Zwi Migdal

ZWIMIGDA750.png

pratt_tango2_11460

Zwi Migdal,
naiskauppa
ja Israel

Kansainvälinen naiskauppa, eli nuorten naisten kuljettaminen pois synnyinseuduiltaan ulkomaisen seksibisneksen käyttöön, koskee nykyisin pelkästään Euroopassa kymmeniä tuhansia nuoria naisia joka vuonna. Erityisesti entisen neuvosto-blokin maat kärsivät tässä bizneksessä väestöllisiä menetyksiä. Metodit miten nuori nainen tai lapsi alistetaan rikollismafian käyttöön ja toimitetaan kauppatavaraksi sinne missä on menekkiä, ja miten hallinto ja virkakunta ”hoidellaan”, ovat pysyneet pääpiirteissään muuttumattomina, joten tarkastelemme ”kaikkien bordelli-mafioiden äitiä”, juutalaisten rikollisten 1800-luvulla Puolassa muodostamaa verkostoa.
Lähestymme ensin aihetta fiktion, tunnetun sarjakuvan, kautta:

corto_buenos-aires1924_18859

Sarjakuvapiirtäjä Hugo Pratt, joka muistetaan ”huolimattomasta” viivastaan jolla hän jopa pystyi välittämään tarinoidensa henkilöiden tunnetiloja, sijoittaa luomuksensa Corto Maltesen 1920-luvun Buenos Airesiin etsimään tuntemaansa juutalaistyttöä, jonka salaperäinen Warsavia-järjestö on vanginnut ja pakottanut prostituutioon. Pratt ei keksinyt tälläistä omasta päästään, sillä bordelleja hallitseva ja tyttöjä niihin pakottava juutalais-mafia oli olemassa, vaikkei Pratt uskaltanut ilmoittaa sen oikeaa nimeä: Zwi Migdal

Zwi Migdal oli perustettu 1860-luvulla Puolassa, mistä se levitti lonkeronsa koko Eurooppaan ja maailmaan, halliten bordelleja New Yorkista Rio de Janeiroon ja Sanghaihin. Alussa tämä inhottava korporaatio hankki ”työvoimansa” eli uhrinsa köyhistä itäeurooppalaisista juutalaisperheistä:

seth2_19504Hyvinpukeutunut, sivistynyt ja hyvätapainen juutalaismies saapuu paikkakunnalle, etsiytyy jonkin köyhän perheen tuttavuuteen, tekee hyvän vaikutuksen ja jonkin ajan kuluttua kosii perheen tytärtä.

Häät järjestetään viivyttelemättä, ja juutalaisen lain mukaan sitova avioliitto solmitaan. Asiassa on kuitenkin se ikävä puoli, että siihen aikaan Puola, Itävälta-Unkari ja Venäjä joiden alueella Zwi Migdalin agentit toimivat, olivat virallisesti kristittyjä maita eikä juutalaisella rituaalilla ilman maallisten viranomaisten rekisteröintiä solmittu avioliitto ollut lain mukaan pätevä. Eipä tarkoitus ollutkaan perhe-elämän aloittaminen, vaan tytön toimittaminen bordelliin.

Varsovassa perustettu Zwi Migdal (jiddishiä: ”Suuri Voima”) lähetti tytöt junalla Hampuriin, josta nämä onnettomat jatkoivat laivamatkustajina joko suoraan Buenos Airesiin tai Rioon, tai Lontooseen, mikä toimi välietappina. Laivamatkan aikana saattaja, ”aviomies” useimmiten, mursi tytön oman tahdon ja itsekunnioituksen valmistellen häntä myytäväksi hyödykkeeksi.

la_polaca1Zwi Migdalin uhrit olivat vain hyvin harvoin toimineet prostituoituina jo Euroopassa, eli kyseinen iljetys metsästi perhetyttöjä ja hyvin nuoria uhreja, 17-22 -vuotiaita. Vanhempi tyttö ei kelvannut ja alaikärajan asetti kauttakulkumaiden viranomaisten huomion välttäminen.

Kun rikollinen naiskauppa suuntautui aluksi Puolasta Etelä-Amerikkaan, Zwi Migdalin kauppatavaran nimitykseksi vakiintui ”La Polaca” tai ”Polaquita”, vaikka kaikki tytöt eivät myöhemmin olleet juutalaisia eivätkä Itä-Euroopasta. He saattoivat olla jopa Ranskasta.

Rio de Janeiroon Zwi Migdal toi ensimmäisen lastinsa, 70 puolalaista juutalaistyttöä, vuonna 1867. Siitä alkaen, aina 1930-luvun loppuun jolloin juutalais-mafialle tuli toimitusvaikeuksia, Rion varakas yläluokka, johon kuului myös juutalaisia, tottui saamaan huvituksekseen tuoretta lihaa Euroopasta.

Vuonna 1913 Wienissä ilmestyvä sionistinen ”(Linkki)Neue National-Zeitung”, jonka toimituskuntaa huolestuttivat sekä nuorten juutalaistyttöjen kärsimykset että räikeän tyttökaupan vaikutukset antisemitismin nousuun, kirjoitti: ”Kolmestakymmenestäyhdeksästä Calitsiassa toimivasta valkoisen orjakaupan harjoittajasta 38 on juutalaisia.

Toisessa yhteydessä sama lehti oli kertonut, että ”3000:sta Argentiinan prostituoidusta 90% on juutalaisia.” Kansainvälinen konferenssi naiskauppa-ongelman hillitsemiseksi pidettiinkin Wienissä lokakuussa 1909.

(Linkki)http://www.porges.net/JewsInVienna/2EasternJewsMigration.html

Tunnettu juutalainen kirjailija Stefan Zweig vieraili Rio de Janeirossa v.1936, bordellikortteli ”Manguessa”, ja hänen päiväkirjamerkintänsä kertoo:

Jüdinnen aus Osteuropa versprechen die aufregendsten Perversionen – was führte sie dazu, so zu enden, sich für den Gegenwert von drei Francs zu verkaufen? Einige Frauen sind wirklich schön – über allen liegt eine diskrete Melancholie – und deshalb erscheint ihre Erniedrigung, das Ausstellen in einem Schaufenster, nicht einmal vulgär, berührt mehr, als daß es erregt. Ein unvergeßlicher Anblick.“ ”Juutalaistytöt Itäeuroopasta suostuvat äärimmäisiinkin perversioihin, mikä lopulta johtaa siihen, että he joutuvat myymään itseään kolmella frangilla. Jotkut naiset ovat todella kauniita mutta kaikkia vaivaa synkkämielisyys. Siksi heidän pitämisensä esillä näyteikkunoissa vaikuttaakin vulgaarilta enemmän kuin katsetta kiihottavalta.”

zweig_polacas

Juutalaiset nais-aktiivit ja jotkut seurakuntien rabbitkin yrittivät pysäyttää juutalaistyttöjen orjuuttamisen, lähetellen mm. kirjeitä Puolaan varoittaen tunnistetuista Zwi Migdalin tyttöjenmetsästäjistä. Joskus äidit kiikuttivat näitä kirjeitä jopa Hampurin satamassa lähdössä oleviin laivoihin, mutta ”kaikki eivät uskoneet”.

Sutenööreillä oli Brasilian ja Argentiinan juutalais-yhteisöissä huomattavaa vaikutusvaltaa, sillä he olivat usein juutalaisten instituutioiden tärkempiä sponsoreita. Juutalaisten teattereiden ensi-illoissa parhaat tytöt olivat eturivissä, esittäytymässä tuleville asiakkailleen.

Zwi Migdalin johtajilla oli sosiaalinen julkisivu kunnossa. Heistä löytyy lakimiehiä, pankkiireja ja jopa poliisipäälliköitä. Tämän joukon oli helppo liikkua koloniaalisessa juutalaisyhteisössä kunnioitettuina henkilöinä.

Vuonna 1931 laskettiin Brasiliassa olevan 431 juutalaista bordellia. Riossa ja Sao Paulossa toimivat erityiset ”huorakoulut” juutalaistytöille, joita koulittiin ammattiinsa, ja kun vapaasti leviävät sukupuolitaudit löysivät uhrinsa, oli olemassa ”Krenke” heitä odottamassa. Sosiaaliset palvelut kuten polaquitat kelpuuttavat juutalaiset hautausmaatkin olivat naisten itsensä rahoittamia.

”Polaca”-tyttöjen keskinäisen avustusorganisaation, joka toimi vuoteen 1970, viimeinen puheenjohtaja Rebecca Friedman, kuoli v.1984, -105 vuotiaana. Juutalainen historioitsija Kushir korostaa hänen syvää juutalaista uskonnollisuuttaan:

Der Kunde konnte treife – schmutzig – sein, aber das Geld war koscher.“”Asiakkaat saattoivat olla likaisia, mutta raha oli kosher.”

Palaamme hetkeksi Hugo Prattin kertomukseen:

”Kesäkuussa 1923 Corto Maltese oli Argentiinassa tutkimassa kauniin ystävänsä Louise Brookzowycin katoamista. Tarinassa ”Tango” hän törmää prostituutioketjuun nimeltään ”Warsavia”, joka orjuuttaa nuoria naisia. Corto tappaa Estevezin, ystävänsä kuolemaan syyllistyneen korruptoituneen poliisiupseerin, ja poistuu maasta.”


”Tango” *) on fiktio, mutta siinä esiintyvät todellisen elämän elementit: Rikollisjärjestö, korruptoituneet poliisit ja avuttomat nuoret naiset. Luise Brookzowykin kohtalo oli tuhansien Euroopasta siepattujen tyttöjen kohtalona Zwi Migdalin toimintavuosina 1860-luvulta 1930-luvun loppuun.

Rion, Sao Paulon ja Buenos Airesin juutalaiset yhteisöt eivät sallineet näiden tyttöjen osallistua seurakuntiensa toimintaan, eivätkä tulla haudatuiksi juutalaisiin hautausmaihin. Niinpä ”polaquitojen” oli perustettava omat hautaus-yhdistyksensä, joiden hautuumaita on yhä jäljellä. Zwi Migdalin bizneksistä hyötyjiä eivät seurakunnat toki karsastaneet.

Ihmiskaupan vastustajia oli sekä juutalaisissa että kristillisissä piireissä, ja avustusjärjestöt lähettivät mm. etsintäpartioita Saksan rautatieasemille pysäyttämään siepattujen tyttöjen kuljetuksia. Joskus siinä onnistuttiin, useimmiten ei.

Louise Brookzowycin kohtalon kokenut Raguel Liberman muodostui Zwi Migdalin vastaisen taistelun ikoniksi, sillä hän onnistui vapautumaan järjestön otteesta, ja palaamaan normaaliin elämään.

lieberman00001.png
Kirjailija Nora Glickman esittelee Rachel Liebermanin ja hänen taistelunsa Zwi Migdalia vastaan, ja on yksi juutalaisuuden oman pesän puhdistajia jotka ovat rohjenneet tarttua tähän vuosikymmeniä -tai vuosisatoja- vaiettuun mätäpaiseeseen. 797:lle Rio de Janeiron huorien hautausmaalla maatuvalle polaquitalle tämä ihmisarvon palautus tulee vain liian myöhään.

madchenhandel1Vääryydet myönnetään ja kuolleilta pyydetään anteeksi, mutta muuttuuko mikään? Tämä kysymys on pakko esittää, huolimatta kunnioituksestamme Glickmanin ja muiden rohkeiden ja periaatteellisten totuudenetsijöiden työtä kohtaan, sillä toki elävät ihmiset ovat tärkeimpiä?Onko ”Mädchenhandel” pysäytetty ja ihmispedot tehty vaarattomiksi?

newsseth_small

Warsaviasta Warschawskyyn?
Hugo Prattin kekseliäs peitenimi Zwi Migdalille, perustamis-paikkakunnan mukaan, sopiikin yllättäen USA:n nettipornon ”keisariin, Seattlesta kotoisin olevaan
Seth Warschavskyyn!? Ehkä tämä nuorimies, joka on kuin suoraan ”Der Stürmerin” antisemitistisestä pilapiirroksesta repäisty, voi havainnollistaa meille millaisia olivat ne tunnottomat roistot, jotka pyörittivät vuodesta 1860 aina Vuoten 1939 ”kosher-lihaa” myynyttä Zwi Migdalia?

Pornon Bill Gatesiksikin” tituleerattu Warschavsky aloitti puhelinseksillä ja muutamalla nettisivulla, ehkä jopa autotallissa kuten vertailukohteensa? Warschavskyn rohkea valinta seurata Zwi Migdalin viitoittamaa polkua on vienyt hänet sellaiseen asemaan, että jokainen nettipornon selailija lisää hänen varallisuuttaan. Jostain syystä Warschavsky on joutunut kuitenkin muuttamaan USA:sta Thaimaahan, eli menestyksellä on hintansa.

warshavsky40Vaikka Warschavskyn ei tiedetä sekaantuneen bordellibisnekseen, hän hankkii leveän leipänsä tuomalla kaupallisuutta seksin alueelle, ja levittämällä nuorten miesten keskuuteen rappeutunutta tapaa nähdä nais-sukupuolen edustajat vain esineinä ja nautinnon välikappaleina.

Warschavskyn pornoimperiumi saattaa myös toimia tyttöjen ”sisäänajon” puitteena, eli kuvauksiin houkutellut tytöt johdatellaan itsekunnioitusta heikentävien kokemusten kautta Warschavkyn heimoveljien hoteisiin ”reaalihommien” puolelle?

newsseth2dahms_16560_19982

Warshavskyn ja Zwi Midgalin kaltaisilla ilmiöillä on saattanut olla vaikutusta mm. Aadolf Hitlerin antisemitististen asenteiden kehittymiseen, vaikka tätä seikkaa ei yleensä korosteta? Maailman ensimmäinen ”valkoista orjakauppaa” käsitellyt kansainvälinen konferenssihan kokoontui Wienissä Hitlerin viettäessä siellä ”Wienin vuosiaan”, jolloin hänen maailmankuvansa paljolti muodostui. Konferenssi sai paljon huomiota lehdistössä, eikä Hitlerkään ole voinut olla siitä tietämätön.

Vaikka nykyiset tutkijat ovat korostaneet Zwi Migdalin kaltaisten juutalaisten rikollisjärjestöjen toimineen enimmältään oman kansansa kiusana, ei ole luultavaa että prostituutioon tyttöjä houkuttelevat olisivat jättäneet käyttämättä tilaisuudet saada otteeseensa puolalaisia, venäläisiä ja saksalaisia tyttöjä? Jos heillä ei ollut mitään moraalisia estoja juutalaistyttöjen suhteen, niin mitä muiden?

Zwi Migdalin ja sen kilpailijoiden juutalaiset uhrit jäävät yleensä antisemitistiseltä propagandalta huomiotta, -sutenöörien status juutalaisissa yhteisössä ei toki unohdu. Käsitys juutalaisista valkoihoisten tyttöjen orjuuttajina, myyjinä ja turmelijoina kuului 1900-luvun itäeurooppalaiseen maailmankuvaan, ja tälläisistä asioista syntyvät verivelat oli tapana maksaa verellä. Saksalaiset joukot yllättyivätkin idän sotaretken aikana toisessa maailmansodassa puolalaisten, ukrainalaisten ja venäläisten raivosta juutalaisia kohtaan. Kyse ei ollut propagandan vaikutuksesta, sillä saksalaiset olivat vasta hetki sitten olleet sodassa vastapuoli, vaan omien kalavelkojen kuittaamisesta?

Antisemitistinen propaganda ja naiskauppader_sturmer-1_568

Hitlerin noustua valtaan katosivat Saksassa antisemitistiseltä propagandalta kaikki pidäkkeet, eikä suhtautuminen juutalaisiin ollut kovinkaan paljoa parempi Puolassakaan. Zwi Migdalille tämä merkitsi lopun alkua.

Natsien hävittäessä Euroopasta sitä sosiaalista verkostoa, jonka parissa Zwi Migdal oli saattanut toimia, loppuivat ”tuoreen lihan” kuljetukset maailman bordelleihin. Vai loppuivatko?

Jätämme välivuodet tutkimatta, ja menemme suoraan vuoteen 2004: Venäläinen Lev Trakhtenberg, joka ei siis ole etnisesti slaavi kuten nimikin kertoo, todettiin syylliseksi venäläisten tyttöjen pakottamiseen ”seksityöhön”, ja häntä odottaa enimmältään viiden vuoden vankeustuomio.lev_trakhtenberg1Trakhtenbergin metsästysmaat kuten markkina-alueetkin olivat samat kuin Zwi Migdalilla aikoinaan, ja menetelmä sama kuin millä Migdal pakotti ei-juutalaisia tyttöjä: Tytöille luvataan kotimaassaan hyväpalkkaista työtä ulkomailla, kotiapua, tarjoilua, etc., myös show-alalta. Totuus, joka paljastuu myöhemmin, on parhaimmassa tapauksessa alastomana tanssimista, varsin usein prostuutiota.

Kuten edeltäjänsä, Lev Trakhtenberg piti itsellään uhriensa passit -jos heillä oli aitoja sellaisia-, eristi tytöt ulkomaailmasta ja uhkaili työnsä keskeyttäjiä kotiväelle tapahtuvilla asioilla.

Lev Trakhtenberg, 40, Brooklynistä New Yorkista, on myöntänyt syyllisyytensä piirikunnan tuomarin John C. Liflandin edessä. Hänestä tuli näin toinen syytetty, joka on tunnustanut sekaantuneensa hankkeeseen, jossa venäläisiä naisia on johdateltu uskomaan, että heille tai heidän omaisilleen Venäjällä koituu erilaisia harmeja elleivät kyseiset naiset jatka työskentelyä ja rahan maksamista syytetyille, kertoo hänen avustasjansa asianajaja Leslie F. Schwartz.

Trakhtenberg myönsi puolustuksen kuulemisessa, että naiset oli pakotettu tanssimaan alastomina jopa 10 tuntia päivässä, kuusi päivää viikossa eri strippi-klubeissa Manvillessä, South Amboyssä ja Lakewoodissa. Hän kertoi että naisia vaadittiin maksamaan hänelle ja hänen vaimolleen Viktoriya I´linalle 200 USD päivässä ansaitsivat he näin paljon tai eivät.

Nämä naiset olivat tosiasiassa Trakhtenbergin omaisuutta, vailla mahdollisuutta poistua USA:sta, hänen kiristäessään heiltä heidän ansionsa”,sanoi Christie. ”Viivästys näissä suorituksissa aiheutti aina heidän perheisiinsä kohdistuvan uhkan venäläisten rikollisten taholta. Tämä oli jatkuvassa pelossa elämistä.

Trakhtenberg tunnusti syyllisyytensä työhön pakottamiseen, maksuväline petokseen, ja maahanmuuttomääräysten rikkomiseen. Yhteenlaskettu rangaistus on enimmiltään viisi vuotta vankeutta ja 250.000 USD:n sakot. Tuomari Lifland lukee tuomion 11.huhtikuuta, jolloin hän tonennäköisesti tuomitsee syytetylle viisi vuotta liittovaltion vankilassa.

Trakhtenberg myönsi tuomarille, että hän yhdessä kumppaniensa kanssa houkutteli ja pakotti yhteensä 25 naista -kesästä 1999 elokuuhun 2002- tulemaan Venäjältä Yhdysvaltoihin rikkoen siirtolaislakeja. Hän myönsi, että useimmat näistä naisista tulivat USA:han viisumeilla, jotka oli hankittu verukkeella että naiset kuuluisivat kansainvälisesti tunnettuihin venäläisiin showryhmiin.

Joitakin naisia oli saapunut maahan opiskelijoidenvaihto-viisumeilla, liittyen Illinoisin ja Chicagon yliopistoihin. Viisumien hakemisperusteena oli, että nämä naiset olisivat kuuluneet moskovalaiseen teatteriin, joka vierailisi Chicagon yliopistossa osana vaihto-ohjelmaa.

Trakhtenberg kertoi oikeudelle, että naisilta vaadittiin tavallisesti työskentelyä alastontanssijoina kuusi päivää viikossa, kahdeksasta kymmeneen tuntia vuorokaudessa, ja vain yksi ylimääräinen päivä kuukaudessa. Naiset joutuivat maksamaan Trakhtenbergille ja tämän kumppaneille 1.200 USD viikossa riippumatta siitä, paljonko he ansaitsivat tanssimisillaan.

Niissä harvoissa tapauksissa, kun joku venäläistä naisista kieltäytyi työskentelemästä Trakhtenbergille, hän vaati että nainen joko jatkaa työtään tai maksaa huomattavan summan rahaa. Naisille annettiin se käsitys, että raha meni organisoidulle rikollisuudelle, joka muuten vahingoitti fyysisesti naisia tai heidän omaisiaan Venäjällä.

3.11. Trakhtenberg tunnusti syyllisyytensä Eteläisen Piirikunnan oikeudelle New Yorkissa hankkeesta kiristää muita venäläisiä naisia. Näistä rikoksista maksimituomio on 20 vuotta vankeutta ja 250.00 USD sakot. Tässä tapauksessa syytekirjelmä esittää, että Trakhtenberg pakotti venäläisiä naisia prostuutioon, ja näiden yrittäessä lopettaa Trakhtenberg vaati heitä maksamaan hänelle 5000 USD. Kun naiset eivät onnistuneet maksamaan vaadittuja summia, Trakhtenberg uhkaisi heitä heidän omaisilleen sattuvilla fyysisillä vahingoilla. Eteläisen Piirikunnan tuomari Denise Cote julistaa tuomion helmikuun 11.

Elokuussa Sergei Malchikov, yksi Trakhtenbergin kumppaneista New Jerseyn jutussa, tunnusti syyllisyytensä tuomari Liflandille hankkeeseen pakottaa töihin, viisumirikkomuksiin, maahantulo-rikkomuksiin, ja samojen naisten kiristämiseen jotka olivat uhreina jo New Yorkin tapauksessa. Malchikovin tuomio luetaan 28.tammikuuta, ja häntä odottaa enimmiltään viiden vuoden vankeus ja 250.000 USD:n sakko.
http://www.usdoj.gov/usao/nj/publicaffairs/…/trak1201_r.htm

 zwimigdalbackagein000
Edellä olemme tarkastelleet juutalaisten rikollisjärjestöjen osuutta naiskaupassa ja seksiteollisuudessa. On pantava tyytyväisyydellä merkille, että juutalaisten historian po. mätäpaiseen selvittämisessä tämän päivän juutalaiset tutkijat ja journalistit ovat näyttäneet rohkeutensa ja periaatteellisuutensa, ja luultavimmin loukanneet monia joiden maailmankuvaan ei sovi juutalaisten pudottaminen ”valitun kansan” nuhteettomalta korokkeelta kuolevaisten ja erehtyväisten joukkoon.

Toisin paikoin, kuten Buenos Airesissa, naiskaupan uhrien suurin ryhmä olivat bordelleja kontrolloivan rikollisjärjestön johtajien omat heimolaiset, mutta oliko näin kaikkialla? Varsinkin antisemitistinen propaganda on pitänyt esillä kuvaa, että tunteeton juutalainen myy avutonta eurooppalaista tyttöä. Eri tutkijoilla on hyvinkin poikkeavia näkemyksiä siitä, missä määrin tälläistä on tapahtunut, joten vastauksen löytäminen historiasta edellyttäisi laajaa perehtymistä ja selaamista, minkä jätämme teille lukijoille.

Lähestymme sensijaan aihetta tämän päivän esimerkin kautta, tietolähteinä media, viranomaiset ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt.
israel1

”Israel a Human Trafficking Heaven”
January 14 2005, 11:02 PM Tel Aviv, Israel: Ihmiskauppa on muodostumassa todelliseksi ongelmaksi Israelissa, missä viranomaisten mukaan naisia myydään seksiteollisuuden käyttöön.

Kyseessä olevat naiset ovat tavallisesti entisen Neuvostoliiton alueelta, ja venäläiset rikolliset kauppaavat heitä. Samat beduiinit jotka salakuljettavat aseita Israeliin, kuljettavat nämä naiset Egyptistä, autiomaan halki, usein aselastin mukana.Israelilainen poliisi Gadi Eshed sanoo, että ”Se on rakaa lihakauppaa. Se on hyvin brutaalia touhua.”

Luullen pääsevän pakoon kotimaidensa kurjia oloja 3000 naista tulee joka vuosi Israeliin päätyen prostituoiduiksi. Heidän ensimmäinen kokemuksensa Pyhästä Maasta on raskas matka läpi aavikon aseita ja huumeita kuljettavien salakuljettajien mukana. Eräs nainen kertoo: ”Heillä oli aseita. Jos et pitänyt jostakin heistä, he saattoivat tappaa sinut.”

Rajan ylitettyään naiset myydään. Sen jälkeen heidän passinsa otetaan pois, kertoo poliisi, ja heidät pakotetaan ”töihin” bordelleihin hankkimaan omistajalleen takaisin tämän sijoitusta, 4000 – 10 000 USD. Naiskauppiaat käyttävät joka vuosi 21 miljoonaa USD tuottaakseen tyttöjä Israeliin. Jokainen prostituoitu voi hankkia heille 200 000 USD vuodessa, mikä tekee yhden vuoden aikana salakuljetetuista naisista noin 62 miljoona dollaria.

Israel otettiin äskettäin US. State Departmentin listalle valtioista, jotka sallivat ihmiskaupan (human trafficking) puuttumatta henkilöihin jotka ostavat, myyvät ja kuljettavat naisia. Viimeisten kahden vuoden aikana Israelin poliisi on kuitenkin sulkenut enemmän kuin 200 bordellia ja 150 ihmissalakuljettajaa on saanut syytteen.
http://www.foxnews.com/story/0,2933,129157,00.htm

Vastausta kysymykseemme, onko pahamainenen juutalaismafia, Zwi Migdal, jälleen keskuudessamme, emme ole vielä saaneet, mutta varsinkin Venäjällä on niitä joille tämä asia ole millään lailla avoin kysymys.

Venäjä onkin eräs naiskaupan häviäjiä, sillä nuorien terveiden naisten poistuminen tulevien perheenäitien ja synnyttäjien joukosta tulee vaikuttamaan kielteisesti jopa seuraavien sukupolvien lukumäärään. Niin suurista ihmismääristä ”trafficking”-ilmiössä on kysymys.

fox_trafficking2

AMNESTY INTERNATIONAL

PRESS RELEASE

Amnesty International Public document – AI Index MDE 15/024/2000 – News Service Nr. 91

Embargoed for : 18/05/2000 00:01 GMT

Israeli government must stop human rights abuses against trafficked women

I had a nervous breakdown. I wanted to escape from this place and asked a client to help me. He turned out to be one of them and I was beaten up by the owners. There was nowhere to run — there were bars on the windows and bodyguards all the time, day and night.” (Testimony of a woman trafficked from Moldova)

The Israeli government is failing to protect the human rights of women and girls who are trafficked from countries of the former Soviet Union to work in Israel’s sex industry, Amnesty International said today in a new report.

Many of these women and girls become ’commodities’, literally bought and sold for thousands of dollars or held in debt bondage. They are locked up in apartments and have their passports and travel tickets confiscated. Many women are subjected to violence, including rape. Yet most of the people who commit such human rights abuses are never brought to justice by the Israeli government,” the organization said.

Anna, a 31-year-old physics teacher from the Russian Federation was lured to Israel by the promise of a job in the sex industry earning 20 times her Russian salary. When she arrived, her passport was taken from her and she was locked in an apartment with bars on the windows along with six other women from former Soviet Union countries. She was auctioned twice, on the second occasion for US$10,000. The women were rarely allowed to leave the apartment and never allowed out alone. Much of the money they earned was extorted from them by their pimps.

The worldwide phenomenon of trafficking in human beings has attracted increased attention in recent years from governments and intergovernmental organizations. But governments have tended to ignore the human rights abuses to which trafficked persons are subjected, instead viewing trafficking primarily as an issue of organized crime and illegal immigration.

Rather than taking action against human rights abuses experienced by the women, Israeli governmental agencies in effect treat them as criminals, by holding women in detention for extended periods, for example. In 1998, the UN Human Rights Committee expressed its regret that ”women brought to Israel for the purposes of prostitution … are not protected as victims of trafficking but are likely to bear the penalties of their illegal presence in Israel by deportation.

Many trafficked women end up in detention in a police lock-up or Neve Tirza prison following raids on brothels and massage parlours by the police and they are rarely released on bail pending deportation. Others may be detained for longer, sometimes because the Ministry of Justice has issued an order preventing the woman from leaving the country until she has testified in a criminal case.

Israeli officials maintain that it is difficult to bring to justice persons who commit human rights abuses against women in sex work who are illegally in the country. However, various Israeli laws and policies, in particular the strict enforcement of immigration laws against these women, actually make prosecutions difficult.

Moreover, many women are afraid to file complaints with the Israel Police or testify in court because they fear they will be imprisoned, deported or be subjected to further human rights abuses in Israel or abroad. Despite these realistic fears, the government officials tend to blame the women for not cooperating with the police and the criminal justice system.

As a result of lobbying by local non-governmental organizations, Israel has taken some steps that would help combat human rights abuses against women in these circumstances, particularly in the field of legislation. In March 2000 the Knesset (Israel’s Parliament) passed the Equality of Women Law, which states that every woman is entitled to protection from violence, sexual harassment, sexual exploitation and trafficking in her person. The Ministry of Justice is said to be drafting a provision to criminalize the buying and selling of persons.

Amnesty International believes that the steps taken by Israel are insufficient and it is urging the Israeli government to respect its obligations under international law to ensure the human rights of all who are in its territory. Amnesty International is recommending that the Israeli government should develop a strategy to ensure there is coordinated and effective action by key government agencies, such as the Ministry of the Interior, the Israel Police, the Israel Prisons Service and the Office of the State Attorney, to ensure the protection of these rights. NGOs should be consulted and invited to contribute to developing effective policies.

The organization is also calling for increased international cooperation between Israel and the governments of former Soviet Union countries and transit states to combat these human rights abuses.

Both the government and the traffickers are treating these women as if they do not have human rights. The authorities have a responsibility to take action to protect the against enslavement, deprivation of liberty and violence,” Amnesty International said.

Background
The human rights abuses experienced by women trafficked into Israel’s sex industry include enslavement, including debt bondage; deprivation of liberty, for example by confiscating women’s passports and other travel documents or threatening them with violence if they escape; violations of the right to bodily integrity, including subjection to violence including rape and other forms of coerced sexual activity; denial of health services and other risks to health rights such as exposure to HIV/AIDS because of coercive work conditions and denial of condom use. Many sex workers who have not been trafficked are subjected to human rights abuses.

Amnesty International notes that although this report focuses on human rights abuses committed against women from the former Soviet Union working in the sex industry, women also face human rights abuses when they are trafficked for other purposes including domestic work, bonded labour and servile forms of marriage. ENDS…/

corto_louise1_16421.gif 


argentin*) Suomeksi julkaistu nimellä: ”Corto Maltese Argentiinassa”.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s