Kaikki naureskelemme kreationisteille, jotka vanhaan hebrealaiseen uskonnolliseen eepokseen tukeutuen ovat vaatineet mm. eräissä USA:n osavaltioissa evoluutio-opin poistamista koulu-opetuksesta. Yhtä naurettavia, mutta jostain syystä vähemmän naurettuja, ovat ihmisrotujen olemassaolon kieltäjät. Tarkastelemmekin ihmiskunnan menneisyyttä: Aiemmin täällä on ollut useiden rotujen sijasta useita ihmislajeja, mutta vallitsevan uskomuksen mukaan nyt vain yksi rotu.
| Tilanne, ettei eliölajilla olisi samanaikaisesti elossaolevia lähilajeja, on biologisesti lähes ainutkertainen, ellei mahdotonkin. Lajin laaja maantieteellinen esiintyminen johtaa pääsääntöisesti aina paikallisten geenipoolien eriytymiseen, so. rotuihin ja alalajeihin. Näin on käynyt hominideillekin. (kuva 1.)
Ihmislajiin johtavassa kehityslinjassa (kuvassa: homo) kiinnostavinta on viimeisten miljoonan vuoden tapahtumat. Tämän ajanjakson tapahtumilla on merkittävää vaikutusta nykyisen ihmiskunnan ominaisuuksiin, ja koostumukseen. (kuva 2.)
Ihmiskunnan tämänhetkinen monimuotoisuus onkin sen seurausta, että meihin sulautumalla kadonneet ihmislajit ovat jättäneet geeniperintöään toisille, mutta toisille eivät:
Nykyihmisille geenejä välittäneitä kadonneita alalajeja saattaa vielä löytyä lisää tiedon tarkentuessa, mutta on odotettavissa, että ne kaikki ovat h.heidelbergensis -panmigraation jälkeisiä ilmiöitä. Homo erectuksen jäännöspopulaatiota on saattanut olla elossa vielä suhteellisen myöhään, kuten kuva 2 esittää, mutta geenien välittyminen heiltä olisi radikaali muutos nykykäsityksiin. Havaitsimme seuraavat seikat:
Edellä kerrotun seurauksena vallitseva dogmi, että ”rotuja ei ole”, on jyrkässä ristiriidassa empiirisen tiedon ja loogisen päättelyn kanssa. Meidän on tehtävä seuraava johtopäätös:
Kreationistit *uskovat’ jumalan luoneen ihmiskunnan kuudessa päivässä noin 6000 vuotta sitten. Fossiilit ym. todisteet sitä vanhemmasta elämästä luotiin siinä samalla. Ettäkö miksi, se on ihmisjärjelle käsittämätön jumalallinen salaisuus. Rotuja ei ole! -doktriini läpäisee nykyisin mm. Suomen koululaitoksen käyttämät oppikirjat, joista biologinen tieto on tältä osin syrjäytetty. Tiedon korvaaminen uskomuksella ei kuitenkaan johdu tälläkertaa hebrealaisesta mytologiasta, vaan rationaaliksi tekeytyvästä myöhäisestä valistus-ajattelusta l. kulttuurimarxismista. Kulttuurimarxismi esittää opinkappaleensa tieteellisenä tietona, mihin sillä on mahdollisuus koska 80% professoreista ja kaikki tiedejulkaisujen kustantajat kannattavat sitä. Suomessa kulttuurimarxistit ovat levittäneet myös paikkansapitämätöntä tietoa suomalaisten sisäsiittoisuudesta, joka on toinen yleisessä levityksessä oleva tieteellisenä esitetty uskomuksenkaltainen väite. ”Darwinisimi”, so. käsitys että ihmislaji on samojen evoluutioprosessien alainen, kuin muukin eliöstö, on siis suomalaisessa koululaitoksessa ja mediassa yhtä epäsuosittu, kuin jossain USA:n keskilännen ”raamattuvyöhykkeellä”. USA:n neljää aikavyöhykettä kutsutaan kansanomaisilla nimityksillä maantieteellisesti: Pasific Time, Mountain Time, Middle Time ja Atlantic Time. Näistä Keskilännen Middle Time on antanut tilaisuuden hauskoihin sanaleikkeihin keskiajasta, ja junteista uskovaisista. Suomen yliopistomaailmaa on myös epäilty toisinaan eräänlaiseksi aikasäilömöksi: Henkisen ilmapiirin pakastimeksi, jossa umpioituna leijuu 60- ja 70-lukujen vasemmistolainen atmosfääri? Kreationismi on uskonnollisen konservatismin ääri-ilmiö, jolla on 2000-luvulla vain perifeerinen merkitys. Tarkastelemme ihmislajia koskevan biologisen tiedon ideologiseen sapluunaan pakottava modernimman tendessin viitekehys onkin kulttuurimarxismi, kuten edellä kerroimme. Hallitessaan mediaa ja tieteellistäkin julkaisutoimintaa kulttuurimarxismi on luonut yhteiskuntaan *poliittisen korrektiuden*, so. normiston siitä mistä saa puhua, ja millä kysymyksenasettelulla. Poliittinen korrektius rajoittaa keskustelua ja maailmankuvan muodostamista yhtä rankasti, kuin edeltäjänsä, raamattutaustainen suvaitsemattomuus. Kreationismin tappio länsimaisen ajattelun mainstriimissa oli järjen voitto taikauskosta, vaikkakaan ei täydellinen. Siitä on osoitus ajattelun vihollisten paluu uusilla aseilla varustautuneina. Kreationismin ja poliittisen korrektiuden suhde tietoon ja tiedonlevitykseen on -eroista huolimatta- yhtenevä, ja pyrkimys hegemoniaan tiedonvälityksessä ja tutkimuksessa leimaa molempia. Valitettavasti jälkimmäinen on saavuttanut tavoitteensa.
P.S. |
Eurooppalaisen identiteetin tarkastelua 