Iberialais-kaupunki kehitti v.3200 eKr. linnoittamisen torjuessaan indohunneja: Los Millares.

Sattumalta, radanrakentamisen yhteydessä, löytynyt kivikauden ja pronssikauden taitteen, khalkoliittisen l. kuparikauden, kaupunki Almeriassa, eteläisessä osassa nykyistä Espanjaa, loi suojakseen läntisen Euroopan ensimmäisen linnoitusjärjestelmän 3200 eKr. alkaen. Vasta ruutiaseiden tulo aiheutti tarpeen tehdä olleellisia muutoksia kaupunkilinnoittamiseen. Los Millares on hyvin mielenkiintoinen paikka.

Maanviljelys oli keksitty tuhansia vuosia aiemmin, kirjoitustaitokin oli olemassa, ja neljännellä vuosituhannella muuallakin kuin Ääänisen ympäristössä (siellä 5000 BC.) osattiin irroittaa kupari kivestä ja kehiteltiin menetelmiä sen sekoittamiseksi kovempien työkalujen aikaansaamiseksi. Los Millares oli tämän tilanteen hyötyjiä, sinne houkuttelivat väkeä seudun kupariesiintymät. Suositun hypoteesin mukaan Millares oli itäisen Välimeren pelasgien perustama. Historiankirjoituksen isä, Herodotos Halikarnassolainen, mainitsee pelasgit Kreikan ensimmäisinä asukkaina, ennen muinaiskreikan murteita puhuneita helleenejä. Herodotoksen aikalaiset tiesivät pelasgien yhteyden etruskeihin, joita kreikkalaiset nimittivät tyrheeneiksi. Jos Herodotos olisi kuullut pelasgi-olettamuksesta Los Millaresin kohdalla, hän olisi voinut uskoa siihen muuttamatta mitään omista käsityksistään. Millaresille löytyy kuitenkin juuret Almerian ja Iberian maaperästä. Saattaa myös olla, että iberit olivat jo seudulla siihen aikaan. Huolimatta tietyistä kulttuurielementeistä, jotka viittaavat Kreetalle ja Hellaaseen, Millares oli hyvin ”espanjalainen”: Iberian niemimaan megaliittikulttuurin piirteet ovat läsnä Los Millaresissakin. Klassisen antiikin aikaan asti pelasgin kieli oli käytettyä ja kirjoitettua Lemnoksen saarella. Herodotos kertoo myös, että Anteenan ja sitä ympäröivän Attikan maakunnan asukkaat vähättelivät muita kreikkalaisia maahanmuuttajina, muistuttaen olevansa maasyntyisiä, ”aina Attikassa asuneita”. Herodotos kertoo attikalaisten olevan helleenin kielen omaksuneita pelasgeja. Pelasgin kieli, josta on vain vähän näytteitä, kuuluu yhdessä etruskin ja rheetin kanssa samaan ei-indoeurooppalaiseen ryhmään. Lemnoksen steele (oikealla) on näyte pelasgista kirjoitettuna. Saattaa olla, että etruskilais-pelasginen kieliperintö tulee maanviljelyn Balkanilta Keski-Eurooppaan levittäneeltä nauhakeraamisen kulttuurin (LBK, Linear Band Ceramic) kansalta, joka olisi ulottanut vaikutuksensa Illyriasta Adrian yli Italiaan. Pelasgit liikkuivat merellä, ja ulottivat matkansa myös Messinan Salmen tuolle puolen. He ovat siis saattaneet olla Los Millaresissakin. Maanviljelyskin saapui Espanjaan meritse, Kyprokselta. Kypros otti vastaan uuden elinkeinon, ja uuden aallon asukkaita, jopa ripeämminkin kuin Anatolian mannerseudut pohjoisempana. Kyproslaiset veivät viljely-innovaation levittämisen pölyisiltä maanteiltä(?) merelle, ja saavuttivat pian lännen kaukaiset maat. Kyproksen oma kirjoitusjärjestelmä kuuluu Kreetan minolaisten kirjaimiston kanssa samaan perheeseen. Yhteyttä Iberiasta Kreetaan, Aigeialle ja Kyprokselle siis löytyy, mutta paikallinenkaan perinne ei ole ollut heikkoa: Pöllö-teema on läsnä iberialaisessa megaliittikulttuurissa niin vahvasti, ettei sitä voi olla huomaamatta. Los Millaresissa myöskin. Pöllö on yleinen kuvattu aihe megaliittikauden Euroopassa, ja esiintyy vielä Minervan (etr: Menerva) seuralaisena. Nykymaailmassa jossakin kontekstissa oppimiseen ja opettamiseen. Los Millaresin esineistölle ovat tyypillisiä erikoiset pöllö-pystit (kuvassa). Niiden, kuten ylle kuvatun amuletin, estetiikka ja formaatti on hyvin espanjalaista. Johtopäätöksemme on, että Los Millaresin juuret ovat enemmän paikallisessa maaperässä, kuin merten takana, vaikka kulttuuriyhteys on ollut katkeamatta olemassa aina ensimmäisten viljelijöiden saapumisesta lähtien. Millaresin paljon huomiotakin saaneiden tholos-hautakammioiden t. megaliittirakennusten tekninen ratkaisu on yhteistä mm. Mykenen, Kreetan, Orkneyn ja eräiden Ranskan megaliittikumpujen kanssa: Kammio ei ole suurista paasista koottu vaan #valeholvattu viistoholvi, jollaisia rakennettiin läntisen Euroopan maaseudulla vielä teollisen ajan tullessa. Los Millaresissa on tutkittu 70 tholos-kumpua. Meidän on syytä jättää yhdeksi vaihtoehdoksi, että myös Millaresin asuinrakennukset on koottu samalla tavalla. Mykenen ”kuningashaudoissa” on sama rakenne. Millaresin kammiokummuissa on myös yhteisiä piirteitä Sardinian  #Tombe-dei-Gigante -rakennusten kanssa. Pystykivilaattojen puolikehä noudattaa samaa kaavaa, kuin Sardiniassa, mutta kammio/kumpu ei ole pitkänomainen, vaan  itäisen Välimeren ja mm. Orkneyn Maes Howen tyyppiä. Britteinsaarilla on ainakin yksi samaa muotoa tavoitteleva, mikä ei yllätä ketään joka on kuullut antiikin roomalaisten päätelmästä samaistaa Britannian kelttejä edeltäneet asukkaat piktit Iberian väkeen. Huomatkaa kummun tasoitettu laki. Sillä on merkitystä. Muraguada:n ”Jätinhaudassa” Sardiniassa näemme rakennuksen julkisivun ”siivekkeet” jotka symmetrisesti kohdistavat huomion keskipisteessä olevaan ahtaaseen kulkuaukkoon, jonka nuragh-kauden sardinialaiset samaistivat porttiin tuonpuoleiseen. Säilytettiinhän rakennuksessa heidän omaistensa luita, mutta pohjapiirros antoi myös Äiti-jumalattaren anatomiaan viittaavan vihjeen. -Kuten myös #jälleensyntymä-oppiin. Millaresin tholos-kummuissa näemme siis elementtejä, jotka ovat tuttuja minolais-mykeneläisestä Kreikan ja Aiegeian maailmasta, Sardiniasta ja eurooppalaisesta neoliittisesta kulttuurista. Millares saattaa olla ainoita paikkoja, jossa kaikki nämä piirteet yhdistyvät paikallisessa traditiossa. Tämä kertoo kaupungin laajoista yhteyksistä. Nämä Los Millaresin eräiden tholos-rakennusten rekonstruktiopiirrokset näyttävät minolais-mykeneläisille esikuville(?) vieraan piirteen: Pylväs tukee huomiotaherättävää valeholvin lakikiveä, joka on poikkeuksellisen suuri kalkkikivi-laatta. Tätä piirrettä ei ole havaittu missään muualla, kuin Los Millaresissa. Rekonstruktion tekijä on päätellyt lakikiven jätetyn peittämättä, mikä on yleiseurooppalainen tapa, -poikkeuksena Mykene. Valeholvatun kupolin keskipisteen tolppa ei ole välttämätön osa rakennetta, vaan sillä on jokin muu funktio. Baleaarien Talayot rakennuksissa on sama rakenne. Kyseessä on siis yhteinen kulttuuripiirre. Kuva San Aquilan Talayotista Majorcalta. Tapa nähdä tunnetut ”viralliset” ns. korkeakulttuurit yksipuolisina vaikutteiden antajina, ja muut vain apinoijina, on syvään iskostunut. Mykenen ”kuningashaudat”, joista yksi kaaviokuvassa, ovat tunnetuimmat #valeholvatut rakenteet maailmassa. Valeholvaus t. viistoholvaus ja #kuivamuurauus l. ”pietro secco” (ei laastia) ilmaantuivat jo Kyproksen esikeraamiseen maanviljelyskulttuuriin K’hirokitiassa, ja po. rakennnustekniikka oli käytössä Euroopan maaseudulla teolliseen aikaan asti. Mykenen kuuluisat rakennukset ovat siis laajalle levinneen rakennustavan yksi toteutus. Tieto on ollut megaliittikulttuurissa aina Irlannin ja Skotlannin saaria myöten ilman mykeneläisiäkin. Että mykeneläiset ovat jotain oppia antaneet, se näkyy mm. ”kuningashaudoille” tunnusomaisen oviaukon-päällisen kolmioikkunan esiintymisessä historiallisen ajan kuivamuuratuissa rakennuksissa eteläisen Euroopan maaseudulla. Kummun päällä oleva näkyvä kivi, joka alla on valeholvi -siis tyhjää tilaa- ja joka lukitsee rakenteen, on #liukukivi l. #bridestone. Sillä on jotain tekemistä hedelmällisyyden, lisääntymisen, nuorten naisten, seksuaalisuuden ja … -Arvoisa lukija. onhan Sinut initioitu? Jos ei, palaamme asiaan toiste. Millaresin kulttuuri ilmaantui 3200 eKr. ja kaupunki autioitui 2300 eKr. 1800-luvulla eKr. pronssia käyttävä El Argar:in kulttuuri asutti seudun uudelleen. Millaresin-tyyppistä asutusta on tutkittu Los Sillios:issa ja Cabrera:ssa. Mikä on eniten herättänyt maailmalla mielenkiintoa Los Millaresia kohtaan, on äkisti ilman prototyyppejä ja kokeiluja ilmaantunut lähes täydellinen linnoitusjärjestelmä. Ennen Keski-Aasian kuivien autiomaiden nomadien, #indohunnien, ryntäystä Eurooppaan neljännen eKr. vuosituhannen puolessavälissä eivät puolustuslaitteet olleet Euroopassa yleisiä eivätkä tarpeellisia. Los Millaresin kaupungin erdustalla on myös ollut suojalinnoituksia, joista käsin on voitu iskeä hyökkääjän selustaan. Kuvan ”linnoitus no.1” on yllättävän kehittynyt. Siinä on jo kaikki linnoittamis-keinot, mitä ennen ruutiaseiden aikaa käytettiin. On joitakin arkeologisia todisteita väkivaltaisista kuolemista Euroopassa mesoliittiselta ja neoliittiselta ajanjaksolta, mutta ei ole merkkejä asutusten siirtymisestä mukavista paikoista helposti puolustettaviin, saati sitten niiden linnoittamisesta. Äkisti tämä ilmiö jostain putkahtaa, eikä ole sen koommin kadonnut. Maanviljely, metallityökalut t. aseet ja hevosen kesyttäminen eivät riitä sellaiseen kulttuurimuutokseen, jonka havaitsemme Euroopassa 4000-3500 eKr. jälkeen. Eräs asia muuttui myös: Puhuttu kieli. Indoeurooppalaisen kantakielen murteet olivat vielä 4000 eKr. tasan tarkkaan Djeprin alajuoksun itäpuolella, jossa paimennettiin karjaa, oli totuttu liikkumaan paikasta toiseen, ja -kuten tulemme huomaamaan- ”maailman vanhin työtäsäästävä keksintö”, toisen ihmisen tappaminen ja hänen työnsä tulosten anastaminen, oli tullut normiksi. 3500 eKr. jälkeen indoeurooppalaiset nomadit alkoivat levittäytyä Eurooppaan em. tapoineen. Tällä seikalla on jokin yhteys siihen, miksi millaresilaiset rakensivat asutuksensa ympärille muurit ja tornit, ja maailman ensimmäisen sotiaallisteknisen porttirakennelman, johon sisältyi #tappokuja. Los Millaresin puolustusrakennelma oli aikansa huipputekniikkaa: Muuria vahvistivat tornit, joista puolustaja saattoi ampua nuolia tai heittää esineitä muurin suuntaisesti. Jerikon epämääräisesti ajoitetut muuri ja (sen sisäpuolinen) torni eivät soveltuneet tähän. Ukrainan ”protokaupungeissa” tappokujana toimi kahden kaupunkia kiertävän talorivin välinen raitti, joka oli sopivasti nuolenkantaman levyinen, mutta porttirakennuksia ei niistä ole ainakaan vielä löydetty. Ukrainalaisen, Tripoljen kulttuuriin kuuluvan, Glybochok:n kaupungin asemakaavassa näkyy ”kehäväylä”, joka kiertää koko taajaman. Sama piirre on lähes kaikissa Tripoljen kaupungeissa. Tiiviisti rakennetut talot on yhdistetty toisiinsa. Kaupunkien linnoittamiseen ei tullut Los Millaresin jälkeen oleellisia uutuuksia ennen ruutiaikaa. Kaikki oli jo keksitty. Sardinian Nuragh-tornit toimivat samassa roolissa, kuin suomalaisten myöhemmät linnavuoret: Niihin pakenivat ”siviilit” asutuskeskukset hyläten, ja sotajoukko saattoi toimia hyökkääjää vastaan ilman huolta perheistään. Los Millares on Euroopassa vanhin tunnetuin esimerkki siitä, että koko asutus suojataan ja vihollinen pidetään sen ulkopuolella. Millaresin ”tappokuja” oli sopiva portista ryntäävän ratsumies-joukon käsittelyyn. Kun yksi jengi oli hoideltu, päästettiin sisään seuraavat? Ukrainalaisen Maidanetsin koko kaupungin kiertävä yhtenäisellä rakennusrivillä molemmin puolin aidattu kehätie on saattanut toimia samassa tarkoituksessa. Kaupunkiin päässyt vihollinen sai ratsastaa ympyrää viimeisenä tekonaan. Tässä taiteilijan näkemys, millaista väkeä ”tappokujilla” tapettiin: Se Eurooppa, ”Vanha Eurooppa”, jonka kuivuvilta aroilta ryntäävät indohunnit kohtasivat, oli heitä kehittyneempi, ja usein myös puolustuskykyinen. Lukemattomat kynäilijät ovat elätelleet mielikuvia #ylivoimaisista-arjalaisista, jotka valloittivat Euroopan kehittymättömimmiltä roduilta. Vaikkakin po. näkemystä on toistettu toistamasta päästyäänkin, se on pelkkää  mielikuvaa. Hyökkääjillä oli vain yksi etu: Heillä oli nälkä. Aroseutujen jatkaessa kuivumistaan nomadien laitumet kapenivat. He hyökkäilivät ensin toistensa kimppuun, sitten maanviljelijöiden maille aina läntisimpään Eurooppaan asti. Heidät lyötiin takaisin  -kuinka monta kertaa? He saattoivat palata aroilleen, mutta heillä oli yhä se nälkä. He tulivat varmasti uudelleen, ja yksi onnistuminen riitti: Kun kaupunki on poltettu ja asukkaat tapettu, ei ole enää kaupunkia. Sama juttu on #voittamattomien-viikinkien kanssa: Jos väkivaltaiset nuorukaiset Skandinaviasta onnistuivat polttamaan kylän tai luostarin, jäi jäljelle rauniot. Jos eivät, hyökkääjät kuopattiin joukkohautaan, joka pian häveliäästi unohdettiin. Eräs sellainen on löydetty Englannista: Luiden isotooppitutkimus osoitti vainajien eläneen nuoruutensa Pohjoismaissa. Indoeurooppalainen invaasio toi Euroopan teille kiertelevät rosvojoukot, jotka hevosineen ja kärryineen pystyi siirtymään nopeasti seudulta toiselle. Tämä pakotti jo muuttamaan koko elämäntavan: Kylät jouduttiin rakentamaan puolustettaviin paikkoihin entisten mukavien sijasta. Maahanmuutto toi uusia etnisiä ryhmiä, ja ryhmien välisen jännitteen. Ajat muuttuivat pysyvästi väkivaltaisiksi. Los Millaresin näyttävät puolustuslaitteet ovat tämän trendin ilmaus. Niistä pronssiaseista, vaunuista ja hevosista? Kaikki se oli jo Euroopassa. Vain nälkä puuttui. Hevosia kuvaavia esineitä oli Tripolje-Cucutenin ja Maikopin maanviljelyskulttuurin piirissä jo ennen indohunnien invaasiota. Pyörillä liikkuvat rattaat tunnettiin Tripolje-Cucutenissa, ja ne on ehkä (eräiden ruotsalaisten mukaan) jopa keksitty Keski-Euroopassa. Kuparin käyttö oli mm. Äänisen-Karjalassa jo 5000 eKr., ja Balkanin-Ukrainan-Kaukasuksen viljelykulttuurit käyttivät pronssia. Miten ”ylivertaisten” ja #sotaisten nomadien tulo vaikutti metallituotantoon Balkanilla ja nykyisessä Bulgariassa, siitä kertoo  venäläinen tutkimus: Teknologian tason romahtaminen pronssikauden alun tilanteesta noin dramaattisesti ei kerro kehittyneempien maahanmuuttajien saapumisesta, vaan collapsista. Samanaikaisesti metallituotannon taantumisen kanssa suuret asutusakeskukset tyhjenivät, ilmeisesti väestön määrä laski fataalisesti, ja korkean kulttuuritason merkit, kirjoitustaito tms., katosivat noin tuhanneksi vuodeksi Kaakkois-Euroopasta, Puheet ”jaloista arjalaisista” on sitten siinä. #Indohunnit vastaa paremmin todellisuutta. Siitä ei ole niinkään kauaa, kun tieteen popularisointeja lukevalle yleisölle selitettiin vakavalla naamalla, että ”pronssi-asein ja -auroin varustautuneet korkeammalla kehitystasolla olevat, ja indoeurooppalaisia kieliä puhuvat valloittajat sivistivät Euroopan, perustivat tänne maanviljelyksen ja kulttuurin”. Tässä yhteydessä muistettiin mainita saamattomat ja kehityskyvyttömät alkueurooppalaiset ”turanilaisina”, jotka ainakin pohjoisemmilla kulmilla samaistettiin suomalaisiin ja lappalaisiin. Tiettyä tieteenhistorian ironiaa on siinä, että Äänisen ja Garino-Borin varhaisten ja pohjoisten metallurgiakeskusten tullessa tietoon niille ei voi löytyä muuta etniteettiä, kuin nykysuomalaiseen tai saamelaiseen johtavat t. ratkaisevasti vaikuttavat kehitysjatkumot. Ovatkos nämä arkeologiset ilmiöt muuten jo tiedossa tiede-kuvalehtien yms. Bonniers-viihteen kuluttajilla? Emme ole käyneet katsomassa, joten tämä jää arvoisan lukijamme kotitehtäväksi selvittää. Joku vielä muistaa, millaisen tiedeyhteisöllisen (=psykososiaalinen ilmiö, ei empiiris-looginen) älämölön (=”turanilainen” sana?) aiheutti suomalaisen tutkijan, professori Kalevi Wiikin suomenkielisille lukijoille tuoma läntisessä Euroopassa vuosikymmeniä vallinnut mm. Colin Renfrewin perushypoteesi, että pohjoisemman Euroopan alkuperäiskieli olisi ollut uralilainen t. suomalaisugrilainen. ”Jätte-kamalaa! -Silloihan ruotsinkielisellä rannikollakin on puhuttu suomea!!?? Nyt kaatuu pyhä hierarkia ja säätiöt romahtaa.” Tiedeyhteisön mimosanherkkyys on näin havaittu, mutta myös se, ettei kuvakirjojen tai värikuvalehtien oblikatoorinen paasaaminen kelteistä Stonehengen rakentajina tms. ärsytä sitä. Euroopan ei-indoeurooppalainen menneisyys jätetään useimmiten mainitsematta, ja jos lukijalle jää vaikutelma, että Britannian kivikautiset mega-rakennukset ovat saarivaltakuntaan rautakaudella tulleiden kelttien työtä, tiedeyhteisö vaikenee suu mutrussa, -toivottavasti edes huonolla omallatunnolla. Colin Renfrew:n teoriaa indoeurooppalaisen migraation liittymisestä maanviljelyyn ei voitu Suomessa sellaisenaan esitellä, koska hänen mukaansa Pohjois-Euroopan alkuperäiskansa oli ”Finns”. Marija Gimbutasin esitettyä arkeologiset todisteet, jotka liittivät IE-kielen eteläisen Uralin arokansoihin, tiedeyhteisön älämölö-geenit heräsivät. Sukupolvia hellitty käsitys, että ”kulttuuria luovia kansoja ovat vain germaanisia ja romaanisia kieliä puhuvat”, ei ollut vain saamassa kolausta, vaan joutumassa syvään hautaansa tammiarkussa tohtorihattuisten akateemikkojen juhlallisesti kantamana ja vilpittömästi suremana. Gimbutasin havainnosta tuli nopeasti ”kurgaaniteoria”, ja se sijoitettiin populaarijulkaisuissa harmaaseen laatikkoon sivun reunaan itse artikkelitekstin nojautuessa vanhentuneeseen käsitykseen. IE-kantakielen alkukotia Anatoliaan ja jopa Skandinaviaan (Voitteko kuvitella!) haaveileville piti jättää kasvojen-säilyttämisen mahdollisuus. ”Kurgaaniteoria” sai siis jo esitettäessä arkeologisen vahvistuksen, ja myöhemmin kielihistoriallisen ja geneettisen: Tietyt arkeologiset kulttuurit ilmaantuivat 4000 eKr. mennessä eteläiselle Uralille ja Mustanmeren pohjoispuolelle, ja levittäytyivät nopeasti Eurooppaan aiheuttanut kultturitason romahtamisen. Marija Gimbutas. IE-kielten hevoskärry-sanasto on yhteinen ja liitettävissä IE-kantakieleen. IE-kantakieltä on puhuttu yhdessä paikassa vielä 4000 eKr., ja paikaksi sopii eteläisen Uralin ja Mustanmeren seutujen Samara-, K’hvalynsk- ja Jamnaja-kulttuurit, joissa hevonen ja kärryt olivat jo tunnettuja. Asko Parpola. Eräät YDNA:N haplotyypit l. isälinjat, joita edustaa noin 60% nykyeurooppalaista miehistä, ovat (pääasiassa) peräisin Keski-Aasian aroilta, ja vastaavat 6000:n vuoden takaisia näytteitä tuolta alueelta. Lazaridis, Haak. Musertavin todiste IE-invaasion l. indohunnien tulon väkivaltaisuudesta on viimeksimainittu #geneettinen-pullonkaula, johon pysähtyi noin puolen eurooppalaista isälinjoista periytyminen. Väestön lukumääräisen tuhon on täytynyt olla hyvin huomattavaa, sillä maahanmuuttajien lukumääräinen suhde kantaeurooppalaisiin on ollut hyvin alivoimainen. Eurooppa oli tuolloin maanviljelysaluetta, ja varhainenkin viljely mahdollisti suuren väestönkasvun. Kuivat Keski-Aasian ja Kaspian-Mustanmeren arot eivät mitenkään ole voineet tuottaa sellaista liikkeellelähtevää ihmismäärää, jonka lukumääräinen suhde Euroopan neoliittiseen väestöön olisi esm. 6:4 maahanmuuttajien hyväksi. Ainoa mahdollinen selitys on, että ihmisiä tapettiin huomattavat määrät, ja loput menehtyivät elinkeinojen, kaupan ja liikenteen häiriydyttyä t. tullessa mahdottomiksi harjoittaa. Puhutun kielen vaihtuminen kokonaisella mantereella, vaikkakaan se ei tapahtunut yhdellä askeleella, on sinällään todiste hyvin drastisista väestömuutoksista. Marija Gimbutas käytti termejä ”Kurgan wave I-III” indoeurooppalaisten invaasion eri vaiheista. Jatkamme hänen terminologiallaan arokansojen invaasioiden luetteloimista: Kurgan wave I-III: Indoeurooppalaiset.=> 1000:n vuoden kulttuuritaantuma. Neljäs invaasio: ”Late Bronze Age Collapse” 1300 BC. 1206-1150 BC kaikki suuret kaupungit Pyloksesta Kreikassa Gazaan Egyptin rajalla tuhoutuivat. ”Merikansat” egyptiläisissä asiakirjoissa. Doorilaiset Kreikkaan, Mykenen tuho ja ”Kreikan historian pimeät vuosisadat”. Attila ja hunnit. Turkkilaiset, seldzukit, etc: Itä-Rooman tuho ja Balkanin taantuminen miltei nykyaikaan asti. Tshingis-kaanin, Tamerlanin etc. raidit Itä-Eurooppaa ja muslimimaailmaa vastaan: Sanoinkuvaamatonta kulttuurituhoa. Nyt meneillään oleva arokansojen ryntäys Eurooppaan: Terroritekoja, jo ensimmäiset joukkomurhat ja mm. naisrauhan romahtaminen Ruotsissa. Palaammekin indoeurooppalaisiin, ja heidän Eurooppaan-kotoutumistaan koskeviin myytteihin: 2000-luvun lukijan on ehkä vaikea mieltää, kuinka paljon pahaa on saanut aikaan käsitys, että ”vaalea, isokokoinen pohjoinen rotu tuli Skandinaviasta pronssi-aseineen ja valloitti Euroopan.” Jopa Benito Mussolini ilmaisi eräässä julkisessa puheessaan, -hän piti sen muistaaksemme Barissa mutta tarkistamme-, että ”rasismi on huono Alppien-pohjoispuolinen idea, jonka kanssa fascismilla ei ole mitään tekemistä.” Alpeilta pohjoiseen kun mennään, voidaan päätyä vaikka Upsalaan, missä toimi maailman ensimmäinen ja ainoa valtion virallisesti perustama Rotuhygieeninen instituutti. Summa summarum: Maanviljelys tuli Eurooppaan Anatolian ja mm. Kyproksen kautta, ja jos sen mukana tuli jokin kielimuoto, se liittyy tod.näk. pelasgin tai etruskin tapaisiin kieliin, ei missään tapauksessa indoeurooppalaiseen kieliryhmään. Metallien käsittelytaito oli laajalti Euroopassa viimeistään 5000 eKr., ja sen välittivät indoeurooppalaisille Tripoljen ja Maikopin kulttuurit. Hevonen on kesytetty jossain Keski-Aasian aroilla, ja siihen voimme liittää indoeurooppalaiset heimot. Pyörillä varustettujen kärryjen ilmaantumisen paikasta on erilaisia näkemyksiä, mutta tämä innovaatio näyttää olleen mm. Tripojen, Maikopin ja keskieurooppalaisen nauhakeraamisen kulttuurin (LBK) väellä jo ennen indohunnien invaasiota. Etelä-Uralin aroilta länteen ja myöhemmin myös itään rynnänneiden indoeurooppalaisten liikkeellelähdön syyt liittyvät lähtöalueen olojen huonontumiseen. Indoeurooppalaisten t. indohunnien tärkein oma innovaatio oli resurssien ja elintilan riistäminen toisilta yhteisöiltä väkivalloin. Empatiakyvytön persoonallisuushäiriö oli muuttunut heillä kulttuuripiirteeksi. Mitä vastaan Los Millaresin sivistyneet ja rauhaarakastavat asukkaat varustautuivat, lienee myös selvinnyt. Millares kesti 3200 BC alkaen noin tuhannen vuotta. 2500 BC jälkeen alueelle oli asettunut myös kellopikarikulttuurin (Bell Beaker Culture) väestöä. Näiden osuutta kaupungin tuhossa on vaikea arvioida.

Los Millaresin tholos-hautoja tänään:

http://www.esascosas.com/los-millares/