“Kuoleman vyöhyke” erotti eurooppalaiset muusta ihmiskunnasta 100 000 vuotta.

migmap-iso-800450mustattu
Ihminen on eräällä tavalla jääkausien tuote: Ilmaston kuivumis- ja kylmenemisjaksot muokkasivat ympäristöämme, pakottivat meidät sopeutumaan ja käyttämään nokkeluuttamme, ja desimoivat tulevan ihmiskunnan moneen kertaan. Jossain Afrikan Suuren Hautavajoaman itäpuolella metsien harvetessa jokin kädellisryhmä koetti onneaan -ja mittasi kykyjään- tasasella maalla, toiset jäivät puihin. Heidät tunnemme *apinoina*. 200-100 tuhatta vuotta sitten jotkin ryhmät uskaltautuivat Afrikan ulkopuolelle, toiset jäivät Afrikkaan. Mitä meille lähteneille tapahtui, sitä tarkastelemme nyt.

Miksi meistä tuli meitä, sen ymmärtämiseksi muodostamme käsityksen silloisesta maailmasta. Kuten suurten kissapetojen korkeaa ruohoa kasvavilla reviireillä ihmiset ovat usein pitkiä ja nopeajalkaisia, meidänkin ominaisuutemme ovat ympäristömme funktio. Suurimman osan homo sapiens -lajin, ja sen alalajien olemassaolon aikaa maa-planeetalla vallitsi kylmä ilmastojakso, jääkausi. Kestettyään parisensataatuhatta vuotta se päättyi (toistaiseksi) noin 10-12 000 vuotta sitten. Jäinen aikakausi siis muovasi meidät sellaisiksi kuin olemme.

Ihmislajin -tai lajien- lähtöalueena pidetään melko yksimielisesti mm. nykyisten Kenian ja Tansanian alueille sijoittuneita savanneja. Ihminen, tai jotain sinnepäin, levittäytyi tältä alueelta useaan kertaan sekä muualle Afrikkaan että muille mantereille. Ihminen oli kymmeniätuhansia vuosia ekosysteemissä harvinainen eläin, joka jakoi ravintoketjun kärkipaikan luolaleijonan tms. kanssa, -riippuen siitä kumpi näki toisen ensin.

Ihmisen expansiosta maailmalle on laadittu hypoteettisia karttoja. Niistä on valitettavan usein havaittavissa, että tutkijat matkustelevat tieteellisiin konfrensseihinsa lentämällä, ja hahmottavat maailman sen mukaan. Viimeaikoina on toki edistytty jonkin verran, mutta ei tässä kartassa:
human-migration222222
Etteivät esitetyt migraatioväylät ole voineet olla käytössä, selviää alempanaolevista kasvillisuus ja ilmastokartoista. Jäämereltä aina Himalajan huippujen eteläpuolelle ulottui kuivuus- ja kylmyys-aavikoiden, ja ajoittain jäätiköidenkin, mosaiikki, jota kivikauden ihminen ei pystynyt ylittämään.

Nykyajan bushmannien, oikeammin k’hoi san -kansan, kyky elää niukoissa oloissa Kalaharin reunoilla perustuu sukupolvien aikana kerättyyn tietoon vesipaikoista yms. resursseista. Uusia asuinpaikkoja etsivät vaeltajat olivat aivan toisessa tilanteessa. Heille kuivat ja/tai kylmät seudut, jotka erottivat läntisen Euraasian eteläisestä ja itäisestä osasta mannerta, olivat todella *kuoleman vyöhyke*, kuten otsikossa ilmaisimme.

Lentoreittien poisjättäminen (= korjauksemme y.o. karttaan) muuttaa myös jonkinverran oppikirjojen ja tiedelehtien geenien-leviämis -karttoja, mm. YDNA:n haploryhmien osalta. Toisin kuin mainstriim-julkaisuissa, me sijoittaisimme muinaiset kansainvaellukset sellaisille reiteillä, jotka kulkevat asumiskelpoisten alueiden kautta.

*Kylmyysaavikko*, jota tarkasteltavalla ajanjaksolla esiintyi pitkään -ellei jopa enimmän aikaa- Himalajan ylängöltä Jäämeren rantaan ulottuvalla alueella, on nykybotanistille tuttu Antarktiksen jäättömilta seuduilta: Ne ovat jäättömiä koska siellä ei sada. Edes bakteeritason elämää ei yleensä löydy, sillä kaikki on pakastekuivattua, aivan kaikki. En olettaisi jääkauden ihmisten etsineen uusia asuinpaikkoja tälläisiltä seuduilta. Po. kylmyysaavikon katkaisi vain alavimmalla seudulla *kuivuusaavikko*, joka pahimmillaan oli Saharan kaltaista seutua.

last_glacial_maximum_vegetation_map-svg
Kartta näyttää, missä kylmyysaavikot olivat. Kuva alla on nykyajan kylmyysaavikolta Antarktikselta. Jos tuuli tuo näille sateettomille alueille lunta, se haituu suoraan kuivaan pakkas-ilmaan kostuttamatta maata. Nykyiset lössi-maannokset mm. Pohjois-Kiinassa ovat muodostuneet niinä vuosituhansina, kun laajat alueet Sisä-Aasiassa olivat kasvittomia ja lumettomia, jolloin tuuli pääsi irroittamaan kaiken pölynä ilmaan. Tämä hienojakoinen aines satoi koskeammille alangoille ja kerrostui lössimaaksi.
antartis-desert740.png
Puheenaolevana aikana joku olisi saattanut vaeltaa Pohjoisen Jäämeren rannalta Himalajan etelärinteelle nykyisen Intian alueelle näkemättä koko matkansa aikana ainoatakaan ruohonkortta, -sikäli kun jaksoi kantaa mukanaan ,kaiken käyttämänsä juomaveden. Kulkueste, joka säännöllisesti ja pitkiä aikoja erotti läntisen Euraasian Itä-Aasian rannikkovyöhykkeestä, oli siis hyvin totaalinen.

Ajoittain maayhteys avautui Baikalilta itään, ja kuiva kuumuus-aavikko Keski-Aasian alangolla oli toisinaan kuivaa aroa. Näinä jaksoina ihmisten liikkuminen oli mahdollista. Paleoliittisella ajalla Siperian asutut pisteet, mm. Mal’tan löytöpaikka Baikalilla, olivat kuitenkin länsivaikutteisia.

Antiikin kreikkalaiset käyttivät sanaa *oikumeeni*, ihmisen asuttamasta t. asumiseen sopivasta osasta maan pintaa. Otsikkokuvassa oikumeeni on merkitty vihreillä väreillä, ylläolevassa tarkemmin.

Nykyisin toki pystymme liikkumaan jopa avaruudessa, mutta tarkasteltaessa ihmislajin levittäytymistä, otamme huomioon vain seudut, jolla henkilö joka kuljettaa itse kantamalla kaiken minkä tarvitsee, pystyy liikkumaan, ja pysyy vielä hengissäkin. Vesireiteillä liikuttiin toki silloinkin. Seuraavasssa muuttoreitit mukautettuna ilmasto- ja kasvillisuus-oloihin:
mig-oikumeeni0001
0676a-neanderthalKartan olosuhteet ovat viimeisimmältä jäätiköitysmaksimilta. Jääkausi oli usean jäätikköjakson ja lämpimämmän välikauden sarja, ja yo. tilanne on toistunut useasti suurinpiirtein kuvan mukaisena. Kartan tilanne tarkoittaa myös sitä, että mikään muuttoaalto ei ole päässyt Afrikasta ulos kohtaamatta Persianlahden suun ja Syyrian homo sapiens neanderthalensis -rodun asuttamia alueita. Koska välietapista edelleen-muuttaminen on oletettavasti ollut jo seuraavan sukupolven työtä, käytännössä kaikki matkaansa jatkavat ovat olleet h.s.sapiens ja h.s.neanderthalensis -hybrideja. Tämä on myös havaittu geenitutkimuksissa nykyisistä väestöistä.
jaakausi_aikakaavio-blgr
Nykyisessä ihmiskunnassa hyvin radikaalisti näkyvä jakautuma europidiseen, itäaasialaiseen ja (mustaan) afrikkalaiseen tyyppiin on ilmaantunut nyt tarkasteltavan vaiheen aikana: Ensimmäisissä migraatioissa ”ihmiskunnan alkukodista” Afrikasta ulos maailmalle. Migraatioon lähteneisiin on myös kohdistunut hyvin ankara karsinta, millä on täytynyt olla pysyviä vaikutuksia.

Portugalista Baikalille ulottuva ihmiselle suosiollinen vyöhyke, ”mammuttiaro” tai ”Steppetundra” on se näyttämö, joka meitä nyt eniten kiinnostaa. Siellä muotoutui europidinen genotyyppi l. kaukasoidinen (antropologinen) ihmistyyppi, jota kansanomaisesti kutsutaan valkoihoiseksi eurooppalaiseksi. Tämä seutu oli suhteellisen eristynyt muusta maailmasta, kuten kasvillisuuskartasta näemme. 40 000 vuotta sitten sinne suuntautui Afrikasta alunperin lähteneiden homo sapiens sapiens -ihmisten muuttoliike. Kuten jo kerroimme, he olivat jo Lähi-Idässä saaneet annoksen h.s.neanderthaliksen kautta periytyneitä geenejä.

Tuolla alueella he sulauttivat itseensä aiemmat väestöt, neanderthalilaisest ja Denisovan ihmiset, jotka tunnemme vain yhdestä luulöydöstä Altailta Etelä-Siperiasta. Euroopan uudistunut väestö, jota ranskalaisen löytöpaikan mukaan on nimitetty Cro Magnonin ihmisiksi, peri osan ominaisuuksistaan varhaisemmilta neanderthalilaisilta, -mm. vaalean ulkomuodon. Olosuhteet jatkuivat kuitenkin samoina, jotka olivat muokanneet neanderthalilaisia.

Kylmällä ilmastolla ei ollut pelkästään negatiivisia vaikutuksia: Jyrkät vuodenaikojen erot tekivät kaikesta hyvin syklistä. Luonnonantimet puuttuivat pitkiltä ajanjaksoilta, mutta olivat kausiluontoisesti hyvinkin runsaita. Pitkään on tiedetty, että jääkauden eurooppalaiset tarkkailivat eläinlaumojen vaelluksia talvilaitumila kesäisemmille olinpaikoille, ja sijoittivat asuinpaikkansa sen mukaan. Vaelluskalojen nousut, muuttolintujen tulo ja pesimäkausi, jne. antoivat kivikauden eurooppalaiselle runsaasti tilaisuuksia kerätä varastoja niukempia aikoja varten. Jääkauden ympäristö oli siis antelias osaaville, mutta osaamattomat se tappoi.

J.Philippe Rushton on pohtinut ankaran syklisen ympäristön vaikutusta ihmisen elintapoihin ja jopa biologiaan, ja verrannut ympäristöön, jossa syklisyys puuttuu tai on vähämerkityksellistä.

Luonnonresurssit syklisiä, ennakoitavissa: Luonnonresurssit vaihtelevia, mutta eivät ennakoitavissa:
Suosii suunnitelmallisuutta ja pitkäjännitteisyyttä. Suosii päivä-kerrallaan -elämistä.
Edellyttää yhteistyökykyä, ryhmän sisäistä solidaarisuutta. Tukee itsekkyyttä, resurssin riistämistä toiselta.
Vaatii kykyä siirtää odotettavissaolevan hyvän kokemista tulevaisuuteen. Suosii ”kaikki-mulle-heti!” -ajattelua.
Palkitsee säästämisen ja resurssien käytön säännöstelyn. Ei rohkaise keräämään varastoja.
Yhteisöissä vahva koheesio. Individualismi korkealla.
Agressiokynnys korkea. Agressiokynnys matala.
Tehdään vähän jälkeläisiä, huolehditaan niistä. Paljon jälkeläisiä, vähän huolehtimista.
Väestön kasvu kohtuullista, romahdukset harvinaisia. Lisäännytään resurssien tarjoamaan maximiin, niukkana ajanjaksona kuollaan pois, sitten taas nopea lisääntyminen väestömaximiin.
Tämä ymäristö tuotti mm. nykyiselle Euroopalle ominaisen ihmistyypin. Tämä ympäristö tuotti nykyisille lämpimille seuduille ominaisen ihmistyypin.

Rushton näkee syklittömän ja syklisen ympäristön tukevan siis kahta erilaista elämäntapaa, ja katsoo näiden myös muovanneen alueellisia ihmispopulaatioita olosuhteita vastaaviksi. Erityisesti hän antaa painoa arvaamattoman ympäristön ja lyhytnäköisen elämäntavan yhdessä tuottamien väestöromahdusten, ja niistä elpymisten, kumulatiivisiin luonnonvalinta-vaikutuksiin: Kun kymmenientuhansien vuosien ajan säännöllisesti toistuneet romahdus-pikalisääntymis-syklit ovat antaneet etua nopeimmille ja häikäilemättömimmille lisääntyjille (siittäjille), ilmiön geneettiset vaikutukset voivat olla huomattavat, ja havaittavissa mm. tapakulttuurissa.

Sadantuhannen vuoden suhteellinen eristymisemme läntisen Euraasian Eurooppa-niemimaalle on sekä vaatinut että antanut meille tilaisuuden kehittyä hyvin ainutlaatuiseksi ihmispopulaatioksi. Osansa kehityksessä on sillä, että menneinä aikoina tänne tuleminen on ollut hankalaa, ja jo matka on karsinut sopimattomat. Meidän kannattaisi pitää kiinni tästä perinnöstä. Emme saa sitä toista kertaa.di-gold

migmap-smiley-korjattu0001

Meillä on ollut tuolla jään ja kuivien pölyisten pöpelikköjen välissä mukava eriö. Sen jäljiltä meillä on nykyinen Eurooppa, jossa eletään meidän tavallamme. Pidetään siitä kiinni? Eri ihmislajeista ja alalajeista toisessa artikkelissa: (Linkki)

tracking-y-chromosomes

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s