelle alueelle heti kun entinen kohde on riistetty loppuun, ja Eurooppa oli jo tuohon aikaan riittävän pitkälle urbanisoitunut.

Suomen oloissa huomioonotettavin väestökadon syy on ilmaston äkillinen viileneminen. Ensimmäiset maanviljelys-yhteisöt ovat mahdollisesti joutuneet sen uhreiksi.

Suomen alueen kieli- ja kansallisuus-oloista esitetään toisinaan jyrkkiäkin mielipiteitä. Nykytrendinä näyttää olevan suomalaisuuden vähättely, jopa ristiriitaisilla väitteillä: Milloin olemme #sisäsiittoisia, milloin geneettisesti niin kirjavia ettei oikeastaan voida tunnistaa minkäänlaista Suomen kansaa. Näiden hömppäväitteiden ristiriitaisuutta ei kuulu huomata.

Nykytieteen havainto, että suomalaiset geneettisesti eurooppalaisia, eivät puoli-eurooppalaisia, kuten suomalainen yliopisto-folklore oli sukupolvien ajan tuputtanut, herätti huonosti peiteltyä närkästystä. Vähän niinkuin silloisen opetusministerin kommentit Suomen sijoittuessa PISA -oppimisvertailussa parhaan viisikon joukkoon. Harvoin näkee poliitikkoa niin nolona!

OLETNYTASSA223Suomalaisten menneisyydestäkin halutaan nähdä jokin hiljaa supiseva joukko, joka nyssykät selässään on vaeltanut tänne (mahdollisimman syrjäiseen paikkaan) läpi koko Euroopan osallistumatta mihinkään kiinnostavaan asiaan. Yliopistoissakin västään #jonkinlaisia karttoja, joissa punaisella ”olet-nyt-tässä”-pallolla merkitään missä pisteessä ”imssut” (=itämerensuomalaiset) ovat kulloinkin olleet. No, tiedettä on onneksi muuallakin.

Pitäiskö tohon itkee vai nauraa?

Vilkaistaan välillä jotakin muuta kansaa: Kelpaak englantilaiset?

  • Britteinsaaret saivat ensimmäiset asukkaansa Hampuri-Creswell -kulttuurin peuranmetsästäjien ulottaessa retkensä vasta jäätikköjen ja kylmyysaavikkojen vallasta vapautuneeseen maahan.
  • Seuraava muuttoaalto tuli Continentin puolelta: Neoliittisia maanviljelijöitä, joiden puhumasta kielestä ei ole vakiintunutta käsitystä. Stonehengen laittoivat alulle.
  • Heidän jälkeensä tulivat kupintekijät, beaker-people, Suomeen eksyneiden nuorakeraamikkojen rinnakkaisilmiö.
  • Jossain vaiheessa olivat tulleet baskeille läheistä kieltä puhuneet piktit.
  • Rautakaudella kelttiläiset heimot ylittivät Kanaalin, heidän jälkeensä belgit.
  • Roomalaiset yrittivät kaksi kertaa, toisella onnistuivat.
  • Sitten tuli angleja, sakseja ja juutteja.
  • Kun anglit eivät puolustaneet tanskalaista kuningastaan, normannit ottivat saaren haltuunsa.

Britannia on vallattu varmaan kymmenisen kertaa, ja kansoja on tullut kuin hollitupaan, mutta koskaan ei kuule britin sanovat, että ”eihän tuolloin voida vielä puhua Englannista”. Mikä siinä on, että suomalaisia kielletään näkemästä historiallista jatkuvuuttaan? di-gold

cirmupolar.glasial.transparent

Mikä kaikkea saimme Kelteminarin kulttuurista?

Jääkauden eurooppalaiset, tämän päivän suomalaiset

Djakovon kulttuuri 1.vuosituhannella eKr: Moskovaa asuttivat suomensukuiset

Valgetjärven (White lake) l. Berloozeron paikanimitutkimus löytää suomensukuista historiaa

”Raaputa venäläistä, paljastuu tsuhna.”

Kalliokuvat piirtävät kulttuuripiirin rajat: Altasta ja Nämforsenista Uikujoelle

Metallien käyttö alkoi Karjalassa Ruotsia varhemmin

 

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s