19.01. Tasan 100 vuotta Venäjän demokratia-kokeilun loppumisesta

trotski.hullu002REDMADNESS800445.png

Tasan 100 vuotta on kulunut siitä, kun tsaareista eroon päässeet venäläiset valitsivat yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla Perustuslakia säätävän kansalliskokouksen laatimaan Venäjälle demokraattista hallintoa. Ettei näin käynyt, sen estivät bolshevikit, nuo verenhimoiset ”vallankumoukselliset”, jotka sekavia oloja hyväkseen käyttäen olivat kaapanneet vallan ja luotsasivat maata ”proletariaatin diktatuuriin”.

Kun vielä muistamme, että heitä rahoittivat eräät Wall Streetin spekulantit ja keisarillisen Saksan sotilastiedustelu, alkaa kuva ”Lokakuun vallankumouksesta”, joka oli oikeastaan marraskuussa ja oli aseellinen vallaankaappaus, pudota oikeisiin yhteyksiinsä: Yhteiskunnasta vieraantuneiden vasemmistointellektuellien ryhmä katkaisi Venäjällä tsaarin vallastaluopumisen jälkeisen demokratiakehityksen aseellisesti ja väkivaltaisesti. Tämän tragedian sivuvaikutuksena kansainvälinen vasemmistolainen poliittinen virtaus vääristyi sukupolvien ajaksi, ja kärsii yhä ”kommunistisesta” tartunnasta, jonka eräänä oireena on pyrkimys totalitarismiin ja mielipidevainoihin.

Venäjä oli ajautunut kohti kriisiä 1900-luvun alusta lähtien, syynä hallinnon jäykkyys ja jälkeenjääneisyys, ja yläluokan ja kansan välinen juopa, jota ei olemassaolevan valtiomuodon puitteissa pystytty käsittelemään. Niinpä modernisointia ja demokratiaa haluavat asettivat yhä enemmän toivoaan erilaisiin sosialistisiin virtauksiin, jotka hakivat yhteiskuntaoppiaan eurooppalaiselta vasemmistolta, sosialisteilta ja anarkisteilta.

Näiden liikkeiden motivaatio lähti kuitenkin yhteiskunnan epäkohdista, ja tarpeesta löytää niihin ratkaisuja. Liberaalit voimat ajattelivat samalla tavalla, erotuksena että karsastivat jyrkempiä muutoksia. Vuosi 1906 oli uudistusmielisille voitto: Tsaari määräsi maalle perustuslain ja kansanedustuslaitoksen, Duuman, joka valittiin yleisillä vaaleilla.

Vaaleilla valitun edustuslaitoksen olemassaolo loi puolueita: Monarkistis-konservatiivisia, liberaaleja ja sosialistisia. Venäjän pääsy samaan kehityksen kelkkaan muiden länsimaiden kanssa näytti toteutuvan, mutta vastoinkäymiset ensimmäisessa maailmansodassa yhdistyneinä yhteiskunnalliseen kriisiin loivat tilanteen, jossa vanha valta horjui ja uusi oli vasta muodostumassa. Tämä antoi tilaisuuden erilaisille hämäräperäisille voimille, ja poliittisille gangstereille, kuten #bolshevikeille.

Venäjän vasemmiston päävirtaukset olivat sosialidemokraatit, sosialistivallankumoukselliset (eserrät) ja anarkistit. Sosialidemokraatit jakautuivat eräässä kokouksessa kahteen ryhmäkuntaan, joista toista nimitettiin (väärin lasketun enemmistön perusteella) enemmistöläisiksi l. bolshevikeiksi, ja kilpailevaa joukkoa vähemmistöläisiksi l. menshevikeiksi. Edelliseen kuului mm. eräs Vladimir Iljitsh Uljanov l. Lenin, jälkimmäiseen puolueen alkuperäiset perustajat, ja näiden lisäksi mm. Lev Bronstein l. Trotski. Molemmat herroista olivat hyvin jesuiittamaisia ja opportunistisia.

Bolshevikkien johtajat viettivät aikaansa etupäässä Euroopan suurkaupungeissa, istuen kahviloissa ja pulisten keskenään vallankumouksesta. Tsaarin luovuttua vallasta helmikuussa 1917, Saksan sotilastiedustelun johtaja kenraali Ludendorf keksi lähettää Uljanovin ja tämän seurueen kuuluisassa sinetöidyssä junanvaunussa Ruotsin ja Suomen läpi Pietariin. Tarkoituksena heikentää väliaikaisen hallituksen asemaa, ja estää  Venäjää jatkamasta sotaa ympärysvaltojen puolella Saksaa vastaan.

Helmikuun vallankumouksena tunnetaan tapahtuma, jossa viimeinen Romanov-tsaari Nikolai 2. luopui vallasta, ja Venäjää ryhtyi johtamaan väliaikainen hallitus. Muodostumisestaan alkaen väliaikainen hallitus ilmoitti tehtävänsä päättyvän Perustustuslakia säätävän kokouksen tultua valituksi yleisillä vaaleilla, ja kun tämän kokouksen luottamusta nauttiva hallitus nimitetään.

Venäjän onnettomuudeksi väliaikainen hallitus jatkoi osallistumista Saksan-vastaiseen sotaan, mikä oli erittäin epäsuosittu päätös. Tämä antoi tilaisuuden demagogeille, erityisesti bolshevikeille. Muut poliittiset ryhmät olivat enemmän tai vähemmän suopeita saksalaisten karkoittamiselle miehittämästään osasta Venäjää. Tilanne teki myös bolshevikit hyvin tarpeellisiksi Saksalle.

Tässä tilanteessa Saksa päätti rahoittaa Leniniä, -päästäkseen eroon kahden rintaman sodasta. Ludendorf ei kuitenkaan ollut bolshevikkien ainoa länsimainen rahoittaja. Myös Wall Streetiltä tuli tukea, mm. pankkiiri Jacob Schiffiltä.

jacob-schiff740

Schiff käytti miljoonia kukistaakseen tsaarin ja vielä enemän rahaa kukistaakseen Kerenskin. Hän lähetti rahaa Venäjälle vielä pitkään sen jälkeen kun bolshevikkien todellinen luonne paljastui maailmalle. Schiff lahjoitti 10 000 000 dollaria, niin sanotusti auttamaan sodan jaloissa kärsiviä juutalaisia, mutta myöhemmät tapahtumat paljastivat sen olleen hyvä bisnes-investointi. (B.C. Forbes, Men Who Are Making America, s. 334 – 335)
http://www.heinola.org/~patato/gary-4.html
https://www.kompravda.eu/daily/26407/3282429/

Että juutalaisten avustaminen oli Shiffille vain tekosyy rahan lähettämiselle bolshevikeille, sen paljastaa viimeistään venäläisten tutkijoiden arkistolöytö: Sähke, jolla V.I.Lenin välittää Jekaterinburgiin Schiffin käskyn murhata vangittuna säilytetty tsaariperhe.

TSAARI-PERHEEN.MURHAAJAT.png

Bolshevikit toimivat järjestämällä aseellisia rauhattomuuksia, ja yllyttämällä vallankumouksesta yhä sekaisin olevia sotilaita ja matruuseja väliaikaista hallitusta vastaan. Bolshevikit hyötyivät myös monarkistien ja konservatiivien poliittisen pelisilmän puuttumisesta: Nämä suhtautuivat penseästi tsaarinvallan kumonneeseen väliaikaiseen hallitukseen, jonka johdossa oli sosialisti Kerenski.

On epäselvää, oliko ”valkokenraali” Kornilov tulossa auttamaan hallitusta Pietarin rauhoittamisessa, vai kaatamaan Kerenskin. Bolshevikit saivat kuitenkin välikohtauksen avulla aseellisia joukkojaan tuotua kaupunkiin, ja pystyivät nyt uhkaamaan hallitusta.

Venäjän keskeisissä osissa oli tuolloin #kaksoisvalta -tilanne:

  • Krenskin väliaikainen hallitus oli Venäjän virallinen vallanpitäjä, ja sen koollekutsuman, vaaleilla valittavan, perustuslakia säätävän kansalliskokouksen (perustavan kokouksen) piti säätää maalle uusi tasavaltainen valtiomuoto, ja muodostua Venäjän parlamentiksi.
  • Samanaikaisesti vaihtelevilla tavoilla valitut #neuvostot tavoittelivat valtaelinten asemaa, -ilman minkään lain määrittelemää tehtävää.

Vuoden 1906 (monarkistisen) perustuslain mukaan valittu  duuma oli myös periaatteessa olemassa. Bolshevikeilla oli ollut edustajia duumassa, ja heitä oli valittu neuvostoihin. Kun perustuslakia säätävä kansalliskokous vihdoin saatiin valittua, bolshevikit saivat sinnekin edustajia, mutta enemmistöä heillä ei ollut em. kokouksessa eikä neuvostoissakaan.

Vaikka Leninin suosima iskulause oli ollut ”Kaikki valta neuvostoille!”, bolshevikit ottivat neuvostoilta tosiasiallisen vallan, päästyään asemiin aseellisen voiman avulla. Mitkään vaaleilla valittavat päätöksenteko-kollegiot eivät kuuluneet heidän suunitelmiinsa.

Kun bolshevikit suorittivat ylimainostetun Lokakuun vallankaappauksensa karkoittamalla väliaikaisen hallituksen asevoimin Pietarin Talvipalatsista, he eivät rohjenneet asettua vastustamaan perustavan kokouksen vaaleja. Se olisi heti paljastanut heidän diktatooriset tavoitteensa. Yleiseen yhtäläiseen äänioikeuteen (myös naiset) perustuvat vaalit siis pidettiin suurinpiirtein jo Kerenskin ilmoittamassa aikataulussa.

  • Väliaikainen hallitus päätti perustavan kokouksen vaaleista maaliskuussa 1917, noin kuukausi tsaarivallan kukistumisen jälkeen.
  • Laki perustuslakia säätävän kansalliskokouksen vaaleista ja yleisestä äänioikeudesta julkaistiin elokuussa. Äänioikeus laajennettiin myös naisia koskevaksi.
  • Väliaikainen hallitus siirsi vaalipäivää syyskuulta marraskuulle, vaaliluetteloiden laatimiseen vedoten. Viivästys söi väliaikaisen hallituksen uskottavuutta, ja antoi neuvostoille tilaisuuden vahvistaa asemaansa.
  • Bolshevistinen vallankaappaus, ns. Lokakuun vallankumous, marraskuussa syrjäytti Kerenskin väliaikaisen hallituksen. Koska bolshevikkien uskottavuus oli heikko, he julistivat vallankaapaus-hallintonsa, ”kansankomissaarien neuvoston”, järjestävän perustavan kokouksen vaalit Kerenskin hallituksen jo hyväksymän aikataulun mukaisesti.
  • 25.-28. marraskuuta (gregoriaaninen ajanlasku) vaalit pidettiin suurimassa osassa Venäjää. Suomessa olevat venäläiset sotilaat äänestivät varuskunnissaan, mutta Suomen viranomaiset eivät osallistuneet vaalien toimeenpanoon.
  • Vaalipiirejä oli 73 alueellista ja 8 armeijan yksikköjen vaalipiiriä. Ääniä annettiin 44 miljoonaa, ja edustajia valittiin 703. Äänestysaktiivisuus oli korkealla, suurkaupungeissa 70%.
  • (Kahtiajakautuneet) sosialistivallankumoukselliset saivat 40% äänistä, ja paikkojen enemmistön. Bolshevikkien osuus oli noin 25%.

Kun bolshevikkien suunnitelmiin ei kuulunut vallan sitominen äänestyksiin, oli alun-alkaen selvää, että he suoriutuvat jollakin tavalla eroon edeltävän hallituksen  kutsumasta instituutiosta. Kun heidän osuutensa jäi noinkin alas, kysymykseksi jäi vain se, miten perustava kokous ja demokratia hävitetään, -ja milloin.

Tässä tarkimmat käytettävissäolevat Venäjän ensimmäisten ja viimeisten vapaiden vaalien tulokset, ja ainoat luotettavasti mitatut bolshevikkien kannatusluvut:

Puolue Ääniä % Paikkoja
Sosialistivallankumouksellinen puolue (”eserrät”) 17 943 000 40,4% 380
Bolševikit 10 661 000 24,0% 168
Ukrainan sosialistivallankumoukselliset 3 433 000 7,7%
Perustuslaillis-demokraattinen puolue (Kadettipuolue) 2 088 000 4,7% 17
Menševikit (pois lukien Georgia) 1 144 000 2,6% 120
Venäjän muut liberaalipuolueet 1 261 000 2,8%
Georgian menševikit 662 000 1,5%
Mussavat, Azerbaidžan 616 000 1,4%
”Armenian vallankumouksellinen liitto” (Dašnakit), Armenia 560 000 1,3%
Vasemmisto-sosialistivallankumoukselliset 451 000 1,0%
Muut sosialistit 401 000 0,9%
Alash Orda, Kazakstan 407 000 0,9%
Muut vähemmistöpuolueet 407 000 0,9%
Yhteensä (lasketut äänet) 40 034 000 90,10%
Laskemattomat äänet 4 543 000 10,2%
Yhteensä 44 577 000 100% 703

Bolševikkien kannatus alueittain:

Alue Bolševikkien ääniosuus %
Koko Venäjä 23,4
Itämeren laivasto 62,6
Mustanmeren laivasto 20,5
Pohjoinen rintama 56,1
Läntinen rintama 66,9
Lounaisrintama 29,8
Romanian rintama 14,8
Petrograd 45
Moskova 47,9
Transkaukasia 4,6
Viro 40,4
Liivinmaa (Latvia) 71,9
Vitebsk 51,2
Minsk 63,1
Smolensk 54,9
Valko-Venäjä 57,5
Siperia 9,9

Vaalitulos vastasi Venäjän yhteiskunnallista tilannetta, ja valittu perustuslakia säätävä kansalliskokous oli optimi niissä olosuhteissa tekemään kansalaisten enemmistöä tyydyttäviä päätöksiä. Oli kuitenkin kaksi voimaa, joille lailliset olot palauttava perustava kokous oli uhka:

  • Bolshevikit, joiden tavoitteena oli ”proletariaatin diktatuuri”.
  • Monarkistit, jotka olivat yhä kiinni romahtaneessaa keisarivallassa, ja joilla oli yhä aseellista voimaa takanaan.

Vaikka bolshevikit tekivät likaisen työn perustavan kokouksen hajoittamisessa, ja sen vaalien auktorisoiman uuden väliaikaishallituksen tuhoamisessa, monarkistien penseys tasavalta-ajatusta kohtaan johti osaltaan Venäjän syöksymiseen yhä syvemmälle onnettomuuteensa.

perustavakokous740.png

  • 11.12.1917 (gregoriaaninen al.) perustavaan kokoukseen valituista edustajista jo Pietariin saapuneet yrittivät kokoontua istuntopaikaksi valittuun Taurian palatsiin Pietarissa.
  • Bolshevikkien asejoukot hajoittivat kokouksen kahta päivää myöhemmin, ja lopettivat myös konekivääritulella kokousta tukevat mielenilmaisut.
  • 18.01.1018 (greg.al.) 410-463 edustajaa oli jo saapuvilla, ja perustava kokous kokoontui ensimmäisen ja ainoan kertansa virallisesti. Bolshevikit olivat saaneet kokouksen avaajaksi oman miehensä Jakov Sverdlovin, mutta kokous valitsi puheenjohtajakseen sosialistivallankumouksellisen Viktor Tsernovin (Chernov).
  • Bolshevikit esittivät V.I.Leninin laatiman päätöslauselman, jossa kansankomissaarien neuvosto, so. vallan kaapannut juntta, olisi tunnustettu viralliseksi vallankäyttäjäksi. Ehdotus hävisi äänestyksessä 136 vastaan 237. Bolshevikit marssivat ulos salista.
  • Kokous päätti ilman bolshevikkeja julistaa Venäjän demokraattiseksi liittovaltioksi.

Istuttuaan 13 tuntia, kokousedustajat poistuivat rakennuksesta 19.01. klo. 04. aamulla. Sen jälkeen bolshevikkien asejoukot sulkivat rakennuksen estäen perustavan kokouksen jatkumisen. Bolshevikkien #punakaarti kontrolloi kaupunkia.

20.01. bolshevikkien ”yleisvenäläinen toimeenpaneva komitea”  päätti perustavan kokouksen hajottamisesta, ja julisti neuvostoista riippumattomat  halllintoelimet ”vastavallankumouksellisiksi”, siis kielletyiksi. Vaaleihin perustuva demokratia oli sitten sitä mukaa loppu.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Venäjän_perustuslakia_säätävä_kansalliskokous  

https://en.wikipedia.org/wiki/Russian_Constituent_Assembly 

dybenko266.pngVenäläinen historiantutkija J.Felstinski kirjoittaa (Krusenije mirovoi revolutsie, s.192): ”Päätettiin valmistautua (perustavan kokouksen) hajottamiseen.  Kansankomissaarien neuvosto antoi merenkulun kansankomissaarin Pavel Dybenkon tehtäväksi koota marraskuun 27. päivään mennessä Petrogradiin 10 000 – 12 000 matruusia.”  

Vladimir Rezun: ”Dybenko yhdessä Raskolnikovin kanssa toteutti kaiken mitä käskettiin: Työläisten mielenosoitukset hajotettiin kivääritulella.  Perustava kokous hajoitettiin. Tässä on oikea kohta esittää periaatteellinen kysymys:  Miksi matruusi Dybenko osallistui vallankumoukseen? Tälle kysymykselle minun onnistui löytää vain kaksi mahdollista vastausta:

  • Ensimmäinen: Lahjottaakseen kansalle vapautta ja onnea.
  • Toinen: Rynniä itse valtaan ja juopua siitä.

Ensimmäinen vaihtoehto ei mene läpi. Vähät siitä, että Dybenko ei halunnut täyttää kansan tahtoa. Hän kiirehti sulkemaan kansan suut konekivääritulella. Siten ensimmäinen vastaus ei kelpaa. Mitä sitten jää jäljelle?” (Siteerattu J.Putkisen mukaan, s.235.)

radzinski.stalin300.pngHistoriantutkija Edvard Radzinski kommentoi perustavan kokouksen hajoittamista:

Kaikki kadut olivat täynnä bolshevikeille uskollisia sotajoukkoja. Parlamenttia (perustavaa kokousta) tukevia mielenosoittajia ammuttiin tsaarin aikojen tyyliin. Ensimmäinen istunto aloitettiin vasta kun mielenosoitukset oli tukahdutettu. sotilaat ja matruusit esittivät kokoussalissa yleisöä.

Pikakirjoitetuista muistiinpanoista käy ilmi, että tämä ainoaksi jäänyt kokous pidettiin jatkuvien huutojen ja vihellysten saattelemana. … Kello viisi aamulla tsaarinlaivaston matruusi Pavel Dybenko päätti, että nyt on puhuttu tarpeeksi, ja antoi vartiovuorossa oleville matruuseille käskyn lopettaa istunto. Vartioston päällikkö Zeleznjakov taputti puheenjohtajaa olalle ja sanoi historialliset sanat: ”Vartijat ovat väsyneitä. On aika lähteä kotiin.” (Radzinski: Stalin, s.140-141.)

Bolshevikit siis käyttivät kaappauksella saamaansa valtaa hyväkseen asettamalla perustavan kokouksen vartiohenkilökunnaksi samat punakaartilaisensa, jotka hetkeä aiemmin olivat ampuneet parlamenttia kannattavia mielenosoittajia. Siinä kun vaaleilla valitut kokousedustajat, jotka olivat tulleet Venäjän kaikista osista, saivat olla peloissaan turvallisuudestaan, bolshevikit sallivat itseään kannattavan katurahvaan tungeksia saliin, ja häiritä kokouksen työskentelyä mölinällään.

Pelottelun ja kokouksen työskentelyn häiritsemisen jälkeen kokouksen hajoittaminen sujui helposti. Vain joitain kokousedustajia vangittiin, useimmat ymmärsivät paeta. Vasta tämän jälkeen bolshevikit rohkenivat julistaa kokouksen hajoitetuksi, ja paljastaa aikomuksensa estää uudelleen kokoontumiset voimaa käyttäen. Perustavan kokouksen puheenjohtajisto pakeni Samaraan, jossa ”valkoamiraali” Koltshak heidät myöhemmin syrjäytti.

Vladimir Rezun jatkaa: ”Voittaneiden kommunistien ensimmäiseksi vastustajaksi tuli Venäjän kansa. … Kaikki on yksinkertaista: Leninin-Trotskin puoluetta ei valinnut (vallankäyttäjäksi) kukaan, siten on sen puolueen valta ollut laiton. Laitonta valtaa voi säilyttää ainostaan voiman avulla, terrorilla. -Ja terroria ei päästänyt valloilleen Stalin vuonna 1937, vaan matruusi Dybenko vuonna 1917, oikeammin kyllä Lenin, Trotski & co.”

Tässä on selitys sille, että perustava kokous piti hajoittaa, ja demokratiaa puolustavat mielenosoittajat suolata konekivääreillä. Apparaatti, jonka Ludendorfin hoitamassa salonkivaunussa Zürichistä Pietarin Suomen-asemalle saapuneet kahvilaradikaalit päästivät irti, ei siedä vallanjakoa eikä äänestyksiä.

100 vuotta edellisen demokratiakokeilun jälkeen Venäjällä on taas vaalit. Onnee! di-gold

trotski740.png


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s