Kolmesta dominoivasta geneettisestä alkuperästä puhuminenkin on jo kokonaiskuvan karkeistamista, mutta päästäksemme tarkastelun alkuun, hahmotamme suomalaisten ja eräiden muiden kansojen geenit 1.) pohjoiseen metsästäjä-keräilijöiden , 2. eteläisten maanviljelijöiden, ja 3. itäiseen aasialaisperimään.
Nykyisen, tai aivan äskeisen, käsityksen mukaan nykyeurooppalaisten geenit ovat peräisin 1. paleoliittisesta, 2. neoliittisesta (maanviljelys-), ja 3. nomadisesta (indoeurooppalaisesta) migraatiosta. Käsitystä on jouduttu tarkistamaan Koillis-Euroopan kansojen -mm. suomalaisten- osalta: Meillä on tietty osuus itäisiä geenejä. Tutkija Jaakko Häkkisen laatima grafiikka perustuu nykytietoihin, ja kuvaa em. geenikomponenttien osuutta tarkastelluilla väestöillä.
Kiitämme Jaakko Häkkistä erinomaisen havainnollisesta grafiikasta! http://www.elisanet.fi/alkupera/LevanluhtaAdmixture3.png Grafiikan ”BOO” viittaa Bolshoi Olenie Ostrovin saaren kalmiston näytteisiin, n. 30 km Murmanskista itään. Suosittelemme tutustumista J.Häkkisen Puolikuivaan alkuperäsivustoon. Seuraavassa oma kuvituksemme em. geenikomplekstien tulosta Eurooppaan:
Kartan nomadinen migraatio viittaa indoeurooppalaisten invaasioon 3500 BC. Geenikartassa Srubnaja (Srubna culture, Timber grave, Hirsihautakulttuuri: indoerooppalainen kieli, 1800-1200 BC.) edustaa mainittuja arokulttuureja, jotka -kuten grafiikka näyttää- olivat geenistöltään pohjoisten metsästäjien (paleoliittisten/mesoliittisten eurooppalaisten) ja eteläisten maaanviljelijöiden sekoitusta. Kun heidän asuinalueensa ulottui Djeprin itärannalta Uralin eteläpuolisille aroille, ei ole odottamatonta, että heissä on pieni osuus siperiaa.
Vain viidessä Srubnajan 11:sta näytteestä esiintyy itä-aasialainen tekijä, mutta kaikissa on eurooppalaista maanviljelijää. Pohjoinen metsästäjä kuitenkin dominoi vahvasti, -kuten myös varhemman IE-kielisen kulttuurun Samaran aineistoa. Tämä tukee käsitystä, että Uralin itäpuolisetkin arot asutettiin jääkauden jälkeen Euroopasta käsin. Samara-näytteet ovat vailla eurooppalaista maanviljelyskulttuuriin liitettyä geenistöä, mikä taas vahvistaa sen tulleen joko Maikopin tai Tripolje-Cucutenin kautta. Vaikutus ei ulottunut eteläuralilaiseen Samaraan. Srubnaja ao. kartassa: Hirsihautakulttuuri, SRBN-kalmistot.
Kuva eurooppalaisen geenipoolin muodostumisesta on muuttunut nopeasti 2000-luvulla. Arvostetun Nature Magazinen julkaistua v.2014 artikkelinsa eurooppalaisten kolmesta geneettisestä alkuperästä, tiedetoimittajat ryntäsivät riemusta kiljuen selittämään meidän olevan peräisin metsästäjistä, maanviljelijöistä ja paimentolaisista (kartassa yllä), mikä kuva on saatu pikälti YDNA:n haploryhmiä (isälinjoja) tarkastelemalla. Pian huomattiin, ettei koilliseen Eurooppaan tämä uusi ”iso kuva” oikein istu: Täällä on siperialaista ainesta ja Naturen visioon sopimatonta N-haploryhmää (kartassa arktinen migraatio). Autosomaalisten geenien (kaikki muu geeniaines, kuin sukupuolta määrittelevä) tarkastelu (Häkkisen grafiikassa) osoittaa Naturen suosituksi tekemässä näkemyksessä varsin keskeisen nomadi-migraation (indoeurooppalaisten) tuoneenkin vain kahteen muuhun mainittuun geenikompleksiin kuuluvaa ja hiukkasen siperialaista ainesta. ”Moderni” populaari yleiskuva eurooppalaisten alkuperästä (Nature Magazine, etc.) on siis jo murtunut miltei tuoreeltaan: Kolmen keskeisen migraation lisäksi on kuvaan tullut neljäntenä Koillis-Euroopan siperialais-itäaasialainen komponentti, ja indoeurooppalainen nomadi-migraatio onkin -YDNA-linjojen osuuksista huolimatta- tuonut vain kahden aiemman migraation aineista toista kertaa, tai peräti takaisin Eurooppaan. Metsästäjä-maanviljelijä-paimentolainen -kaava tullee kuitenkin hallitsemaan yleissivistystä vielä hyvin pitkään. |
Nature syyskuu 2014: Ancient human genomes suggest three ancestral populations for present-day Europeans
Eurooppalaisen identiteetin tarkastelua 