Vakoilua tyylillä: Coco Chanel

chanel.modelhut.nazihut800450text.png

SS-upseeri Walter Schellenberg lienee ollut tietoinen jo sodan alussa, että ainoa asia joka hänen johtajallaan Adolf Hitlerillä oli ollut kunnossa syyskuun ensimmäisenä 1939, kun tämä aloitti  ”Puolan-kysymyksen” ratkaisemisen, oli uniformujen tyylikkyys: SS:n oli puvustanut itse Hugo Bossi, ja näissä vetimissä saattoi astua jopa modernin  tyylikkyyden ikonin, Coco Chanelin, eteen. Juuri sitä varten Schellenberg oli Pariisissa vuonna 1943.

chanel.sin.button.png

Mielikuvissamme länsimaisen naisen pukeutumisen uudistaja Gabrielle Coco Chanel seurusteli aivan muunlaisten henkilöiden kanssa, kuin korkeiden natsiupseerien. Siispä tieto hänen ja SS:n tiedustelupäällikön yhteisestä operaatiosta on hämmentänyt, varsinkin ranskalaisia. Otimme selvää.

Omaan hattumuotiinsa tykästyneen Walter Schellenbergin tuli virkansa puolesta tietää asioita, sillä hän oli Saksan keskeisiä tiedusteluvirkailijoita, ja lopulta joukossaan kaikkein tärkein.  Emme tiedä, millaiset kylmät väreet Schellenberg oli tuntenut 03.09.1939 Englannin ja Ranskan julistaessa sodan Saksalle, mutta suuramiraali Raederin tuntemukset on dokumentoitu. Raeder saa tiedon sodanjulistuksesta kesken Kriegsmarinen esikunnan kokouksen Tripitzuferilla Berliinissä.  Sota, jota ei Hitlerin heille antaman lupauksen mukaan voinut alkaa ennen vuotta 1944, oli tosiasia, -ja heidät yllättänyt tosiasia.

Saksan merivoimille oli luvattu, führerin suulla, että sodat estetään diplomaattisin toimin, ja rauha kestää ainakin viisi vuotta. Sinä aikana Saksan laivastonrakennusohjelma ehditään toteuttamaan.  Viestitiedustelun sieppaama brittilaivastolle lähetetty selväkielinen ”TOTAL GERMANY” tuodaan kokouspöytään, Raeder poistuu työhuoneeseensa kokoamaan itseään puoleksi tunneiksi, ennenkuin jatkaa kokousta.

Amiraali Dönitz, sukellusvenelaivaston komentaja, hyväksyy tapahtuneen tosiasian lievän kiukunpurkauksen jälkeen: ”Siispä taas Englantia vastaan. Että minulle aina käy näin!” (Caius Bekker: Kirottu Meri, Gummerus 1971, s.26.) Dönitzin sotavalmiutta ei ole kuitenkaan moittiminen: Hänen 26:sta valtamerikelpoisesta U-veneestään 21 päivysti jo Atlantilla.

Saksa lähti sotaan 51:llä divisioonalla ja 26:lla sukellusveneellä. Katsotaankin voimasuhteita:

englanti8040.png ranska8040.png saksa.sota8040.png italy8040.png puola8040.png nl8040.png
divisioonia 25 32 51 67 30 126
prikaateja 19 2 3 12 42
sotilaita (1000) 1662 1005 1343 1753 465 2485
tykkejä 13000 26546 30679 2000 5000 55790
hyökkäysvaunuja 547 3286 3419 1390 887 21110
lentokoneita 5113 3959 4228 2938 824 11167
taistelulaivoja 12 7 2 4 3
lentotukialuksia 7 2
risteilijöitä 3
raskaita rist. 15 7 1 7
panssarilaivoja 3
keveitä rist. 49 11 6 14 6
miinalaivoja 192 61 21 61 4 34
sukellusveneitä 62 79 26 (57) 106 5 168
Schellenberg oli vakoilun ja analysoinnin ammattilainen, ja hänen on täytynyt ymmärtää mitä merkitsee Saksan joutuminen sotaan kaksinkertaista ylivoimaa vastaan. Vuoden 1943 tilanne oli entistä vaarallisempi, ja korkeammassa ammattiupseeristossa ja sotilaallisen tiedustelun huipuilla huoli Saksan kohtalosta ylitti jo sietokynnyksen.

Sotilas osaa priorisoida asioita, ja eräillä korkeilla sotilasjohtajilla kansallisen tuhon välttäminen ohitti vannotun sotilasvalan. Heidän hankkeestaan kerromme myöhemmin. Toiset työskentelivät USA:n ja Englannin kanssa tehdyn erillisrauhan puolesta kaikin diplomaattisin, ja myös epätavallisin keinoin.

Schellenbergin esimiehen, Heinrich Himmlerin, eräät hankkeet olivatkin tuoneet hänet Pariisiin, ja Rue Camponille, tarkastelemaan putiikkia, jonka ikkunassa luki CHANEL.

schellenberg.chanel600.png

Vasemmalla: Walter Schellenberg, oikealla: Coco Chanel.

Schellenberg tiesi, että muotiliikkeen johtajan, Gabrielle ”Coco” Chanelin rakastaja Hans Günther von Dincklage oli Saksan agentti, jonka hän tuli myöhemmin perimään amiraali Canariksen tiedustelupalvelulta Abwehrilta, joka sulautettiin  Himmlerin alaiseen RSHA::han salaliittolaisten yritettyä murhata Hitlerin 20.07.1944. Canaris itse hirtettiin osallisena eversti kreivi Claus von Stauffenbergin johtamaan salaliittoon, joka tunnetaan Operaatio Valkyrian nimellä.

stauffenberg200b.pngStauffenberg (oikealla), amiraali ja tiedustelujohtaja Canaris, ja monet korkeat upseerit olivat solmineet yhteyksiä länsivaltoihin kysyäkseen, mitä mahdollisuuksia Saksalla on rauhaan Hitlerin syrjäyttämisen t. eliminoimisen jälkeen. Schellenberg SS-järjestön alaisen ulkomaantiedustelun päällikkönä oli niitä henkilöitä, joille Valkyria-salaliitto olisi onnistuessaan merkinnyt uran päättymistä ellei pahempaakin.

Riippumatta salaliittolaisten tekemisistä Schellenberg oli käynyt Sveitsissä, Bernissä, tapaamassa aivan samoja henkilöitä, joita Stauffenbergin liittolaiset olivat siellä tapailleet:

allen.dullesUSA:n tiedustelupalvelun OSS:n Euroopan asemanpäällikköä (Chief Of Station, COS) Allen Dullesia (vasemmalla). Monet muutkin tahot Saksasta olivat käyneet samoilla asioilla: Tunnustelemassa USA:n rauhanehtoja, ja millaisen Saksan kanssa USA voisi tehdä rauhan.

Näitä neuvottelijoita ei lähettänyt Saksan valtakunnankansleri ja führer Adolf Hitler, vaan kokonaan muut tahot, -mm. Stauffenbergin ystävät.

Schellenberg kävi omat Bernin-keskustelunsa SS-johtaja Himmlerin toimeksiannosta. Hänenkin keskustelunavauksena koski Hitlerin-jälkeisen Saksan rauhanehtoja. Himmler ja Schellenberg siis edustivat näissä kontakteissa jotakin muuta kuin Saksan istuvaa hallitusta.

chale.ryhmakuva800transparent.png

Coco Chanelissa Schellenbergia kiinnosti hänen henkilökohtainen ystävyytensä Englannin pääministeriin sir Winston Churchilliin. Tälle piti saada tärkeä viesti, yksityistä kautta. Tätä viestiä onkin myöhemmin pähkäilty monella tasolla.  Sodan jäkeen, brittien sotilastiedustelun MI6:n hoivassa, Schellenbergin kuulustelija kirjaa seuraavan lauseen:

”Schellenberg ei tiedä, että toimittiko se nainen (Vera Lombardi)  Churchillille minkäänlaista viestiä.” (Hal Vaugham, Vihollinen vuoteessa, Coco Chanelin salainen sota, Otava 2011,  s.194.)

Osattiin siis kysyä. Jostain syystä, mitä emme tiedä, Schellenberg ei mainitse muistelmissaan (Das Labyrinth) tuota hanketta, ei Chanelia, eikä sitä että tämä huolehti hänestä avokätisesti sodan jälkeen. Chanel kustansi Schellenbergille mm. yksityislääkärin ja asunnon.

Vera Lombardi oli englantilainen seurapiirinainen, jonka aviomies oli italialainen upseeri, -ja hän oli Chanelin lähipiiriä. Voimme nähdä tuttavuuksien ja ammattilaisuudenkin luoman ihmisketjun:

  • SS:n ja RSHA:n johtaja H.Himmler on SS-kenraali Walter Schellenbergin esimies.
  • Schellenberg toimii monissa epätavallisissa hankkeissa, mm. OSS:n Euroopan-johtajaan Allen Dullesiin yhteyttä pitäen, ja mm. järjestää Saksan Italiassa olevien joukkojen (Kesselring) aikaistetun erillis-antautumisen. Schellenberg on myös yksi Himmlerin rauhantunnustelujen toimija.
  • Coco Chanelin läheisyydessä on useita saksalaisille tiedustelutyötä tekeviä henkilöitä, mm. Dincklage. Chanel on myös Winston Churchillin ja tämän pojan Randolph Churchillin henkilökohtainen ystävä. Chanelin ystävä Vera Lombardi on Britannian kansalainen, ja myös hyvin verkostoitunut ylempiin piireihin: Hän on henkilö, joka voidaan lähettää Englantiin.

Walther Schellenberg on nähtävä tämän operaation suunnittelijana ja toteuttajana. Hän keksi sille osuvan nimenkin: Operation Modelhut.

chanelhut.300.transparent.png

Modelhut, muotihattu, on selvä viittaus Coco Chanelin muotiuran alkuun, tyylikkäisiin hattuihin joita hän teetti ompelijoilla. Chanelin muotivallankumouksen ydin oli ideassa ”kallista mutta yksinkertaista”. Chanelin tuotteiden arvokkuus tuli niiden tyylikkyydestä, ei turhista krumeluureista. Tavallaan hän teki saman kuin funktionalistit arkkitehtuurissa, -ja hän onnistui.

Coco Chanel lähti hyvin köyhistä oloista, ja maaseudulta sittenkin. Orpokoti tuli tutuksi isän dumpatessa lapset, minne kunkin, äidin kuoleman jälkeen. Se oli sitten nunnien ylläpitämä laitos, uskonnollinen ja ankara. Chanelin uskotaan oppineen siellä jyrkän antisemitisminsä. Se kuului siihen aikaan katoliseen uskoon. Ompeleminen oli hänelle luonnollinen taito, koska köyhät ompelivat siihen aikaan itse kaiken.

chanel5.222Chanel tututustui oikeisiin ihmiseen oikeaan aikaan, ja pääsi näyttämään osaamisensa ja ennenkaikkea visionsa tulevasta uudesta tyylikkyydestä, joka tuli muuttamaan urbaanin länsimaisen naisen pukeutumisen tavalla, jota juuri kukaan ei osannut ennakoida. Futuristitaiteilija Vladimir Tatlin hahmotti uuden pukeutumis-estetiikan 1920-luvulla, mutta ne vaatteet eivät tulleet kenenkään käyttöön. Coco Chanel oli ollut asialla jo vuosikymmen aikaisemmin. Hänen vaatteensa avasivat uuden aikakauden, ja niitä ja niiden klooneja käyttivät kaikki.

Vanhoilla päivilläänkin hän viimeisteli vaatteita vielä niiden ollessa mallien päällä, sakset kädessä ja nuppineulat suussa. Perfektionismi ei hänestä koskaan lähtenyt. Eikä ahkeruus. Chanelin muotitalo ja hajuste Chanel No.5 olivat käsitteitä, ja tuotejohtajia, -kauan ennenkuin Ranska antautui sodassa Saksalle v.1940.

Chanel oli siis murtanut ”#lasikattoja” enemmän kuin nykyajan salonkifeministit voivat kuvitellakaan. Ettei kuulu piireihin oli 1910-luvulla ylipääsemätön este -paitsi Chanelille- ilman köyhyyttäkin. Sekin oli hänen taustallaan. Naiset, jotka liikkuivat seurapiireissä, olivat siellä joko syntyperänsä takia, tai automaattisesti epäiltyjä/leimattuja epämoraalisiksi kiipijöiksi, jotka käytetään loppuun ja heitetään pois.

Coco Chanelilla oli vielä yksi rasite, joka kääntyikin voimaksi: Hän oli se joka oli tehnyt muodin vallankumouksen, sysännyt vanhojen lehtien kuvituksiin kankeat röyhelöihin pyntätyt naishahmot, ja hän oli tehnyt sen tyylillä. Turnyyreistä jakkupukuihin, -se oli vallankumous. Konservatiivit, ja heitähän riitti hyvissä piireissä, saattoivat olla eri mieltä, mutta opportunismi tihenee yhteiskunnan huippua kohti, ja Chanel oli voittaja: Hän puki konservatiivien naiset.

Chanelin aseman ranskalaisessa ikonografiassa voinee määritellä kirjailija ja usean hallituksen ministeri André Malraux: ”Tästä vuosisadasta jää Ranskalle kolme nimeä: ”de Gaulle, Picasso ja Chanel.” (Vaughan, s.241.) Life-lehti tiivisti vuonna 1953 yhteen lauseeseen asian, joka on monille liian suuri nähtäväksi: ”Chanelin vaikutus näkyy kaikessa nykyhetken (vaate) mallistossa.”

Edullisista ja mukavista materiaaleista valmistetut mutkattomat asut näyttivät runsauteen ja koristeellisuuteen tottuneiden belle époque -ajan kasvattien silmissä säädyttömiltä.

Chanel ei ollut vain muotiguru, vaan hän luotsasi naisia kokonaisvaltaisesti moderniin elämäntapaan. Hän oli itse ”uuden naisen” prototyyppi: hallittu mutta aktiivinen, rohkea, röyhkeä ja itsenäinen. (lainaus)

chanel.pikkumusta.belleepoque.750.png

chanelhut.300.transparent.png

Jälkikäteen, ja varsinkin sodan lopun ranskalaisen kostokiiman aikana, kollaboraattori -käsite sai vihantunteita nostattavan mielikuvaleiman. Charles de Gaullen joukkojen ottaessa Ranskan kontrolliinsa villeissä kostotoimissa surmattiin eri tavoin arviolta vähintään 100 000 ranskalaista. Taistelujen ja ilmapommitusten ulkopuolella tapahtuneeksi siviilitappioksi tämä on merkittävän suuri luku. Kuolema ei poistunut Ranskasta SS:n ja Gestapon mukana, se tuli näiden tilalle.

”Vapauksen” jälkeisiä ”spontaaneja teloituksia olisi ollut 105 000. Näin siis sanoi sisäministeri Adrien Tixier marraskuussa 1944 kertomuksessaan eversti Dewawrienille. Em. sanomalehdissä ilmoitettua lukua ei koskaan dementoitu. André Figuérasin teoksessa Dictionnaire Analytique et Critique de la Résistance (1994) on Loiren Dèpartementin kansanedustajan lausunto, jonka mukaan “Jos lukuisia kirjoittajia on uskominen, etenkin kenraali Patchia, niin 80 000 henkilöä teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä ensimmäisten kuukausien aikana vapautumisen jälkeen ja 20 000 erikoistuomioistuimen tuomioiden perusteella.” (kirjassaan la Terror Rouhe vuodelta 1975)

26.5.1948 Francois Mitterrand, silloinen ministeri esitti puhdistuksissa murhattujen siviilien määräksi 133 000 (Sérant). Jean Pleyber selitti 1957 nähneensä oikeusministeriössä kertomuksen, jonka mukaan tiedossa olevien teloitusten määrä oli 68 000.”(ainakin täällä on tietoa: les crimes masqués du résistantialisme ja täällä: Les Fusilles: Répression et Exécutions pendant L’Occupation.)

vapautus750.png

Chanelilla ja hänen lähipiirillään oli siis todellisia syitä huolestua turvallisuudestaan ”vapautuksen” jälkeisissä oloissa. Tässä asiassa auttoi laaja kontaktiverkko, joka ulottui sekä Ranskan vastarintaliikkeeseen, että Downing Streetille.

Vuodessa 1943 pysyen, Walter Schellenbergillä oli siis Himmleriltä saatu toimeksianto, ja hän järjestää erikoisen seurueen matkustamaan Pariisista Madridiin vuodenvaihteessa 1943-1944. Chanel ja Lombardi asettuvat saavuttuaan hotelli Ritziin, tottakai sinne.

MI6: ”Schellenbergin luvalla Lombardi sai Chanelilta kirjeen Reinhard Spitzyn välityksellä. Kirje kehoitti Veraa (Lombardia) heti Englantiin päästyään tapaamaan Churchillin.” (Vaugham, s.194.) Lombardi paljastaakin Chanelin saksalais-yhteistyön briteille, eikä Schellenberg siis muista tai tiedä, mitä Churchillille piti toimittaa.

Näille tapahtumille on hyvin tyypillistä, etteivät osalliset muista.  Eräs vastaavasta aiheesta kirjoittanut kirjailija jopa kertoo saaneensa haastattelemiltaan vielä jälkikäteen viestejä, jossa nämä muistuttavat etteivät olleet muistaneet yhtään mitään, -ettei vaan jää väärinkäsityksiä. Eivätkö ne siis ole hyväksi terveydelle?

chanel.nazihut.300transparent.png

Saksalaisten ja Vichyn-Ranskan viranomaisten aktiviteetista tapauksen tiimoilta jää paljon arkistomerkintöjä, kuten myös Winston Churchillin myöhemmistä (suojelevista) puuttumisista Chanelin  ja Vera Lombardin asioihin sodan loppuvaiheessa. ”Kollaboraattorina” Chanel oli joutumassa erinäisten riskien kohteeksikin, ja sir Winstonin väliintulo auttoi.

  • Lombardi on pidätettynä Italiassa, epäiltynä vakoilusta brittien hyväksi. RHSA järjestää hänet vapaaksi ja auttaa Pariisiin.
  • Churchill puuttuu myöhemmin useaan otteeseen Lombardin, kuten myös Chanelin kohteluun liittoutuneiden taholta.

Mitä Schellenberg oli toimittamassa Churchillille, siitä ei ole jäänyt jälkeäkään. Voimme kuitenkin päätellä asiayhteydestä, että viestin sisältö on liittynyt eri saksalaisten tahojen tuon hetken ykkös-aktiviteettiin: Erillisrauhan saamiseen länsirintamalla, ja sodan nopeaan lopettamiseen.  Saksalaiset  tunnustelivat mielialaa, löytääkseen vastakaikua ajatukselle, että Hitlerin-jälkeinen Saksa jatkaa Stalinin laumojen torjumista idässä, ja Eurooppa pelastuu bolshevismin vyöryltä.

Tätä mielialaa olikin paljon, mutta ei ratkaisevissa paikoissa: Englannin ja USA:n hallituksissa. Franklin D.Roosevelt kielsi jyrkästi A.Dullesia jatkamasta Bernin-keskusteluja, vaikka niissä oli avautunut mahdollisuuksia Hitlerin syrjäyttämiseen ja sodan pikaiseen lopettamiseen. Ei voi välttyä ajatukselta, että  Rooseveltin mielestä Stalin ei ollut vielä tarpeeksi syvällä Keski-Euroopassa.

Claus Stauffenberg ja salaliitto siis jäivät vaille läntistä tukea. He yrittivät kuitenkin, epäonnistuivat, ja tuhoutuivat.

Stalinin pysäyttäminen jäi siis yksinomaan itärintaman saksalaisten sotilaiden varaan. Kommunismi pääsi pystyttämään hirmuvaltansa Elbelle asti, viideksikymmeneksi vuodeksi. Itäeurooppalaisille se oli katkeraa aikaa, mutta bolshevismille lopun alku, sillä muu osa Eurooppaa ei kukistunut. Rinnakkaiselo avoimien yhteiskuntien ja markkinatalouden kanssa merkitsee kommunismille väistämätöntä tuhoa, -sen tiesi Stalin ja Lenin, ja siksi he pyrkivät kiivaasti hyökkäämään länteen aina kun näkivät tilaisuuden.

  • Leninin invaasio-yritys kilpistyi ”Veikselin ihmeeseen”, l. Puolan sankarilliseen puolustukseen puna-armeijaa vastaan elokuussa 1920.
  • Stalin alkoi jo 1931 rakentaa murskaavaa hyökkäysvoimaa bolshevismin levittämiseen aina Espanjaan ja Portugaliin asti. Hyökkäys-ajankohdaksi oli päätetty kesä 1941, mutta Saksa ehti lyödä ensin. Hyökkäysarmeija murskattiin lähtöasemiinsa.
  • Viimeinen yritys sortaa Eurooppa bolshevismiin olikin Stalinin ja Rooseveltin yhteishanke, joka jäi kesken jälkimmäisen kuollessa yllättäen, mutta FDR oli jo saanut paljon pahaa aikaan: Toisen rintaman avaaminen Normandian maihinnousulla maksoi paljon verta, mikä oli täysin turha uhraus: Länsiliittoutuneet olisivat päässeet Euroopan maaperälle ilman tappioita yhdellä sanalla tai päännyökkäyksellä, jonka Roosevelt kiivastuen oli kieltänyt.

noelherthafields.pngAllen Dulles oli hyvin katkera, sillä hänen työnsä saksalaisten oppositioainesten aktivoimiseksi Hitlerin kaatamiseen oli tehty tyhjäksi, ja Stalinille avattu tie Euroopan sydämeen. Hänet komennettiin sensijaan toimittamaan Eurooppaan amerikkalaisia  New Dealin aikaisia vasemmistoälykköjä ja eurooppalaisia kommunistipakolaisia OSs:n agentteina (kuvassa oikealla) jopa amerikkalaisissa uniformuissa.

Nämä esiintyvät voittajan väreissä, organisoivat lännen-vastaista vallanottoa kaikkialla mihin OSS heidät joutui lähettämään. Ei kommunismin valtaannousu Euroopassa ollut Dullesille sodan tarkoitus. Rooseveltista emme nyt sano yhtään mitään.

Dulles keksi kommareille koston: Hän oli toimittanut nämä petturit Itä-Eurooppaan USA:n agentteina. Olkoot siis sellaisia. Kylmän sodan ilmaannuttua v.1948 jälkeen, Dulles, joka oli palannut tiedusteluun juuri perustetun CIA:n riveissä, toimitti Itä-Euroopan diktatuureille tietoa siitä, että heidän maineikkaiden kommunistijohtajiensa lähipiirit ja esikunnat vilisevät ”CIA:n agentteja”. Seurauksena heiluivat hirttoköydet ja paukkuivat niskalaukaukset. Sitä vahingon-ilon määrää.

Tässä rytinässä menivät menojaan kaikki Itä-Euroopassa tunnetut ja jopa jonkinlaista kansansuosiota nauttivat kommunistijohtajat, Lazlo Rajk, Josef Slansky, Traikho Kostov, jne. Vain Jugoslavian Josif Broz Tito oli ajoissa katkaissut välinsä Moskovaan. Itäisen Euroopan #kansandemokratioiden tie totalitarismiin ja depressioon oli sinetöity.

Coco Chanel oli yksi niistä välikappaleista, joiden avulla saksalais-brittiläisiä ja saksalais-amerikkalaisia kontakteja yritettiin avata Euroopan pelastamiseksi bolshevikeilta, silloin kun se oli vielä mahdollista. Muita asialla olleita mainitaan mm. kreivi Folke Bernadotte ja mm. Risto Ryti, Suomen presidentti ja laajat englantilais-kontaktit omaava valtiomies. Täytyy todeta, että Schellenberg ja muut asialla olleet olivat tehneet kaikkensa.

chanel.iso.jpg

Pettikö sitten Coco Chanel maansa, kuten jotkut Ranskassa väittävät?

Yhteistyö  Schellenbergin kanssa Himmlerin neuvotteluviestin saamiseksi Winston Churchillin luettavaksi ei ole petos Ranskaa kohtaan. Ne tahot, jotka työskentelivät Stalinin hirmuvallan tuomiseksi syvälle Eurooppaan, olivat tuomassa onnettomuutta myös ranskalaisille, ja siten ansaitsisivat itse jonkin ruman nimityksen.

Saksaan tehtiin sodan jälkeen keinotekoinen nälänhätä estämällä elintarvikkeiden tuonti. Johdonmukainen kurjuuden lisääminen saksalaisten keskuudessa, johon syyllistyneet miehityshallinnon edustajat saattoivat luulla toteuttavansa jonkinlaista primitiivistä kostoa,  palveli yhteiskunnallisen rauhattomuuden lietsomista.

Kommunisteilla oli ilmeisesti mielessään ensimmäisen maailmansodan jälkeiset Baijerin neuvostovalta ja Kielin matruusikapina, ja he toivoivat jotain samanlaista.  Nälkiinnyttämällä saksalaiset lisättiin yhteiskunnallista labiiliutta so. horjutettavuutta Saksan läntisillä miehitysvyöhykkeillä.

Ranskassa kommunistinen vastarintaliike oli, kuten mm. Italiassakin, säästänyt voimiaan saksalaisten ollessa vielä paikalla, ja valmistautunut Ranskan sisäiseen valtataisteluun. Heidän epäonnekseen USA oli jo tässä asiassa vaihtanut puolta, ja Marseillen satamalakot lopetettiin voimalla.

Ranskan ja Italian kommunistipuolueet, Suomen ohella, jäivät eurooppalaisittain poikkeuksellisen suuriksi, mutta ne olivat pakotettuja käyttämään voimansa parlamentaariseen työhön vallanotto-tilaisuuksien luisuessa käsistä. Suomessa se luisti kommunistien käsistä vuonna 1948.

Kun Stalin ei saanut Eurooppaa haltuunsa, Neuvostoliitto joutui kilpailemaan lännen vapaiden maiden kanssa elintason nostamisessa ja taloudessa, minkä Stalinkin tiesi jo ennakolta johtavan väistämättömään tappioon. Kommunismin loppu koittikin elokuussa 1991.

Siihen asti, ja senkin jälkeen kärkäs ja aggressiivinen vasemmistoälymystö on pitänyt huolta, että kaikki viittaukset Saksan ja länsiliittoutuneiden erillisrauha-mahdollisuuksiin maailmansodan aikana ovat olleet yhtä sopimattomia, kuin holokaustin kiistäminen, -ja kuormitettu anti-intellektuaalisella torjuntareaktiolla. Ikäänkuin pyrkimys Stalinin hirmuvallan pitämiseen poissa keskeltä Eurooppaa olisi jotenkin tuomittavaa.

Tässä liberaali vasemmisto paljastaa sidoksensa kommunismin totalitaarisimpaan ilmaukseen, jota he palvovat syvällä mielessään kaikista puheistaan huolimatta. Sodan jälkeisessä vääristyneessä ilmapiirissä Chanelin osuus hankkeessa, joka olisi onnistuessaan vähentänyt miljoonien ihmisten kärsimyksiä sellaisessa mittakaavassa, ettemme pysty sitä 2000-luvulla hahmottamaan, oli syytä piilottaa syvälle asiakirjamappeihin.

Chanelin pitkäaikainen ja absoluuttisen lojaali lakimies René de Chambrun totesi BBC:n hastattelijalle, kysyttäessä Chanelin matkasta Madridiin v.1944: ”En käsitä, miten tuollainen tehtävä olisi palvellut hänen etujaan. … Kaikki tämä puhe siitä, että Chanel olisi ollut … suunnittelemassa erillisrauhaa, kuullostaa minusta selkään puukottamiselta.” (Vaughan, s.233.) di-gold

europecontrelebolchevisme800.png

chanelhut.300.transparent.png

Tarkastelua

Kuvasimme edellä enemmän sitä maailmaa, johon Coco Chanel sukelsi ottaessaan vastaan toimeksiannon välittää viestejä Himmlerin ja Churchillin välillä, kuin hänen omaa toimintaansa. Huolimatta siitä, että ”Operation Modelhut” kuullostaa epätodennäköiseltä ja uskomattomalta, on olemassa kiistattomia todisteita siitä, että se on tapahtunut.

  • Chanelin kontakti Abwehrin ja RSHA:n kanssa alkoi hänen käyttäessään Günther Dincklagen yhteyksiä saadakseen sisarenpoikansa kotiutettua sitavankeudesta Saksasta.
  • Seuraava siirto oli Himmlerin: Hän antoi Walter Schellenbergille tehtävän etsiä yksityisiä kanavia viestienvaihtoon Churchillin kanssa ilman että mikään saksalainen organisaatio saa siitä vihiä.
  • Dincklage, joka olikin siirretty suoraan Berliinin (Schellenbergin) alaisuuteen, esitti Chanelia tähän rooliin.
  • Chanel ja Dincklage vierailivat Berliinissä vuoden 1943 lopulla. Ilmeisesti he tapasivat itsensä SS-Reichsführer Himmlerin. Siihen miitinkiin ei kevyin eväin päässyt.
  • Britti-vakoojaksi Italiassa epäilty ja pidätetty Vera Lombardi vapautetaan RSHA:n käskystä, ja liitetään operaatioon.
  • Matka Pariisista Madridiin toteutuu 1943-1944 -vuodenvaihteessa. Chanel ilmeisesti hoitaa samalla omia asioitaan Madridissa.
  • Matkan jälkeen Chanel ja Dincklage vierailevat uudelleen Berliinissä.
  • Briteille (Churchillille) välitetyn viestin sisällöstä ei ole mitään tietoa. Ei myöskään viitteitä siitä, saiko Chanel mitään vastaviestiä Madridissa ollessaan.

modelhut749teksti.png

Emme tiedä, kulkivatko viestit Operaatio Modelhutin kautta, mutta Himmler käytti myös muita kanavia, ja ilmeisesti sai myös jotain perille. Eikä hän ollut ainoa, joka lähestyi liittoutuneita hakien vihreää valoa Saksassa tapahtuvalle #vallanvaihdokselle. Sitä ei tullut.

Toisen maailmansodan suurin paradoksi on, miksi se ylipäätään käytiin. Hitler ei selvästikään ollut valmistautunut sotaan syksyllä 1939, ja Englanti oli pinteessä v.1940, Ranskan antauduttua. Kuitenkin Churchill valitsi ”verta, hikeä ja kyyneliä” -vaihtoehdon, eikä käyttänyt hyväkseen mahdollisuutta aselepoon tai rauhaan, kun Hitler julkisesti tarjosi sitä 19.07.1940.

Churchillin motiivista jatkaa sotaa tilanteessa, jossa Englanti yksin on Saksaa vastassa, on myöhemmin kirjoitettu yllättävän vähän. Emmehän voi uskoa, että kaikki tutkijat ovat ”korkkari-tasoisia”, kyllä jonkun on täytynyt vilkaista sotilaallisia voimasuhteita Saksa vastaan Englanti+Ranska+Puola 01.09.1939. Pelkästään matemaattisesti tarkastellen Hitlerin sotaanlähtö on modernin historian epäloogisimpia tapahtumia.

battlerbritton.transparent.png

Muistelmia kirjoittaneet läsnäolijat Saksan esikunnissa 03.09.1939, Englannin ja Ranskan sodanjulistusten tultua tietoon, vahvistavat käsityksen Hitlerin yllättyneisyydestä. Diplomaattinen peli oli epäonnistunut, brittien ja ranskalaisten reaktiota ei oltu osattu odottaa.

Ensimmäiset Saksan sotilasjohdon suunnitelmat eliminoida Hitler katastrofin välttämiseksi ilmaantuivat jo demilitarisoidun Reininmaan miehityskäskyn tullessa. Jos Englanti ja Ranska olisivat reagoineet sitoumustensa mukaisesti Versaillesin sopimuksen rikkomiseen, Saksalla ei olisi ollut minkäänlaista sotilaallista voimaa puolustautua. Armeijaa vasta rakennettiin, aseitakaan ei ollut.

Mielikuvissa ”Hitlerin Saksa” oli megalomaaninen sotilasmahti, tilastojen valossa se ei sitä ollut. Moottoripolttoaineiden saatavuus oli myös rajoitettua, ja tämä tilanne säilyi koko sodan ajan, vaikka divisioonien määrää kasvatettiin.

Neuvostoliiton osalta on nähtävissä johdonmukainen sodankäyntikyvyn maksimointi vuodesta 1931 kesään 1941. Hyökkäyssuunnitelman olemassaolo on pääteltävissä, tai vielä enemmän: Tiedossa olevia asioita ei voi selittää olettamatta jo 30-luvulla päätettyä hyökkäys-ajankohtaa: Kesä 1941.

Saksa oli aloittanut uudelleenvarustautumisen Versaillesin rajoituksista irtauduttuaan, mutta vuosi 1939 oli liian aikainen. Vehrmacht, puhumattakaan Kriegsmarinesta, ei ollut läheskään sotakunnossa. Sotaan kuitenkin jouduttiin.

chanel.nazihut.300transparent.png

19.07.1940 rauhantarjouksensa tultua torjutuksi Hitler selitti olevansa pakotettu jatkamaan sotaa. 1943 oltiin tultu taas tilanteeseen, jossa Saksan tulevaisuudesta huolestuneet tahot, muutkin kuin natsien vastustajat, tekivät toteutettaviksi aiottuja suunnitelmia Saksasta ilman Hitleriä. Viestiliikenne Saksan ja vastasotijoiden välillä oli vilkasta.

Schellenbergin ’Operaatio Muotihattu’ on ehkä eksoottisin, mutta ei ainoa rauhantunnustelun kanava. Kokonaiskuvaksi jää, että kaikki keinot käytettiin. -Jopa Hitlerin salamurha oli työkalupakissa.

Schellenbergin operaation jäljet johtavat hänen esimieheensä H.Himmleriin, jolla oli hyvä syy salata Saksan virallisilta hallinnollisilta ja diplomaattisilta toimijoilta yhteydenpitonsa liittoutuneisiin. Stauffenberg-salaliittolaisten kohtalo lienee hyvä esimerkki riskeistä.

Olemme jo maininneet, että Roosevelt kielsi Bernin-keskustelujen jatkamisen, ja veti maton Dullesin suunnitelmien alta. Joutuu kysymään, oliko sodan jatkaminen tärkeämpää, kuin sen voittaminen?

  • Neuvostoliiton valmistautuminen kesällä 1941 alkavaan sotaan päätettiin viimeistään v.1931, ajankohtana jolloin useimpien politiikan tuntijoiden mukaan Hitlerin NSDAP:n nousu taantuvan oppositiopuolueen asemasta oli mahdollisuus, jota ei kannattanut ottaa kovin vakavasti.
  • Brittien ja ranskalaisten takuut Puolalle koskivat vain Saksan taholta tulevaa hyökkäystä, ei Neuvostoliiton.
  • Vain Saksalle asetettiin uhkavaatimus, sisältäen sodan julistamisen, jos Puolasta ei vetäydytä.
  • Churchill kieltäyi heinäkuussa 1940 neuvottelemasta rauhasta Hitlerin kanssa.
  • 1943 Roosevelt kielsi Bernin-keskustelut, eikä Hitleriä vastustava oppositio saanut lupausta rauhasta mahdollisen kaappauksen jälkeen.
  • Saksan kanssa siis aioittiin jatkaa sotaa kaikissa tapauksissa. Silloinkin kun natsit olisivat pois vallasta.
  • Tässä tarkastelussa ei löydä Rooseveltille tai Churchillille muuta sodan päämäärää, kuin Stalinin päästäminen mahdollisimman pitkälle länteen.

On ymmärrettävää, että Josif Stalin oli huolestunut mahdollisuudesta, että Saksa ja länsiliittoutuneet tekevät erillisrauhan, mutta miksi Churchill ja Roosevelt kantoivat hänen huoliaan? Tämä on kysymys, jota ”korkkari-historioitsijat” eivät esitä. Valitettaavasti useimmat suomalais-tutkijat haluavat kuulua heihin. di-gold

chanelhut.300.transparent.png

Heinäkuun 20. päivän salaliitto,

Claus von Stauffenberg,

RSHA,

Coco Chanel

Daily Mail, 02.12.2014: Coco Chanel the Nazi spy: New document reveals that fashion designer worked for Hitler’s military intelligence,

Vera Bate Lombardi,

kekkonen.hitler

U.Kekkosen mietteitä toisen maailmansodan rauhanmahdollisuuksista 11.2.1943

stalinit800450

Stalinin hyökkäyssuunnitelma länteen v.1941, totta vai tarua?

Suomen viholliset Talvisodassa: Churchill ja Stalin

chanel.nazihut.300transparent.png


2 thoughts on “Vakoilua tyylillä: Coco Chanel

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s