Sotahistorioitsijat ovat ihmetelleet, vaikkeivat ääneen, miksi toisen maailmansodan itärintamalla esiintyi Suomen kohdalla #asemasotavaihe. Tämän käsitteen tuntevat vain jatkosotaa tutkineet ja siitä kirjoittaneet. Muualla itärintamalla ei tuon kaltaista rauhallista vaihetta lainkaan esiintynyt. Nyt onkin nousemassa käsitys, ettei sodasta ole kerrottu vielä läheskään täyttä totuutta.
Tiedämme jo, että jatkosodassa Pohjois-Suomessa, saksalaisten mukana taistelleita, suomalaisajoukkoja komentanut Hjalmar Siilasvuo on maininnut saaneensa Marskilta viestin: ”Muurmannin radalle eteneminen ei ole valtakunnan edun mukaista.” Tiedämme historiasta, ettei Muurmanskista etelään johtavaa rataa katkaistu, vaikka sitä kautta tuli myös Suomea vastaan käytetty sotamateriaali.
Suomalaiset eivät myöskään osallistuneet Leningradin saarron sulkemiseen, eivätkä Kannaksella painostaneet venäläisiä sen jälkeen, kun rintama oli pysähtynyt oikaistulle vanhalle rajalle. Tämänkin me tiedämme, mutta emme syytä siihen. Sen tiedämme, että länsiliittoutuneet painostivat Suomea juuri näihin toimenpiteisiin, -tai toimimattomuuteen, ja sekä USA että Englanti, pääministeri Winston Churchillin kirjeellä, vaativat Mannerheimilta näitä asioita. 02.12.1941 Mannerheim vastasi Winston Churchillin kirjeeseen näin:
Suomen hyökkäys saavutti 05.12.1941 Itä-Karjalassa Karhumäen tasan, josta ei edetty idemmäksi. Suomen tarvitsema turvavyöhyke, johon pitäytymisestä Marski vihjaisi, oli siis valmis, mutta britit kieltäytyivät ymmärtämästä Suomen intressejä, ja julistivat meille sodan 06.12, itsenäisyyspäiväksi. Monet kirjoittajat, kuten Helge Seppälä (”Taistelu Leningradista ja Suomi”, WSOY 1969), katsovat Suomen käyneen kauppaa sodanjälkeisestä kohtelustaan pidättäytymällä hyökkäämästä täydellä voimalla. Mannerheimin paljonpuhutusta ”miekantuppi-päiväkäskystä” 10.07.1941, Ylipäällikön Päiväkäsky n:o 3:sta, on tehty johtopäätöksiä Suomen sodan-päämääristä, mutta ehkä turhan hätäisesti?
Vapaussodassa vuonna 1918 lausuin Suomen ja Vienan karjalaisille, etten tulisi panemaan miekkaani tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat. Vannoin tämän suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimissä luottaen sen urhoollisiin miehiin ja Suomen uhrautuvaisiin naisiin. Kaksikymmentäkolme vuotta ovat Viena ja Aunus odottaneet tämän lupauksen täyttymistä; puolitoista vuotta on Suomen Karjala kunniakkaan talvisodan jälkeen autiona odottanut aamun sarastusta. Vapaussodan taistelijat, talvisodan mainehikkaat miehet, urhoolliset sotilaani! Uusi päivä on koittanut. Karjala nousee, riveissänne marssivat sen omat pataljoonat. Karjalan vapaus ja suuri Suomi väikkyy edessämme maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä. Suokoon kansojen kohtaloja ohjaava Kaitselmus Suomen armeijan täyttää Karjalan heimolle antamani lupauksen. Sotilaat! Se kamara, jolle astutte, on heimomme veren ja kärsimysten kyllästämää, pyhää maata. Teidän voittonne tulevat vapauttamaan Karjalan, teidän tekonne luovat Suomelle suuren, onnellisen tulevaisuuden. Mannerheim Hetkinen! -Meillä kaksi saman henkilön tekstiä: Toisessa hän lupaa Englannin pääministerille, etteivät suomalaiset etene itään, toisessa lupaa vapauttaa Itä-Karjalan bolshevikkien tyranniasta. Ristiriita, tai näennäinen ristiriita. Sotilasmestari Vilho Tahvanaisen muistiinpanot hänen hoitamastaan Marskin ja Josef Vissarionovitsh Stalinin luottamuksellisesta viestienvaihdosta saattaaa selittää paradoksin. Tahvanaisen kirjan, ”ERIKOISTEHTÄVÄ, Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932-45”, ensipainoksen kannessa oleva kartta esittää hänen mukaansa Stalinin tarjousta Suomelle, jos tämä pidättäytyy liittoutumasta Saksan kanssa. Kuten artikkelimme edellisessä osassa kerroimme, Vilho Tahvanainen toimi Mannerheimin ja valtionjohdon radistina ja kuriirina Stalinin kanssa käydyssä salaisessa viestienvaihdossa. Tämä liikenne oli alkanut v.1932, koskien silloin Neuvostoliittoon paenneiden suomalaisten kommunistien terroriteko-suunnitelmia, joista Marski ja presidentti P.E.Svinhuvud lähettivät todisteita, ja pyynnön että Stalin puuttuu po. vehkeilyyn ”Suomen ja NL:n hyviä suhteita vahingoittavana toimintana”. Mannerheimin kontaktit Venäjällä olivat hänen tsaarin-aikaisia upseeritovereitaan, joista vain yhden henkilöllisyydestä on nyttemmin päästy perille. Sähkötyksenä välitetyissä viesteissä esiintyivät seuraavat koodinimet:
Maailmantilanteen kiristyessä venäläiset tahot alkoivat yhä enemmän välittää varoituksia suomalaisille NL:n Suomeen kohdistuneista hyökkäysvalmisteluista.
02.03.1941 Tahvanainen dekoodaa Kuopiossa Mannerheimin luettavaksi seuraavan sähkötyssanoman: TÄÄLLÄ S+L+G / IRINA SAI TIEDON STALININ KAUTTA / … USKOMME ETTÄ TORJUISITTE SAKSALAISET / NÄIN OLISI HYVÄ / KIITOS R:N JA N:N MIELIPITEISTÄ / HYVÄ KUN ETTE TEE LIITTOA / TAHTOISIMME VETÄYTYÄ MUTTA TOISET EIVÄT VETÄYDY / TIEDÄMME NYT ETTÄ H HYÖKKÄÄ / TEHKÄÄ NÄIN KUIN IRINA PYYTÄÄ / JOS ON PAKKO HYÖKÄTÄ / VOITTE EDETÄ LINJALLE LAATOKKA-SYVÄRI-ÄÄNINEN S-KANAVA EI-VIENANMERI / ÄLKÄÄ KATKAISKO MUURMANNI-SOROKKA-ONEGA-ARKANGELI-RATAA / PYSÄHTYKÄÄ ENNEN SITÄ / VÄHÄN JOUKKOJAMME SIELLÄ / TARVITSEMME NE ETELÄSSÄ / KOHTAATTE VASTUSTUSTAKIN / PIDÄTTÄKÄÄ SAKSALAISIA / ÄLKÄÄ LASKEKO TÄMÄN LINJAN YLI / KUN NÄIN TEETTE SAATTE OMAN KARJALANNE JA MUUT ALUEET / SAATTE MYÖS HEIMOALUEENNE ITÄ-KARJALAN / SEHÄN ON MYÖS TEIDÄN MAATANNE / ÄLKÄÄ LASKEKO SAKSALAISIA L-GRADIIN / ÄLKÄÄ HÄIRITKÖ MEITÄ TÄMÄN LINJAN YLI / VARMISTAMME SEN LINJAN VÄHÄISIN VOIMIN / ÄLKÄÄ AMPUKO LENINGRADIA / ME OLEMME NYT VAIKEUKSISSA SOTATOIMISSAMME / USKOMME NYT TEIHIN SUOMALAISET / NÄIN ME TOIMIMME JA LUOTAMME TEIHIN / ÄLKÄÄ TUHOTKO KARJALAA / KARJALA JÄÄ SUOMELLE / SE JÄÄ TEILLE / NÄIN ON NYT TEHTÄVÄ / LUOTAMME MANNERHEIMIIN / LUOTAMME 816 / EMME VOI MUUTA / IRINA PYYTÄÄ / IRINA USKOO PYRKIMYKSIINNE / KARJALAUNELMANNE NYT TOTEUTUU / LUCI + GREGORI + S / EMILILLE 816 / G + L + IRINA / G. (Tahvanainen, kirja s.293-2984) Viesti osoittaa venäläisten pyrkineen tarmokkaasti estämään Suomen ja Saksan liittoutumisen, ja pysäyttämään mahdollisessa sodassa hyökkäyksen ennen strategisesti tärkeää Muurmannin rataa. Mannerheim-Stalin -kirjeenvaihdossa toistuu samat motiivit, kuin Churchillin kirjeessä Marskille. Nyt lukijalle tulee mieleen, että tämä aineistohan olisi ollut kova sana sodanjälkeisessä #sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Vilho Tahvanainen ilmoittautuikin puolustuksen todistajaksi, -ja törmäsi J.K.Paasikiven ehdottomaan ja jyrkkään kieltoon, jota säesti uhkaus. On spekuloitu, miksi Stalin antoi valvontakomission Andrei Zdanoville ohjeen säästää Mannerheim sotarikos-syytteiltä. -Edes tämän osan lupauksestaan hän piti. Karjalaa Stalin ei meille antanut, vaikka Suomi oli 100%:sesti täyttänyt sopimuksen. Suomen sotahistoriaa 1939-44 leimaa asiakirjojen katoaminen, juuri kun ne ovat tulossa julkisiksi. Mannerheimin Ruotsissa olleiden papereiden palautúessa Suomeen, Heikki Ylikangas ehti niitä vilkaista, ja sanoa jotain historiakuvan keikahtamisesta. Sen koommin hän ei ole asiasta pukkahtanut, eikä kukaan papereita nähnyt. U.A.Käkösellä on vastaavia kokemuksia: Jatkosodan salainen peli päättyi siis ilman että Suomelle annettua lupausta täytettiin. Tapahtumasarjalla on vielä mielenkiintoinen jälki-episodi: Suomen sodanjälkeisen kansanrintamahallituksen, Pekkalan regiimin, edustajien käydessä näyttäytymässä Kremlissä, Stalin piti heille vastaanoton arvokkaassa ja kunniakkaassa Yrjön salissa. Erään vasemmistososialisti-ministerin yrittäessä sanoa jotain vähättelevää Suomen sodanaikaisesta ylipäälliköstä, Stalin oli keskeyttänyt hänet tylysti. Oliko peräti juottanut läsnäolijoilla maljankin Marskin kunniaksi. Yrjön salin seinillä on kunnostautuneiden sotilainen nimiä laatoissa. Yhdessä niistä on teksti: Mannerheim Gustav Karlovitsh. Äskettäin Mannerheim sai muistolaatan myös pitkäaikaiseen asuinkaupunkiinsa Pietariin (kuvassa). |
https://fi.wikipedia.org/wiki/Miekantuppipäiväkäsky
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/miekantuppi.htm
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/151808-oliko-mannerheimilla-ja-stalinilla-suora-yhteys
http://vanhahistoria.blogspot.fi/2015/01/englannin-sodanjulistus.html
2 thoughts on “Lupasiko Stalin Suomelle Itä-Karjalan?”