Oliko arktinen pronssikulttuuri neljäs migraatio Eurooppaan?

Pienessä Jäämeren saaressa, 30km Murmanskista itään,  tutkittu nykysaamelaisia edeltäneen asutuksen kalmisto antoi tieteelle uutta ajateltavaa: Kalmoista eristetty muinais-DNA kertoo siperialaisen tekijän vaikutuksesta, ja YDNA:n N1c-tyypin varhaisin eurooppalainen näyte löytyi myös Bolshoi Olenie Ostrovista. Kartassa läntinen punainen pallo.

n-euraasia.arktinen.tie750transparent.png

Löytöjen tarjoamat näköalat mullistavat perinteistä ja vallitsevaa ajattelua kahdellakin tavalla:

  • Juuri olemme sulatelleet Nature-julkaisussa popularisoidun kuvan eurooppalaisesta etnogenesiksestä: Olemme jääkauden metsästäjäkeräilijöiden (I), Lähi-Idän maanviljelijöiden (II) ja indoeurooppalaisten nomadien (III) jälkeläisiä. Nyt kymmenisen esihistoriallisen vainajan DNA pakottaa ottamaan huomioon mahdollisuuden siperialaisesta arktisesta migraatiosta varhaismetallikaudella (IV).
  • Käsityksemme kulttuurivaikutteiden  ja väestöjen virrasta on enemmän tai vähemmän perustunut kaavaan keskus => periferia. Nyt meillä on tarkasteltavana periferia => periferia -vaikutevirta, joka on saattanut tuoda jopa 50%:lla suomalaismiehistä esiintyvän YDNA-haploryhmän (isälinjan) Uralin länsipuolelle.

bolshoiolenieostrov.002transparent.png

Bolshoi Olenie Ostrov on kalmistona käytetty saari Kuollan rannikon edustalla, jonka vainajat on ajoitettu 1520-luvulle calBCE, elikkä kalibroituina radiohiili-ajoituksina eKr. ”BCE” tarkoittaa ”ennen ajanlaskumme alkua”. Kohdetta ei tule sekoittaa lähes samannimiseen Euroopan suurimpaan mesoliittiseen kalmistoon Äänisen Peurasaarella (Olenie Ostrov).

Chalmny Varren saamelainen hautausmaa oli käytössä vielä 1800- ja 1900-luvulla meidän aikaamme. Toivottavasti ovat kohdelleet vainajia pieteetillä, sillä heidän lähisukulaisiaan voi vielä asua seudulla.

Leväluhta Pohjanmaalla on toinen tunnetuista suomalaisista suo- tai vesihautauksista. Kalmistoa on käytetty rautakaudella. Sen 100:sta vainajasta on nyt tutkittu DNA kolmelta. Kahdella heistä esiintyy ”siperialainen geenitekijä”, joka on siis kaikilla muissa kahdessa kohteessa. Tutkimus käsitti 11 vainajaa em. kolmessa kohteessa.

Yksi tutkituista leväluhtalaisista näyttää olevan läheinen eurooppalaisille maanviljelysväestölle, geenit viittaisivat Latviaan ja Skandinaviaan. Siperialais-yhteys vie kaksi muuta lähelle nykysaamelaisia. Tarkasteltu Siperia-tekijä nähdään nimenomaan saamelaisena piirteenä.

Bolshoi Olenie Ostrovin vainajien mtDNA, äitilinjat, ovat Siperiassa yleiset Z1, C4 ja D4. Kyse ei siis ole esm. pronssikauden tradereiden tukikohdasta, jossa kiertelevät metallikauppiaat olisivat pitäneet majaa ajoittain, mutta jättäneet geenejä paikallisväestöön. Tutkitun miehen YDNA:n linja oli N1c1a1adi-gold

Vielä julkaisematon tutkimus on luettavissa linkissä:  https://www.biorxiv.org/content/early/2018/03/22/285437 

Ymyakhtakh-kulttuuri: Alkueskimoita vai metallurgiaa?

Pronssikauden Euraasiaan ilmaantui etniset rajat ylittäviä metallikaupan verkostoja, jotka levittivät ilmeisesti myös muitakin kulttuurivaikutteita, -ja geenejä. Seiman-Turbinon ilmiötä on ehdotettu myös suomalais-ugrilaisen kielen levittäjäksi. Kokeilemme siis työhypoteesia, että nykyisten jugagiirien mailta Itä-Siperiasta Kuollaan ja Ruijaan ulottuva Ymyakhtakh-ilmiö liittyisi myös kaupankäyntiin.

Ensimmäinen kysymys on, miksi pronssikauden alun metallikauppiaat olisivat hakeutuneet nimenomaan Jäämeren ja Vienanmeren rannoille 1500-luvulla eKr. (BCE tai BC).  Siellä täytyi olla jotakin kiinnostavaa, ja olihan sitä: Keski-ajan eurooppalaisten kirkkojen pyhäinkuvia tutkimalla on havaittu, että varsin suuri osa yksityiskohtiin käytetystä norsunluusta onkin peräisin mursuista.

Ibn Fadlan kertoo arabimaailmaan kontaktissa olevien kauppiaiden -vepsäläisiä, tsuudeja ja permiläisiä- vaihtaneen etelästä, jopa Bagdadin pajoista, saadut miekanterät suurten merieläinten hampaisiin Jäämeren rannikolla. Muinaispersialaisten esineiden hajalöydöt kertovat, että hekin olivat ostajina, mahdollisesti useankin välikäden kautta, ja Obin suusta on löydetty Kiinassa valmistettuja ersineitä. Kaikki ostivat pohjoisesta, ja jonkun täytyi käydä paikan päällä.

jugagiiri.shmaani00001transparent.pngNykyisten jugagiirien edeltäjät Siperian rannikolla, Ymyakhtakh-kulttuurissa, ilmeisesti osallistuivat itse sekä arvotavaran hankkimiseen että kauppaamiseen.

Hypoteesimme on, että he Jäämeren rantalaisina olivat ensimmäisinä apajilla, ja laajensivat hankinta-aluettaan sekä itään että länteen.

Kuten Grönlannin ja Alaskan ensimmäiset eurooppalaiset, he perustivat kauppa-asemia liikenteellisesti hyville paikoille.

Muuttoliike on voinut myös saada potkua saaliseläinten, mursujen ja valaiden, vähenemisestä ja uusien metsästysalueiden etsimisestä. Yhtäkaikki, 1500 eKr. he olivat jo Muurmannin rannikolla, perheineen ja pysyvästi, ja heidän siperialaiset geeninsä osa läntisen Pohjois-Euraasian geenipoolia.

Ovatko myös pohjoisvenäläisten ja suomalais-ugrilaisten YDNA:n N-linjat tämän arktisen migraation perua, vai tulleet toista reittiä, se jää nähtäväksi.

Kun sitkeästi keramiikka-teknologian torjunut Pohjois-Skandinavia vihdoin pronssikaudella omaksui savipytyt, jugagiirien serkut olivat jo Vienanmerellä ja Kuollassa. Pohjoisvenäläinen tekstiilikeramiikka levittäytyi Suomeen, Keski-Ruotsiin ja Baltiaankin. Pohjoisempaan Fennoskandiaan ilmaantui samaan aikaan Lovozeron keramiikka ja vohvelikeramiikka, ”imitoitu tekstiilikeramiikka”.  Omaleimaisuuden takana voi olla toinen alkuperä tai toinen vahva vaikuttaja.

Joka tapauksessa jossain Pohjanlahden ja Äänisen takamaiden välillä ilmaantunut saamelainen kielimuoto tuli viimeistään tuolloin Fennoskandiaan, -ja siperialaiset geenitekijät olivat jo mukana.

Siperia-tekijä esiintyy myös Volgan itäisen sivujoen Okan varren suomensukuisissa pronssikulttuureissa, joiden väestö jatkaa olemassaoloaan komeissa, komipermjakeissa ja udmurteissa. Pronssi- ja rautakauden taitteessa Ananjinon kulttuuri dominoi Kama-joelta Itä-Suomeen ja Jäämerelle ulottuvaa aluetta, ja tuotti loistoesineitä. Kuvassa alla:

ANANJINO-LOISTOKIRVES000

ananjino000000222220001111

Tekstiilikeramiikka toi mm. Suomeen ja Ruotsiin tuhdin annoksen uutta väestöä Venäjän suomalais-alueilta. Ilmiön syntypaikka on lähellä indoeurooppalaisesta arokulttuurista SU-kieliselle alueelle hydridisoitunutta Pozdnjakovon kulttuuri-ilmiötä. (Katso myös alemmasta kartasta.) Suomen vanhimmat rautaesineet, Savukosken tikarit, ovat Ananjinon tyyppiä.

sarsa_tomitsa750

Kartta näyttää Suomen kuuluneet metallikausien alussa yhteiseen talousmaantieteelliseen, kaupalliseen ja kulttuuriseen vyöhykkeeseen historiallisen ajan suomalais-ugrilaisten kansojen kanssa. Tämä Oka-joelta ja Volgalta Fennoskandiaan ulottuvaa aluetta voidaan pitää nykyiseen suomalaisuuteen johtaneen kehityksen näyttämönä.

keramiikanleviaminen0000

Keramiikaton Skandinavia vastusti savipytty-teknologiaa 4000-luvulta eKr., ja murtui lopullisesti vasta metallikausina. Ilmiön täytyy liittyä saamelaisen etniteetin muodostumiseen, vaikka saamenkieli ei olisikaan ollut läsnä ennen Laatokan-Äänisen seutujen suomalais-ugrilaisen kulttuuriaalloon ulottumista Pohjanlahden ylitse. Kartta (yllä) perustuu venäläisiin julkaisuihin.

tekstiilikeramiikka33333trannsparent

  1. Imitoitu tekstiilikeramiikka, Wafer-ceramics.
  2. Tekstiilikeramiikka, Net Ware.
  3. Tekstiilikeramiikan syntyalue.

Kuollan Lovozero-keramiikka on jätetty merkitsemättä.

Näin olemme hahmottaneet ympäristön, johon Ymyakhtakh-ilmiö saapui arkitista rannikkoa pitkin kaukaa idästä. Pohjois-Eurooppa oli metallien käytön kynnyksellä, vaikka puolet Skandinaviaa oli vielä ilman keramiikan tuntemusta. Siihen oli tulossa nopea ja täydellinen muutos, ja viimeistään tällöin po. alueelle ilmaantuivat nykyiset saamenkielet.

Ymyakhtakh-väestön jälkeläiset, jugagiirit, mainitaan joskus suomalais-ugrilaisten etä-etä-kielisukulaisina, ja geneettinen sukulaisuus saamelaisiin tulikin jo mainittua.  Ymyakhtakh-väestö oli neoliittisen ja pronssikauden taitteen arktisia metsästäjäkeräilijöitä Taimyrin niemimaalla Länsi-Siperiassa. He tunsivat keramiikan, ja heidän esineissään käytettiin paljon valaiden ja mursujen luuta. Merieläinten pyyntiä siis harjoitettiin, ja heillä oli siihen riittävän korkeatasoiset välineet.

Elämäntapaa voitaneen verrata nykyajan eskimoihin ja aleutteihin. Jugagiirit harrastivat samoja asioita nykyaikaan asti. Alla jugagiirien vene-tyyppi.

jugagiirivene002002transparent.png
jugagiirivenerakenteilla.png

Kuvassa jugagiirit ja puolivalmis merivene. Huomatkaa lautojen kiinnitys #neulomalla. Karjalassa valmistetaan yhä veneitä samalla tekniikalla. Sidoksena käytetään kuusenjuuria. Alla Jugagiirien kajakki-tyyppinen kanootti.

yukaghir.canoe800.png

Meidän on pääteltävä jo Ymyakhtakh-ilmiön levinnäisyydestä, että he pystyivät samanlaiseen merimatkoihin, ja merieläinten saalistamiseen, kuin nykyiset jugagiirit, -ja eskimot.

Jo Taimyrilla ymyakhtahk-väestö teki samantyyppistä keramiikkaa, kuin vähän myöhempi Pohjois-Skandinavian vohvelikeramiikka t. imitoitu tekstiilikeramiikka

ymyakhtakh.taimyr.transparent

bolshoioleniostrov750transparent.png

skelleftea.kkeramiikka.transparent.png

Pohjoisskandinaavisten keramiikkojen kuviointia on tulkittu tekstiilikeramiikan jäljittelyksi, mutta Ymyakhtakh-esikuva voikin olla lähempänä lopputulosta. Tekstiilikeramiikalle tyypillinen kuviointi on saattanut syntyä hieman eri menetelmillä, kuin sen imitaatioiksi oletettujen tyyppien.

Bolshoi Olenie Ostrovin kalmiston esineistö katsotaan Ymyakhtakh-horisonttiin sisältyväksi arktikseksi kulttuuri-ilmiöksi, ollen po. ilmiön läntisimpiä kohteita.

Ymyakhtakh-kulttuuri tuli kontakteihin Okan (Volgan itäisen sivujoen) kuparia käyttävän Garino Borin kulttuuri-ilmiön kanssa saavutettuaan Jäämeren rannikolla Vaigatsin saaren. Ymyakhtakhin ja pohjoisen Venäjän suomalais-ugrilaisten välinen vuorovaikutus alkoi viimeistään tällöin. Garino Bor oli siihen aikaan maailman pohjoisin metallurgiaa hallitseva kulttuuri. Äänisen kuparikulttuuri oli sen edeltäjä, ja mahdollinen vaikutteen antaja.

garino-aaninen-suomi0001

Garino Bor -kontakti toi Ymyakhtakh-väen metallikauteen muita Jäämeren rantojen asukkaita aiemmin, millä ei ole voinut olla vähäistä merkitystä.

Miltä Ymyakhtakh-väki näytti, siitä saamme käsityksen vertaamalla heidän arkeologista jäämistöään tämän päivän jugagiireihin ja pohjoisiin alkuperäiskansoihin:

JUGAGIIRI.KORUT.png

Vasemmalla intiaanikoru, jossa luusta tai simpukankuoresta tehtyjä putkia nauhaan pujotettuina. Ymyakhtakh-kohteista Taimyrilla on löydetty samanlaisia (keskellä). Oikeanpuoleinen kuva esittää nyky-jugagiiria perinne-esityksessä.

Arktiset metsästäjä- ja merenkävijä-kansat eivät olleet takapajuisia ryysyläisiä, vaan näyttävästi pukeutuvia ja ylpeitä ammattihenkilöitä omassa ympäristössään. Korujen runsaus Ymyakhtakh-löydöksissä kertoo vauraudesta ja vahvasta identiteetistä. On helppo ymmärtää, miksi he -eivätkä eteläisemmät treiderit (kaukokauppiaat)- ottivat haltuunsa Pohjois-Siperian arvotuotteiden kauppaamisen: Merimatkat nahka-umiakilla tai pienellä veneellä jäiden seassa eivät sopineet kaikille.  di-gold

Jugagiiri uralilainen kieli?

Jugagiiria on tarjottu suomalaisugrilaisten tai uralilaisen kielten läheiseksi sukukieleksi. Asia ei ole lainkaan selvä, ja yhteiset sanat voidaan selittää myös nyt kuvatulla kulttuurikontaktilla. Jotain yhteistä kuitenkin näyttää olevan.

Kielentutkijat ovat siis heränneet tarkastelemaan uralilaisten ja jugagiiri-kielten yhteisiä piirteitä tietämättä saamelaisten ja suomalaisten 10-5%:sta ”siperialaisia” geenejä. Mikäli tarkentuneet tutkimukset päätyvät uralilais-jugagiirilaiseen kieliryhmään, kyllä he sukuun kelpaavat. di-gold

su-jugagiirit740.png

N1c ja ”arktinen tie”

Kulttuuri- ja geeniyhteys Siperiasta Kuollaan ja Ruijaan on havaittu, ja samojen geenien esiintyminen eteläisimmillä väestöillä aina Suomen Pohjanmaata myöten, -ja on odotettavissa että samat geenitekijät ovat myös läsnä Pohjois-Venäjän suomalaisugrilaisessa etniteetissä yleisemminkin.

Kokonaiskuva suomalaisten, saamelaisten ja yleisemminkin pohjoiseurooppalaisen geenipoolin muodostumisesta joudutaan nyt trimmaamaan ussien tosiasioiden mukaiseksi. Yhtään paremmin ei käy nykyisin trendikkään kolmen Eurooppaan suuntautuneen megamigraation asetelmalle.

nature0001Naturelehden julkaisua (syyskuu 2014) eurooppalaisten geenien alkuperästä pidetään eräänlaisena uuden näkemyksen avaajana, mutta sekin vanheni nyt yhdellä iskulla.

Juuri kun on tullut trendikkääksi nähdä nykyeurooppalaiset kolmen migraation jälkeläisinä, todetaan että migraatioita olikin neljäs: Arktisten siperialaisten pronssikautinen vaellus pohjoisen kautta Skandinaviaan asti.

Äkisti vanhentunut ”moderni” migraatiokuva oli seuraavanlainen :

  • Jääkauden eurooppalainen väestö: Metsästäjäkeräilijöiden geenit.
  • Maanviljelys-elinkeinon mukana  8-7000 eKr. Eurooppaan saapuneiden viljelijöiden geenit.
  • 3500 eKr. Kaspian ja Mustanmeren pohjoispuolitse Eurooppaan tunkeutuneiden paimentolaisten (indoeurooppalaiset) geenit.

Nyt täytynee ottaa huomioon neljäskin migraatio:

  • Pronssikauden alussa Siperiasta tulleiden (arktisten) metallikulttuurien geenit.

EURAASIA4MIGtransparent

Tämä vaihtoehto selittäisi myös loogisesti YDNA:n N-ryhmien oudon levinnäisyyden: Ne esiintyvät pohjoisimmassa Aasiassa, ikäänkuin aiemman dominoivan ryhmän jäänteenä, mutta ovat harvinaisia paleosiperialaisille, -selkupeilla ja keteilla.

Kartta vertaa Ymyakhtakh-kulttuurin vaikutuksia nyky-eskimoiden arktisen kulttuurin alueeseen. Tarkastelu osoittaa, että harvaan asutussa Arktiksessa kulttuuri- ja kielialueet ovat voineet olla miltei circumpolaarisia, ja mittakaavassa Beringinmaasta Ruijaan ulottuva kulttuurialue on täysin luonnollinen ilmiö. Kuten myös kulttuuri-ilmiön pysyttäytyminen oman biotyyppinsä alueella.

ymyakhtakh.circumpolar750transparent.png

BOO (kartassa): Bolshoi Olenie Ostrov. Pohjoinen levinnäisyys ei uusien tietojen valossa olisikaan seurausta taantumisesta periferiaan, vaan leviämisestä eskimojen tapaan arktisessa biotyypissä. Varhaismetallikausina vilkastuva kaupankäynti on lisännyt yhteisöjen välistä kanssakäymistä ja vaihtoa, ja voimistuttanut po. ilmiötä. Etelämpänä, metsävyöhykkeessä, Seyma-Turbino -ilmiö muodostui vallitsevan käsityksen mukaan metallikaupan ympärille, ja vielä etelämpänä, aroalueella, Uralin ja Altain metallit levisivät indoeurooppalaisen Abashevon kulttuurin piirissä.

Kaikki nämä ilmiöt muokkasivat Euraasian kulttuurisia, kielellisiä ja geneettisiä oloja tavalla, jonka vaikutukset ulottuvat nykypäivään. Voi olla, että YDNA;n haploryhmän (isälinjan) N:n leviäminen liittyy pohjoisempiin em. kauppaverkostoista. Arktiksessa ja subarktiksessa, missä väestömäärät ovat yhä pienehköjä, ja 1700-1500 eKr. vielä pienempiä, -ja geneettiset pullonkaulat so. väestömäärien jyrkät vaihtelut yleisiä-, ei ole lainkaan epätodennäköistä että N-linjat voivat yleistyä sille tasolle, jolla ne ovat tämän päivän saamelaisilla ja suomalaisilla. Samoin 5-10%:lle ”siperialaisia” geenejä löytyy alkuperä.

Ruijaan, Kuollaan ja Vienanmeren rannoille on siis ilmaantunut siperialais-(proto)lappalainen hybridiväestö, joka oli rikastunut vaihtamalla pohjoisen tuotteita etelän metalleihin, ja ilmeisesti ollut läsnä ja vaikuttamassa Pohjois-Venäjän varhaismetallikausien hämmästyttävien kulttuuri-ilmiöiden, kuten Ananjinon, ilmaantuessa. Nykylukijalla ei ole juuri minkäänlaista käsitystä noista vaiheista, väärinpainottunen historian-popularisoimisten takia.

Sensijaan mm. ”viikinkien” nimiin laitetut skandinaaviset tarustot toistavat kertomuksia mielikuvituksellisen rikkaasta pohjoisesta valtakunnasta, Bjarmiasta, jonka nimi on saatu ilmeisesti suomensukuisilta permiläisiltä (nyk: Komit, udmurtit). Antiikin kreikkalaiset tunsivat Hyperborean, jossa kaikki olivat rikkaita ja viisaita. Kuollan-Vienanmeren seutua kuvattiin vain positiivisillä määreillä, ja superlatiivissa. Tarut ovat tarinoita, mutta mielikuvat joihin ne tukeutuvat, on peritty tapahtuneesta historiasta.

Suomalaisille on väen vängällä etsitty mahdollisimman vaatimattomia ryysyläisiä esi-isiksi pitkin Euraasia, missä vain on ollut paikka jossa ei ole tapahtunut mitään. Sellaisia ei vaan nyt satu löytymään. Meidän siperialaiset juuremmekin viittaavat arktisten Euraasian mahtavimpiin kauppa-merenkulkijoihin, ja Okan-Dvinan-Petshoran loistavaan pronssikulttuuriin, jota Välimeren rannoillakin ihailtiin ”jumalten veroisina”.

hyperborea.ananjino.transparent.png

Varmuudella siis tiedetään, että 1500-luvulla eKr.  Ruijan-Kuollan-Vienanmeren seuduille oli saapunut siperialaista väkeä, jolla oli siperialainen esineistö ja siperialaiset geenit. N:n alaryhmien tarkastelu tulee näyttämään, onko N-linjoja saapunut Eurooppaan muutakin tietä, vai ovatko ne olleet täällä ”aina”.

Menneisyyskin seuraa aikaansa.di-gold

 
Ancient human genomes suggest three ancestral populations for present-day Europeans

https://en.wikipedia.org/wiki/Ymyyakhtakh_culture

Imitoitu tekstiilikeramiikka 

Sarsa-Tomitsa, tekstiilikeramiikka 

Ymyakhtakh-keskustelua.

nomadit000trans
Neljä kehitysvaihetta muovasi eurooppalaisten genomin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s