Valgetjärven (White lake) l. Berloozeron paikanimitutkimus löytää suomensukuista historiaa.

belozersk800445.png

Valgetjärvi, valkea järvi, bielaja ozero, sijaitsee Volgaan ja Jäämereen –Valkeaanmereen- laskevien jokien vedenjakajalla, ja jo varhain muodostui kaupankäynnin solmuksi, jonka hallussapito teki kansasta mahtavan. Valgetjärvi oli vepsäläisten pääpaikka, ja heidät mainitsee arabialainen historiankirjoittaja Ibn Fadlankin. Valgetjärvi-Beloozero oli myös merkittävässä roolissa niissä muutoksissa, jotka synnyttivät ensimmäiset venäläiset valtiomuodostelmat. Venäläinen tutkimus paljastaa itämerensuomalaisen vaikutuksen jatkuneen seudulla luultua pidempään, ja jättäneen jälkiä paikannimistöön.

Suomalainen yliopisto-traditsuuni on ollut viime vuosiin asti haluton näkemään suomensukuista vaikutusta muunkielisillä lähialueilla, eikä tämä #fennofobia rajoitu yksinomaan nykyiseen Ruotsiin. Ajallisesti se alkoi oikeastaan vuodesta 1944, jolloin Eero Kuussaaren julkaisut määrättiin yliopistoissa siteerauskieltoon. Lienevät bannissa yhäkin?

Kuvassa (yllä) Belozerskin luostari Valgetjärven rannalla. Seudun paikannimistön ”arvoituksia” on nyt ruvettu ratkomaan.

Kielitieteilijä A.K.Matvejev pitää Valgetjärven seutujen asutusta ennen slaavilaistumista kahden etniteetin mosaiikkina: Itämerensuomalaisten vepsäläisten ja saamelaisten.

  • Vepsäläiset, Veps (Ves) ja
  • Saamelaiset, (Lopi, Lapps)

Mahdollisia syitä kahden etniteetin läsnäoloon ovat voineet olla 1. elinkeino-erot (=>paikallaan-asuminen contra vuotuiskierto l. lapin elinkeino) ja 2. asutushistoria.

#Itämerensuomalaisuus kulttuurisesti ja kielellisesti Peipsin ja Ilmajärven itäpuolen ja Vladimir-SuzdalinMoskovan seutujen paikallisesta suomalaisugrilaisuudesta poikkeavana täytyy olettaa Itämeren-piirin, Baltian ja Fennoskandian ilmiöksi. Sillä on täytynyt olla tilaa kehittyä omaan suuntaansa, -siis ero ja etäisyys #volgansuomalaista ja #permiläisistä.

Vepsäläisten, karjalaisten ja ”taipaleentaskaisten tsuudien” on täytynyt lännestä siirtyä tunnetuille asuinseuduilleen. Itämerensuomalaisten kielten erilaisuus verrattuna nykyaikaan säilyneisiin sukukieliin (mordva, udmurtti, komi, permjakki, mari) tukee em. oletusta, eikä oikeastaan anna muuta mahdollisuutta.

kirkinen00001beloozero.png

Kirkisen kartta on käyttökelpoinen, vaikka hän ei rohkene sijoittaa taipaleentakaisia tsuudeja Vienan suulle, kuten heitä #bjarmeiksi nimittävät kronikoitsijat tapasivat tehdä. Seuraava kartta sijoittaa Vienanjoen suomalaiset oikeimmin:
paikannimetpinegaetc000button.png

Säilynyt ja tunnistettu nimistö osoittaa itämerensuomalaisten olleen juuri siellä, missä kronikoitsijat ja saaga-runoilijat heidät olettivatkin. Saamelaisnimistön itärajaa osoittava viiva jättää sopivasti Valgetjärven heidän liikkumis-alueelleen.

Itämerensuomalaisten ekspansio siis suuntautui lännestä itään: Fennoskandiasta ja Baltiasta kauppareittien kannalta kiinnostaville ja edullisille paikoille Valgetjärvelle ja Vienajoelle. Paljon myöhempi ”viikinkien” hakeutuminen Pohjois-Venäjän jo ikimuistoisille kauppapaikoille, Novgorodiin, Staraja Ladogaan, jne., oli tämän ilmiön toisintoa. Bai tö vei, löysikö joku joskus ”idäntien”?

Carbotka – Kargobat (kylä)

karbotka740.png

Carbotkan nimellä nykyisissä kartoissa oleva kylä Pokrovskyn järven rannalla esiintyy kuudennellatoista vuosisadalla P.Kirilille nimetyn luostarin asiakirjoissa v.1544 näin: ”Seurakunnan kylä Pokrovsky Kargobat” [3]. Matvejev tulkitsee nimen saamelaiseksi alkuperältään.

  • Ensimmäinen osa nimi – kargo– voidaan kääntää ”soiseksi metsäksi”, ja
  • toinen –bat– rinnastuu sanaan watin – ”pieni kukkula.”

Kargobat tarkoittaa siten ”kukkula keskellä soista metsää”. Kylä onkin rakennettu kukkulalle, josta länteen jatkui ennen soistunut alue Siverskoye ja Lunskoye järviin asti.

Geografia tukee toponyymin tulkitsemista saamelaiskielen sanojen kautta.

Lunskoje-järvi

lunskoje740.png

Nykyisen Kirillovin kaupungin eteläpuolla sijatsevan matalan järven, jonka Kuzminskin kanava nykyisin yhdistää sekä Siverskyn että Pokrovskyn järviin, venäläistä nimeä on selitetty kuuhun liittyväksi. On myös toinen tulkintamahdollisuus:

Suomenkielen ”kutea”, vepsän ”kudon”, sattuvat kieltäosaamattoman korvassa lähelle vepsän kuuta, ”kudmo”.  Venäläisten seudullemuuttajien antama nimi saattaa olla väärään osunut käännössana, jolla on haettu vepsäläisen l. alkuperäisten asukkaiden käyttämän sanan merkitystä, väärin arvaten.

Olosuhteiltaan Lunskoje on tyypillisen kalojen kutupaikan kaltainen: Sen matalat vedet lämpenevät keväällä nopeasti ja rehevä ympäristö tarjoaa kalanpoikasille ravintoa.

Hizevo (kylä)

Svjato-järven läheisyydessä sijainnut, nyt veteen upotettu, Hizevon kylä kätkee nimeensä vepsän sanan ”hiz”, pakanallinen uhripaikka. Suomessa on lukuisia hiisi-toponyymeja kylien ja talojen niminä. di-gold

http://merjamaa.ru/news/toponimicheskie_zagadki/2017-11-06-1288

Pohjois-Venäjän suomensukuinen paikannimistö, nykysuomen lähisukukielillä, ulottuu myös Suomen alueelle. Eräiden vesistökohteiden nimityksistä on tunnistettu kadonneiden suomalaisugrilaisten kielten sanoja.

merja00000000111

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2016/10/11/vesistojen-nimet-kertovat-suomen-asutushistoriasta/


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s