Puolustautumis-innovaatio arokansoja vastaan: Falangi

SUMERIFALANGI000TRANS.gif

Kuutisentuhatta vuotta sitten ilmastonmuutos toi pahenevan kuivuuden Keski-Aasiasta Saharaan ulottuvalle alueelle. Kuivuus oikeastaan mullisti koko ihmiskunnan elämän, sillä ensimmäistä kertaa jääkauden jälkeen maapallon ihmiselle asuinkelpoinen osa, oikumeeni, pieneni. Tämä loi suhteellisen ylikansoituksen, ja pakotti  muuttamaan elämäntapaa.

Siihen asti ihmisyhteisöt olivat voineet ottaa käyttöön uusia alueita väestön kasvaessa. Maankäyttön intensiivisyys oli myös hyvin alhainen: Ihminen metsästi ja keräili, otti sen mitä luonto tuotti, ”eli korolla, ei kasvattanut pääomaa”. Yhteisöjen kokoa kontrolloitiin ylikansoituksen välttämiseksi luonnonlääkintä-tasoisella syntyvyyden säännöstelyllä, joka ei ollut riittävän varmaa perhesuunnitteluun mutta piti yhteisön väkimäärän kontrollissa. Ilmastonmuutosta vastaan ei ollut konstia, -ihmisen elintila kapeni. Vaikkei väkimäärä kasvanutkaan, suhteellinen ylikansoitus oli tosiasia.

Käyttämätöntä maata oli parhaassakin tapauksessa vähän tai se oli kaukana. Ihmisyhteisöt alkoivat muokata ympäristöään lisätäkseen sen tuottoa. Hyötykasveille raivattiin tilaa ja sopivia eläimiä alettiin kasvattaa ja ruokkia. Tätä sanotaan maanviljelykseksi ja karjanhoidoksi.

Uusi elinkeino vaati runsaasti työtä ja asiantuntemusta, ja se otettiin käyttöön vain siellä missä oli aivan pakko. Se ei ollut kulttuurin lineaarista kehitystä kohti ”korkeampaa” tasoa, vaan kriisin kokemista ja siihen reagoimista elintapaa muuttamalla.

Lähi-Idässä, ja Euroopasta Keski-Aasian kautta Kiinaan ulottuvalla alueella onnettomuus oli syvempi kuin muualla: Kuivuminen jatkui, ja viljely epäonnistui kerran toisensa jälkeen, pellot oli jätettävä, kierrettävä etsimässä  edes jonkinlaisia laitumia lammas- ja vuohilaumojen kanssa. Aiempaa suppeammammalle alueelle asettuminen kärjisti yhteisöjen välisiä ristiriitoja.

Kriisistä tuli pysyvä olotila, ja uusi elinkeino: Paimentolaisuus. Kuten israelilaiset Siinailla, vaellettiin nälkäisinä paikasta toiseen. Tämä aiheutti yhteiskunnallisen, ja lopulta mentaalisen murroksen. Annamme professori A.M.Pankratovan kertoa:

”Ikuisessa nälässään vaeltava heimo on taas leiriytynyt yöpymään tyhjin vatsoin. Joukko nälkiintyneen paimentolaisyhteisön nuorukaisia onkin nähnyt horisontissa vieraita nuotiotulia. Yöllä, näläntunteen valvottaessa, joku saa idean. Hän herättää ne jotka parhaiten tuntee, ja joukko hiipii yöhön.

Kun leiri aamulla herää, yhteisön vastuulliset johtajat ovat tapahtuneen tosiasian edessä. Kukaan ei pidä tavasta, jolla saalis on hankittu, mutta kukaan ei kieltäydy syömästä. Kun yhteisön perinteelliset johtajat, vanhat miehet ja naiset, eivät onnistuneet huolehtimaan kansastaan, heidän arvovaltansa horjuu. Uuden elinkeinon, toisten ihmisten ryöstämisen, keksineet miehet hakevat yhä uusia saaliita, ja samalla heimon laidunmaat lisääntyvät. He jakavat lahjoja suosikeilleen, eikä mitään ratkaisua enää tehdä ilman heidän mielipidettään.

huns000.png

On syntynyt uudellaisen yhteiskunnallisen instituution alkio: Sotilaallinen seurue. Se syntyy yhteisön perinteellisesti vaikutusvaltaisimman joukon ulkopuolelta, ”syrjäytyneiden” ja häiriköiden parista, johon joukkoon luonnevikaiset, aggressiivisia taipumuksia omaavat ja epäsosiaalisesti käyttäytyvät olivat ajautuneet.

Voimme olettaa, että normaaliaikoina muinainen tasapainoinen yhteisö pystyi neutraloimaan mahdolliset persoonallisuus-vammaiset, joita on silloinkin saattanut esiintyä. Nykyaikainen kehityspsykologia on osoittanut aggressiivisuuden erääksi aiheuttajaksi kliiniset aivovammat, joita voi jäädä mm. vaikeasta aliravitsemuksesta. Nyt ei kuitenkaan ollut normaaliaika, ja poikkeukselliset olosuhteet oletettavasti jättivät monet nälkiintymään ja ilman riittävää lapsuus- ja kasvukausien inhimillistä läheisyyttä ja huolenpitoa. Potentiaalisia psykopaatteja oli siis saatavilla.

Väistämättä tuli sitten vastaan se tilanne, jossa vanhoista tavoista kiinnipitävien ja uus-rikkaiden intressit törmäävät. Entiset nälkäiset nuorukaiset heittävät nyt syrjään ”vanhat” ja huudattavat itsensä ”kaaneiksi” tms.. Vastustajiinsa he voivat käyttää samaa väkivaltaa, johon he oppivat ryöstöretkillään. Koska vanhan uskonnon menojen ylläpito oli kuulunut heimon luontaisille johtajille, eivätkä uudet pomot ole ehtineet perehtyä rituaaleihin tai ulkoaopittavaan muistitietoon, he nostavat palvottaviksi kulttiesineiksi ne mitä parhaiten osasivat käyttää: Aseet.

Uuden uskonnon moraalinen doktriinikin oli yksinkertainen ja kirkas: Mikä on sinun on minun, ja mikä on minun, sen kanssa sinulla ei ole mitään tekemistä. Raamatussa sanotaan sama asia hiukan monimutkaisemmin, -valitut kansat ja luvatut maat, karjat, naiset, jne.. Ratkaiseva käänne ihmiskunnan historiassa on tapahtunut: JHWE-virus oli tullut keskuuteemme. Ihmiskunta oli siirtynyt päättymättömien sotien ja eriarvoisuuden aikakauteen. Jos haluat tietää, miltä se näytti, lue raportit tämän päivän jihadisteista Syyriassa ja Irakissa.

Kuivuville alueille jääneet kansat, Keski-Aasiassa indoeurooppalaiset, Lähi-Idässä seemiläiset, taantuvat aggressiota ja empatiakyvyttömyyttä suosivaan elämäntapaan. He kahakoivat jatkuvasti keskenaan, ja neljännellä vuosituhannella eKr., he alkavat hyökkäillä onnekkaimmille, sivistyksen säilyttäneille maille.

kurgan

Ihmiskunnan historian ensimmäiset väkivaltaiset kansainvaellukset tuhoavat kulttuurisaavukset suurimmassa osassa Eurooppaa, aiheittavat väkiluvun romahduksia, ja aloittavat yä jatkuvan päättymättömien sotien aikakauden.

Kirjoitustaito yms. katoavat Euroopasta vuosituhansiksi, ja indoeurooppalainen kieli syrjäyttää eurooppalaisia kieliä. Mesopotamiassa seemiläiset uhkaavat sumerilaisten ja elamilaisten varassa olevaa kulttuurikehitystä. Aavikoilta ryntäilevät hurjat nomadit pystytään kuitenkin torjumaan, ja sivilisaation kehitys saa jatkua. Nyt katsomme, miten sumerilaiset sen tekivät

Useimmissa paikoissa voittoisien nomadien sotilaalliset edut olivat:

  • Luonnevikaisuus ja henkinen rujous, jotka mahdollistavat äärimmäisenkin brutaaliuden valloitettavan alueen asukkaita kohtaan.
  • Aggressiivisten taistelijoiden hurjat rynnäköt.
  • Liikkuvuus: Ei sitoutumista puolustamaan mitään aluetta, kuten maanviljelijöillä.
  • Mahdollisuus nopeaan ilmaantumiseen uuteen paikkaan.

3500 eKr. aikoihin tapahtuneessa nomadiryntäyksessä näemme jo samat ilmiöt, kuin myöhemmissä skyyttien, hunnien ja Tsingis Kaanien kampanjoissa. Mesopotamien sumerilaiskaupungit kuitenkin kestivät  sotilaalliset valtausyritykset, ja minolainen Kreeta 1400-luvulle eKr. Jotta ymmärrämme silloisen kulttuurien kohtaamisen luonteen, tarkastelemme nomadien yhteiskuntia.

Nomadien uutuus: Heimo-yhteiskunta.

Eurooppalaiset maanviljelys-kivikauden l. neoliittisen ajan yhteisöt elivät hyvin kollektiivisesti. Maanviljely vaatii suuria yhteisiä projekteja, uusien peltoaukeiden raivaamista, kastelu- ja kuivatuskanavien rakentamista, jne. Kollektiivisista töistä tuolta ajalta on jäänyt todisteiksi sen ajan resursseille suunnattoman suuret maakehät ja megaliittirakennukset. Ihmiset paikallaan asuvissa yhteisöissä olivat sidottuja toisiinsa.

Liikkuvat paimentolaiset olivat toisenlaisia. He olivat kokeneet yhteisöjensä romahtamisen, ja väkivaltaisten seurueiden valtaannousun. Yhteisön jäännökset alistuivat ja pieni klikki piti valtaa. Eräiden tutkijoiden nimitys po. tapaisille romahduksen jälkeisille yhteiskuntarakenteille on osuva: ”Prätkäjengi-valtio.”

  • Väkivaltaiset, useimmiten sivistymättömimmät, dominoivat sosiaalista tilannetta. ”Vahvimman laki”.
  • Heidän keskinäisiä suhteitaan säätelee saaliinjako ja mahdollisuus kukkoilla tilanteen sallimalla tavalla.
  • Ilmiöllä on taipumus luoda hierarkioita ja arvoasteikoita: Markiisi, kreivi, herttua, kuningas. Tai myös hängaround, prospeckt…
  • Prätkäjengi-ilmiö kokee olevansa yhteiskunnan tai ympäristön väestön vihamielinen alistaja, hakee vastikkeetonta hyötymistä ryhmän ulkopuolisista.
  • Esineellistävä suhtautuminen naisiin on tyypillistä po. ilmiölle.
  • Arvomaailma tukee väkivallan käyttöä ristiriitojen ratkaisussa.
  • Ryhmän sisäisistä valtataisteluista voi muodostua hyvin raakoja.
  • Mikäli ilmiö jatkuu ylisukupolvisesti, johtajat pyrkivät nostamaan seuraajikseen sukulaisiaan tai jälkeläisiään.

Valta ei perustunut enää sopimiseen ja suostutteluun, ei edes tietoon tai osaamiseen, vaan avoimeen väkivaltaan. kun valtaa käyttävät miehet eivät olleet lojaaleja alistamilleen, he saattoivat olla ainakin jonkinverran lojaaleja sukulaisilleen. Tämä ilmiö loi heimoyhteiskunnat.

Nomadisen heimoyhteiskunnan syntyhistoria selittää myös naisten huonon aseman, ja joissain tapauksissa naisiin kohdistuvan väkivallan sosiaalisen hyväksyttävyyden nykyisissäkin nomaditaustaisissa kulttuureissa. Kun äärimmäisessä tapauksessa naiset olivat sotasaalista, myös kauppatavaraa, ja yhteisöä olisi voinut osuvammin nimittää *mies-jengiksi*, naisten oikeudettomuus säilyi myös myöhemmissä vakiintuneemmissa oloissa.

Nomadinen patriarkaalisuus oli tietyssä mielessä ”ihmiskunnan kollektiivisen mielenhäiriön” ensimmäinen taso. Seuraavalle levellille päästiin monoteististen hurmoskulttien myötä. Nämä markkinoivat etnisesti rikkonaisissa ympäristöissä, kuten Kanaan t. Palestiina hebrealais-invaasion jälkeen, tai Rooman suurvalta, hyvin sairasta jumalakuvaa juurettomille kansanjoukoille. Niitä riitti kun kansoja siirreltiin ja sekoitettiin.

Jahvistinen jumalakuva esittää ahdistavan autoritaarisen korkeimman olennon jonkinlaisena henkimaailman despoottina, joka muuten kopioi maallisten beduiinipäälliköiden ja muiden Moosesten brutaalia arvomaailmaa. Jahvistinen jumala on omimmassa elementissään käskiessää tappaa milloin ketäkin. 2016-vuonna Hänen käskyjään toteuttavat parhaiten ”islamilaisen valtion” soturit. Heidän verilöylyilleen ja orjamarkkinoilleen löytyy vastineet Vanhasta Testamentista.

Kun sivistynyt Eurooppa, Pohjois-Amerikka ja Australia ovat tänään jihadistisen terrorismin kohteena, uhka on periaatteessa sama kuin minkä neoliittiset eurooppaalaiset kohtasivat 4000-luvulla eKr., ja jonka sumerilaiset torjuivat vielä tuhannen vuotta myöhemmin.

Heimosoturit olivat lojaaleja vain kaanilleen, atamaanilleen, tai miksi he johtajapaviaaniaan kulloiinkin kutsuivat. Heidän tajunnanrakenteensa oli lähellä James W.Prescottin toisaalla kuvaamaa aivovamman tai somatosensorisen vajeen raaistamaa väkivaltahakuista persoonallisuutta, ja saa osuvan kuvauksen Wilhelm Reichilta ja Erich Frommilta. Empatiakyvyttömät ja narsistiset persoonallisuusvammaiset olivat -yhteiskuntaa dominoivana ilmiönä- uutuus tuon ajan maailmassa. -Ja näiden avulla valloitettiin melkein koko maailma.

Heimosoturilauma sisälsi huomattavan panoksen aggressiivisuutta, jopa rohkeutta, mutta sen kyky taktisiin manoovereihin kehittyi vasta myöhemmin, ja jäi aina vähän vajaaksi.

Simppelimmässä muodossaan heimosoturilauman johtaja saattoi taistelutilanteessa antaa sille vain yhden käskyn: ”Hyökätkää!” -Ja katsoa sitten kuin käy. Myöhemmin kehittyi oikeita taktiikoitakin, mutta heimoarmeijan vahvuus oli häikäilemättömässä ja hurjassa rynnäkössä. Tämänkaltaiseen uhkaan läntisen Välimeren saarten rauhalliset (ei-indoeurooppalaiset) maanviljelijät vastasivat rakentamalla nuragh-torneja puolustuslaitteiksi. Niihin olemme jo tutustuneet. Sumerilaisten vastaus oli dynaamisempi, ja sekin omaksuttiin laajalti, kuten myös linnoittautuminen.

sumerianphlanx000001111

Vastalääke: Falangi, suljetussa muodossa taisteleva jalkaväki.

Otsikkokuva näyttää vanhan kuvan sumerilaista sotilaista kilpirintamassa. Monikaan nykyaikainen katsoja, joista monet ovat itse (ainakin Suomessa) tuskastuneet armeijan käsittämättömiin ja tarkoituksettoman-tuntuisiin harjoituksiin, joissa opetellaan kävelemään kummasti, tasavälein ja yhtäaikaa, ei ymmärrä tuossa kuvassa näkemäänsä.

Huomatkaa, että sumerilainen falangi pystyi pitämään vihollista kohti kuusi keihäskertaa, kuten myöhempi, koko falangi-taistelutavan ikoniksi muodostunut makedonialainen falangi. Tämä taistelutapa oli siis lähes ”valmis” jo ensimmäistä kertaa ilmaantuessaan sotakentille. Emmehän ole pystyneet neljässä tuhannessa vuodessa lisäämään mitään myöskään sumerien innovoimaan tapaan laskea sylinterin tilavuus. Bai tö vei, Parpolan mukaan suomenkielessä on sumerin kanssa yhteisiä sanoja. Mm. ’kurg’ = kurki.

min0oanwarrior000001Kiveen kaiverretun kuvan sotilaat pystyvät siihen: Liikkumaan kilpi-kilvessä, uhkaamaan vastapuolta keihäillä pysyen itse suhteellisen suojassa, ja tekemään käskyn mukaan sotaliikkeitä. Knossoksen ja Mykenen palatsien säilyneissä freskojen katkelmissa esitetään myös sotilaita suurine kilpineen. Sama idea oli siis heilläkin. Kilven sivukavennusten tarkoitus oli helpottaa keihäällätökkimistä kilpirintaman suojista.

Myöhemmin kilvet kevenivät kun kohtuullisesti iskunkestävät säärisuojukset yleistyivät, eikä kilpien täytynyt suojata koko henkilön pituutta. Samoin kevytaseinen, -siis nopeammin liikkuva, jalkaväki eriytyi käytännössä omaksi aselajikseen. Falangissa pysymään kykenevät raskas-aseiset käyttivät pitkän keihään lisäksi myös miekkaa. Siellä missä kilpirintamassa taisteleminen oli yleisintä, kehitys lyhensi jalkaväen miekkaa roomalaisen gladiuksen mittaiseksi.

Kun sodankäynti oli alussa suosinut aggressiivista rohkeutta, nyt kysyttiin taistelukentällä harjaantumista ja kykyä toimia ryhmänä. Sota oli eurooppalaistunut.

Isossa kuvassa kilpiä kuvattuna freskossa Knossoksen palatsissa.
minolainenkilpi0000000001

Säilynyt frescon-katkelma Therasta näyttää edellistä vähemmän hienostuneet kilvet harjoittelevilla sotilailla, mutta keihäät ovat pituudeltaan falangiin sopivia.

thera0000000

Etruskit, jotka hakivat Italiaan Mesopotamiasta mm. tiedon miten holvikaari rakennetaan muotoilluista kivistä, opettivat roomalaisille saman tiedon: Joukon kyky pysyä tai liikkua täsmällisessä muodossa on ase siinä missä keihäs tai miekkakin, ja jopa näitä tärkeämpikin.

Sodista muodostui sivistyneiden kansojen piirissä vuosituhansiksi yhteenottoja, joissa hitaastikin liikkuvat jalkaväen rivit tai neliöt ottivat vaihtelevalla menestyksellä vastaan joko hurjien yksittäissotureiden tai ratsuväen rynnäkköjä. Jos jalkamiehet pysyivät muodossaan, he voittivat. Jos hajaantuivat, he tuhoutuivat.

Aleksanteri Suuren isä, Makedonian kuningas Filipposs, kehitti falangin jalkamiehen keihäästä 6-metrisen peitsen, jota sotilas pystyi pitämään vaakasuorassa sen tyvipään vastapainon avulla. Uudistus toimi suuren armeijan taistellessa laajalla avoimella kentällä, mutta teki osaston herkäksi sivustaansa kohdistuvalle iskulle.

macedonianphalang0000

Kuvan macedonialainen falangi pystyi pitämään vihollista kohti kuusinkertaisen keihäsrintaman. Mikään oleellinen ei ole muuttunut sumerilaisten ajoista. Kuten kuvasta voi päätellä,  falangi on edullisempi puolustuksessa kuin hyökkäyksessä: Nopeassa liikkeessä muoto helposti hajoaa, mutta paikallaan seisten, vihollisen ryntäystä vastaanottaessaan, falangi on parhaimmillaan. Seuraava kuva on myöhemmältä ajalta, Nordlingenin taistelusta:

batalladenordlingen-mikelolazabal_zpsc371ff2b

Keihäsmiehet ottavat ratsuväen hyökkäyksen vastaan tyypillisessää polviasennossa: Painaen jalallaan keihään tyven maahan, ellei sitä ole jo kaivettu siihen, ja suunnaten kärjen hyökkääjään. Hyökkääjä ei voi muuta kuin kääntyä pois.

Nordlingenissä pitkillä piikeillä varustautunut hyvin äkseerattu jalkaväki oli jo kohtaamassa aikakautensa päättymisen, sillä tuliaseiden kehitys teki tiiviistä ihmisryhmästä haavoittuvan, -ja tiivis muoto oli koko se juttu. Sumerilaisten vastalääke kuivuvilta aroilta ryntääville kärpässilmäisille heimosotureille oli palvellut ihmiskuntaa siis usean vuosituhannen. Ehkä saamme siis kiittää po. taistelutapaa matematiikasta ja  astrologiasta, ja siitä että tunteja on kaksi kertaa 12, ja minuutteja 60.

  • Harjoita joukkosi niin että toimivat täsmällisesti ja koordinoidusti.
  • Anna vihollisen juosta itsensä väsyksiin, pysy paikassa johon sen on pakko tulla.
  • Pidä miehesi kurissa, etteivät he riko muodostelmaa seuraamalla perääntyvää vihollista.
  • Kun selustasi on varmistettu, näillä neuvoilla voitat.

Tämä on voinut olla sumerilaisen kenraalin ohje kollegoilleen.  Eräs, joka neuvoa noudatti, oli Kaarle Martel, frankkien majordomus. Kaarle ei ollut hallitsijaperheen jäsen, vaan korkea virkamies. Majordomus oli eräänlainen pääministeri, kun kuningas piti valtaa, majordomus käytti valtaa, hallinnoi.

musulmans

Kaarle Martel ja Poitiers

martelFrankkien valtakunnan, kuten myöskin muiden feodaalivaltioiden ydin oli aatelisto. Armeija siis koostui mahtimiehistä ja heidän tuomistaan joukoista. Siinä oli siis kukkoilijaa jos jonkinlaista. Kaarle kouluttikin kuninkaalle omaa armeijaa vuosikausia. Se ei koostunutkaan taistelukentältä kunniaa hakevista töyhtöpäisistä ritareista, vaan kuriin ja marssimiseen tottuneista rahvaan miehistä, ammattilaisista.

Kun emiiri Abdulrahman kuulutti kokoon muslimiarmeijaa frankkien maan valtaamiseksi, Kaarle käytännön miehenä oli varmaan hoidellut, että tiedot virtaavat myös hänelle. Abdulrahmanin kuuluttajat kiersivät arabimaailman hoveissa ja toreilla, Jemenissä asti. Ja väkeä virtasi al Andalusiin.

Muslimiarmeija kiersi tuhoten, raiskaten ja tappaen Etelä-Ranskaa, Kaarle odotti. Hän valitsi paikan, jossa kohtaa vihollisen. Se oli lähellä Poitiersin kaupunkia, tai Toursia, sopiva avoin kenttä, joka rajoittuu metsään, syvemmälle Ranskaan johtavan tien varrella. Lokakuussa v.732 armeijat kohtasivat Kaarlen valitsemassa paikassa.

charles-martel-king-of-the-franks-at-the-battle-of-poitiers-732-1892-aj87r5

Vaikka Kaarle esitetään erinäisissä kuvissa hyökkämässä ratsun selässä arabien kimppuun, hänen henkilökohtainen urheutensa ei ratkaissut taistelua, vaan toiminnan järjestelmällisyys.

poitiers00000001Kaarle odotti, hyvissä asemissa, Albdulrahmania jonka oli päästäkseen eteenpäin taisteltava Kaarlen valitsemassa maastossa.

Armeijat eivät kiirehdi taisteluun ryhtymistä, Adbulrahman jättää kuormastonsa, runsaan ryöstösaaliinsa ja kaapatut orjat leiriinsä, ja ryhmittyy taistelukentälle.

Frankit ovat asettuneet rintamaan niin, että heidän takanaan ja ylläänkin on metsää. Sen tarkoitus on haitata ratsuväen käyttöä ja epäsuorasti ammuttujen nuolten vaikutusta.

Arabit tekevät useita rynnäkköjä, käyttäen sekä jalka- että ratsuväkeä. kaikki jäävät tuloksettomiksi.  Jonkin kerran muslimit tekevät simuloidun pakoonlähdön, mutta eivät saa ranskalaisia lähtemään takaa-ajoon. Tätä kestää ilmeisesti parikin päivää. Sitten Ranskan ratsuväki, ehkä aquitanialaiset, iskee Abdulrahmanin leiriin, alkaa tuhota sitä ja päästää orjiksi siepattuja karkuun.

Nyt Abdulrahmanin rintama hajoaa oikeasti: Muslimeista osa ryntää pelastamaan saalistaan. Kaarlen kurinalainen jalkaväki ei vieläkään liiku, mutta leirissä käydyn kahakoinnin lisäksi frankkien ratsuväki teurastaa hajaantuneina kohti leiriään juoksevia muslimeja minkä ehtii. Abdulrahman saa surmansa, arabiarmeija menettää johtonsa ja pakenee epäjärjestyksessä. Frankkien ratsuväki kuluttaa perääntyvää vihollista.

Seuraavana päivänä frankkien jalkaväki marssii entiseen Abdulrahmanin leiriin, ja puhdistaa seutua vielä harhailevista vihollisista. Muslmien yritys on täydellisesti epäonnistunut. Niin miksi?

Emiirin armeijalla saattoi olla sotakokemusta, mutta pohjimmiltaan sen taistelija-aines ei poikennut tavanomaisesta aavikkorosvo-laumasta. Yksittäisen ”taistelijan” motiivi oli edelleenkin ryöstösaaliin ja (kyseenalaisen) kunnian kerääminen. Kaarle pystyi käskemään jalkaväkeään pysymään paikallaan rintamassa, Abdulrahman ei. Poitiersissa AD 732 organisoitu väkivalta voitti testosteroni-urpojen egoistisen aggression.

Jos etsimme syvempiä syitä frankkien paremmuuteen muslimien rinnalla, voimme tarkastella lähempiä esimerkkejäkin. Ruotsalainen -tai suomalainen- koululuokka AD 2016: Suomalaiset oppilaat yrittävät oppia, tietty vähemmistö pätee häiriköimällä muita ja opetusta. Meillä on kaksi pätemisen lajia, ikäänkuin eri menestymisstrategiat:

  • Käyttäydytään ”like a boss”, muut joutuvat pelkäämään.
  • Menestytään osaamisella ja yhteistyökyvyllä.

AD 732 jälkimmäinen menestymisstrategia näytti tehonsa. Ensinmainittu tapa on näyttänyt tuloksensa niissa maissa, joista väkeä Eurooppaan virtaa.

Arabien tapppiot:

  • AD 721 Toulouse: Aquitanian herttua Eudo voittaa emiiri al Samhin, joka myös tapetaan.
  • AD 732 Poitiers (Tours): Kaarle Martel voittaa ja tappaa emiiri Abdulrahamanin.
  • AD 737 Narbonne:Kaarle Martel tuhoaa muslimiarmeijan.

Usein väitetään että nämä arabien yritykset olivat olleet vain ryöstöretkiä, mutta Toulousessa 721 heillä oli mukanaan piiritysvarusteet, mm. katapultteja. Ryöstöretkellä vältetään järjestäytynyttä vastusta, Abdulrahman ei tehnyt niin Poitiersissa. Hänen mainitaan myös tuon retken aikana vaatineen miehiään olemaan keräämättä saalista, ettei armeijan liikkuvuus heikkene.

Poitiersin voittoa pidetään yleensä merkittävimpänä, ja siihen on syitä: Vaikka arabien tappio Toulousen luona oli heille raskas, he pystyivät yhä jatkamaan Ranskan painostusta ja sen valloittamisen valmisteluja. Arabien hyökkäysvoima näkyy olleen taittumassa 700-luvun alkupuolella. AD 718 he olivat kärsineet tappion kolmannessa yriryksessään vallata Kostantinopoli. Ehkä Bysantin osoittautuminen liian kovaksi palaksi käänsi huomion länteen.

Gordoban emiirikunta  jää tämänjälkeen vain paikalliseksi mahdiksi Iberian niemimaalle, ja reconquista syö sen lopulta kokonaan. Ilman Toulousen, Poitiersin ja Narbonnen voittoja muslimien rynnistys Eurooppan olisi voinut johtaa meidän kannaltamme ikävään tulokseen. Euroopan valtaus olisi ehkä lisännyt islamin voimia niin, että olisivat pystyneet uhkaamaan Konstantinopolia vuosisatoja aiemmin, kuin sen lopulta tekivät.

Konstantinopolin, Touluousen, Poitiersin ja Narbonnen tappioiden jälkeen islam ei pitkään aikaan uhannut vakavasti Euroopan ydinalueita, eivätkä arabit enää koskaan. Tämä edellinen on siis Poitiersin suuremmoisen voiton vähättelijöille. Poitiers oli käännekohta. Toinen selittelijäryhmä, joka ei ole Poitiersista oppinut yhtään mitään, jos yleensä mistään muustakaan, on ne joiden mielestä vasta ristiretket aloittivat Euroopan ja islamin vastakkaisuuden.

Kristillinen maailma teki ristiretkiä Lähi-Itään v.1095-1271. Nämä retket eivät olleet aktio vaan reaktio. Islamilainen aggressio muuta maailmaa kohtaan alkoi jo Muhammedin hyökkäyksestä Mekkaan, ja on jatkunut siitä asti.

Voidaan siis sanoa, että Kaarle Martel pelasti Euroopan islamilta, -vanhoilla sumerilaisilla opeilla, yli tuhanneksi vuodeksi. Nyt ne ovat taas rynnimässä.

openordie800450

Jos arokansojen vahvuus on raivopäisessä aggressiivisuudessa, ja kyvyssä brutaaliin väkivaltaan, eurooppalaiset ovat hyviä väkivallan organisoidussa ja rationaalisessa käytössä. Sivistys on monet kerrat pelastettu sen avulla. Tämä opetus siis kannattaa muistaa. -Ja toki ymmärtää myös: Sumerialaisen falangin kantava ajatus ei toki ole temppujen tekemisessä kantaen keppiä jonka päässä on teräase, vaan toiminnan rationaalisuudessa ja organisoidussa toteuttamisessa. Näillä eväillä lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan vielä tuhannenkin vuoden päästä, -muutakin kuin kuraania.di-gold

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s