Lupasiko Stalin Suomelle Itä-Karjalan?

s-31.stalin.karjala.mannerheim800.png

Sotahistorioitsijat ovat ihmetelleet, vaikkeivat ääneen, miksi toisen maailmansodan itärintamalla esiintyi Suomen kohdalla #asemasotavaihe. Tämän käsitteen tuntevat vain jatkosotaa tutkineet ja siitä kirjoittaneet. Muualla itärintamalla ei tuon kaltaista rauhallista vaihetta lainkaan esiintynyt. Nyt onkin nousemassa käsitys, ettei sodasta ole kerrottu vielä läheskään täyttä totuutta.

Tiedämme jo, että jatkosodassa Pohjois-Suomessa, saksalaisten mukana taistelleita, suomalaisajoukkoja komentanut Hjalmar Siilasvuo on maininnut saaneensa Marskilta viestin: ”Muurmannin radalle eteneminen ei ole valtakunnan edun mukaista.” Tiedämme historiasta, ettei Muurmanskista etelään johtavaa rataa katkaistu, vaikka sitä kautta tuli myös Suomea vastaan käytetty sotamateriaali.

Suomalaiset eivät myöskään osallistuneet Leningradin saarron sulkemiseen, eivätkä Kannaksella painostaneet venäläisiä sen jälkeen, kun rintama oli pysähtynyt oikaistulle vanhalle rajalle. Tämänkin me tiedämme, mutta emme syytä siihen.

Hopeakettu-suunnitelma.pngSen tiedämme, että länsiliittoutuneet painostivat Suomea juuri näihin toimenpiteisiin, -tai toimimattomuuteen, ja sekä USA että Englanti, pääministeri Winston Churchillin kirjeellä, vaativat Mannerheimilta näitä asioita.

02.12.1941 Mannerheim vastasi Winston Churchillin kirjeeseen näin:

”Sotamarsalkka Mannerheim
Pääministeri Churchillille.
Henkilökohtainen, salainen ja yksityinen.

Minulla on eilen ollut kunnia saada Yhdysvaltain Helsingin lähettilään välittämänä 29. marraskuuta 1941 päivätty kirjeenne, ja kiitän Teitä siitä, että olette ystävällisesti lähettänyt minulle tämän yksityisen viestin Uskon varmasti Teidän ylhäisyytenne ymmärtävän, että minun on mahdoton keskeyttää käynnissä olevia sotilaallisia operaatioita ennenkuin joukkomme ovat saavuttaneet ne asemat, jotka käsitykseni mukaan tarjoavat meille tarvitsemamme turvallisuuden. Olisi valitettavaa, jos nämä Suomen suojaamiseksi suoritetut sotatoimet johtaisivat maani selkkaukseen Englannin kanssa, ja minua surettaisi suuresti, jos Englanti katsoisi olevansa velvollinen julistamaan Suomelle sodan. Olitte hyvin ystävällinen lähettäessänne minulle näinä raskaina päivinä henkilökohtaisen viestinne, jolle annan hyvin suuren arvon. 2. joulukuuta 1941.”

Suomen hyökkäys saavutti 05.12.1941 Itä-Karjalassa Karhumäen tasan, josta ei edetty idemmäksi. Suomen tarvitsema turvavyöhyke, johon pitäytymisestä Marski vihjaisi, oli siis valmis, mutta britit kieltäytyivät ymmärtämästä Suomen intressejä, ja julistivat meille sodan 06.12, itsenäisyyspäiväksi.

Monet kirjoittajat, kuten Helge Seppälä (”Taistelu Leningradista ja Suomi”, WSOY 1969), katsovat Suomen käyneen kauppaa sodanjälkeisestä kohtelustaan pidättäytymällä hyökkäämästä täydellä voimalla.

Mannerheimin paljonpuhutusta ”miekantuppi-päiväkäskystä” 10.07.1941, Ylipäällikön Päiväkäsky n:o 3:sta,  on tehty johtopäätöksiä Suomen sodan-päämääristä, mutta ehkä turhan hätäisesti?

Ylipäällikön päiväkäsky

N:o 3


Vapaussodassa vuonna 1918 lausuin Suomen ja Vienan karjalaisille, etten tulisi panemaan miekkaani tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat. Vannoin tämän suomalaisen talonpoikaisarmeijan nimissä luottaen sen urhoollisiin miehiin ja Suomen uhrautuvaisiin naisiin.

Kaksikymmentäkolme vuotta ovat Viena ja Aunus odottaneet tämän lupauksen täyttymistä; puolitoista vuotta on Suomen Karjala kunniakkaan talvisodan jälkeen autiona odottanut aamun sarastusta.

Vapaussodan taistelijat, talvisodan mainehikkaat miehet, urhoolliset sotilaani! Uusi päivä on koittanut. Karjala nousee, riveissänne marssivat sen omat pataljoonat. Karjalan vapaus ja suuri Suomi väikkyy edessämme maailmanhistoriallisten tapahtumien valtavassa vyöryssä. Suokoon kansojen kohtaloja ohjaava Kaitselmus Suomen armeijan täyttää Karjalan heimolle antamani lupauksen.

Sotilaat! Se kamara, jolle astutte, on heimomme veren ja kärsimysten kyllästämää, pyhää maata. Teidän voittonne tulevat vapauttamaan Karjalan, teidän tekonne luovat Suomelle suuren, onnellisen tulevaisuuden.

Mannerheim

Hetkinen! -Meillä kaksi saman henkilön tekstiä: Toisessa hän lupaa Englannin pääministerille, etteivät suomalaiset etene itään, toisessa lupaa vapauttaa Itä-Karjalan bolshevikkien tyranniasta.

s32-Erikoistehtäva250Ristiriita, tai näennäinen ristiriita. Sotilasmestari Vilho Tahvanaisen muistiinpanot hänen hoitamastaan Marskin ja Josef Vissarionovitsh Stalinin luottamuksellisesta viestienvaihdosta saattaaa selittää paradoksin.

Tahvanaisen kirjan, ”ERIKOISTEHTÄVÄ, Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932-45”, ensipainoksen kannessa oleva kartta esittää hänen mukaansa Stalinin tarjousta Suomelle, jos tämä pidättäytyy liittoutumasta Saksan kanssa.

Kuten artikkelimme edellisessä osassa kerroimme, Vilho Tahvanainen toimi Mannerheimin ja valtionjohdon radistina ja kuriirina Stalinin kanssa käydyssä salaisessa viestienvaihdossa. Tämä liikenne oli alkanut v.1932, koskien silloin Neuvostoliittoon paenneiden suomalaisten kommunistien terroriteko-suunnitelmia, joista Marski ja presidentti P.E.Svinhuvud lähettivät todisteita, ja pyynnön että Stalin puuttuu po. vehkeilyyn ”Suomen ja NL:n hyviä suhteita vahingoittavana toimintana”.

Mannerheimin kontaktit Venäjällä olivat hänen tsaarin-aikaisia upseeritovereitaan, joista vain yhden henkilöllisyydestä on nyttemmin päästy perille. Sähkötyksenä välitetyissä viesteissä esiintyivät seuraavat koodinimet:

  • Gregori, Luci, Irina ja ”S”. Irinaa arvellaan marsalkka Boris Shaposhnikoviksi, ”S”, jonka viestejä muut mainitut välittivät, oli Stalin itse.
  • Suomen päässä kaikki viestit allekirjoitti ”Emil”, so. Carl Gustav Emil Mannerheim.

Maailmantilanteen kiristyessä venäläiset tahot alkoivat yhä enemmän välittää varoituksia suomalaisille NL:n Suomeen kohdistuneista hyökkäysvalmisteluista.

Kansainvälisessä tiedustelun maailmassa tämä on tavanomaista: Luottamuksellisen suhteen luomiseksi kerrotaan (myös) totta.  Venäläisille ei tietenkään ollut epäedullista sodan alla, että suomalaiset tiesivät, kuinka vaarallinen Suomen asema on.

Viestiliikenne, joka lienee alkanut Mannerheimin käyttäessä vanhoja, silloin puna-armeijan pääesikunnassa toimivia, kontaktejaan entisten suomalaisten punikkien neutraloimiseen, käsitti 30-luvun lopulla pääasiassa NL:n johtajien Suomen johdolle tarkoitettuja viestejä, joilla pyrittiin vaikuttamaan Suomen politiikkaan.

Mannerheimin ”miekatuppikäskyä” on sekä arvosteltu että ihmetelty. Nyt se saa selityksensä: Marski yksinkertaisesti kertoi ottavansa sen, mitä Stalin oli hänelle t. Suomelle luvannut, -ja samalla kuittasi sitoutuvansa yhteiseen sopimukseen.

02.03.1941 Tahvanainen dekoodaa Kuopiossa Mannerheimin luettavaksi seuraavan sähkötyssanoman:

TÄÄLLÄ S+L+G / IRINA SAI TIEDON STALININ KAUTTA / … USKOMME ETTÄ TORJUISITTE SAKSALAISET / NÄIN OLISI HYVÄ / KIITOS R:N JA N:N MIELIPITEISTÄ / HYVÄ KUN ETTE TEE LIITTOA  / TAHTOISIMME VETÄYTYÄ MUTTA TOISET EIVÄT VETÄYDY / TIEDÄMME NYT ETTÄ H HYÖKKÄÄ / TEHKÄÄ NÄIN KUIN IRINA PYYTÄÄ / JOS ON PAKKO HYÖKÄTÄ / VOITTE EDETÄ LINJALLE LAATOKKA-SYVÄRI-ÄÄNINEN S-KANAVA EI-VIENANMERI / ÄLKÄÄ KATKAISKO MUURMANNI-SOROKKA-ONEGA-ARKANGELI-RATAA / PYSÄHTYKÄÄ ENNEN SITÄ / VÄHÄN JOUKKOJAMME SIELLÄ / TARVITSEMME NE ETELÄSSÄ / KOHTAATTE VASTUSTUSTAKIN / PIDÄTTÄKÄÄ SAKSALAISIA  / ÄLKÄÄ LASKEKO TÄMÄN LINJAN YLI / KUN NÄIN TEETTE SAATTE OMAN KARJALANNE JA MUUT ALUEET / SAATTE MYÖS HEIMOALUEENNE ITÄ-KARJALAN / SEHÄN ON MYÖS TEIDÄN MAATANNE / ÄLKÄÄ LASKEKO SAKSALAISIA L-GRADIIN / ÄLKÄÄ HÄIRITKÖ MEITÄ TÄMÄN LINJAN YLI / VARMISTAMME SEN LINJAN VÄHÄISIN VOIMIN / ÄLKÄÄ AMPUKO LENINGRADIA / ME OLEMME NYT VAIKEUKSISSA SOTATOIMISSAMME / USKOMME NYT TEIHIN SUOMALAISET / NÄIN ME TOIMIMME JA LUOTAMME TEIHIN / ÄLKÄÄ TUHOTKO KARJALAA / KARJALA JÄÄ SUOMELLE / SE JÄÄ TEILLE  / NÄIN ON NYT TEHTÄVÄ / LUOTAMME MANNERHEIMIIN / LUOTAMME 816 / EMME VOI MUUTA / IRINA PYYTÄÄ / IRINA USKOO PYRKIMYKSIINNE  / KARJALAUNELMANNE NYT TOTEUTUU / LUCI + GREGORI + S / EMILILLE 816 / G + L + IRINA / G. (Tahvanainen, kirja s.293-2984)

Viesti osoittaa venäläisten pyrkineen tarmokkaasti estämään Suomen ja Saksan liittoutumisen, ja pysäyttämään mahdollisessa sodassa hyökkäyksen ennen strategisesti tärkeää Muurmannin rataa. Mannerheim-Stalin -kirjeenvaihdossa toistuu samat motiivit, kuin Churchillin kirjeessä Marskille.

Nyt lukijalle tulee mieleen, että tämä aineistohan olisi ollut kova sana sodanjälkeisessä #sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Vilho Tahvanainen ilmoittautuikin puolustuksen todistajaksi, -ja törmäsi J.K.Paasikiven ehdottomaan ja jyrkkään kieltoon, jota säesti uhkaus.

On spekuloitu, miksi Stalin antoi valvontakomission Andrei Zdanoville ohjeen säästää Mannerheim sotarikos-syytteiltä. -Edes tämän osan lupauksestaan hän piti. Karjalaa Stalin ei meille antanut, vaikka Suomi oli 100%:sesti täyttänyt sopimuksen.

Suomen sotahistoriaa 1939-44 leimaa asiakirjojen katoaminen, juuri kun ne ovat tulossa julkisiksi. Mannerheimin Ruotsissa olleiden papereiden palautúessa Suomeen, Heikki Ylikangas ehti niitä vilkaista, ja sanoa jotain historiakuvan keikahtamisesta. Sen koommin hän ei ole asiasta pukkahtanut, eikä kukaan papereita nähnyt. U.A.Käkösellä on vastaavia kokemuksia:

s32-kakonen

Jatkosodan salainen peli päättyi siis ilman että Suomelle annettua lupausta täytettiin. Tapahtumasarjalla on vielä mielenkiintoinen jälki-episodi:

Suomen sodanjälkeisen kansanrintamahallituksen, Pekkalan regiimin, edustajien käydessä näyttäytymässä Kremlissä, Stalin piti heille vastaanoton arvokkaassa ja kunniakkaassa Yrjön salissa. Erään vasemmistososialisti-ministerin yrittäessä sanoa jotain vähättelevää Suomen sodanaikaisesta ylipäälliköstä, Stalin oli keskeyttänyt hänet tylysti. Oliko peräti juottanut läsnäolijoilla maljankin Marskin kunniaksi.  Yrjön salin seinillä on kunnostautuneiden sotilainen nimiä laatoissa. Yhdessä niistä on teksti: Mannerheim Gustav Karlovitsh.

Äskettäin Mannerheim sai muistolaatan myös pitkäaikaiseen asuinkaupunkiinsa Pietariin (kuvassa). di-gold

s-32mannerheim.stalin.800450.png

https://fi.wikipedia.org/wiki/Miekantuppipäiväkäsky

http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/miekantuppi.htm

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/151808-oliko-mannerheimilla-ja-stalinilla-suora-yhteys

Kun ylipäällikön määräämät hyökkäyksen tavoitteet ja edulliset puolustusasemien tasat oli saavutettu, hän käski armeijan ryhmittyä puolustukseen. Tämä tapahtui Karjalan kannaksella syyskuun alussa, Aunuksen kannaksella lokakuun lopulla ja Maaselän kannaksella joulukuun loppupuolella 1941. Suomalaiset ryhtyivät linnoittamaan ja varustamaan saavuttamiaan puolutusasemia. Asemasotavaihe alkoi ja kesi eri suunnilla kesäkuun 9.- 21 päivään 1944 saakka, jolloin venäläisten strateginen suurhyökkäys Suomen murskaamiseksi alkoi.

http://vanhahistoria.blogspot.fi/2015/01/englannin-sodanjulistus.html

s32-tahvanainen800445-0002Tahvanainen Vilho, -Marskin kuriiri


2 thoughts on “Lupasiko Stalin Suomelle Itä-Karjalan?

Jätä kommentti