Mitä kaikkea saimme Kelteminarin kulttuurista?

kelteminar800445text.keltainen.png

Venäläisten tutkijoiden v.1939 löytämää Kelteminarin kulttuuria, jonka keskeiset asutukset olivat Araliin virtaavien jokien varrella, pidetään keramiikka-tietotaidon levittäjänä Venäjän ja Fennoskandian suuntaan. Kelteminar-ilmiö on yhdistetty myös suomalais-ugrilaisiin kieliin johtavaan kehitysjatkumoon. 

Kelteminarilaiset olivat tutkijoiden käsityksen mukaan metsästäjä-keräilijöitä, mutta asuivat suurissa taloissa, -ilmeisesti pysyvästi samoilla paikoilla olevissa kylissä. Tämän mahdollisti kalastuksen suuri keskeinen osuus heidän elinkeinoissaan. Kulttuurin myöhemmässä vaiheessa he käyttivät jo metalliesineitä, joten Kelteminar-ilmiö ulottuu mesoliittisen kauden lopusta varhaismetallikausien alkuun.

He alkoivat jo tuhansia vuosia sitten valmistamaan suippopohjaisia saviastoita lisäämällä valmistuvan astian korkeutta liittämällä aihion reunaan savinauhaa. Juuri näin valmistettiin kampakeraamiset  asiat Suomessakin.

keramiikanleviaminen0000

Oheisessa kartassa venäläisten tutkijoiden selvittämä keramiikan käytön leviäminen itäisessä Euroopassa. Innovaation tulosuunta on Ural-vuoriston ja Kaspianmeren välinen ”portti”, ja Eurooppaan saapumisen ajankohta on hyvin varhainen.

Kelteminar-ilmiö sijaitsi myös otollisella paikalla saadakseen varhaiselta Lähi-Idän maanviljelys-kulttuurilta asioita. Kielelliset vaikutteet eivät ole myöskään poissuljettuja. Kartta alla.

maanviljelyksen.lev740transparent

Se on liian varhainen vaikutteen saapumiselle esm. Balkanin kautta, josta se levisi Keski-Eurooppaan. Karttaa laadittaessa elettiin vielä käsityksessä, että itäisessä Euroopassa keramiikan käyttö levisi maanviljelyksestä erillään. Nyttemmin käsitykset ovat vaihtuneet: Maata viljeltiin Äänisjärven-korkeudella jo 6600 BC (eKr.) ja Suomessa yli 7000 vuotta sitten, 5500 BC., siis aiemmin kuin viljely tunnettiin Itämeren etelärannalla.

Kelteminarin kulttuuri sijoittuu Euraasian karttaan seuraavasti:

kelteminmar800.png

kelteminar.pieni.transparentVenäläisen tutkijjan mukaan Kelteminar vaikutti Volgan ja sen itäisen sivujoen Kaman seutujen kulttuuriin (nuoli). Suomen suuntaan voimakkaasti vaikutti Ljalovo (kartassa 4.). Kartan tekijä on korostanut Bug-Djestrin kulttuurin ja Ljalovon kontaktia.

Kampaleimainen keramiikka, Suomessa kampakeramiikka ja kuoppakampakeramiikka, levittäytyi laajalti Euraasiaan: Veikselin, Jäämeren ja Itä-Siperian väliselle alueelle.

Неолитические памятники и культуры Северной Евразии:
1 — буго-днестровская культура; 2 — днепро-донецкая культура; 3 — нарвско-неманская культура; 4 — льяловская культура; 5 — неолит Кольского п-ова; 6 — джейтунская культура; 7 — китойская культура; 8 — исаковская и серовская культуры; 9 —ямочно-гребенчатая культурно-историческая общность.

4500-3600

  1. Bug-Dnjestr,
  2. Dnjepr-Donetsk,
  3. Narvan-Niemenin kulttuuri,
  4. Ljalovo,
  5. Kuollan neoliittinen ilmiö,
  6. Dstseitunskaja kultura,
  7. Kitoiskaja kultura,
  8. Isakovskaja & serovskaja kultura,
  9. Jamozno-grebentsatajan kulttuurinen ilmiö.

Viereisessä kartassa Ljalovon l. kuoppakampakeramiikan (itäisen kampakeraamiikan) ekspansio keskiseltä Volgalta mm. Suomeen. Siinä vaiheessa #indoeurooppalaiset arokansat (kartassa punaisella) olivat jo ehtineet aiemman Kelteminarin ja Keski-Venäjän suomensukuisten väliin.

kampakeramiikka0001kelteminar.keramiikka0002transparent

Kampakeramiikka oli yhdensuuntaisilla viivoilla tai kuoppariveillä koristeltua ohutseinämäistä keramiikka, joka tuli laajalti käyttöön Fennoskandiasta Koreaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Ilmiön lähtöalue voi hyvinkin olla juuri Kelteminarin kulttuuri tai sen lähialue. Oikealla Kelteminarin, vasemmalla Suomen esineistöä.

kelteminarkarjet.transparent.png

Tutkijoiden päätelmä Kelteminarista innovaatioiden jakajana saa vahvistusta keramiikan lisäksi kivitekniikasta. Yllä mikroliittisia kärkiä Kelteminarin löytöpaikoilta. Sama tekniikka tuli vallitsevaksi Volgan-Kaman kulttuurissa, ja levisi pohjoiseen ja länteen.

István Fodor toteaa Volgan-Kaman ja itäisen Uralin myöhäiskivikautisten kulttuurien olleen eroistaan huolimatta niin samantyyppisiä, että on hyvät syyt päätellä niiden edustaneen yhtenäistä etniteettiä.

Uralista länteen ovat tyypillisiä lähinnä mikroliittiset, siitä länteen makroliittiset kiviesineet. Sekä astiantekotaito että tarvekalujen valmistaminen viittaavat voimakkaasti etekäisiin suhteisiin (itäisillä alueilla).  Näiden suhteiden juuret juontavat Aral-järven Kelteminar-kulttuuriin.  Sen perusteella V.N.Tsernetsov on tullut siihen tulokseen, että Uralin-Kaman myöhäiskivikautinen väestö -siis suomalais-ugrilaiset- muutti näille seuduille eteläisiltä alueilta, joten voimme arvioida sen aikaisempien asuinpaikkojen sijainnin. (Istvan Fodor kirjassa ’Suomalais-ugrilaiset, SKS 1975, s.54.)

Tsernetsov näkee kelteminariset yhteydet ratkaisevina Volgan yläjuoksun itäisen sivujen Kaman väestöjen ilmaantumiselle, jolilla asutuksilla hän näkee olevan suoran yhteyden saman alueen myöhempiin ja nykyisiinkin suomalais-ugrilaisiin. Tsernetsov jatkaa:

Tätä  todennäköiseltä tuntuvaa arvelua ei nykyisten puutteellisten tietojen perusteella vielä voida yksiselitteisesti todistaa, mutta on kiistämätöntä, että Uralin seudun suomalais-ugrilaisten keskiaasialaiset (kelteminariset) kosketukset olivat erittäin voimakkaita:

He kehittivät useita kulttuurinsa tärkeitä puolia (astiantekotaito, tarvekalulajit, jne.) näiden eteläisten kansanheimojen vaikutuksen alaisina. (Istvan Fodor, s.54.)

Kelteminar-kulttuuri mainitaan monissa julkaisuissa suomalais-ugrilaisena, joten monet tutkijat menevät vähän Tsertnetsovia pidemmällekin: Jos esineellisen kulttuurin yhtenäisyys on noin vahva, ei ole enää perusteita nähdä kelteminarilaisia ja Volgan-Kaman myöhemmin suomalaisugrilaisten (todetusti) seutujen myöhäiskivikautisia asukkaita eri etniteettien edustajina.

Nyt on kysyttävä, kummassa paikassa SU-kieliin johtava kehitysjatkumo on ollut ensin.  Tässä vaiheessa on syytä muistuttaa, että kysymys SU-kielivaiheen (määritelmän mukaisesta) ilmaantumis-ajankohdasta (vuonna tikku&omasilmä), ei vaikuta tähän tarkasteluun sen enempää kuin on mielekästä tutkijan kiivetä puoleenväliin koivua, ja väittää ettei sillä ole juuria lainkaan.

Meillä on nyt tarkastelussa kolme vaihtoehtoa:

  • Kelteminarilaiset levittivät mikroliitti-tekniikan ja keramiikka-knowhown Volgan-Kaman seuduille, ja myös suomalaisugrilaisen t. uralilaisen kielen.
  • Kielimuoto levisi kontaktissa vastakkaiseen suuntaa, Volgalta Aralille.
  • Kielieroa kelteminarilaisten ja Volgan-Kaman asutuksen välillä ei ole koskaan ollutkaan: Molemmat seudut ovat saaneet (mesoliittisen) asutuksen paleoliittisesta Euroopasta.

Olettamukset, että puhutut kielet liikkuvat väestöltä toiselle ilman että vastaavaa kulttuurinsiirtymää nähdään esineistössä, asuintavoissa, tms., tuottavat teorioita jotka eivät saa tukea arkeologisilta löydöiltä. Muiden kuin SU-kielten tutkimuksessa pidetään itsestäänselvänä, että vaikutevirrat näkyvät sekä aineellisessa kulttuurissa että puhutussa kielessä, ja esm. indoeurooppalaisen kielikunnan eri kehitysvaiheita yhdistellään surutta tunnettuihin arkeologisiin kulttuureihin.

tietaja33333Ettei suomalais-ugrilaisten suhteen näin tehdä, sillä lienee jokin muu syy kuin suomalaisen kulttuurin #henkisyyden korostaminen?

Kampakuoppa-keramiikan maantieteellinen jatkumo, jonka keskivaiheilla Kelteminarin kulttuuri sijaitsi, yhdistää heidät meihin. Tuli jo mainittua suomalais-ugrilainen kieli (SU), johon useat tutkijat liittävät Kelteminarin. L.T.Jablonski:

Scientists hold that Kelteminar culture is related to Pit–Comb Ware culture and belongs to the Finno-Ugric peoples. The existence of Kelteminar culture is cited as an argument against existence of Aryan ancestral homeland in Central Asia. Based on archeological and anthropological typology, Kelteminars are classed as Finno-Ugrians, extending from Aral to Zeravshan and Northern Kazakhstan, and contiguous with Shigir Finno-Ugrians in the Urals. The Aral Kelteminar people melted away northward at about 2,000 BC as consequences of local environmental crisis caused by the behavior of the Amudarya. (Moscow, Soviet Ethnography, 1985, No 2, pp. 127-140.)

Selkuppi-samojedeille ja ”jenisei-ostajakeille” Keteille tunnusmainen YDNA:n haploryhmä Q esiintyy myös Kelteminarin entisillä alueilla, mikä lähentää heitä uralilaiseen tai suomalais-ugrilaiseen kielijatkumoon:

KelteminarHaplogroupQYDNA

Meidän on myös tarkasteltava kysymystä, mistä Keltenimar-asutusten väki on tullut?

Jääkauden-jälkeiset asutusvirrat jäätiköiltä ja kylmyys-.aavikoilta vapautuvaan Pohjois-Eurooppaan katsotaan yleensä lähteneiksi eräänlaisista ”nollapisteistä”. Ne ovat #jäätiköitymismaximin aikaiset #refugiot, joissa ihmisasutus säilyi kun se epäedullisimmilta seuduilta tuhoutui.

Siis kaikki mesoliittiset eurooppalaiset olivat noiden suojapaikkojen asukkaiden jälkeläisiä, -ketään muita ei täällä ollut.

Marek Zvelebilin kartta refugioista ja uudelleenasutuksesta:

zvelebil.transparent

  • Läntinen l. Pyreneiden refugio oranssilla,
  • itäinen l. Ukrainan refugio sinisellä.

Tässä yhteydessä voidaan muistuttaa YDNA:n haploryhmän R1a varhaisen tyypin esiintymisestä sekä aiemmin mainitussa Äänisen Peurasaaren (Olennie Ostrovin) mesoliittisen kalmiston aineistossa, että myös Keski-Aasiassa, johon oletamme sen päätyneen po. jääkauden jälkeisen muuttoliikkeen kautta. Sama ”itäisen refugion” väestö asutti molemmat paikat.

R1a:n nykyisin esiintyvät tyypit ovat Euroopassa 3000-luvullaa eKr. tapahtuneen indoeurooppalaisten arokansojen migraation seurauksena.

Itäisestä jäännösasutuksesta siis jälleenasutettiin mm. Suomi, Volgan seudut, ja ilmeisesti myös Uralin-Aralin tienoot.  Jäätiköitymisvaiheessa pohjoinen kylmyysaavikko oli ulottunut Keski-Aasian kuivuusaavikoihin, jotka taas rajoittuivat Himalajan ylängön kylmyysaavikkoon: Jäämereltä Himalajan etelärinteelle oli ulottunut ihmiselle ylipääsemätön este. Jääkauden loppuessa tämä este poistui, mutta samalla vapautui ihmisasutukselle tuhansia neliökilometrejä uutta maata. On loogista olettaa, että sen käyttöönotto kiinnosti itä- ja eteläaasialaisia enemmän, kuin vaeltaminen asumattomien mutta käyttökelpoisten seutujen yli eteläiselle Uralille.

On vaikea arvioida, kuinka suuri mahdollisuus olisi Itä-Aasian rannikkoväestöllä tms. ehtiä Kaspian-Aralin aroille ennen läntisiä asuttajia, mutta pidetään mielessä. Altaille asti oli vielä suhteellisen myöhään paleosiperialaista samojedi-asutusta, joten ne seudut eivät olleet saaneet väkeä idästä. Ehkeivät sitten läntisemmätkään.

Mikäli Keskisen Volgan asukkaat, siis uudelleenasuttajat, saivat SU-kieliin johtavaan jatkumoon kuuluvan puhekielensä kelteminarilaisilta, paljon puhuttu #alkukoti on sitten Etelä-Uralin, Kaspian ja Aralin välissä. J.R.Aspelin taisikin sitä jo sieltä hakea.

Mikäli kelteminarilaisten puhuma kieli on peräisin em. Ukrainan refugion mammutinmetsästäjiltä, Volgan-Kaman asujaimisto on puhunut saman kielen toista murretta t. tyrärkieltä. Jääkauden väkimäärä Euroopasssa ei ole riittänyt ylläpitämään kuin yhtä #paleoeurooppaalaista kieltä per refugio.

Jääkauden eurooppalaisten elintapaa ja -olosuhteita voisi verrata niihin esiteollisen ajan eskimoihin, joita löytöretkeilijät tapasivat Beringinmaasta Grönlantiin ulottuvalla laajalla alueella.

  • Meillä oli yhtä suuri tontti, kuin eskimoilla.
  • Meitä ei ollut sen enempää, kuin eskimoita.

Jotkut napaseutujen tutkijat ja laivaväylien etsijät värväsivät mukaansa eskimokielen tulkin, grönlantilaisen tai alaskalaisen.  -Ja sama mies pärjäsi miltei circumpolaarisesti. Voimme olettaa, että jääkauden Euroopassa vastaava suoritus olisi ollut mahdollista: Ymmärtää paikallisten juttuja Atlantilta Uralille, ja pinnistämällä t. toiseen kertaan kysymällä Baikalille asti.

eskimo.map.transparent.png

Gravette-horisontti kattoi kulttuurisesti koko tämän alueen 25 000- 13 000 vuotta sitten: Työkalut samoja, kulttiesineissä sama formaatti, yhteinen geenipooli, ja ehkä sama puhekielikin.

Laaja eurooppalainen Gravette-horisontti oli monilta piirteiltään homogeeninen. Se ulottui vielä noin 13 000 eaa. Pyreneiltä nykyisen Moskovan seuduille asti. (Wikipedia.)

gravettianmapKulttuurinen ja geneettinen yhtenäisyys ilman kielellistä yhtäläisyyttä on ehkä teoriassa mahdollinen, joskaan ei todennäköinen. Jaa että #teoria ratkaisee? Jätämme kysymyksen kuitenkin auki.

Gravetten kulttuuri oikealla.

Tarkastelu osoitti, että jäätiköitymisen kylmimmässä vaiheessa on ollut todennäköistä, että yksi etniteetti, sisätäen myös puhutun kielen t. kieliryhmän, on vallinnut koko Atlantin ja Keski-Aasian välisellä alueella.

Eteläuralilainen Kelteminarin kulttuuri on siis yksi vaikuttaja siinä prosessissa, jonka lopputuloksena olemme suomalaisia, saamelaisia, virolaisia, jne. Saimme heidän kauttaan saviteknologian, ja eräitä uutuuksia kiviterien valmistuksessa. Onko kelteminarilaisilla ollut vaikutusta suomenkieleen asti, ja kuinka ratkaisevasti, se jää myöhempien tutkijoiden selvitettäväksi.

Kelteminarin kulttuuripiirissä asuttiin jo varhain pitkäaikaisesti paikallaan pysyvissä kylissä, -ja suurissa taloissa. Yleisessä tapauksessa metsästävä ja keräilevä väestö joutuu pysyvään liikkeessä luonnon resurssien liikakäytön vaaran takia. Kalastus mahdollistaa poikkeukset, kuten Kelteminarin löytöpaikallakin. Paikallaan pysyttely tukee myös uusien innovaatoiden omaksumista, -mm. keramiikan, metallien tuntemuksen ja maanviljelyn.

kelteminar.house.transparent

Suuret rakennukset antavat viitteen, että asuminen on hyvin yhteisöllistä. Tänään muutamat perinteissään pysyttäytyvät alkuperäiskansat rakentavat yhä samantyyppisiä suurtaloja, mm. Brasilian intiaanit. Huomatkaa molemmissa kuvissa mittakaavaa antamassa olevat ihmishahmot.

guarani.house.233Rekonstruktion tekijä on jättänyt kuvaamatta pystypuita toisiinsa kytkevät vaakasuorat piirut, mutta näkemys on looginen ja todennäköinen. Korkea tila on välttämätön savun pitämiseksi poissa ihmisten oleskelualueelta, ja ylempää tilaa on voitu käyttää tarvikkeiden säilyttämiseen hyönteisten ja jyrsijöiden ulottumattomissa. Juuri niin toimitaan siellä, missä vastaavia yhteismajoja yhä käytetään.

Voimme muodostaa mielikuvan yhteisöstä, joka rakensi kalapatoja ja liistekatiskoja jokiin ja Aral-järven rannoille, asui suurissa taloissa joissa oli vähän yksityisyyttä, ja oli varsin hyvinvoivaa, ja teknisesti lähinaapureitaan edellä.

Kelterminarin kulttuurivaihetta kesti khalkoliittiseen kauteen asti, so. metallien käyttöön-oton alkuvaiheisiin. Toinen varhainen kuparia käyttävä kulttuuri oli Äänisjärven ympäristön kampakeraaminen asutus.

Heidän lähettämänsä kulttuuri-impulssit yltivät Suomeen asti, ja meissä voi olla jotain elementtejä heiltä, ja heistä. Koskettaessamme saviastiaa, voimme ajatella että taito sellaisen valmistamiseen kulki kädestä käteen ja sukupolvelta toiselle, kunnes se oli tullut tämän eriskummallisen väen luota meille. Ihmeellistä. di-gold

kampakeramiikka0001

http://turkistanarkeolojisi.blogspot.fi/2012/01/kelteminar-kulturu-mo5-bin.html

http://s155239215.onlinehome.us/turkic/btn_Archeology/Yablonsky1985KelteminariansCraniologyEn.htm

http://arheologija.ru/neolit-yanin-ychebnik/

https://en.wikipedia.org/wiki/Kelteminar_culture

http://kirgizy.ru/etnist/kelteminarskaya-kultura/index.html

euraasia800450-002-pytty.negat

Kampaleima-koristeltu keramiikka ulottui Suomesta Koreaan


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s