Sukupuolisesti epätasapainoisen elämäntavan, lajinsisäisen aggression ja ympäristötuhojen kompleksi, voiko sille olla vaihtoehtoa?

consumismo000001

Kun geometria keksittiin Mesopotamiassa, ja kielitiede Intiassa, suurin saavutus Euroopan maaperällä oli ihmisen tajunnan analysoinnin alkuun pääseminen. Kun Darwin oli osoittanut, ettemme ole Jumalan luomia ainutkertaisia ihmeolentoja, vaan biologisia organismeja, jotka ovat vieläpä evoluution alaisia, Sigmund Freud jonka virhepäätelmät korjasi myöhemmin hänen asistenttinsa Wilhelm Reich, pudotti meidät omnipotentin tahto-olennon kunniakkaalta jalustalta alitajuntamme orjiksi, -ja vieläpä itse itseämme tukahduttaviksi elämästä vieraantuneiksi ihmispoloiksi, olimme pääsemässä todellisen tajuntamme hallinnan ja yhteiskuntien toiminnan ympärtämisen lähtökuoppiin. Euroopassa oli tapahtumassa se, mikä  takapajuisilla mantereilla, aavikko-kulttien puristuksessa, oli tyystin mahdotonta: Ihmisen tuleminen tietoiseksi omasta itsestään.

Seuraavassa tarkastelemme eurooppalaisuuden suuremmoisinta optiota, ihmiskunnan kollektiivisestra mielenhäiriöstä -jahvismista- vapautumisen mahdollisuutta.

Voiko ihmiskunta löytää uuden elämäntavan??
Oikeastaan kysymys pitäisi asettaa toisin: Voiko nykyinen jatkua? ”Luomakunnan Herrana” huseerannut ihminen on itseriittoisuudessaan tuhonnut jo laajoja alueita maanpintaa hedelmättömiksi, ja hänen lyhytnäköinen toimintansa on vaarantamassa koko biosfäärin tasapainon. Ihmisen lajinsisäinen aggressio oli vanhaan jousipyssyjen aikaan hänen ”sisäinen asiansa”, mutta nykyisen teknologian konsteilla ihmiskunnan mahdollisesta lähtöpaukusta muodostuisi universaalisen mittaluokan spektaakkeli, jota vain torakat jäisivät tänne muistelemaan. No, ehkä etanatkin.

Näyttää siis siltä että jahvistinen herruus on tiensä päässä, ja ainoa kiinnostava kysymys on, mihin tästä mennään? Kaltevalta pinnalta pystysyöksyyn, vai virheiden korjaamisen kautta varovaiseen kiipeämiseen takaisin ihmiselle sopivampaan olotilaan?

Luonnon ja yhteiskuntien kehityksessä on usein havaittavissa aaltoliikkeen tapaista jaksottaisuutta, ja muutaman tuhannen vuoden patriarkaalisuuden jälkeen on merkkejä vastaliikkeestä: Elämänmyöteisten ja inhimillisten arvojen luonnonvoimaisesta renesanssista, ellei se ole viimeinen kukinta ennen takatalvea.

Voidaksemme arvioida mahdollisuutemme, meidän täytyy tuntea ihmiskunnan kollektiivisen mielenhäiriön, JHWE-taudin, ominaisuudet. Vanha intialainen viisaus nimesi po. tilan ”Pimeyden Ajaksi”, ”Kali Yugaksi”. Sen tuntomerkit ovat 1.) Valehtelu tuo menestyksen, 2.) miestä arvioidaan vain hänen omaisuutensa mukaan, 3.) miehen ja naisen välillä ei ole muuta sidettä kuin seksuaalisuus.

Sanoaksemme saman asian toisin sanoin, ihmislajin sisäistä aggressiota ruokkii seksuaalinen frustratoituminen, jota ylläpitää yhteiskunnan seksuaalikielteisyys joka on sama asia kuin sukupuolisuuden synnillistäminen, jota vahvistaa yhteinen kristillis-jahvistien uskontomme (millä emme tarkoita J.Kristuksen opetusta). Aggressiivinen ja materialistinen ilmapiiri tukee lasten kasvamista emotionaalisesti kalseissa oloissa, mikä tuottaa uusia JHWE:n rujouttamia sukupolvia takaamaan onnettomuuden jatkumisen. Tämä on eräänlainen kierre.

Kierre on mahdollista katkaista, ja eräät tapahtumaketjut 1900-luvulla ovatkin lisänneet mahdollisuuksiamme järkiintyä. Toisen maailmansodan jälkeinen valtablokkien kilpailu pakotti itäisen totalitarismin, Neuvostoliiton, kääntymään sisäänpäin ja menneisyyteen, ja tehostamaan totalitaarista propagandaansa. Kun sen uskottavuus hupeni nollille 1990-luvulle mennessä, koko systeemi kaatui kuin pystyynlahonnut pökkelö.

”Avoimet yhteiskunnat” ns. lännessä eivät voineet turvautua terroriin ja 100%:seen mielipidekontrolliin, vaan niiden oli selitettävä väestölleen olevansa yleisinhimillisten arvojen puolella ”pahaa” vastaan. Ne olivatkin, tavallaan.

Kun USA, ”lännen” johtava valtio, ajautui toteuttamaan samanlaista kylmää brutaalia voimapolitiikkaa Kaakkois-Aasiassa 1960-luvulla, kuin millaiseen syyllistymisestä kilpaileva blokki oli jo jäänyt kiinni, ja mitä asiaa ei läntisen yleisön annettu unohtaa, demokratian ja vapauden arvoihin tai ainakin iskusanoihin kasvatettu lännen nuoriso joutui moraaliseen kriisiin. Tämä etäännytti virallisesta arvomaailmasta, laajensi sukupolvien kuilua ja herätti ennennäkemättömän kriittisyyden.

Irti päässyt kriittisyys tuotti kestävien moraaliarvojen etsintää oman kulttuuriympäristön ulkopuolelta, perinteellisestä idän viisaudesta ja jopa falskista marxilaisuudesta. Äärimmillään epärehelliseksi havaitun elämäntavan torjunta ilmeni hippi-liikkeessä. Läntinen kulttuuripiiri ei ole toipunut tästä kriisistä, vaan fragmentoituminen ja etsintä jatkuu yhä.

Suurimmalta osin tämä ”totuuden etsintä” johti hyväuskoisten huiputtamiseen (scientologit, marxilaiset, intialaiset ”gurut”, etc.), itsepetoksiin ja pettymysten jälkeiseen uudelleen-porvarillistumiseen, mutta tämä massiivinen prosessi avasi ikäänkuin mahdollisuudet ja käynnisti kulttuurimme uudelleenarvioimisen. Sellaiset aidosti ”radikaalit” eli ongelmien perimmäisiä syitä -eikä vaan helppoja sloganeita ja suurta huutoa- etsivät liikkeet, kuten feminismi, löydettiin uudelleen ja edellistä kertaa perusteellisemmalla tavalla.

Myös tavallisten ihmisten ”hiljaiset enemmistöt” muuttuivat, ja itse teknologis-kaupallinen systeemi, joka vetelee naruista kansainvälisessä ja kansallisissa talouksissa, alkoi teeskennellä uusien arvostuksien kannattamista. Tilanne on jollakin tavalla allegorinen Neuvostoliiton hajoamista edeltäneen propagandan tehon katoamisen kanssa.

Kuilu politiikan, ja niiden joita politiikan pitäisi edustaa, välillä on nyt jopa vaarallisen laaja. Se saattaa kuitenkin tarjota huikaisevat mahdollisuudet niille joilla on tähdellistä sanottavaa, ja jotka eivät kuulu ns. ”poliittiseen eliittiin”.

Uutta ajattelua ja ihmiskuvaa edustavien ei tarvitse em. oloissa uhrata vaivaansa sen kertomiseen ihmisille, että se mihin he uskovat ei ole totta, koska merkittävä osa ihmisistä ei usko enää niihin arvoihin, joiden mukaan he tottumuksesta yhä elävät.

Toisaalta läntisten yhteiskuntien kehitys ei ole viemässä niitä mihinkään hyvään suuntaan. Samanaikaisesti kun kristillis-porvarillinen ”partiopoikamoraali” on rapautumassa olemattomiin, teknokaupallinen systeemi työntää entistä massiivisemmin entistä tehokkaampaa tajunnantäytettä, ja yhä suureneva osa teini-ikäisistä saa identiteettinsä, ei entiseen tapaan kansallisista, etnisistä, uskonnollisista tai paikallisista puitteista, vaan ylikansallisen tajunnanmuokkaus-apparaatin tuottamista synteettisistä ”trendeistä”, ”brändeistä” tai rock-alakulttuureista.

Kuten entinen judeokristillisestä moraalista lähtevä arvomaailma siveys- ja rehellisyys-koodeineen on kipattu siististi yli laidan, globalisaatio vaatii myös kansallisten ja etnisten identiteettien nitistämistä. Tässä ”markkinavoimien” aseena oli mainonta ja viihde. Naomi Klein kirjoittaa: ”…vaaleat sinisilmäiset lapset söivät Kellog´s muroja Japanin TV:ssä, Marlboromies ajoi karjaa afrikkalaisissa kylissä, ja Coke jaMcDonald´s kauppasivat koko maailmalle USA:n makuja.” (Naomi Klein: No Logo,WSOY Helsinki 2000, s.119-20) Näin meitä yhdenmukaistettiin, mutta pahempaa oli tulossa.

Kun ylikansallisen tasapäistämis-operaation ensimmäinen versio herätti vastustusta, operaattorit suorittivat säätöjä: Nyt meille markkinoitiin ostettavan tavaran ohella globaalia monikulttuuri-identiteettiä a´la United Colors of Moneymakers: ”Tämä suklaakuorrutteinen monikulttuurisuus tosin tarjoaa vain vanhoja tuttuja makuja, sitä mitä intialainen fyysikko Venanda Shiva sanoo ”monokulttuuriksi”, mutta nyt kesymmässä ja leppeämmässä pakkauksessa. Loppujen lopuksi se on siis yhden koon monikulttuurisuutta.” (No Logo, s.119)

Kulttuurierojen likvidointi on ”markkinakoneelle” sekä päämäärä että väline. Kun kaikkialla vallitsee sama tapakulttuuri-mössö, mainoskampanjoja ei tarvitse kalliisti kalibroida joka kulttuuripiiriä ja kielialuetta varten erikseen, ja päätökset voidaan tehdä kaikki yhdessä samassa konttorissa, jossa istuu ”kontrollifriikki” Iso Boss.

Yhä uudelleen saamme kuulla, että nämä nuoret eivät asu missään maantieteellisessä paikassa, vaan maapallon laajuisessa kulutusyhteisössä, jossa kännykkä yhdistää heidät internettiin ja Sonyn peliasemat, MTV:n videot ja NBA:n pelit sitovat heidät toisiinsa. …

Mainostoimiston johtokunnan varapuheenjohtajan Elissa Mosesin mukaan nuorten maailmanlaajuinen esiinmarssi tarjoaa markkinoinnille niin loistavan tilaisuuden, ettei sellaista ole ennen nähty” (No Logo, s.121)

Tämän globaalin markkinointioperaation hintana on vain globaali kulttuurinen kansanmurha.

Näissä mainoksissa lopullinen tuote ei niinkään ole virvoitusjuoma, jäätelö, lenkkarit tai farkut, vaan globaali teini itse.” (No Logo, s.122) Ne tuotteistaa meidät!! ” Elissa Mosesin mukaan MTV on brändi-imagon luomisen tehokkainen työkalu ja äänitorvi, jota kokonainen sukupolvi kuuntelee. ” (No Logo, s.122) Tämä asenteiden ja identiteetin manipulointi on myös poliittisen muokkauksen väline, jolla ohjaillaan haluttuun suuntaan vaikutusalttiita ikäluokkia koko planeetalla.

Jo pitkään mediakonsernit ovat etsityttäneet uudet muotinsa amerikkalaisten nuor-kriminaalien maailmasta, eikä ko. sektorin arvomaailman välittymistä kokonaisille ikäluokille pidetä mitenkään vältettävänä asiana. Keskiluokkaisille suomalaisillekin teineille tyrkytettävät tuotteet kytketään USA:n suurkaupungien ”gansta”-maailmaan, josta on siinnyt myös rotuväkivaltaan, huumeidenkäyttöön ja jengiraiskauksiin sanoituksissaan yllyttävä rap-”musiikki”. (”Snoop Dogg” 1993: It ain´t no fun if my homies can´t have non, No Logo, s.117)

Terveen seksuaalisuuden pahin vihollinen ei ole enää kristillis-puritanistinen tukahduttaminen, vaan viihteen ja mainonnan edustama hengetön hedonismi, joka esineellistää ihmisen ja likaistaa sekupuolisuuden pahemmin ja perusteellisemmin kuin entisajan synnistä paasaavat papit olisivat pystyneet: Se ei jätä jäljelle edes kieltoja rikottaviksi, vaan ihminen rikkoo itse sen mikä hänelle on arvokasta.

Markkinavoimien tuottama tulevaisuus lähenee jonkinlaista super-konsumistista elämäntapaa, jossa massat elävät kulutuksensa kautta, syrjäytyville tarjotaan vapautetut huumeet todellisuuspakoa varten, ja suurin osa sukupuolisesta toiminnasta tapahtuu sekin markkinavoimien ehdoilla, prostuution puitteissa.

Muutos parempaan suuntaan, eli johonkin muuhun kuin markkinavoimien viitoittamaan tulevaisuuteen, olisi siis vähintäänkin toivottavaa. Jotta voisimme tarkastella, onko sellainen mahdollista, meidän täytyy palata edelliseen murrokseen, ”matriarkaatista” patriarkaattiin siirtymiseen.

Ennen indoeurooppalaisten invaasiota Eurooppaan täällä elettiin siis toisenlaisessa elämäntavassa. Seksuaalisuus ja uskonnonharjoittaminen eivät olleet toisensa poissulkevia, vaan molemmat olivat erottamaton osa normaalia elämää. Uskonnon suhteen tämä tarkoitti sitä, että esim. nykyiset hantit eivät liitä sanaa ”uskonto” omaan uskonnonharjoittamiseensa, vaan ainoastaan venäläisten ortodoksiseen kirkossakäynti-uskontoon. Hantien uskonto kuuluu elämänmenoon, venäläiset harjoittavat uskontoaan erikseen, arjen ulkopuolella.

Seksuaalisuuden suhteen tämä tarkoitti sitä, että sitä ei oltu synnillistetty, eli sukupuolisuutensa toteuttaminen ei ollut häpeällistä eikä alentavaa, ja kaikki lapset olivat toivottuja. Tämänkaltainen arvomaailma on hyvin heikoilla patriarkaalis-egoistisen käyttäytymiskulttuurin rinnalla, jos jälkimmäistä ei selkeästi tunnisteta tapojen rappioksi, ja myös tuomita sellaiseksi.

Seuraavassa näiden kahden elämäntavan vertailu:

Matriarkaatti /
ei-seksuaalifrustratoitunut elämäntapa:
Patriarkaatti /
mies-näkökulmainen kaksinaismoralismi:
Nuorten naisten sukupuolisuutta ei paheksuta. Naisen varjeltava ”kunniaansa”, muuten:
-kivitetään (Islamilaiset maat)
-huoritellaan (Kristityt maat)
Suhtautuminen henkilön seksuaaliseen aktiviteettin ei riipu tämän sukupuolesta. Seksuaalisesti aktiivinen nainen on ”jakorasia”.
Seksuaalisestri aktiivinen mies on ”kunnioitettava pukki”.
Jokainen lapsi toivottu. Jos isyys ei ole tiedossa, tai on ”väärä”, lapsi ei ole hyväksytty.
Avoin suhtautuminen kanssaihmisiin vallitsevaa. Psykopaatti- tai sosiopaatti-luonteet yleisiä, menestyviä.
Sukupuolinen kanssakäyminen liittyy yleensä ihmissuhteeseen. ”Fuck and go.” Perhepinnari on ”kova jätkä”.
Avio- tai sukupuolipartnerin kansallisuudella ei merkitystä. Toiseen kansallisuuteen kuuluvaa naista voi kohdella miten tahansa. Ei sosiaalista vastuuta.

Kuten lukija osannee päätellä, näiden elämäntapojen rinnakkaiselo on täysin mahdotonta, ja naismyönteisempi tapa häviää väistämättä, ja takapajuisempi kulttuuri tulee vallitsevaksi.

Seuraavassa tarkastellaan, millä edellytyksillä muutos parempaan on mahdollinen:

 

Jahvistis-sovinisten kulttuuri: Uusi sukupuolisesti tasapainoinen näkemys vastaa:
ihanteena sotaisuus, … … joka johtuu lapsuudessa koetusta hellyysvajeesta.
Miehelle ”kaatojen” suuri määrä on tavoite… … koska rujoutunut persoonallisuus ei kykene aitoihin ihmissuhteisiin.
Naisen paikka on kotona, hellan ja nyrkin välissä… … koska mies ei siedä pätevämpien kilpailua.
Nainen ”elää” miehensä ja lastensa kautta… … silloin hänen täytyy olla alistettu tylsyyteen asti.
Naisen on siedettävä mitä tahansa kohtelua, kun hän onrakastunut … mikä tarkoittanee sairaalloista riippuvuutta??
Naisen on annettava miehelle vapautta … siis riistettävä se itseltään?
Naisen on ”ymmärrettävä” miehen mahdollista takapajuista, väkivaltaista ja itsekästä käyttäytymistä… … koska ”miehellä on ollut niin vaikeaa”?? Paskanmarjat.
Traumaattisesta ihmisuhde-kokemuksesta masentuneen naisen tulee tajuta, että hänen tulevatkin suhteensa ovat samanlaisia, ja sopeutua siihen… … sensijaan, että repisi itsensä ylös mudasta?
Naisen soputuminen rooliinsa on yhteiskunnan pysyvyyden perusta. Yhteiskunta voi uudistua, jos nainen tajuaa oman arvonsa ja muokkaa itse omat roolinsa.

Naisten osuus yhteiskuntien ja etniteettien elossapysymisessä on yhtä merkittävä kuin suvunjatkamisessa. Siksi edellä olleva taulukko keskittyi nais-näkökulmaan. Nykyisen läntisen (pohjoisen) elämänmuodon pahin rakenteellinen heikkous naisten asemassa ja identiteetissä. Mikäli selviämme tästä puutteesta, on toivoa.

Nykyisen tieteen tuottama tieto, paitsi tukee vanhaa esi-kristillistä ihmiskuvaa, myös tarjoaa tiedolliset perusteet torjua tai saattaa naurettaviksi konventionaaliset jahvistiset käsitykset. Perinteellisen jahvismin ja maahantuodun ultra-patriarkaalisuuden torjumiseen on siis välineet, jos ei erehdytä luulemaan välinpitämättömyyttä suvaitsevuudeksi.  di-gold

ashera000001


Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s