Eurooppa 12000 cal BC.

10500bp-sininen000000001

Pohjois-eurooppalaisen alkuperäisväestön muodostumisen kannalta kiinnostavin -ja eniten tietoja antava- ajankohta on noin 12 000 eKr. Vaihe, jolloin Fennoskandiaa ja pohjoisinta Venäjää ei ollut vielä asutettu, mutta ne väestöt olivat jo olemassa, jotka tulisivat sen tekemään. Tuona ajankohtana he olivat etelämpänä, lähtökuopissaan.

Jo jääkaudella puitteet ihmisten toiminnalle määritteli ilmasto, ja elinkeinot ja koko kulttuuri oli mukautunut siihen kasvillisuusvyöhykkeeseen ja biotyyppiin, jonka hyödyntämiseen kullakin ihmisryhmällä oli tietotaito. Pohjoisen Euroopan alkuperäiset asuttajat pysyttelivätkin heille tutussa ympäristössä, ympäristön siirtyessä kohti pohjoista.  He seurasivat subarktiksen riista-rikkauksia niiden ottaessa uusia asuinalueita jäästä vapautuvilla alueilla.

Tarkastelemme nyt samaa ajankohtaa, jolloin jäätikön vetäytyminen pysähtyi, ja jään reuna jäi vuosisadoiksi niille paikoille, joihin sulavesien kuljettamasta hiekasta muodostuivat salpausselät. Tämä stagnaatio aiheutui ilmaston kylmenemisestä Pohjois-Euroopassa, jonka aiheutti Golf-virran pysähtyminen.

Ilmaston lämpenemisen pysäytti sadoiksi vuosiksi Pohjois-Amerikan jääjärvien makean veden purkautuminen pohjoiselle Atlannille. Jäätikköjen vetäytyessä näille vesimassoille avautui suora purkautumiskanava nykyisen St.Lawrence-joen kohdalta merelle.

Kun keyempi makea vesimassa kattoi Grönlannin ja Islannin merialuetta, kylmää suolaista vettä takaisin etelään johtavaan valtameren pohjavirtaukseen syöttävä ”pumppu” pysähtyi. Pintavettä suolaisempana, kylmempänä ja siksi painavampana Jäämeren vesi oli painunut Golfi-virran alitse kohti Etelä-Atlanttia, kuten se painuu tänäkin päivänä. Suolattomampi pintavesi käyttäytyi toisin, ja tuloksen näemme allaolevista kartoista.

Etelä-Atlantille suuntautuvan pohjavirran heikentyessä Jäämerelle ei kehittynyt enää ”vesivajetta”, joka olisi vetänyt Golfin lämpimän veden Skandinaviankin pohjoispuolelle, kuten tänään (toistaiseksi) tapahtuu. Näemme siis, miltä Eurooppa näyttäisi ilman Golf-virtaa: Tundraa Anatoliaan asti, ja kylmyys-aroa Espanjassa??

12200_bcEuroopan asutus eli siihen aikaan mammutinmetsästys-kulttuurien loppua, ja peuranmetsästyksen nousua uudeksi maanosan asujaimistoa muovaavaksi elinkeinoksi.

Kartta kuvaa tilannetta ennen mammutinmetsästys-kulttuurin katoamista Itä-Euroopasta. Uusi elinkeino, liikkuvampi peuranmetsästys, oli tässä vaiheessa levinnyt vasta Walesin ja Puolan väliselle alueelle, ja on pian levittäytyvä itään kohti Uralia (Itäinen Kunda). Mannerjään itäpuolisen alueen asutuksesta ei ole havaintoja. Se täytynee olettaa ihmisistä tyhjäksi.

12000bc00001Mammuttien kadotessa ja peuran muodostuessa (Hampurin kulttuurista alkaen) pääriistaksi, Eurooppa näytti oikealla olevan kuvan kaltaiselta n. 12 200 cal.eKr..

11000bc0001Vasemmanpuoleisen kuvan tilanteessa, n. 11 000 cal.eKr, ilmaston on jälleen kylmennyt, ja peuralaumoille otollinen tundra on jo vallannut Biskajalta eteläiselle Uralille ulottuneen alueen.

Karttojen värit:

Valkoinen: Jää
Oranssi: Tundra
Punertava: ”Steppe Tundra”, kylmyysaro
Sinertävä: ”Boreal Woodland”, harvaa metsää
Vaalea vihreä: ”Open Woodland”, metsää
Vihreä: ”Forest”, metsää
Harmaa: ”Polar Desert”,  jää-aavikko
Punertava: ”Steppe Tundra”,  kylmyysaro
Ruskea: ”Semi Desert”,  puoliaavikko
Violetti: ”Wooded Steppe”,   metsä-aro
Keltainen: ”Dry Steppe”, kuiva aro

Ilmaston kylmeneminen aiheutti asutuksen vetäytymisen Norjan rannikolta, ja Komsan eristäytymisen Ruijaan ja Kuollaan meri-elinkeinojen varaan. Fennoskandian itäpuolinen harmaalla merkityn kylmyys-autiomaan on täytynyt olla täysin asumaton.

peuranmetsastysKun Hampuri-Cresswell -lähtöinen peuranmetsästyskulttuuri (elinkeino) levittäytyi ekspansiivisesti Britteinsaarilta itäiseen Kundaan, tuoden länsieurooppalaista elementtiä, se nielaisi myös taantuneen mammutinmetsästys-kulttuurin väestön seuraajat.

Koska em. asutuspiirin koillispuolinen alue näyttää olleen silloisissa oloissa asutukseen kelpaamaton, Suomen pioneeriasutuksen juurien etsimisessä voitaneen keskittyä Euroopan paleoliittiset kulttuurit yhteensulattaneeseen peuranmetsästys-kompleksiin, ja sen seurannaiseen, Maglemose-Kunda -jatkumoon. Ketään muita ei siellä ei siihen aikaan ollut.

Edellä esitetty tarkastelu perustuu ns. kahden refugion hypoteesiin. So. jääkauden kylmimpänä vaiheena ihmisasutus oli taantunut vain kahdeksu merkittäväksi ’refugioksi’, joista käsin Eurooppa asutettiin uudelleen. Tässä tunnetun tutkijan Marek Zvelebilin kartta:

refugia

Kartan selitykset: 1. Itäinen jäännösasutus l. refugio. 2. Läntinen refugio. 3. Eräitä tutkittuja ihmisen asuinpaikkoja, ajoitukset BC (eKr.). Jäätiköiden ajoitukset BP (ennen nykyaikaa). 4. Nykyisin meren peittämiä alueita. 5. Baltian jääjärvi.

Näin ajatellen suomalaisten geeni- ja kieli-perimä on siis po. yleis(pohjois)-eurooppalaisesta yhteydestä, minkä nykyinen geenitutkimus vahvistaakin. Kielihistorian suhteen jää kaksi vaihtoehtoa: 1. Suomalaisten puhuma kieli on Euroopan paleolitiittisen alkukielen suora seurannainen. 2. Olemme joskus vaihtaneet kieltämme.

Tässä asiassa ei vallitse yksimielisyyttä, mutta enemmistö tutkijoista katsoo, että nykyisten suomalaisten esivanhemmat ovat viimeistään kampakeraamisella ajalla mm. nykyisen Suomen alueella puhuneet suomalais-ugrilaista kieltä. On toinen asia, onko mahdolliseen kielenvaihtoon ollut syytä tai tilaisuutta.

Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei sulje pois suomen kielen arkaaista eurooppalaisuutta, eli olemme olleet täällä ”aina”. Jäätiköitymisen aikana ”Suomi” on toki sijainnut hieman etelämpänä, Mustanmeren pohjoispuolella, jolta seuduilta poistuimme viimeisen mammutin tultua syödyksi.

Jos katsomme, että ”Suomi” on aina sijainnut siellä, missä esivanhempamme ovat asustelleet, ja tietty kielellinen, kulttuurinen ja geneettinen kokonaisuus on siirtynyt heidän mukanaan, jääkauden ”Suomi” oli Biskajalta Ukrainaan ulottuvan vyöhykkeen ihmis-asutusten ketju. Myöhemmin olimme Irlannin ja Pohjois-Venäjän välisen alueen peuranmetsästäjiä, ja sitten Fennoskandinan ja Uralin kivikautinen alku-asutus, joka omaksui keramiikan kaakosta, uusia kieliä etelästä, fragmentoitui nykyisen Euroopan kielellisesti kirjavaksi kansallisuuksien valikoimaksi, mutta säilytti muuttumattomimpana alkuperäiset piirteensä nykyisissä suomalais-ugrilaisissa kansoissa. Geeniyhteytemme muihin nykyisiin eurooppalaisiin todistaa heidän polveutuvan suurimmalta osin samasta väestöstä, mutta meillä on vielä alkuperäinen puhuttu kieli, muilla ei. di-gold

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s