Intiaanit ovat selkuppi-samojedeja?!

SELKUPPISAMOJEDIT0001.png

Amerikan alkuperäisväestön l. ”intiaanien” keskuudessa dominoiva YDNA:n haplotyyppi, ”isälinja”, on periytynyt Siperian jääkautisen väestön, paleosiperialaisten, kautta. Tämä havainto auttaa hahmottamaan myös meitä koskevia asioita.

q-haplogroup-dispersal

Kartan laatija paikantaa Q-isälinjan leviämisen -aivan oikein- Etelä-Uralin migraatiosolmuun, jonka kautta sekä Eurooppa että Pohjois-Aasia saivat valtaosan homo sapiens sapiens -rodun ensimmäisistä asutusaalloista, aurignac- ja gravette-migraatioista. Nyt osoittautuu, että tällä reitillä oli myös Amerikoita koskettavaa merkitystä.

Y-kromosomista tunnistettavat haplotyypit, ”isälinjat”, ovat eräs ilmiö, jonka avulla pääsemme rekonstruoimaan muinaisia väestönliikkeitä. Toisin kuin ihmisen fyysisiin ja muihin ominaisuuksiin vaikuttavat geenit, jotka puolittuvat joka sukupolvessa, isälinjat, YDNA, ja ”äitilinjat”, mtDNA:n tyypit, säilyvät: Siirrämme lapsillemme vain 50% omilta vanhemmiltamme perittyjä geenejä, ja lapsenlapsillamme on vain 25% yhden isovanhempansa geenejä.  Isä- ja äitilinjat eivät tällä tavalla laimene, vaan tarjoavat mahdollisuuden nähdä johtolankoja kymmenientuhansien vuosien taakse.

  • Jokainen perii vain äidiltään tuman ulkopuolella mitokondrioissa olevan DNA:n l. mtDNA:n, jonka avulla pystytään jäljittämään äidinpuoleista sukua.
  • Jokainen miespuolinen perii äitinsä mtDNA:n ja isänsä YDNA:n, joka kertoo vain isänpuoleisesta suvusta.
  • Tuman geenistöstä, joka varsinaisesti muotoilee yksilön ominaisuudet, voidaan tunnistaa/valita geenituntomerkkejä, joita seuraamalla voidaan etsiä ihmisryhmien geenienvaihtoa. Näin saadut tulokset voivat olla hyvinkin toisennäköisiä, kuin em. metodeilla.
  • DNA-molekyylissä on informaatiota sisältävien jaksojen välillä eräänlaisia ”liimaniittejä”, joilla ei ole yksilön kehitykseen liittyvää roolia. Näitä ns. mikrosatelliitteja tutkimalla saadaan myös informaatiota menneisyyden väestöliikkeistä ja ihmisryhmien sukulaisuuksista.
  • Kaikki edellämaininut informaatiolähteet mutatoituvat l. ovat muutosten kohteina. Näistä muutoksista voidaan rakentaa eräänlaisia sukupuita.
  • Kun oletetaan mutaatioiden ilmaantuvan suurinpiirtein samalla nopeudella, on laadittu hypoteettinen ”mutaatiokello”: Rinnastus todettujen mutaatioiden ja ajan kulumisen välillä: Kaksi geeninäytettä voivat olla ”N:n mutaation päässä toisistaan”.

Seuraavassa kaavio YDNA:n erästä linjoista. Meitä kiinnostaa ”N” ja em. ”Q”:

qn00001

Näin sitä luetaan: Haplotyyppi K2 on mutatoitunut NO:ksi ja K2b:ksi, NO on mutatoitunut N:ksi ja O:ksi. K2b on mutatoitunut K2b1:ksi ja P:ksi. P:stä linja jarkuu P1 >> Q >< R. Näistä Q siis päätyi selkuppisamojedeille ja mm. Amerikkaan. N päätyi mm. Suomeen.

qhap-q-heat-map

Q-isälinjaa on vahvasti seuraavilla väestöillä t. kansoilla:

  • Molempien Amerikkojen alkuperäisasukkailla.
  • ”Jenisei-ostjakkeinakin” tunnetuilla keteillä, jotka ovat jäänne Siperian jääkautisesta asutuksesta, em. paleosiperialaisista. Ketin kieli on toistaiseksi ilman tunnettuja sukukieliä.
  • Selkuppisamojedeja pidetään kielensä uralilaiseen kieliperheeseen kuuluvaan samojedikieleen vaihtaneina paleosiperialaisina. Tämä, ja myöhempi mtDNA tarkasttelu tukee tätä hypoteesia.
  • Ainu-kansa Japanille kuuluvalla Hokkaidolla. Ainut ovat asuttaneet laajemminkin Japanin pääsaaria ennen nykyisen väestön levittäytymistä. Heitä on aiemmin yhdistetty ulkonäkönsä kautta eurooppalaisiin, mjutta geneettisesti he ovat paleosiperialaisia.

SELKUPS-KETS0001.png
Näillä näkymin Q-isälinja on Siperiassa hyvin vanha, ja yhdistettävissä jääkauden aikaiseen väestöön. Kun tiedämme, missä jääkauden vaiheessa siperialaiset alkoivat siirtyä Amerikkaan, meillä on Q-ryhmälle luotettavan ajoituksen toinen maalitolppa: Ennen Pohjois-Amerikan asuttamista Alaskan kautta.

Toinen ehdoton maalitolppa on Siperian asuttaminen: Sekä aurignac-. että gravette-migraatiot kulkivat sitä kautta. MtDNA:n tarkastelu vahvistaa kuvaa Amerikan osalta:

c1mtdna-map

Amerikoissa hyvin keskeiset C-ryhmän äitilinjat näkyvät koukanneen myös Altain ja eteläisen Siperian kautta. OK. Kuva Amerikan asuttamisen päälinjoista on selvinnyt. Meidän ei kuitenkaan vielä kannata kajauttaa sotahuutoa, sillä Suomessa Q-linja on harvinainen. Suomessa lähes dominoivassa asemassa on N-haploperhe. Edellä todettiin, että se on K2:sta mutatoitunutta linjaa, kuten myös nyt tarkasteltu Q. Tutkittavaksi jää, missä kohtaa migraatioreittejä N-linja on ilmaantunut.

Tarkastelemme nyt, millaisissa maisemissa Q ja N -YDNA:n  ja C-tyypin mtDNA:n kantajat ovat oleskelleet:

lakemansi000.jpg

Olosuhteet eivät olleet aina näin haastavat, sillä lämpiminpinä jaksoina on päässyt itään Amerikkaan asti. Johtopäätökseksi jää, että paleosiperialaisilla on ollut merkittävän vahva rooli Amerikoiden asuttamisessa, toisin kuin ”moderneimmilla” itäaasialaisilla.

Itäaasialaisten vähäisempi osuus Amerikan väestössä hieman yllättää. Eräs selitys voi olla, että peleosiperialaisille läheinen väestö on dominoinut suhteellisen myöhään itäisen Aasian rannikkoja, -ja Japanissahan he ovatkin olleet.
lansosiperianjaajarvi000001

last_glacial_vegetation_edit000
euras2

  • Harmaa: Mannerjää.
  • Tumma harmaa: Kylmyysaavikko (äärimmäisen kuiva).
  • Marjapuuronvärinen: mammuttiaro/steppetundra
  • Tummempi oranssi: Äärimmäisen kuivaa, autiomaa.
  • Vaaleampi oranssi: Puoliaavikko.

Ylläolevan jäätiköitymis- ja kasvillisuuskartat asettavat reaaliset reunamerkit myös ihmisen migraatioille: Geenejä, puhuttua kieltä tai muita tutkittavia asioita on voinut olla vain siellä missä ihminen pystyy elämään. Ainoat täsmällisesti ajoitettavat ja paikannettavat asiat, ovat arkeologiset löydöt. Kaikki muu on tähän mennessä osoittautunut suhteelliseksi, ja tulkinnat ovat tarvittaessa muuttuneet. Tämä koskee myös ”molekyylikelloa” so. tapaa ajoittaa mutaatiot, ts. hahmottaa mutaationopeuden vakio.

Q-YDNA:n ja C-ryhmän mtDNA:n leviämiset tukevat sitä muutenkin loogista käsitystä, että paleoliittisena aikana väestövirrat pohjoisessa Euraasiassa kulkivat lännestä itään silloin kun liikkuminen Siperiasta Itä-Aasian rannikolle oli mahdollista, ja kun ei ollut, mammuttiaro/steppetundra -vyöhykkeellä keskustasta (Ukraina ym.) periferiaan. Siis paleosiperialainen osa vyöhykettä oli väestöä vastaanottava, ei luovuttava suhteessa paleoeurooppalaiseen. Paleoeurooppalainen sektori -Biskajalta Uralille- ulotti ilmeisesti vaikutuksena useaan kertaan myös Uralilta itään. Selkuppien alkuperäinsen kielen vaihtuminen uralilaiseen t. U-jatkumoon kuuluvaksi sopii tähän kuvaan.

Seuraavassa päivityksessä käsittelemme *Peurasaaren mongolikallojen* väärentämistä, ja miksi ne väärennettiin. di-gold

Selkup-kansan lippu:
selkup000

Takaisinmuuton mahdollisuus: Amerikasta Siperiaan.


Amerikkojen ja Euraasian väliset muuttoliikkeet eivät ole olleet yksinomaan kävelyä ”Beringin sillan” yli Siperiasta Alaskaan, vaan kuva on paljon monimutkaismpi.

Pohjois-Amerikan asuttamisen ensimmäisten aaltojen yhteys läntisimmän Euroopan jääkaudenaikaiseen väestöön on saanut sekä arkeologisia että geneettisiä todisteita:

  • Varhaisimien pohjoisamerikkalaisen kiviterien samankaltaisuus Solutrean-esineistön kanssa.
  • MtDNA:n X-haploryhmän esiintyminen pohjoisamerikkalaisessa alkuperäisväestössä.

Tieteeltä kesti pitkään hyväksyä ajatus jääkautisista Atlantin ylittäjistä, mutta faktat on faktoja. Eräiden Amerikkojen ja vanhan mantereen kieliryhmien vertailu on tuonut esiin mahdollisuuden, että Pohjois-Amerikan asukkaita olisi palannut esihistoriallisella ajalla Siperiaan. Tämä mahdollisuus saattaa muutta käsityksen paleosiperialaisen kompleksin syntyhistoriasta.

  • Paleosiperialaisen kieliryhmän syntyminen paleoliittisen kivikauden hyvin vähälukuisen pohjoiseuraasialaisen väestön keskuudessa edellyttää selvää kontaktikatkosta läntiseen gravetten kulttuurin väkeen, joka sentään asusteli Uralilla asti. Meillä on nykyajassa esimerkki, kuinka suppea/laaja maantieteellinen alue voi arktisissa tai puoliarktisissa olosuhteissa ylläpitää puhuttua kieltä tai kieliperhettä: Eskimot. Eskimokielten alue Siperiasta Grönlannin itärannikolle on verrattavissa gravetten vaikutusalueeseen (=yhtenäiseen esinemaailmaan) Biskajalta eteläiselle Uralille. Baikalin paleoliittinen asutus, Mal’tan tutkimuskohde, ei edusta gravettesta jyrkästi poikkeavaa kulttuurimaailmaa.
  • Migraatiota jääkauden Siperiasta Amerikkaan voidaan pitää toteennäytettynä. Geneettinen yhteys selkupien ja amerintiaanien välillä on myös tosiasia. Tämä saattaa kuitenkin kätkeä mahdollisen paluumuuton.
  • Selkupien ja ketien itäpuolella jakuuttien ”turkkilaiskiila” ja tsuktsit katkaisevat paleosiperialaisen geeniperimän näkymisen nykyväestöissä, kuten myös kielellisen yhteyden. Tämä ajoittaa paluumuuton po. migraatiota aiemmaksi, tai sulkee sen pois.
  • Aiemmin esittelemämme *Pohjoinen Jäämeri – kylmyysaavikko – kuivuusaavikko – Tiibetin ylängön jäätiköt tai kuivuusaavikot* -este on voinut olla riittävä kanssakäymis-rajoite, joka on eristänyt paleoeurooppalaiset paleosiperialaista. Silloin jälkimmäiset ovat olleet läheisiä Aasian itärannikon väestöille.

Eräs venäläinen 1700-luvun tutkija vieraili silloin vielä ”villien” tsuktsien alueella, osallistunen markkinoiden merkeissä pidettyyn laajaan väenkokoukseen. Venäläinen tapasi ryhmän Kanadan intiaaneja myymässä jotakin. Kanadalaiset kertoivat, että he olivat olleet reissussa pitkään, ostaen ja myyden tavaroita, millä kustansivat matkansa. Esihistoriallisena aikana on mitä ilmeisimmin ollut po. kaltaista liikkumista, ja se on voinut jättää jälkiä.

Pohjois-Amerikan ensimmäiset eurooppalaiset hallintoviranomaiset ovat jättäneet merkintöjä, joissa mainitaan sotaisissa selkkauksissa ja rauhattomuuksissa vaikeuksiin joutuneiden heimojen joskus muuttaneen pois alueeltaa, jonkin vanhan liittolaisensa tai muuten ystävällisen heimon alueelle, ja usein nopeasti sulautuneet tähän. Jotain vastaavaa on voinut sattua myös tuhansia tai kymmeniätuhansia vuosia sitten.

Sattumien tai vaikeasti konstruoitavien tapahtumien vaikutukset nykyisin havaittaviin asioihin ovat voineet olla merkittäviäkin hyvin vähäväestöisellä circumpolaarisella alueella. Ei siis ole poissuljettua sekään, että joudumme kääntämään otsikkoamme toisinpäin: Selkupit ovat uralilaisen t. suomensukuisen kielen omaksuneita intiaaneja. di-gold

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s