”Rasismilla” lotraaminen on Hesarille missio yli kaiken muun: Kon Tiki nyt mustaamisen kohteena.

Tämän päivän Helsingin Sanomissa Jussi Ahlroth yrittää tahria sekavassa esseessään tutkimusmatkailija Thor Heyerdahlia ja tämän hypoteesia Etelä-Amerikan osuudesta Polynesian kulttuurikehitykseen emotionaalisesti ladatulla #rasismi -leimasanalla. On ne niin pihalla.

Otsikko on nykyajalle tyypillinen: ”Kon Tikin matkan synkkä totuus.” Ensinnäkin: Kon Tikin matkassa ei ole mitään synkkää, eikä Alrothin sepustuksissa totuutta. Heyerdahl sai kuningasajatuksensa polynesialaisten tulosta Etelä-Amerikasta viettäessään kuherruskuukausi-lomaa nuoren vaimonsa kanssa Marguesas-saarten Fatuhivalla. Saaret ovat viimeiset korkeat saaret Polynesian itäreunalla ennen Etelä-Amerikkaa. Niistä itään on vain matalia atolleja, ja sitten vain merta. Norjalaiset asustelivat enimmän osan aikaansa saaren itärannalla, jonka vuoret erottivat suurista kylistä. Siellä asui hyvin harvoja, mm. vanha päällikkö. Tämä katseli aina Andien juurelta asti tulleita tuulten kasvattamina Fatuhivan rantahiekkaan vyötyviä maininkeja, ja kertoi norjalaisille: ”Tuolta meidän esi-isämme tulivat.” Fatuhivalla syntyi Heyerdahlin koko eliniän kestänyt kunnioitus polynesialaisia ja ulkoeurooppalaisia merenkulkijoita kohtaan. Siihen aikaan, ennen toista maailmansotaa, varsinkin anglosaksinen tutkimus ignoroi täysin muut kuin eurooppalais-lähtöiset löytöretkeilijät ja merenkulkijat. Heyerdahlin asenne oli epäortodoksinen, epäsovinnainen ja rohkean antirasistinen. Kertoessaan myöhemmin tiedeyhteisölle hypoteesistaan, että polynesialaisten esi-vanhemmat olivat ylittäneet Polynesian Etelä-Amerikasta erottavan merialueen, hän sai tyrmääviä kommentteja. Heyerdahl näki parhaimmaksi vastakommentiksi akateemisille tärkkelyksille toteuttaa käytännössä se matka, jota nämä väittivät mahdottomaksi suorittaa. Paitsi oman teoriansa puolesta, Heyerdahl purjehti myös nostaakseen yliopistorasistien väheksymät ”alkuasukas-merenkulkijat” ansaitsemaansa kunniaan. Juuri tuhoisasta sodasta selvinnyt maailma otti tyytyväisyydellä vastaan uutisen monikansallisen retkikunnan hämmästyttävästä retkestä esihistoriallisella aluksella yli valtameren. Se herätti optimismia ja antoi muuta ajateltavaa, kuin ankean arjen. Retkikunnan norjalaisilla oli kaikilla jokin side sota-ajan vastarintaliikkeeseen, mikä tekee Alrothin harjoittamasta natsittelusta vieläkin vastenmielisempää. Vastarintaliikkeen tunnetuin hahmo, Knut Haugland, oli mukana lautalla. Kon Tikin matka sai alkusysäyksen akateemisten piirien jyrkästä väitteestä, ettei merimatka Etelä-Amerikan ja Polynesian välillä ollut mahdollinen kivikauden tekniikalla. Tämän väitteen Heyerdahl siis todisti virheelliseksi. Oletuksen (itäisen) Polynesian asutuksen ainoastaan  etelä-amerikkalaisesta alkuperästä, joka hänellä taisi olla marguesaslaisia kuultuaan, Heyerdahl hylkäsi viimeistään Pääsiäissaaren tutkimusretkensä aikoihin. Marguesaslaiset kertovat isi-isistään, jotka tulivat idästä meren yli, ja perustivat saarille ensimmäiset asutukset. Pääsiäissaarella muistetaan kahden kansan tulleen saarelle, toisen idästä, toisen lännestä. Nykyisen tiedon mukaan polynesialaiset kuuluvat #austronesialaisiin kansoihin, jotka olivat asuneet eteläisessä Kiinassa, asuttaneet Taiwanin (Formosa), ja edenneet sieltä Filippiineille. Nykyisiin kiinalaisiin jatkuva väestö syrjäytti heidät manner-Aasiasta, ja muualta kuin saarilta he hävisivät täysin. Riisiä tarkoittava sana on peräisin austronesialaisesta kielestää. Austronesialaiset etenivät myös Filippiineiltä pohjoiseen, saariketjua pitkin, aina Japaniin asti. He ovat yksi komponentti nykyisissä japanilaisissa. Kulttuurielementit, viljelyskasvit ja kansanperinne tukevat yhteyttä Etelä-Amerikkaan. Siellä on ainakin käyty, ja sieltä on haettu asioita. Heyerdahl piti varmana todisteena Titicaca-järven (makeanveden) kaislan Totoran esiintymistä Pääsiäissaaren ainoassa järvessä. Kaisla ei ole voinut kulkeutua paikkaan luontaisesti, vaan ainoastaan ihmisen tuomana. Sana #balsa tarkoittaa nykykielissä tiettyä suurikoista ja kevyttä puuta, jota kasvaa mm. Perun viidakoissa. Sieltähän Heyerdahl haki tukit Kon Tiki -lauttaan. Titicacalla, missä balsaa (puuta) ei kasva, sana tarkoittaa totora-kaislasta tehtyä venettä: Veneen t. vesikulkuneuvon (myös lautan) nimitys => lauttaan sopivan puun nimitys. Perun rannikoilla käytetään yhä Pääsiäissaareltakin tuttua yksinippuista kaislavenettä. Kuva alla. Kuvassa oikealla pääsiäissaarelainen mies uimisen apuvälineenä käytetyn totora-nipun kanssa. Tämä väline on rakenteeltaan Perun kalastajien em. pienveen kaltainen. Eroa on vain käyttötavassa. Mantereen Atlantinpuolella on säilynyt käytössä alkuperäis-amerikkalainen merellä-liikkumisen väline, jonka nykyinen nimitys on #jangada. Jangada tehdään veistetystä puusta tai useita puita lautan tapaan sitomalla. Heyerdahlilla oli käytössään vanha espanjalainen piirros Perun intiaanien merialuksesta ja kalastuksesta. Eurooppalainen piirtäjä ei ollut ymmärtänyt amerikkalaista tapaa takiloida vene t. laiva, joten purje on esitetty epäjohdonmukaisesti. Ilmeisesti kuvan tarkoitus on ollut esittää jangadoissa käytettyä purjetta.  Piirtäjän tiedossa on ollut että purjetta tukevat puupiirut ovat ristikkäin, kuten kuvasta näkyykin, mutta vain raakapurjeita nähneenä hän ei ymmärtänyt kuvausta. Heyerdahl antoi kuvan johtaa itseään harhaan, ja käytti sitten Kon Tikissä raakapurjetta. http://www.surfresearch.com.au/1965_Edwards_Watercraft_Sth_America.html  Tässä kuvassa, jota Heyerdahl ei ollut nähnyt, kaksimastoinen balsa-jangada purjehtii Perun rannikolla 1600-luvulla. Toisin kuin Alroth antaa ymmärtää, ”nykytiede” ei kiistä etelä-amerikkalaisten purjehduksia Tyynellämerellä. ”Nykyinen näkemys on täysin päinvastainen kuin Heyerdahlin teoria”, sanoo antropologi Matti Eräsaari Helsingin yliopistosta.  Polynesian väestö on alkujaan peräisin jostain nykyisen Taiwanin alueelta. Polynesian ja Etelä-Amerikan välillä oli kyllä yhteys, mutta toisinpäin kuin Heyerdahl uskoi. ”Bataatti ja muut eteläamerikkalaiset kasvit haettiin Etelä-Amerikasta merenkäyntiteknologialla, joka oli peräisin Tyyneltämereltä”, Eräsaari sanoo. Eräsaaren mukaan myös marguesaslaisten myytit ”auringon noususta” tulleista esi-isistä on vain käyty hakemassa Etelä-Amerikasta? Amerikkalainen kotoperäinen tapa rakentaa merialuksia tunnettiin sitten myös Atlantin puolella, ja Floridaan asti, joten se ei voi olla pasifista lainaa. Meritie Etelä-Amerikan ja Polynesian välillä on siis ollut auki, sen kulkemiseen on ollut välineet, ja samoja kulttuurielementtejä kuten myös myyttejä purjehtivista vaikuttajahenkiliöistä löytyy molemmilta rannoilta. Siitäs sait, besserwisser Alroth. Mitä tulee purjehtijoiden #rotuihin, Alroth veisaa vanhaa virttä: Näyttää siltä, että meillä on jonkinlainen pakkomielle puhtaasta alkuperästä. ”Puhtaan alkuperän myytti puhuttelee meitä ihan hirveästi. Tuntuu, että meitä kiinnostaa enemmän millainen ihminen oli aikaisemmin kuin se millainen ihminen on”, Eräsaari sanoo. Yliopistoissa ei näy seuratun tieteen kehitystä lainkaan, sillä nykyinen tutkimus avaa portteja ”valkoiselle suprematismille” löytämällä neanderthal-perimää eurooppalaista, mutta ei aivan kaikista muista. Näyttääkin siltä, että Eräsaarella ja Alrothilla on jonkin pakkomielle, jonka he jakavat Sanoma-konsernin kanssa? Alroth vääntää väkisin Thor Heyerdahlista rotunatsia, ja löytää vaikuttajaksi Jenan yliopiston professorin Hans Güntherin: Heyerdahl ei todennäköisesti välittänyt natsien rotupolitiikasta, mutta Heyerdahl saattoi hyvin saada Güntheriltä kipinän omalle uskolleen pohjoisen kansan ylivoimaisuudesta. Rotunatsi-stooria pukkaa vähän väliä, mutta jostain syystä kukaan ei mainitse Ruotsissa yhä toisella nimellä toimivaa Upsalan Rotuhygienistä Instituuttia? Jos joku pohjoismaissa olisi ”saanut kipinän” rotuintoiluun, eikö Upsala ole ensimmäinen paikka johon katse kohdistuu? Valtion perustama rotuhybristelylaitos löytyi vain Ruotsista. Edes ”Natsi-Saksassa” ei ollut vastaavaa. Alroth ja Eräsaari herätys!!

http://dynamic.hs.fi/2017/kontiki/

 Pääsiäissaaresta: http://www.chauvet-translation.com/figurelegends.htm