Punaiset, valkoiset ja Nestor Makhno. Ukraina 100 vuotta sitten.

mahno800450

Venäjän imperiumin hajoamisprosessissa, jonka seurauksena Suomikin sai otettua itsenäisyytensä, oli muitakin osapuolia, kuin tsaarin-kannattajat ja bolshevikit. Ukrainaa tarkasteltaessa tämä korostuu erityisesti. Anarkistien hallitsema territorio Ukrainassa, noin seisemine miljoonine asukkaineen jäi heidän merkittävimmäksi ja pitkäaikaisimmaksi vallankäytökseen historiassa. He kävivät kahden rintaman sotaa, milloin bolshevikkeja, milloin ”valkokenraaleja” vastaan, ja lopputuloksena saattoi olla vain, että em. kamppailun voittajat käyvät heidän kimppuunsa.

Näinhän siinä kävikin, mutta ensin tiiviisti tsaarien imperiumin hajoamisen ja vallankumousten ja -kaappausten lyhyt historia:

  • Helmikuussa 1917 Venäjän tsaari luopuu vallasta, ja Väliaikainen Kerenskin hallitus ottaa ohjakset. Sen tarkoituksena on toimia kunnes perustuslakia säätävä kansalliskokous on koolla, ja asettaa pysyvän hallituksen.
  • Marraskuussa 1917 bolshevikkien sotilaallinen vallankaappaus syrjäyttää väliaikaisen hallituksen.
  • Imperiumin eurooppalaiset ei-venäläiset maakunnat, myös Ukraina, ja Suomen suuriruhtinaskunta julistautuvat itsenäisiksi.
  • Viivyttelyn jälkeen bolshevikkien hallitus tekee Saksan kanssa Brest-Litovskin rauhan, jossa läntinen Venäjä luovutetaan Saksan miehitysalueeksi.
  • Saksa syrjäyttää tuoreet kansalliset hallinnot Baltiassa ja Ukrainassa.
  • Saksan tehtyä aselevon länsiliittoutuneiden kanssa, se vetää joukkonsa em. alueilta.
  • Bolshevikit ovat hajoittaneet Venäjän perustuslakia säätävän kokouksen tammikuussa 1918, jonka vaalit on onnistuttu järjestämään. Kokouksen puhemiehistö pakenee Samaraan, ja julistautuu väliaikaiseksi tasavaltaiseksi hallitukseksi.
  • ”Valkokenraalit” l. tsaarinvallan kannattajat alkavat järjestäytyä ja koota armeijoitaan. Heidän johtajansa amiraali Koltshak pidättää tasavaltaisen hallituksen, ja julistautuu Venäjän korkeimmaksi viranomaiseksi.
  • Ukrainassa tämä merkitsee Ukrainan kansantasavallan julistamista,  sen syrjäyttämistä saksalaisten toimesta, ja korvaamista hetmanni Skoropadskilla.
  • Ukrainassa oli neljänlaista valtaa: Saksalais-itävaltalaiset joukot ja heidän tukemansa hallinto, Krimille kerääntyvät tsaarinkannattajat, bolshevikit ja erilaisia ukrainalaisia hallituksia.
  • Tähän tilanteeseen ilmaantuu Nestor Mahkno ja hänen ”musta armeijansa”.

Saksalais-itävaltalaisten vetäytyessä valkokenraalit, bolshevikit ja juuri itsenäistynyt Puola aktivoituvat Ukrainan suhteen. Varsinkaan tsaarinkannattajilla ja bolshevikeilla ei ole hyviä aikeita Ukrainan, kuten ei Venäjänkään, maalaisväestöä kohtaan. Se etsii omia puolustajiaan, ja Ukrainassa sellaiseksi ilmaantuu anarkistien johtama armeija.

mahno.transparent.pngNestor Makhno on kotoisin ukrainalaiselta maaseudulta, Gulyai-Poljen pikkukaupungista, ja köyhistä oloista.  Hän oli #radikalisoitunut näkemiensä yhtyeiskunnallisten epäkohtien vaikutuksesta, ja joutui v.1906 vankilaan, -tuomittuna osallistumisesta johonkin välikohtaukseen.

Makhnon vankitoverina Butyrkan vankilassa ollut anarkistijohtaja Peter Arshinov oli jo opastanut nuorta Mahknoa poliittisiin teorioihin ja vallankumousaatteisiin. Hänpä nousikin pian liikkeen näkyvimmäksi hahmoksi. Nestor Mahknon anarkismin sanotaan perustuneen teorioita enemmän Donetskin-Kubanin vanhoihin kapina-perinteisiin, ja vanhaan ukrainalais-venäläiseen talonpoikaiseen yhteisöllisyyteen, joka oli vielä hyvässä muistissa, ja jota maaorjuuden kausi ei ollut ehtinyt hävittämään.

Helmikuun vallankumouksen vankeudesta vapauttama Makhno tuli kotipaikkakunnalleen palattuaan valituksi työläisten ja talonpoikien #neuvostoon, jollaisia muodostui juuri siihen aikaan kaikkialla.

Tässä asemassa ollessaan Mahkno keräsi aseellisen joukon, ja alkoi sen avulla pakko-ottamaan ympäristön suurtilallisten omaisuuksia. Toiminta teki hänestä jo eräänlaisen legendan köyhälistön keskuudessa. Brest-Litovskin rauhasta seurannut saksalais-itävaltalaisten miehitysjoukkojen tulo lopetti em. sosialisoinnin ja viljelysmaitten jakamisen.

Makhno joutui pakenemaan, ja kesällä 1918 hän oli jo Moskovassa asti. Siellä hän tapasi ihailemansa  anarkistifilosofin Pjotr Krapotkinin. Saman vuoden heinäkuussa Mahkno oli jälleen Gulyai-Poljessa, jossa valtaa piti nyt saksalais-itävaltalaisten Ukrainan kansanhallituksen tilalle nostama hetmanni Skoropadskin hallitus.

mahno-sarabanNyt Makhno aloitti sen liikkuvan sodankäynnin, josta hänet muistetaan. Mahknon ratsujoukko liikkui mielensä mukaan maaseudulla, mukanaan tulitukena tachanki-tyyppisiin maalaisrattaisiin asennettuja konekiväärejä. Budjonnyi ja bolshevikkien ratsuväki adoptoi tämän idean sittemmin.  Videolla (sivun alareunassa) lauletaan juuri näistä vaunuista:
”Шарабан”, ”Sarabaanii… mahnovtsanka…”.

Maailmansodan päättyminen vain parisen kuukautta myöhemmin vei itävaltalais-saksalaiset joukot pois, mutta Mahkno oli sitä ennen ehtinyt tehdä itsestään tunnetun rohkeilla operaatioillaan. Siihen asti itsenäiset sissiryhmät tunnustivat hänen johtajuutensa.

Simon Petljura otti nyt hallitusvallan Kiovassa, -joutuen Mahknon iskujen kohteeksi. Uusi hallitus ei ollut kyllin voimakas tai tarmokas tunkeutumaan alueelle, josta mahknolainen sissiarmeija oli jo ajanut sen edeltäjät pois, eivätkä bolshevikit tai valkokaartilaiset olleet v.1919 alkupuoliskolla kyllin vahvoja haastamaan anarkistien perustamaa vapaavaltiota. Nyt ryhdyttiin luomaan hallintoa ja säädöksiä.

Tammi-, helmi- ja huhtikuussa pidettiin kokouksia ja äänestyksiä, joissa valitusta vallankumousneuvostosta oli suljettu pois poliittisten puolueiden jäsenet. Mahknolaisten tähtäimessä oli todellinen #neuvostovalta, joka edustaa paikallista rahvasta. Neuvosto-sanalla diktatuurinsa naamioiville bolshevikeille tämän on täynyt olla verinen haaste: Se kyseenalaisti heiltä kaiken, aivan kaiken.

Bolshevikit eivät voineet jättää oman valtapiirinsä napuruuteen toisenlaista vallankumoukselliseksi itsensä määrittelevää valtaa: He eivät sietäneet vertailua, koska se oli heille epäedullista. Venäjälle oli alunperinkin tarkoitus pystyttää terroristinen diktatuuri, mikä toteutuikin Stalinin toimesta. Anarkistit eivät aikoneet luopua vuoden 1917 vallankumouksen ihanteista. Siksi he olivat sietämätön uhka.

Toisin kuin bolshevikkien kontrolloimilla alueilla missä ylempien luokkien intellektuellit dominoivat, näihin neuvostoihin valittiin maalaisia ja työtätekevien luokkien jäseniä. Sietämätöntä, mutta vielä maaliskuussa 1919 bolshevikit tarvitsivat Mahknon tukea kenraali Denikinin hyökkäystä vastaan.

Huhtikuussa bolshevikkien sietokyky petti, ja he julkaisivat määräyksen jossa mahknolaisten koollekutsuma alueellinen työläisten, talonpoikien ja sotilaiden kongressi kiellettiin  ”vastavallankumouksellisena”, kuten he olivat hajoittaneet Pietariin kokoontuneen yleisvenäläisen Perustavan Kokouksenkin. Mahknolaiset eivät piitanneet kiellosta. Sensijaan Mahkno kutsui myös puna-armeijan sotilaita lähettämään edustajiaan neljänteen kongressiinsa 15.06.1919.

mahno.eh-jablutsko

mahkno.sarabani

Ensimmäinen sota Mahknon ja bolshevikkien välillä.

Tämä oli jo isku vasten bolsujen kasvoja, ja 04.06. Trotski julkaisi määräyksen, jossa kongressi julistettiin laittomaksi ja Makhno itse lainsuojattomaksi ”vastavallankumoukselliseksi”. Trotskin puna-armeija hyökkäsi Gulyai-Poljeen hävittäen mahknolaisten perustamat maanviljely-osuuskunnat, ja etsien ”vastavallankumouksellisia”. Seuraavaksi Denikinin valkokaarti valtasikin paikkakunnan, täydentäen tuhon, -ja ulottaen sen vielä hetkeä aiemmin riehuneisiin bolshevikkeihin.

Mahkno oli siis ajettu tukikohdastaan bolshevikkien ja valkokaarilaisten ikäänkuin yhteisin voimin, ja Dekinin oli vapaa etenemään kohti Moskovaa. Sitten tapahtui jotakin odottamatonta: 26.09. Makhno aloitti läntisestä Ukrainasta hyökkäyksensä Denikinin sivustaan, ja pakotti tämän lopettamaan kampanjansa bolshevikkeja vastaan. Denikinin perääntyminen jatkui Krimille asti, jossa hän erosi tehtävistään ja katosi Konstantinopoliin.

mahno.kartta740-003N

Krimille linnoittautunut Denikin ja myöhemmin Wrangel olivat turvallisissa puolustusasemissa, mutta hyökkäys Moskovaa kohti oli heidän aikeensa. Siihen nähden ”he olivat kuin pullossa”, Trotskin sanoja lainataksemme. Makhnon toiminta-alue oli pullon tulppana. Siksi Trotski muutti politiikkaansa: Anarkistit tuhotaan vasta kun valkokaartilaiset on tehty vaarattomiksi.

Makhnon joukoilla oli keskeinen merkitys molemmissa kampanjoissa, sekä Deninkin että Wrangelin eliminoimisessa:

  • Trotski ja Denikin hävittivät makhnolaisten aluetta, mutta eivät pystyneet tuhoamaan ”Mustaa Armeijaa”, joka Denikinin edetessä pohjoiseen antoi tälle kuolettavan sivusta-iskun.
  • Jos Deninkin olisi lyönyt Makhnon ennen bolshevikkien kimppuun käymistä, jälkimmäinen vaihe olisi viivästynyt, ja onnistumisen mahdollisuudet olisivat heikentyneet oleellisesti.
  • Wrangel kohtasi saman tilanteen, mutta nyt Trotski ei auttanutkaan häntä makhnolaisten tuhoamisessa.

mahkno.sarabani

Toinen sota Makhnon ja bolshevikkien välillä.

Kun valkokaartien uhka oli tällä kertaa poissa, puna-armeijan komentaja Trotski toimi: Vuoden 1919 lopulla hän -tukeutuen puna-armeijan ja mahknolaisten sopimaan yhteiseen sodanjohtoon- antoi käskyn Mahknon armeijalle siirtyä Puolan-vastaiselle rajalle. Tämä oli jo niin selvä yritys korvata denikiniläiset Leninin-sotureilla, että Makhno vastasi ei, ja sotahan siitä seurasi.

Määrällisesti ylivoimainen puna-armeija joutui taistelemaan makhnolaisia vastaan kahdeksan kuukautta, kunnes lokakuussa 1920 paroni Wrangel oli saanut valkokaartit uudelleen järjestykseen, ja aloitti Krimiltä kampanjan kohti pohjoista, bolshevikkien kimppuun.

Puna-armeijan edustajat olivat taas hattu kourassa Gulyai Poljessa. Oppineena aiemmasta ”aseveljeydestään” bolsujen kanssa Mahkno vaati nyt apunsa ehtona bolshevikkien vankiloissa olevien anarkistien vapauttamista, mihin Trotski suostui. Taas mentiin valkokaartia vastaan.

Se olikin sellainen ”bolshevikin kunniasana”, joutuivat Makhnon komentajat Krimillä toteamaan, kun Wrangel oli saatu hädintuskin lyödyksi, eivätkä verilammikot olleet vielä jäähtyneet Jaltan satamalaitureilla: Bolshevikit ottivat ja ampuivat heidät kaikki 25.11.1920. Puna-armeijan hyökkäys Gulyai-Poljeen alkoi heti seuraavana päivänä.

Nyt tehtiin selvää jälkeä. Kaikki, mitä Mahkno oli rakentanut, tuhottiin. Kiinnisaadut ammuttiin paikalla, ja meininki oli juuri sellaista mitä bolsuilta voi odottaa.

Nestor Makhno ja 77 hänen lähipiiristään pääsivät pakenemaan, ja onnistuivat ylittämään Romanian rajan. Makhno kuoli Pariisissa v.1934, joka oli myös merkittävä kuolinvuosi Venäjällä. Uudelleen itsenäistyneessä Ukrainassa saa taas muistella Mahknoa julkisesti. Hänen lähisukulaisensa Antin Mukharski on käyttänyt Makhno-aihetta musiikissaan ja performanssesissaan.

antin600x400.jpg

mahkno.sarabani

Mustan Armeijan musta puoli.

Kun sotaa käydään, ihmisluonteen synkät ominaisuudet nousevat pintaan. Keisarillisen Venäjän entisten alueiden valtataistelut erottuvat tässä tarkastelussa vain kielteiseen suuntaan, eikä Mahknon talonpoikaisarmeijakaan jää moitteetta.

Mahknolaisia on syytetty mm. antisemitististä pogromeista. Todisteitakin on jossain esitetty, mutta on eräs kumoamaton vastatodiste: Mahknon joukoissa, ja hänen esikunnassaan oli juutalaisia. Makhnon mainitaan myös puuttuneen tapahtuneisiin tekoihin, eikä hänen ole koskaan väitetty rohkaiseen juutalaisvastaisiin tekoihin. Juutalaisvainoja tutkinut  Elias Tcherikower katsoo makhnolaisten syyllistyneen pogromeihin, mutta paljon muita saman ajankohdan sotijoita vähemmän. Tunnettu anarkisti ja itse juutalainen Emma Goldman vieraili tuolloin Venäjällä, ja mainitsee Makhnon, mutta ei mainitse kuullensa hänen mahdollisesta antisemitismistään.

Tuon ajan Venäjällä oli tapana, että sotilaita siirtyi armeijasta toiseen, puoltaan vaihtaen, suhteellisen usein ja ylättävän helposti. Niinpä on odotettavissa, että kaikki kielteiset ilmiöt olivat yhteisiä kaikille sotijoille.

Makhnolaisten väitetään erityisesti vainonneen erästä rikkaiden talonpoikien ja kaupunkiporvarien ryhmää: Protestanttisia mennoniittoja, jotka olivat tulleet Ukrainaan alunperin uskonnollisina pakolaisina. He olivat eristyneitä ja muita vauraampia, -ja siten vetivät puoleensa ryöstäjiä eri armeijoista. Tämä syytös vaikuttaa todenmukaiselta.

Ukrainan itsenäistyminen Venäjän keisarikunnan hajoamisen yhteydessä ei johtanut vakiintuneen valtion säilymiseen, eri suuntausten tapellessa keskenään ja bolshevikkien korjatessa lopuksi koko potin. Myöskin joukkomurhat ja puhdistukset toistuivat Ukrainan historiallisella alueella useaan kertaan.

Länsi-Ukrainan Volhynian puolalaiset joutuivat toisen maailmansodan aikana pakkokarkoitusten kohteeksi, ja toimijana oli ukrainalainen vastarintaliike. Neuvostoliiton kaapattua v.1945 jälkeen nuo ennen sotaa Puolaan kuuluneet alueet, kohtasi Volhynian puolankielisiä uusi karkoituskampanja, ja nyt tehtiin selvää jälkeä. Siirrettyjä oli 1.530.000, menehtyneiden määrä ei ole tiedossa.

Sodan jälkeen Stalin venäläisti Ukrainan itäosaa ja Krimiä mm. karkoittamalla krimin-tataarit ja niemimaan ikimuistoisen kreikkalaisväestön. Tataarit pääsivät takaisin, kreikkalaisia ei ollut enää jäljellä palautettaviksi.

Neuvostoliiton valmistellessa kesällä 1941 yllätyshyökkäystä Saksaa vastaan, -mihin Saksa reagoi ehtimällä ensin, rajan läheisyydestä Ukrainassa jaa Vaalko-Venäjällä pakkosiirrettiin asukkaat 200 km:n levyiseltä vyöhykkeeltä Siperiaan. Karkoitus koski viisinumeroista ihmismäärää, ja hyvin harva heistä palasi.

1932 keinotekoisen nälänhädän, Holodomorin, jo mainitsimme. Ukrainan hallitus on esittänyt, että se saa Holokaustin kaltaisen statuksen poikkeuksellisen traagisena kansanmurhana. Tämä kuullostaa hyvin oikeutetulta.

mahkno-mukharskij800

Makhnovtsina ja anarkismi.

makhnolippu222transparentArshinovin ja Krapotkinin opetukset eivät ole ainoa vaikuttaja Nestor Makhnon maalais-anarkismille. Itä-Ukrainassa, kasakka-alueen rajoilla, eläneenä hän on ollut kosketuksissa paikalliseen muistitietoon ja perinteeseen, jonka on täytynyt vähintään rohkaista häntä anarkismiin:

  • Kasakoiden ikimuistoinen perinne vastustaa kaikkea keskusvaltaa l. valtiota, ja kapinoida milloin ketäkin vastaan, ja ilkeydellä.
  • Vanha elämäntapa, Staraja Pravda, tai Mir-yhteisö,  se mikä maalaisten mielestä oli oikein ei ollut 1900-luvun alkupuolella vielä unohtunut.

Venäjän ja Ukrainan maalaisrahvas oli elänyt maanomistajien tai ”tilanherrojen” tossun alla vuosisatoja, pitäen tätä asiaintilaa oikeutetusti vääryytenä. He olivat tunteneet, etteivät ole vapaita, ja pitäneet muistissaan käsityksen siitä mitä vapaus on: Se on Staraja Pravda.

mahkno.mukharski200.pngMielikuva oikeudenmukaisuudesta ja vapaudesta siis samaistuu esivaltiollisen ajan kyläyhteisöön. Venäjän ensimmäiset modernit ”sosialistit” olivat olleet #narodnikkeja. Heillä oli ollut ajatuksia, että keskittyneen maanomistuksen purkaminen on Venäjällä ja Ukrainassa välttämätöntä, ja maaomaisuudet on jaettava, mutta uusi maaseutu organisoituu  muinaisvenäläisten Mir-yhteisöjen tapaan, kyläyhteisöiksi.

Itse maalaistaustaisena Makhnon oli helppo ymmärtää em. ajatukset, joita myös anarkistit lähenivät. Marxilaiset sosialistit, kuten eräs Vladimir Iljitsh Uljanov, kauhistuivat ajatusta maalaisten itsehallinnoista ja kollektiivisesta maanomistuksesta.

He halusivat sisimmässään tiukan hierarkisesti hallitun valtio-monoliitin, jonka edustajina maaseudulla on kaupunki-älymystön rappeutuneimmista yksilöistä rekrytoidut itsevaltaiset byrokraatit.

Näinhän Venäjällä lopulta kävi: Maaseudulta hävitettiin kaikki muistokin talonpojan vanhasta vapaudesta, myös yritteliäät ja vaurastuneet (uudet) itsenäiset tilalliset, ja samalla tuhottiin kymmenisen miljoonaa ihmishenkeä.

mahkno.button.pngKukaan vuosina 1918-1921 ei varmuudella nähnyt tulevaisuuteen, mutta maalaispojan perityllä vaistollaan Nestor Makhno näki, että bolshevikit aikovat tehdä pahaa hänen yhteiskuntaluokalleen. Siispä hän organisoi itsehallintoja ja boshevikkien torjumiseen kykenevän armeijan.

Vuosien 1917 ja 1921 välillä Venäjää ja Ukrainaa repivät kukin omaan suuntaansa marxilaiset sosialistit, porvarilliset demokraatit, monarkisti-konservatiivit ja erilaiset paikallisia itsehallintoja ja maaseutuväestöä puolustavat ryhmät, joista joillakin ei ollut poliittista väriä lainkaan (antonovilaiset), ja jotkut olivat anarkisteja, kuten Nestor Mahno seuraajineen.

Mahnon liike, ”Musta armeija”, oli tyypillinen aikansa ilmiö. Se syyllistyi ryöstöihin ja väkivaltaan, kuten kaikki muutkin. Makhnolaisilta puuttui kuitenkin monarkisti-elitistien ja bolshevikki-elitistien talonpoikiin kohdistuva viha, joka joskus yllytti näitä toimintaan, josta oli tekijöilleen enemmän sotilaallista haittaa kuin hyötyä.

On suuri onnettomuus Venäjälle, Ukrainalle ja koko maailmalle, että bolshevikki-vallankaappaajia vastaan lähteneet entiset tsaarin kenraalit samaistuivat vanhaan maanomistajaluokkaan enemmän kuin yleiseen rahvaaseen. Tällä he suorastaan auttoivat bolshevikkeja tekemään lopun itsestään.

Kenraali Judenitshin ”Lounais-Venäjän hallituksen” hyökkäykseltä Viron suunnasta Pietariin meni ohi oikea hetki ja merkittävää tukea, kun ”valkoisten” korkeimmalta johtajalta Koltshakilta ei saatu lupausta että bolshevikkien jälkeinen Venäjä tunnustaa Suomen ja Viron itsenäisyydet. Niinpä hyökkäys hyytyi ilman Suomen ja Viron tukea.

Etelärintamalla bolshevikkeja vastaan hyökänneet Denikin ja Wrangel toistivat saman virheen omalla tavallaan: He taistelivat brutaaleja bolshevikki-vallankaappaajia vastaan yhtä brutaalisti, -ja menneeseen maailmaan kuuluvan tsaarien ja suurmaanomistajien keisarikunnan puolesta. Makhnon armeija löi heidät molemmat, kunkin vuorollaan.

Seuraavassa näytöksessä Saksan, Puolan ja valkokaartien uhasta selviytynyt bolshevikkihallinto saattoi keskittyä Ukrainan kiusallisen kapina-alueen veriseen haltuunottoon. Trotski kirkui ääni käheänä tappokehoituksia, ja puna-armeija ryntäsi tuomaan ”proletariaatin diktatuuria” entisen kanssasotijan alueille.

Ukrainalaisten haluttomuus ottaa vastaan bolshevismin kyseenalaista ”ilosanomaa” muistettiin vielä v.1932, kun Neuvostoliitto aiheutti entisen Venäjän vilja-aittaan keinotekoisen nälänhädän viljasadon pakko-otoilla ja maastaviennillä. Menehtyneitä Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Kasakhstanissa lasketaan olleen kuusi miljoonaa. di-gold

Nestor Makhno kuoli Pariisissa 26.07.1934.

mahno00001.jpg

makhno.saraban.transparent.png


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s