Kalliokuvat piirtävät kulttuuripiirin rajat: Altasta ja Nämforsenista Uikujoelle.

namforsen000000111.png

Kalliotaide, jota on kivikaudelta säilynyt Norjasta Itä-Karjalaan ulottuvalla alueella, toistaa samoja teemoja siinä määrin, että on aihetta johtopäätöksiin yhtenäisestä etniteetistä tuolla alueella. Äänisjärven ympäristöllä näyttää olleen huomattava merkitys tämän kulttuurialueen keskeisenä vaikuttajana.

namforsen-ukkeli000222.pngKahta sauvaa pitelevä mieshahmo Nämforsenin kalliopiirroskentässä oli tutkijoille arvoitus, kunnes sen toistuminen mm. Äänisjärven Uikuniemessä osoitti, ettei piirros esitä poikkeuksellista asetelmaa, vaan teema toistuu useasti, ja tarkoittaa jotakin.  Yhteisen kuvion käyttäminen kertoo väestöillä olleen yhteistä perinnetta, ja molemmissa paikoissa harjoitun samoja rituaaleja, mihin kuvattu tilanne todennäköisimmin liittyy.

Jo neuvostoaikana venäläinen ja Karjalan ASNT:ssa harjoitettu tutkimus etsi äänisen ja Vienanmeren kalliokuville selityksiä kalevalaisissa runoissa säilyneiden teemojen vanhimmista myyttikerroksista. Skandinaviassa tarkasteltiin Eddaa vastaavassa mielessä. Kansanrunous ja mytologiat säilyttävät, mutta niistä täytyy osata hakea, eikä vanhimpia tasoja ole helppo tunnistaa. Väinämöinen tekee shamanistisia matkoja, -siis jokin ”Väinö” on ollut jo kivikauden tai jääkauden ihmisillä, joiden elämäntapa oli miltei sama kuin siperialaisten kansojen, joihin käsite shamanismi alunperin viittasikin. Mutta runoja kerääjille laulaneille rajakarjalaisille Väinämöinen ei ollut enään shamaani.

Hiidenhirven hiihto -runolle on löydetty vastine Äänisen kalliopiirroksista, mutta hanteilla ja manseilla on Lönnrotin Kalevalaan päätyneestä poikkeava myytti taivaalla tapahtuneesta peuran-ajosta, jossa Mosh-heimon verikoura-sankari onnistuu saavuttamaan saaliin. Tämän jälkeen tavalliset kuolevaisetkin onnistuivat peuranpyynnissä. Tapauksesta jöi muistoksi tähtikuvio, jota jokainen saattoi tarkkailla kirkkaina öinä. Zalavrugassa Vienanmeren rannalla säilyneessä piirroksessa (alla) oikeassa reunassa myös valaanpyyntiä.

hiidenhirvenhiihto00

Myyttiperintö tulee hyvin kaukaa menneisyydestä, ja esiintyy monena editiona. Pohjois-Euroopan jääkaudenjälkeinen asutushistoriakin antaa odottaa, että kulttuuri-ilmiöissä on hyvin paljon yhteistä *Atlantilta Uralille*:  Jäältä vapautuvaa maata valtasivat Ranskan Solutreanin perillinen Magdalenianin kulttuuri ja itäisen Euroopan epi-gravettelaiset väestöt. Suomen ja Pohjois-Venäjän suunnat asutti molempien edellisten pohjalta itäisessä Saksassa ja Puolassa kehittynyt Svidryn kulttuuri.

Svidry-ilmiö poiki Desnan, Veretjen, Butovon ja Kundan. Näistä viimeksimainittu tunnetaan Suomessa Suomusjärven kulttuurina. Se oli Suomen ensiasutus jääkauden jälkeen.  Kaikki olivat siis samaa svidryläistä juurta Saksasta Uralille ja Jäämerelle, eteläisen Venäjän metsän ja aron rajan pohjoispuolella. Myös Uralin itäpuolella oli säilyneiden ihmislöytöjen DNA:n mukaan #paleoeurooppalainen väestö.

Skandinaviassa oli vähän samaan suuntaan, mutta kuitenkin toisin: Tanskaa ja eteläisintä osaa Ruotsista ryhtyi asuttamaan Maglemosen löytöpaikan mukaan nimetty kulttuuri, jota suomalainen tutkija Aarne Äyräpää piti samaan Itämeren ympäristön kulttuuripiiriin kuuluvana, kuin mm. Kunda-Suomusjärveä.  Maglemoselainen esineistö, mm. kalanpyyntiin käytetyt hyvin kehittyneet merrat, ovat hämmästyttävän samanlaisia kuin teollistumiseen asti sukulaistemme Obin-ugrilaisten Siperiassa käyttämär. Perusteita Äyräpään käsitykselle siis on.

12000bc00001Kartassa kasvillisuusvyöhykkeet n.12000 BC. Marjapuuronvärinen: ”mammuttiaroa”, vihertavät metsää, keltaiset kuivaa autiomaata.

Jääkauden keskieurooppalaiset rynnivät siis 12-10 000 vuotta sitten kohti pohjoista. Ilmaston lämpeneminen, josta nyt kannetaan huolta, avasi koko maailmassa ihmiselle uusia asuinalueita, mutta Euroopassa tapahtui takaisku: Jäätiköiden sulkemien jääjärvien vesien vapautuminen Pohjoisen Jäämeren vähäsuolaiseksi (=kevyeksi) pintavedeksi keskeytti kylmän suolaisen veden painumisen #Itä-Grönlannin-pumpun kohdalla lämpimän Golf-virran alle, jossa se oli virranut Etelä-Atlantille.  Golf pysähtyi, tai kääntyi ennen Grönlannin ja Islannin välistä Tanskan-salmea takaisin etelään. Tämä aiheutti noin tuhannen vuoden stagnaation jäätiköiden sulamiseen.

11000bc0001Uudelleenkylmenemisen jälkeen näytti tältä, n.11000 BC. Harmaa: Kylmyysaavikkoa, äärimmäisen kuivaa. Punertava: Tundraa, keltaiset kuivaa aroa.

Tämä, ns. #salpausselkä-vaihe, kylmensi siis ilmaston uudelleen, Euroopassa. Norjan rannikolle jo ehtinyt asutus katosi, jättäen Ruijaan ehtineet asutuspioneerit eristyksiin. Tämä tilanne loi Komsa-kulttuurin. Skandinavian myöhemmille vaiheille tällä oli huomattava merkitys. Nykysaamelaisissa katsotaan olevan tietty komsa-komponentti, ”saamespesifinen tekijä”.

peuranmetsastysEuroopan kasvillisuusvyöhykkeille uudelleenjäähtymisen vaikutukset olivat dramaattisia: Jo metsittyneet alueet muuttuivat uudelleen puuttomiksi, ja tundra levisi Espanjaan asti. Olosuhteet olivat kuitenkin suotuisia peuralle, josta oli muodostunut tärkein riistaeläin.

Peuranmetsästyskultturina mainittu Hampurin-Creswellin -väestö liikkui po. uudella tundravyöhykkeellä Irlannista keskiseen Eurooppaan. Kun eteneminen pohjoiseen oli jälleen mahdollista ilmaston käännyttyä taas lämpenemiseen, -lähtökuopissa oli em. Svidry.

zvelebil22222222

  1. Jäätiköitymis-maksimin aikainen ”itäinen refugio”.
  2. Saman vaiheen läntinen asutus.
  3. Vuosilukuja.
  4. Jäätikköihin sitoutuneen veden aiheuttaman merenpinnan laskun ja maankokoamis-ilmiön kuiviksi jättämiä alueita, jotka myöhemmin peittyivät mereen.
  5. Baltian jääjärvi.

Merkillepantava seikka y.o. Marek Zvelebilin kartassa on se, että ne alueet, jotka myöhemmin antoivat uutta väestöä Suomeen, saivat jääkaudenjälkeisen alkuasutuksensa samasta paikasta, kuin Suomen alkuasutus: ”Itäisestä refugiosta”, oikeammin  jäätikkövaiheen jälkeisestä Svidryn kulttuurista.

Kun jälki-svidryläiset  Suomen asuttajat saavuttivat Inarinjärven tienoot, siellä olivat jo Komsan perilliset. Millainen kohtaaminen oli, siitä ei ole tietoa. Eteläisen keramiikan, SÄR-1:n l. Säräisniemi-1:n käyttö Inariin syntyneessä asutuksessa kuitenkin loppui, ja niin pitkälle pohjoiseen ehtineet sulautuivat jälki-komsalaisiin. Tämä on niitä harvoja kertoja, kun jo kerran käyttöönotetusta keramiikasta luovutaan.

keramiikan_lev.gif

Tämän pitkän johdannon tarkoitus oli perustella, miksi Skandinavia -aluksi kokonaisuudessaan, myöhemmin keski- ja pohjois-osiltaan- pidättäytyi keramiikan käytöstä: Keramiikattoman Komsan perintönä jättämän elämäntavan konservatiivisuus piti #keramiikattoman-Skandinavian kartalla aina pronssikaudelle asti, -alkaen siis jääkaudenjälkeisestä ensiasutuksesta. Tämä on paljon enemmän, kuin eräiden uskonlahkojen kieltäytyminen tv-vastaanottamista, mikä sekin taisi olla pohjoinen ilmiö?

Pohjois-Skandinavian keramiikattomuuden mursi lopullisesti #tekstiilikeraaminen-kulttuuri, Tekstilnoi keramiki, joka levisi Volgan ja Skandinavian keskusvuoriston väliselle alueelle. Kyllä, reunasta reunaan. Tämä tapahtui vasta pronssikaudella, ja siihen asti keramiikaton vyöhyke vastasi suurinpiirtein nykyisia saamenkielten alueita.

sarsa_tomitsa

Vaikka mesoliittinen kivikausi siis yhä jatkui Saamenmaassa, kulttuurivaihdon kampakeraamisen t. esi-suomalainen alueen kanssa on täytynyt olla hyvin tiivistä. Norjan Altan -oikeammin Alattion, Pohjois-Ruotsin Nämforsenin ja Itä-Karjalan Äänisjärven kalliokuvakenttien tarkastelu osoittaa samojen aiheiden jatkuvuutta.

Keramiikkarajan on täytynyt olla erittäin vahva kulttuuriraja. Tarkasteltaessa, mihin mahdollinen etniteettien raja voidaan sijoittaa, parempia ehdotuksia ei ole. Kalliopiirrosmotiivit ovat kuitenkin ylittäneet tämän rajan mennentullen. Nyt kun paikannimistötutkimus ja kielihistorian uusimmat trendit ovat sijoittamassa saamenkieliin johtaneen kehityslinjan alun jopa Laatokan ja Äänisen etelä- ja itäpuolelle, on tarkasteltava mahdollisuutta että puhuttu kielikin on ylittänyt po. rajan.

ananjino-rahkonen0001

 

Meillä on ainakin yksi ilmiö, joka ylitti jälkikomsalaisen konservatismin viimeisen puolustuslinjan Skandinaviassa: Keramiikka.

tekstiilikeramiikka33333333333
Tekstiilikeramiikan lähtöalue (3) ja vaikutuspiirit (2, 1).

Lovozeron keramiikka, jota yo. karttaan ei näytä merkityn, ilmaantui Kuollaan ja Pohjois-Suomeen, em. konservatismin rajan modernimmalle puolelle. Siihen aikaan Sisä-Suomen proto-saamelaisiksi oletettu väestö oli käyttänyt jo pitkään eri asbestisekoitteisia keramiikkoja. Meillä on siis tarkastelussa keramiikattomat ”saamelaiset” ja keraamiset ”saamelaiset”. Kun konservatismi lopulta murtui, volgalaisen tekstiilikeramiikan levitessä Pohjanlahden yli Norbotteniin, em. mysteeri katosi, ja kulttuuripiirien ero lakkasi olemasta. Niin mikä tämä ero oli?

Edellä totesimme, että kalliokuva-aiheet olivat olleet viimeistään 5-3000 BC alkaen yhteismitallisia Norjan rannikon Alattiosta Äänisjärven Uikuniemeen.  Äänisen Peurasaaresta, Olennij Ostrovista, joka on myös Euroopan suurin mesoliittisen ajan kalmisto, 500 hautausta plus tutkimatta tuhoutuneet, on myös eräs mielenkiintoinen esinetyyppi, jolla on merkitystä tässä tarkastelussa: Hirvenpääsauva. Peurasaaresta näitä on löytynyt kaksi kappaletta, kaksi muuta toisaalta.

ASTUVANSALMENHIRVIMIES0001.png

Kalliopiiroksissa on kuvattu henkilöitä ilmeinen hirvenpääsauva kädessään. Yllä Ristiinan Astuvansalmelta. Hirvenpääsauvoja pitelevät hahmot ovat usein sarvekkaita muuallakin kuin Suomessa.

Rovaniemen hirvenpää-puuveistos liittyy todennäköisemmin Vienanmeren kalliopiirroksissakin esitettyihin suuriin umiak-veneisiin, kuin kannettavaan sauvaan. Hirvenpää-kivinuijat kampakeraamiselta kaudelta kuuluneevat samaan kulttiesine-jatkumoon.

hirvenpaasauva001Kalliopiirroksissa peura on yleisin kuvattu eläin, karhua jonka rituaalinen merkitys on tuttua circumpolaarisesti, ei piirroksissa juuri näy. Jos hirvi oli #toteemieläin, totemistisen ”heimon” symboli, tämä ilmiö on ulottunut Alattiosta, jossa 50:ssä kalliokuvassa hirvenpääsauva, Ääniselle ja Baltiaan. Eteläiseltä Uralilta on vielä yksi sauvalöytö.

 

ALATTIO0000011

Zvejniekin tutkimuskohde Latviassa, josta yksi hirvenpääsauva on löydetty, on myös mesoliittinen kalmisto. Löytökonteksti on siis sama, kuin äänisen Peurasaaressa.

Antiikin kirjoittajat mainitsevat Pohjois-Euroopasta Hellusien heimon. Nimitys tulee kreikankielestä: Ellos, peura. Nimivalinta ei liene aivan aiheeton.

Äänisen seutu näyttää olleen hyvin merkittävä vaikuttaja Suomessa ja lähialueilla:

AYRAPAA0003.gif

Eräiden merkittävien valmisteiden levikki kartoissa, Aarne Ayräpään mukaan. Itäkarjalais-tyyppisten talttojen leviäminen koko Suomeen kertoo kulttuurivaikutuksesta, mutta viherliuske-kauppa vähän enemmästäkin. Äänisen viherliuskeesta valmistetut terät eivät olleet käyttöesineitä, vaan niiden merkitys oli kultillinen.

Karttaan on viherliuske-esineiden osalta merkitty raaka-aineen lähde (punainen pallo), sen mahdollinen levintä siirtolohkareissa (ohut viivaviuhka) ja sen pääasiallisen käytön alue (vihreällä). Punaiset merkinnät Suomen ja Viron alueella kuvaavat viherliuske-esineiden levinnäisyyttä akeologisissa löydöissä.. Lyödöt Suomessa kattavat lähes saman alan, kuin talttojenkin: Koko maan. Viherliuske-esineet levisivät myös itään, Siperiaan asti.

Äänisen-Karjalalla on siis täytynyt olla korkea status jo ennen luonnosta metallisena (ainakin alussa) löytyneen kuparin hyödyntämistä. Huomaamme, että pohjoisin varhainen kuparimetallurgia-esimerkki,  Garino Bor, on Äänisen-Karjalaa nuorempaa toimintaa.

garino-aaninen-suomi0001

Ei voida poissulkea sitäkään, että Äänisen-Karjala on antanut sysäyksen Garino-Borin kuparituotannolle. Äänis-karjalaisilla on joka tapauksessa ollut käsissään melkoinen ”Nokia”: Läntisen Euraasian pohjoisin kupariesineiden valmistus, hyvin haluttu ja uskonnollisesti arvostettu vihreäliuske, ja vielä: Ensimmäinen maanviljelys näin pohjoisilla leveysasteilla. Viimeksimainittu pätee maailman mittakaavassa.

Varhaiset viljelytodisteet Suomesta ja lähialueilta:

  • Pegrema, Äänisjärvellä: 6600 calBC, 3800 calBC, radiohiiliajoituksia.
  • Huhdasjärvi, Kouvola: 5200-4200 calBC, merkkejä maanmuokkauksesta.
  • Huhdasjärvi, Kouvola: 5400-5050 calBC, hiiltä => kaskeamisen merkkejä.
  • Lehmilammi, Nurmes: 3000 calBC, viljan siitepölyä, ajoitus puu-aineksen vuosilustoista.
  • Ahvenainen (järvi), Hämeenkoski: 4000 calBC.
  • Akali. Itä-Viro: 5600 calBC, viljan siitepölyä.
  • Mälarin ja Bergslagenin tutkimuskohteet, Ruotsi: 3800 calBC.

7400 vuotta sitten saimme Suomen alueelle maanviljely-know-how:n Äänisen-Karjalasta. Siihen aikaan suomen- ja saamenkielet olivat vielä yhteisessä alkumuodossa #varhaiskantasuomena. Eräs varsin käytännöllinen näkemys siitä, mikä tekijä laittoi osan porukasta kehittymään saamelaisiksi ja osan suomalaisiksi, on rinnastus myöhemmiltä ajoilta tutuun jakoon ”lappalaisiin” ja ”lantalaisiin”.

Jakoperuste oli A: puoliliikkuva metsästys-keräily -elämäntapa, kuuluminen lapinkylään, so. saamelaisten luontaiseen hallintoyksikköön. Kuninkaallinen Ruotsi verotti Lapissa asuvia kahdella tavalla: Saamelaisia, jotka liikkuivat erämaissa, ei siellä käyty nokkimassa, vaan verot heidän puolestaan maksoi #lapinkylä so. yhteiskassa. B: Maanviljelijöitä t. kiinteästi asuvia verotettiin  yksityishenkilöinä kuten kaupunkilaisiakin.

Kruunu kirjasi lapinverotettavat kyllä kirjoihin ja kansiin #verolappalaisina. Sikäli kun joku jäi pysyvästi asuttamaan maatilaa, kruunu kirjasi hänet tavallisten kuolevaisten joukkoon, ”lantalaisiin”. Tätä tarkoitti ”lappi” ja ”lanta”. koska paikalleen asettuneet nopeasti kieleltään ja tavoiltaan suomalaistuivat, tieteessä on pitkään pidetty esillä hypoteesia, että varhaiskantasuomalaisten jakaantuminen tuleviin suomalaisiin ja toisaalta saamelaisiksi muuttuviin, on ollut luonteeltaan jotain saman suuntaista. Kuva on viime aikoina osoittautunut monimutkaisemmaksi.

Kokonaiskuvaa hämmentää vielä moni seikka. Mm. mikä rooli on ollut pohjoisen Skandinavian kulttuurirajalla keramiikallisiin ja keramiikattomiin ”lappalaisiin”. Kampakeraamisen kauden (Suomessa) aikainen kulttuurivaihdon ja yhteisten ilmiöiden piiri Altasta Ääniselle ja Baltiian on kuitenkin ollut se näyttämö, jolla isot asiat ovat tapahtuneet.

Siis:

  • Fennoskandian, Baltian ja aro/metsä-rajan pohjoispuolisen Venäjän jääkauden jälkeinen pioneeriasutus tuli Komsaa lukuunottamatta Svidryn kulttuurista l. sen seurannaisilta.
  • Huolimatta Skandinavian jälki-komsalaisesta  ilmiöstä monet keskeiset kulttuuripiirteet osoittavat hämmästyttävää yhtenäisyyttä Fennoskandiassa ja Baltiassa.
  • Pronssikaudella #Keski-Volgan-innovaatiokeskuksesta tullut vaikuteaalto homogenisoi voimakkaasti Fennoskandiasta Venäjän suomalaisugrilaisten kansojen nykyisille asuinpaikoille ulottuvaa aluetta.
  • Lopputuloksen tunnemme, prosessia emme.

Turkimuksen täytynee ottaa vielä muutama askel, ennenkuin suomalaisten etnogenesis on hahmotettu. Tapahtumien näyttämön pystymme toki jo määrittelemään.di-gold

”Suomen historian kannalta Äänisen-Vienan-Laatokan maailmalla on ollut ehkä laajempikin merkitys, kuin yleensä on tuotu esille. Äänisen alueen suuret kalmistot ovat todisteena pitkäaikaisesta asutuksesta ja järjestyneestä yhteiskunnasta. Äänisen viherliuskeeseen perustuva kiviesineiden tuotanto ja kauppa ei sekään ollut vähäistä, siitä kertovat Suomesta tavatut äänisläiset btuotteet. Kauniisti muotoillut eläinpää-aiheiset esineet eivät olleet työ-, metsäsatys- tai sota-aseita. Sellaisiksi ne olivat liian suuritöisiä.

Brjusov todisteli ne kulttiesineiksi, ja saksalainen muinaisuskontojen tutkija Johannes Matinger on omaksunut saman selityksen, ja pitää niitä uskontoon liittyvinä. Niiden valmistuskeskus on sijainnut Äänisen liepeillä, josta ne ovat levinneet lännessä Pohjois-Skandinaviaan ja idässä Siperiaan saakka. … Tästä seuraa, että Äänisen alue on ollut myös kulttuurikeskus, jonka tuotteet ovat säteilleet Suomenkin alueelle hyvin konkreettisella ja havainnollisella tavalla.”
Eero Autio, Karjalan kalliopiirrokset, s.142-143. Otava 1981.

astuvansalmi000001222.png

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2016/10/10/maanviljely-alkoi-suomessa-aiemmin-kuin-ruotsissa/

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2017/03/23/rautateknologia-tuli-suomeen-karjalasta/

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2017/03/01/metallien-kaytto-alkoi-suomessa-ruotsia-varhemmin/

https://eurooppalaisuus.wordpress.com/2016/10/11/ruotsissa-omaksuttiin-keramiikan-tekotaito-tuhansia-vuosia-suomalaisia-myohemmin/

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s