Mitä Euroopan neoliittiset temppelirakennukset kertovat?

TEMPPELI000TRANS01

Euroopan ’maanviljelys-kivikaudelta’ so. neoliittiselta ajanjaksolta löytyy, paitsi suurkaupunkeja ja aurinko-observatorioita kalenterin pitämiseen tarkkana, myös merkkejä uskonnollisiin tarkoituksiin käytettyistä rakennuksista. Tarkastelemme seuraavassa niitä.

neoliittinen_temppeli3Kuvan pieni keraaminen temppelin malli oli näytteillä Helsingissä muutaman vuotta sitten Traakian muinaislöytöjä esittelevässä näyttelyssä. Esine edustaa Karanovon kulttuuria, n. 4500 eKr., ja on löydetty Bulgariasta. ”Maanviljelys-kivikauden” eurooppalaiset näyttävät siis jo harjoittaneen uskontoa erityisissa temppelirakennuksissa aiemmin ja myöhemminkin käytettyjen ulkoilma-pyhäkköjen, Pyhien Lehtojen, lisäksi tai sijasta.

Äskettäin geenitutkimukset, Y-kromosomin DNA:n #haploryhmien l. ”isälinjojen” tutkiminen uudenlaisilla tarkemmilla menetelmillä, tuottivat vahvistuksen tietoon, jota on yritetty leimata jopa pseudotieteeksi (Skepsis ry., yms.): Ns. kurgaaniteoria l. hypoteesi että indoeurooppalaisten kielten tulo Eurooppaan liittyy hyvin väkivaltaiseen mullistukseen, on nyt saanut vahvistuksen.

2015 julkaistun tutkimuksen mukaan noin puolella nykyeurooppalaista miehistä on po. invaasion mukana tullut YDNA:n haploryhmä. Tämän musertavampaa todistetta po. aikakauden väkivaltaisuudesta ei juurikaan voi olla. Kun kielitiede on jo aiemmin osoittanut indoeurooppalaisten kielten levinneen Eurooppaan (=Djeprin alajuoksun länsipuolelle) vasta 3500 eKr. jälkeen, jää kuva hyvin dramaattisista tapahtumista.

Vilkaisemme, mitä tiedetään po. murrosta edeltäneestä Euroopasta. Arkeologi Marija Gimbutasin ensimmäinen tutkimuskohde Euroopassa oli Balkanin maanviljelyskulttuurien vaikutusalue 7000 – 3500 eKr. Täällä hän tutki mm. neoliittista Vinca-kulttuuria, joka ulottui nykyisen Kreikan alueelta Pannonian tasangolle nykyiseen Unkariin.

OldEurope.gifVincaa oli totuttu pitämään paljon myöhäisempänä, antiikin kreikkalaisten aikalaisena, sillä sen korkean kehitystason selittäminen ei muuten sopinut vallitsevaan ajattelutapaan. Eräissä oppikirjoissa tämä käsitys kummittelee yhä.

Koska Kreikkaa haluttiin pitää eurooppalaisen sivistyksen kehtona, eikä reuna-alueena, kuvaan ei sopinut että kulttuurikehitys oli vilkasta jo tuhansia vuosia ennen Homeroksen laulujen aikaa, ja paljon laajemmalla alueella.

Nimitys ”Vanha Eurooppa” on Marija Gimbutasin käyttöön ottama, ja sillä hän korosti eurooppalaisten esihistoriallista kulttuuria ennen indoeurooppalaisten nomadien rynnimistä Kaspian ja Uralin välisestä portista länteen. Tavanomaista mutta sitäkin vanhentuneempaa ajattelutapaa kuvaa yleinen sanonta: ”Eurooppalaisuus rakentuu roomalaisten, germaanien ja kristinuskon luomalle perustalle.” Tämä väite pakottaa kysymään, mihin eurooppalaiset unohtuivat??

Keitä he olivat?

Näitä sivistyksemme eurooppalaisia juuria etsitäänkin tässä tarkastelussa. Tämän hetken kaukonäköisimmät tutkijat ovat ottaneet työhypoteesiksi keskisen ja Välimeren Euroopan alkuperäiskansojen olettamisen baskilais-etruskilais-hattilais-urartulais-hurrilais-kaukasialaiseen eli ”baskilais-kaukasialaiseen” kieliryhmään, joka ei kuitenkaan ollut keskenään kovinkaan läheisten kansojen perhe. Tämä kielihistoriallinen joukko käsittää siis eteläisemmässä Euroopassa ja Anatoliassa ennen 4000 – 3500 eKr. puhutut kielet. On johdonmukaisin hypoteesi, että tämän tai näiden kieliryhmien väki levitti maanviljelyä Balkanin kautta Länsi-Eurooppaan.

Geneetikko Luigi Cavalli-Sforza on selvittänyt maanviljelyn mukanaan tuomien geenien vaikutuksen nyky-eurooppalaisissa. Tämä vaikutus on noin 24% ja vähenee tasaisesti Balkanilta luoteeseen siirryttäessä, mikä todistaa hitaasta diffuusiosta ilman suuria kansainvaelluksia. Nykyiset YDNA:n ja mtDNA:n haploryhmiin perustuvat tutkimukset ovat antaneet  vahvemman kuvan maataviljelevän maahanmuuton geneettistä vaikutuksista.

EUROOPPALAISTEN000VILJELY001Kyseinen väestön, kulttuurin ja geenienkin virta Eurooppaan loi pohjaa myöhemmille maanviljelyskulttuureille ja korkeakulttuureille Euroopassa. Anatolian kautta tämä väestö oli omaksunut Lähi-Idän jokilaaksojen ympäristöissä innovoidun maanviljelyksen, soveltaneet sen Balkanin ja myöhemmin keskisemmänkin Euroopan olosuhteisiin, ja ottaneet maanosan viljelyskäyttöön.

Heidän kulttuurinsa

”Vanha-eurooppalaisten” kulttuurin tarkastelun aloitamme heidän temppelirakennuksistaan. Alla esitetty temppelin savimalli on peräisin Romaniasta, Tonavan saarelta Cascioarelesta, ja edustaa Cumelnitan löytöpaikan mukaan nimiettyä kulttuurivaihetta (myös: Karanovo VI).
Cascioarele3500
Esine on löydetty poltetun temppelin raunioista ja ajoitettu n. 3500 eKr. ajalle. Tulkitsemme sen olleen suitsutusastia, eli sen sisällä on poltettu savuavaa pihkaa tms. hyväntuoksuista ainetta. Mitä ilmeisimmin se kuvaa joskus olemassaollutta rakennusta, tai oikeammin rakennusryhmää, sillä muuten yläosan neljää erillistä ”koppia” on vaikea selittää loogisesti.

TRYPILLIANTEMPL000Alempi ”lankku-rakenne” täytyy olettaa temppelikummuksi, joka on porrastettu. Varsinaisten temppeleiden lukumäärä, neljä, lienee ymmärrettävä kolmen jumalattaren ja yhden miespuolisen jumalan nimikkorakennuksiksi. ”Kolmoisjumalatar” on tuttu hahmo sekä neoliittisen ajan yhteyksissä, että myös myöhemmistä kulttuureista. Seurueen ainoa mies saattaa olla keväinen siittäjä-jumaluus, Attiksen,Balderin ja Lemminkäisen jatkumon paikallinen edustaja.

Esineestä voidaan päätellä, että jo niin varhain jumaluus personoitiin useaksi eri henkilöksi, tai ainakin mahdollisen panteistisen jumaluuden eri olomuotoja lähestyttiin erilaisilla rituaaleilla eri tiloissa. Neoliittisella kivikaudella Euroopassa rakennettiin useita Sillbury Hill:n kaltaisia kartiokumpuja, mutta pohjapiirrokseltaan nelikulmaiset pyramidit ovat harvinaisia. Monte D’Accoddin pyramidi Sardiniassa on sellainen, vaikkakaan ei ainoa. Myöhempään sumerilaiseen tapaan Monte D’Accoddin pyramidissa on julkisivulla portaat, joten sen tyyppinen rakennus sopii po. suitsutusastian esikuvaksi.

MONTEDACCODI00001

Herpaly4800-4700

Tämä Unkarissa tutkittu temppeli kuuluu Tisza-kulttuuriin jäämistöön, 4800 – 4700 eKr.. Temppelin tarkastelu antaa viitteitä siitä, miksi kulttirakennuksia ehkä alettiin rakentamaan. Rakennuksen jäännöksistä on löytynyt satoja erikokoisia astioita, ja sekä ensimmäistä, että toista kerrosta hallitsevat suuret ruukut ja laakeat peseytymis-altaat. Alemmassa kerroksessa on myös kaksi sisäänlämpiävää liettä. Peseytyminen näyttää siis olleen oleellinen osa toimintoja.

Kun tiedämme synnytysten helpottamisen ja turvaamisen olleen oleellinen osa vanhojen jumalattarien toimialaa, ja parantamisen kuuluneen vanhoissa yhteisöissä papeille, papittarille, tietäjille ja shamaaneille, voimme olettaa muinaisten eurooppalaisten rakentaneen kyliensä keskelle tälläisiä uskonnon kautta pyhitettyjä rakennuksia, joissa em. toimiin erikoistuneet henkilöt sekä järjestivät uskonnollisia menoja, että hoitivat sairaita.

Paraneminen sairaudesta katsottiin vielä pitkään senkin jälkeen, kun uskonto oli irronnut arkipäivästä, jumalien tai Jumalan ansioksi, mistä todistaa valtava määrä parantuneiden temppeleihin toimittamia votiivi-lahjoja, mikä perinne jatkuu Välimeren maissa yhä.

gimbutas_oppilaatViereisessä kuvassa Gimbutas oppilaineen Sitagroin kaivausten aikoihin. Ilmeisesti kuvassa ollaan kaivauspäivän aamussa, minkä oppilaiden ilmeet paljastavat. Täti itse on kovin pirteä. Pöydällä on tutkittavana figuureja, joista on myöhemmin kiistelty lukuisissa kirjoissa ja artikkeleissa.

Paitsi astioita ja käyttöesineitä, neoliittisista temppeleistä löytyi suuria määriä näitä pienikokoisia savifiguureja, jotka esittivät naishahmoja, ilmeisesti jumalattaria. Nämä figuurit on luontevaa käsittää jo jääkauden aikana yleisten nais-kuvien kanssa samaan jatkumoon kuuluviksi.

Paleoliittiset ”venukset” ovat usein raskauteen viittaavalla tavalla lihavia, niiden rinnat esitetään liiotellusti, ja korostettu häpyaukko viittaa helpon synnytyksen toiveeseen, ja samat teemat jatkuvat neoliittisen ajan figuureissa.

Herodotos Halikarnassolainen, ”historiankirjoituksen isä”, kertoo (”Historiateos”, neljäs kirja / 33) helleenien pyhimmästä paikasta, Deloksen temppelistä, jossa alunperin kunnioitettiin Eilethyiaa, helpon synnytyksen Jumalatarta. Historioitsija toistaa myös delolaisten pappien hänelle kertoman tiedon, että vuosittain saapui Jumalattarelle lahjalähetys hyperborealaisilta, jotka näin hankkivat vaimoilleen helpotusta synnysvaivoihin. Se, että Herodotos kertoo myös itse Jumalattaren tulleen hyperborealaisten mukana, on kokonaan toinen tarina.madonna_lapsi_neol1

Jumalatar-savikuvat ovat Euroopan neoliittisten temppelien tyypillisimpiä löytöjä, mikä ei ole täällä uutta. Äiti-lapsi asetelmat, joita tänään näemme jokaisessa katolisessa kirkossa, yleistyivät myös näihin aikoihin. Yllä esitetty figuuri on läntisestä Romaniasta, ja liittyy Vinca-kulttuuriin, n. 5000 eKr.. Huomatkaa, että figuurin kuviot saattavat olla jälkiä kirjainsymboleista. Kirjoitusta, eli samankaltaisina toistuvien merkkien sarjoja on löydetty eri puolilta Balkania, mutta toistaiseksi ei ole tietoja, oliko merkeillä äännearvot, vai olivatko ne symboleja, kuten nykyisin ennustuksiin ym. käytetetyt riimut.

neol_ruukku1Neoliittisten maanviljelyskulttuurien saviastioiden koristeluaiheet ovat levinneet melko laajalle alueelle. Niiden uskonnollisesta kontekstista todistaa mm. tällä sivulla esitellyn pienen temppeli-mallin seinäkoristelu, joka toistaa samoja teemoja ja samaa estetiikkaa.

Ukrainalaiset tutkijat ovat tunnistaneet Tripolje-Cucutenin kulttuurin astioista mm. taivaasta maahan lankeavaa sadetta, ja siitä seuraavaa viljan kasvua kuvaavia ”kertomuksia”.

Spiraalit, kaksoiskierre (vert. DNA-molekyyli?!), vinoneliöt ja murtoviivat toistuvat näissä astioissa, kuten myös atlanttisen Euroopan megaliittikulttuurin kivirakennusten seinissä. Näillä kuvioilla on siis tarkoitettu jotakin, ja se on ollut laajalti tiedossa. Muistutamme, että megaliittiset kammio- ja käytävähaudat on loogista päätellä yhteisöjen kollektiivisiksi hautakammioiksi, joiden maakumpu-muoto symboloi ja edusti Jumalattaren kehoa, joka ottaa vainajat vastaan synnyttääkseen ne uudelleen uusissa yhteisöön syntyvissä lapsissa.

phaistos_pyttyVanha-eurooppalainen ornamentiikka pysyi käytössä miltei sellaisenaan vielä Kreetan minolaisen kulttuurin esineissä, kuten viereisessä minolais-mykeneläisen kauden maljakossa.

Pohjoisempana Balkanilla ja Ukrainassa indoeurooppalaisten nomadien maahantunkeutuminen aiheutti sensijaan laajoilla alueilla niin täydellisen kulttuurin ja väestön määrällisen romahduksen, että mm. maalatun keramiikan valmistus loppui kokonaan. Kreikassa vastaanva taantuma tapahtui doorilaisten hävittäessä mykeneläisen sivistyksen, mistä seurasi Kreikan historian ns. pimeät vuosisadat ilman korkeakulttuurin tuntomerkkejä, kirjoitustaitoa tms., ja elämän yleinen köyhtyminen.

Balkanin ja Aegeian alueen neoliittisista temppeleistä on löytynyt myös suuria saviruukun tapaan valmistettuja rumpuja, jotka antavat mahdollisuuden visualisoida mielessään näissä pyhäköissä pidettyjä menoja. Näiden rumpujen kuviointikin liittää ne jumalatar-yhteyteen, ja oletamme soittajien olleen naisia.

savirummut.gifVoidaan myös olettaa, että temppeliä ylläpitävän yhteisön synnytykset, sairaiden hoitamiset, initiaatiot ja muut siirtymäriitit ovat tapahtuneet näissä rakennuksissa.

Voimme nähdä soihtujen valaiseman huoneen, jossa savut ja höyryt kohoavat kattorakenteisiin, kuulla rumpujen vaimennetun jyminän, piirissä tanssivien naisten paljaiden jalkojen iskut savilattiaan, kokea tihenevän tunnelman ja yhteisen hurmion, kun miehiltä suljetussa tilaisuudessa papittaren taitavat kädet herättävät hellästi kylvystä nousevan, eteerisillä öljyillä voidellun tytön naiseuteen läsnäolijoiden hymistessä miltei transsissa ikivanhaa yksitoikkoista hymniä… Tänään tästä kaikesta on jäljellä mykistyneet savirummut ja arkeologien huolellisesti esiinraaputtama oudon rakennuksen pohja muinaisen kylän keskellä.

”Vanhan Euroopan” tuho

Miksi hyvin alkanut kulttuurikehitys katkesi Euroopassa, suurkaupungit tyhjenivät, väkiluku romahti, ja korkeakulttuurin siemenet jouduttiin uudelleen hakemaan muualta? Monet tutkijat ja kirjoittajat, kuten Riane Eisler, ovat kiinnittäneet huomionsa neoliittisen elämäntavan ja sitä lähes koko maanviljelys-Eurooppaa koskeneen romahduksen jälkeisen elämäntavan väliseen eroon: Kyse on paljon enemmästä, kuin siirtymisestä ”matriarkaatista” patriarkaattiin.

Eisler kuuluu muuten niihin, jotka torjuvat ”matriarkaatti” -käsitteen esihistoriasta puhuttaessa. Eislerin mukaan se antaa vääriä yleistyksiä ja vie liian simppeleihin johtopäätöksiin. Hän käyttää mieluimmin käsitettä *sukupuolisesti tasapainoinen elämäntapa*.

R-EISLERNeoliittisen Euroopan elämänmuoto näyttää siis pyrkineen harmoniaan, ja elämää edistävien voimien vahvistamiseen. Sen katoamisen aiheutti tilanne, johon se ei pystynyt vastaamaan: Ilmastonmuutoksen aiheuttama ihmiselle edullisen maa-alueen supistuminen, ja siitä seurannut suhteellinen ylikansoitus. Jossain kaukana hyvinvoivasta Kaakkois-Euroopasta ihmisiä menehtyi nälkään ja kurjuuteen, ja henkiinjääneet osasivat vain yhden tavan kommunikoida kanssaihmisten kanssa: Lyödä heitä, ja ottaa heidän ruokatarvikkeensa. Riane Eisler kirjoittaa:

Aluksi ne eivät vaikuttaneet kummemmilta kuin Raamatun sanonnan pilvi, ”miehen kämmenen kokoinen” -nuo maapallon vähemmän puoleensavetävillä syrjäalueilla karjalaumoilleen ruohoa etsien kuljeskelleet, näennäisesti merkityksettömät paimentolaisjoukot. … Siitä, miten ja millä aikavälillä nuo paimentolaisheimot kasvoivat, ja miten niistä tuli julmia, voidaan esittää vain arveluja. …

Löytyy merkkejä maahantunkeutumisista, luonnonmullistuksista ja joskus molemmista. Nämä aiheuttivat laajaa tuhoa ja epäjärjestystä. Vanha maalatun keramiikan perinne katoaa monilta alueilta. Tuho etenee pala palalta, kulttuuri taantuu. Lopulta tuo valtava kaaos johtaa sivilisaation pysähdystilaan. Kuten Mellaart kirjoittaa, kestää vielä toiset kaksituhatta vuotta ennenkuin Sumerin ja Egyptin sivilisaatiot ilmaantuvat.” (Eisler: ”Malja ja Miekka”, s.77)

Eisler toteaa näiden sivistyneille seuduille tunkeutuneiden häiriköiden olleen indoeurooppalaisia ja seemiläisiä, myös Raamatun hebrealaisia. Vanhan Testamentin kuvaus Kanaanin maan valloittamisesta onkin harvinainen kronikka-kuvaus sivistymättömien nomadeiden invaasiosta maanviljelys- ja kaupunkikulttuurien alueille. Annamme puheenvuoron k´habiruille itselleen:

preacher124. Kun Israel oli surmannut kaikki Ain asukkaat kedolla, erämaassa, jonne he olivat heitä ajaneet takaa, ja he kaikki viimeiseen mieheen olivat kaatuneet miekan terään, palasi koko Israel Aihin, ja siellä olevat tapettiin miekan terällä.25. Ja niitä, jotka sinä päivänä kaatuivat, miehiä ja naisia, oli kaikkiaan kaksitoista tuhatta, kaikki Ain asukkaat.” (Joosua 9.)

28. Samana päivänä Joosua valloitti Makkedan ja surmasi miekan terällä sen asukkaat ja sen kuninkaan. Hän vihki tuhon omiksi heidät ja jokaisen, joka siellä oli, päästämättä pakoon ainoatakaan …” (Joosua 10.)

32. Ja Herra antoi Laakiin Israelin käsiin, … ja hän surmasi miekan terällä jokaisen joka siellä oli, samoin kuin oli tehnyt Libnalle” (Joosua 10.)

Kaupungit Ai, Makkeda, Libna, Laakii, Eglon, Hebron, Debir tuhottiin asukkaineen, ja kaikki Vuoristomaan, Etelämaan, Alankomaan ja Rinnemaan asukkaat tapettiin Joosuan kirjan 10. luvussa päästämättä ketään pakoon. Kansanmurha ja holocaust jatkuu vielä 11. ja 12. luvuissa samalla vauhdilla. Kristittyjen ja juutalaisten pyhä kirja ylittää paikoin raakuudessaan verisimmätkin toimintaelokuvat. Sehän onkin tallettanut ”sotaisten” paimentolais-nomadien mielenlaadun, eikä ole syytä olettaa indoeurooppalaisten tunkeutumisen Djeprin länsipuolelle olleen oleellisesti erilaista.

killers36. Sen jälkeen Joosua ja koko Israel hänen kanssaan lähti Eglonista Hebroniin,…37. Ja he valloittivat sen ja surmasivat miekan terällä sen asukkaat ja kuninkaan, ja samoin kaikki sen alaiset kaupungit ja jokaisen, joka siellä oli, päästämättä pakoon ainoatakaan, samoin kuin hän oli tehnyt Eglonille. Hän vihki tuhon omaksi jokaisen, joka siellä oli. ” (Joosua 10.)

On merkillepantavaa, että Saksan kolmannessa valtakunnassa oltiin hyvin otettuja oletetusta ”arjalaisesta” syntyperästä. Riane Eisler pohtii hebrealaisten ja indoeurooppalaisten (”arjalaisten”) yhdistäviä piirteitä:

hebrmooses-button001 Selvimmin näitä niin monessa eri paikassa ja aikana esiintyneitä kansoja yhdistää niiden yhteiskuntajärjestelmä ja ideologinen rakenne. Kaikkia näitä kansoja yhdisti herruus-malliin perustuva yhteiskuntarakenne:

Järjestelmä, joka perustui miesten herruuteen, miehiseen väkivaltaan, ja jonka yleinen rakenne oli hierarkkinen ja autoritaarinen. Toinen yhteinen piirre oli se, että päinvastoin kuin länsimaisen sivistyksen perustan laskeneet yhteiskunnat, ne eivät hankkineet aineellista vaurautta ensisijaisesti kehittämällä tuotantomenetelmiä ja -välineitä, vaan kehittämällä yhä tehokkaampia tuhoaseita.(Eisler, s.78)

Sekä 6000:n vuoden takaiset seemiläiset että indoeurooppalaiset olivat taantuneet raakalaisuuteen menetettyään vanhat elämäntapansa yhteiskuntien sortuessa kuivuuden ja nälänhädän seurauksena. Heidän keskuudessaan uudelleenorganisoituminen oli tapahtunut aggressiivisimpien ja häiriytyneimpien päsmäreiden muodostamien joukkioiden ympärille, näiden ryöstäessä ja alistaessa muita oman henkensä pitimiksi. Tämän ”kehityksen” tuotetta kutsutaan joskus prätkäjengi-valtioksi, ja jotain sen tapaista löytyy hiearkisten ja luokkajakoisten yhteiskuntien syntyhetkistä.

Näin organisoitunut elämäntapa loi myös kaltaisensa uskonnon, jossa ukkosen ja sään jumalat muuttuivatsodan ja taivaan herroiksi, joiden ominaisuuksiin kuuluivat jehoviaaninen kostonhalu, ääretön julmuus ja kademielisyys. Näiden mytologioiden kaltaiset uskonnolliset sairaskertomukset eivät voineet kehittyä tasapainotetussa ja elämää kunnioittavassa Vanhan Euroopan ”matriarkaalisessa” ympäristössä, vaan jossain toisaalla. Edellä on kerrottu missä, ja miksi.

Edellä esitelty esineistö ja rekonstruktiot ovat poltetuista temppeleistä. ”Vanhan Euroopan” elämänmuoto, jota ylempänä kuvailimme, tuhoutui noin 6000-5000 vuotta sitten. Ihmiskunnan valtaosa on siitä alkaen elänyt paimentolaisten koston- ja verenhimoisten Isä-jumalien säätämällä tavalla, ja nyt tämä tapa alkaa olla tiensä päässä. Herruusyhteiskunnan ihminen ”menestyi”, koska hänellä oli tahto (=henkinen sairaus) tuhota ne jotka olivat hänen tiellään ja kaikki se mitä hän ei ymmärtänyt. Tänään meillä on tekniset välineet koko planeetan elämän lopettamiseksi muutamassa minuutissa, jos on tahtoa käyttää niitä välineitä. Kuten 6000 vuotta sitten, olemme jälleen tienhaarassa, ja valintamme voi olla lopullinen.

Kirjallisuutta:

  • Riane Eisler: ”the Chalice & the Blade”, suomennettu ”Malja ja miekka”, ISBN 951-0-15087-8 WSOY 1987
  • Marija Gimbutas: ”The Goddesses and Gods of Old Europe, Myths and Cult Images”, ISBN 0-500-27238-7 Thames and Hudson 1974, 1982, 1996
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s