Anthony Eden halusi tuhota Suomen ja F.D.Roosevelt koko Euroopan

Britannian sodanaikaisen pääministerin Sir Winston Churchillin  ”oikea käsi” ulkoministeri Sir Anthony Eden näki Suomen joutumisen Neuvostoliiton vallan alle v.1944 väistämättömänä, eikä Englannille lainkaan epäedullisena asiana. USA:n presidentti Franklin Delano Roosevelt meni vieläkin pidemmälle: Hänen mielestään koko manner-Eurooppa voidaan lahjoittaa Stalinille, ja jättää yksin hänen asiakseen. kuinka brutaalisti hän eurooppalaisia sortaa.

Toisessa maailmansodassa, jonka todellinen historia on vielä kirjoittamatta, Suomen valtion ja suomalaistenkin olemassaolo oli hiuskarvan varassa. Talvisodassa rauha saatiin vain paria viikkoa ennen armeijan resurssien loppumista, -hyökkääjä Neuvostoliiton liittolaisen Saksan painostettua välittömään aselepoon. Saksa oli myös taivutellut Suomea hyväksymään huononkin rauhansopimuksen, peläten itse länsiliittoutuneiden pesiytyvän Suomen auttamisen varjolla Skandinaviaan, ja uhkaavan Saksalle tärkeän rautamalmin saantia. Neuvostoliitto oli sopinut Saksan kanssa #intressipiirien jaosta, so. millä alueella sopimuskumppani ei häiritse toisen tavoitteita. (Molotov-Ribbentrop -sopimus) Neuvostoliitto sai em. protokollassa Saksan suostumuksen vaatia Romanialta Bessarabiaa (nyk. Moldavia), minkä se riistikin itselleen. NL sieppasi myös Bukovinan, mistä ei oltu Saksan kanssa keskusteltu. Ulkoministereiden Molotovin ja Ribbentropin sopimasta oli siis heti poikettu. Näyttää siltä, että sama toistui Suomen kohdalla Talvisodassa. NL:n vaatimukset Suomelle ennen Talvisotaa käsittivät a) sotilastukikohdan Suomen alueelle, b) kompensoituja rajansiirtoja Karjalan Kannaksella. -Tämä oli M-R-sopimuksen mukaista, eikä NL olisi näillä toimenpiteillä tullut Pohjanlahdelle, uhkaamaan Saksan malmilaivauksia. NL:n todelliset, M-R+ vaatimukset, paljastuvat ns. O.W.Kuusisen hallituksen nimittämisestä: Stalin aikoikin ottaa koko Suomen, mihin Saksa ei em. syystä ollutkaan suostunut. Keväällä 1940 A.Hitler lähetti Stalinille kaksi noottia, joissa suositteli rauhan tekemistä Suomen kanssa pikaisesti. Näiden asiakirjojen tekstejä ei ole julkaistu, mutta Hitlerin tunnettu vastaus Vjatseslav Molotoville kesällä 1940, tämän ollessa Stalinin puolesta pyytämässä Hitlerin lupaa ”Suomen kysymyksen ratkaisemiseen”, toistaa em.  kannan: Hitler ei halunnut sallia NL:lle koko Suomen haltuunottoa. Englannin ja Ranskan paljonpuhuttu #avustusretkikunta Suomen auttamiseksi Talvisodassa tähtäsi Ruotsin malmin ottamiseen pois saksalaisten ulottuvilta, -ja vain siihen. Stalinin ei tarvinnut huolestua Churchillin touhuista, eikä po. retkikunta-hankkeella ollut merkitystä NL:n suostumiseen rauhantekoon Suomen kanssa. Todelliset tunnetut tapahtumat tukevat y.o. skenaariota: Englanti ja Ranska todella tekivät maihinnousun Norjaan, -Talvisodan jälkeen. Meillä ei ole mitään syytä kuvitella, että ”avustusretkikunnalla” olisi ollut eri motiivi. Hitler todella kielsi Stalinia valtaamasta Suomea: Vastauksessaan ulkoministeri Molotoville kesällä 1940: Ns. ”sateenvarjopuhe”. Näemme siis Skandinavian sotilaspoliittisen kuvion syksystä 1939 kesään 1940. Kesäkuussa 1941 liittolaiset Saksa ja NL olivat yhteenoton partaalla: Kumpikin ryhmitti joukkojaan hyökkäykseen, -Saksa vain ehti ensin. Suomi oli tilanteessa, jossa sota maamme ympäristössä alkaa suomalaisten tahdosta riippumatta. Kun Viro, Latvia ja Liettua olivat joutuneet ensin sotilaallisesti miehitetyiksi ja sitten NL:oon liitetyiksi suostuttuaan puolustusliitto- ja tukikohtasopimuksiin NL:n kanssa, Suomella ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin turvautua Saksaan. NL:n painostettua Suomea kesällä 1940 ja Hangon sotilastukikohdan ollessa alueellamme,  Suomi oli hyväksynyt saksalaisten joukkojen #kauttakulun Suomen satamista Norjaan. Näin maassa oli neuvostoliittolaisten lisäksi myös saksalaisia joukkoja. Ruotsikin oli  sopinut Saksan kanssa sotilaiden kauttakulusta Pohjanlahden satamista Norjaan. Saksan  Barbarossa-hyökkäyksestä alkanutta vaihetta kutsutaan Suomen sotahistoriassa jatkosodaksi. Nimitys tukee näkemystä, että sota oli seurausta NL:n hyökkäyksestä syksyllä 1939. Jatkosodassa Suomen sota-päämäärät olivat eri kuin Saksan. Tämä näkyy seuraavista seikoista: Marsalkka Mannerheim pysäytti suomalaisten hyökkäyksen edullisen puolustuslinjan, ”kolmen kannaksen rajojen”, saavuttamisen jälkeen. Asetelma oli siis puolustuksellinen. Saksan vaatimuksista huolimatta suomalaiset eivät jatkaneet hyökkäystä a) Muurmannin-rataa vastaan Sorokkaan, b) Syväriltä etelään Tihvinään, jolloin Leningradin saarto olisi toteutunut. Itärintamalla Jäämereltä Mustallemerelle vain Suomen kohdalla koettiin #asemasota-vaihe. Missään muualla eivät taistelut laantuneet. Tämä tarkoittaa, että Suomen passiivisuus oli oma-aloitteista, ja poliittinen päätös, ei seurausta rintamatapahtumista. Tiedetään USA:n ja Englannin lähetelleen Suomelle nootteja ja muitakin viestejä, kieltäen etenemästä liian itään, Rooseveltin Stalinille lähettämän massiivisen ase-avun kuljetusreittejä vaarantamaan. Tapahtumat osoittivat, että Suomi noudatti näitä toiveita t. vaatimuksia. Suomen ja Neuvostoliiton sota v.1941-44 oli siis suomalaisten puolelta Saksan ja NL:n konfliktista riippumaton #erillissota. Käydessään omaa erillistä sotaansa Suomi noudatti länsiliittoutuneiden ja ilmeisesti myös NL:n antamia rajoituksia: Suomen toimenpiteet eivät tukeneet Saksaa vaan tapahtuivat liittoutuneiden suostumuksella. Nyt tarkastelemme, miten Suomen johtajien uskollisuus liittoutuneille, sodan myöhemmille voittajille, palkittiin: Eversti Sampo Ahto kirjoittaa: Yhdysvaltojen käskyläiseksi joutuneen, yhä vielä Isoksi Britanniaksi kutsutun saarivaltion ulkoministeri Eden lausui kesällä 1944 kommenttinaan taistelullemme olemassaolostamme: “Vaikka me epäilemättä toivomme, että Suomelle jää jonkinlaista todellista, ainakin sivistyksellistä ja kaupallista riippumattomuutta ja parlamentaarinen hallitusjärjestelmä, venäläisten vaikutus tulee olemaan siellä vallitsevana, kävi miten kävi, emmekä me kykene eivätkä mitkään tärkeät etumme vaatisikaan vastustamaan tätä vaikutusta.” Englannilta Churchillin toiveita kuunnellut Suomi sai siis luun käteen. Mitenkäs sitten Roosevelt: “Euroopan kansojen – ei vain Itä-Euroopan kansojen – tulee alistua neuvostovaltaan siinä toivossa, että kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluessa ne vaikuttavat venäläisiin siten, että nämä toimivat vähemmän barbaarisesti.” (S.Ahdon mukaan.) Kymmenien tuhansien amerikkalaisten sotilaiden uhraamisen tarkoitus oli siis orjuuttaa eurooppalaiset kommunistisen hirmuvallan alle 50:ksi vuodeksi. Itä-Euroopan suhteen Rooseveltin, Stalinin ja Churchillin suunnitelmat onnistuivat, mutta saksalaisten vastarinnan ansiosta bolsut eivät päässeet Elbeä lännemmäksi. Eivät sinnekään ilman USA:n massiivista apua. Suomen hallitus ja Mannerheim odottivat Suomen saavan Pariisin rauhanneuvotteluissa liittoutuneilta erityiskohtelun, noudatettuaan koko sodan ajan omaksi vahingokseenkin sodan myöhempien voittajien toiveita. Tulikin lunta tupaan. Sekä Stalin että ”demokratiat” olivat pettäneet Suomen. Petosta ovat yrittäneet myöhemmin peitellä mm. piilomarxilaiset yliopistohörhöt yrittämällä häivyttää näkyvístä jatkosodan erillissota-luonne lotraamalla kaikenlaisilla lillukanvarsilla, ja toisinaan valehtelemalla häpeilemättömästi. Säälittävää.

http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200403_sivu_23.html

Lupasiko Stalin Suomelle Itä-Karjalan?

U.Kekkosen mietteitä toisen maailmansodan rauhanmahdollisuuksista 11.2.1943