Väärennetyillä kalloilla todisteltiin suomalaisugrilaisten mongolisuutta.

MONGOLIT333000TRANS.gif

Tieteellinen aineisto voidaan säätää vallitsevaa teoriaa tukevaksi, vaikka se on harvinaista. Kun Euroopan suomalais-ugrilaiset piti todistaa itäisiksi maahanmuuttajiksi, tilaisuuden siihen tarjosivat eri kaivauskohteista löytyneet, kasvo-osiltaan vahingoittuneet kallot nykyisen Venäjän alueelta. Samoissa kohteissa ehjempinä säilyneet toki rekonstruoitiin europideiksi.

Neuvostoaikana venäläiset tutkijat olivat edistyneet kasvonpiirteiden rekonstruoinnissa löydetyille pääkalloille. Tätä tekniikkaa käytettiin sekä rikostutkinnassa, että arkeologisissa kaivauksissa löydettyyn kallo-aineistoon. Tutkittaessa esm. slaavilaiseksi tulkittua aineistoa, metodia käytettiin niin hyvin kuin osattiin. Äänisen Peurasaaren, Olenie Ostrovin, kaivauksista löytyneiden kampakeraamisen kulttuurin aineiston suhteen meneteltiin toisin, -ja syystä että vallitseva tieteellinen doktriini niin vaati. Nämä hautaukset luokiteltiin löyty-yhteyden perusteella suomensukuisiksi, joten doktriinin vaatimat mongolit piti löytää. Kun ei löytynyt, tehtiin.

Suomessakin kerrottiin siihen aikaan  suomalaisten  olevan 3/4:sesti ”läntistä”  ja  1/4-osa ”itäistä”  alkuperää.  Siispä kallo-uutinen otettiin täällä kiljuen vastaan. Sehän olikin ainoa  kouriintuntuva  todiste em.  hypoteesille.  Mongolikalloille  kuuluu  nyt  huonoa, sillä  90-luvun  venäläiset  tutkijat  ovat  myöntäneet, että mitään mongolipiirteitä  ei  todellisuudessa  ole ollutkaan.  Ne on rekonstruoitu puutteellisesta aineistosta.

Kraniologia, eli  kallojen mittasuhteita  ja  piirteitä  tutkiva  tiede,  ei  ole  skinheadien  tms. ääriainesten harrastus vaikka näinkin on julkisuudessa annettu ymmärtää. Nykyaikainen kallonmittaus täydentää  ja tukee muiden tieteenhaarojen tuloksia mm. eri populaatioiden alkuperää ja keskinäistä sukulaisuutta tutkittaessa. Eniten tutkittu  ihmisryhmä sattuu vielä olemaan saamelaiset, joiden mongolipiirteet olisivat tehneet onnellisiksi leegion svekomaaneja, mutta kun niitä ei löytynytkään.

Peurasaaren kivikautisissa haudoissa luut olivat säilyneet maaperän kalkkipitoisuuden takia paremmin kuin missään muualla Fennoskandian kampakeraamisen väestön asuttamalla alueella. Mitä niistä pystyttäisiin päättelemään, vaikuttaisi hyvin määräävästi siihen kuvaan, mikä suomalaistenkin alkuperästä  muodostuu.  Löytöalueen tutkiminen aloitettiin samaan aikaan kun saaren kalkkikalliot  katosivat Stalinin kanavan rakennustarpeiksi. Kanava yhdisti Laatokan, Äänisen ja Vienanmeren,  ja sen rakennustöissä tuhottiin parisen sataatuhatta toisinajattelijaa. Maxim Gorgi kirjoitti työmaasta ylistyskirjan.

olenie0000111Silloin kun Peurasaaren kallo-aineistoa alettiin tutkimaan, oli vallitsevana käsitys, että ”itäbalttilainen rotu”  olisi jonkinlainen välimuoto puhtaasta euripidistä itäisempään tyyppiin. Tutkijat odottivat siis löytävänsä todisteita tälle hypoteesille. 

Osa esiinkaivetuista kalloista luokiteltiin samantien läntisten eurooppalaisten löytöjen kanssa yhteisten piirteiden avulla euripideiksi, mutta osa oli  ongelmallisia: Niiden kasvo-osat olivat säilyneet vain irrallisina pirstaleina, ja niistäkin puuttui suuria osia.  Analyytikkojen lähtökohdista seurasi, että uskottiin näiden kallojen olevan ne teorian vaatimat mongolit.  Siispä ne rekonstruoitiin sellaisiksi.

Peurasaaren  ”mongolikallot” vaikuttivat vuosikausia tieteen tekemiseen,  ja  jokaisen teorioita  arvioivan  oli otettava  ne  huomioon.  Kupla  alkoi  puhjeta vasta  90-luvun  alussa.

”Monet tutkijat ovat väittäneet  luulöytöjen valossa,  että sekä europidiset että mongolidiset tyypit olisivat olleet edustettuina Baltian varhaisten asukkaiden keskuudessa.  Esimerkiksi  Denisovan(1980) mukaan kampakeraamisen kulttuurin väestö oli  europidista ja mongolidista sekakansaa, mutta nuorakeraamisen kulttuurin edustajat olivat  puhdasta europidista tyyppiä. 

Hänen suomalais-ugrilaisena pitämänsä europidi-mongoli sekakansa olisi tullut  Baltiaan idästä.Todellisuudessa Euroopan itäosien ja Länsi-Siperian varhaisimmat asukkaat olivat kraniologisesti europidista tyyppiä, ja mongolidiset piirteet ilmestyivät Länsi-Siperiaankin vasta pronssi- ja rautakausien vaihteessa (Liptak 1980).

On myös väitetty, että ainoastaan ne Oleni Ostrov-saaren kallot,  joiden kasvot  on rekonstruoitu, ovat litteäkasvoisia  ja siten keinotekoisesti mongolidisia (Kozintsev, henk.komm. 1991),  ja  että varhaisten Baltian asukkaiden kraniometrinen variaatio (vaihtelu. lat.huom.) on normaalia populaation sisäistä variaatiota (Jacobbs, henk.komm. 1994).  Zagorskan (henk.komm. 1997)  mukaan Denisovakin on viimeksi esittänyt kaikkien Baltian varhaisten kallojen olevan piirteiltään europidisia.”

Markku Niskanen, Muinaistutkija 4-1998

Venäläiset  tutkijat kertovat siis avoimesti tieteellisissä konferensseissa,  että em. pitkään totena  pidetty ”tutkimustulos” on täysin nurinkurinen. Mitään mongoleja  ei siis ollut paikalla siihen aikaan kun suomalais-ugrilaisten kansojen geneettinen perimä  muotoutui.  Uralintakaisen Siperian  alkuperäinen jääkauden jälkeinen paleoaasialainen väestö väistyi mongolien  tieltä pohjoiseen ja  länteen vasta  paljon myöhemmin.  Uralin länsipuolelle  mongolidit  ehtivät  vasta  1600-luvulla, jolloin kalmukkien  kaani otti  Venäjän tsaarilta Kaspian aron  Volgan alajuoksulta.

olenioostrowiec.jpgOlenije Ostrovin tutkimusohteesta löydettyjen ja asianmukaisesti rekonstruoitujen kllojen suhteen ei ole esiintynyt moitteita. (vasemmalla.)

Äänisen protokarjalainen asutuskeskittymä kampakeraamisella kaudella oli ajankohtaan nähden hyvin edistynyt. Hautauksista on löytynyt runsaasti esineitä, mm. tunnettuja hirvenpää-sauvoja, ja mm. Pohjois-Euroopan vanhimmat kupariesineet. Jostain syystä tieto metallin käsittelystä ei levinnyt yhtä laajalle oppikirjoissa ja populaarissa kirjoittelussa, kuin olemattomat mongolipiirteet tahallisesti väärin rekonstruoiduissa kalloissa.

Äänisen Karjala, ja sen takaisetkin alueet, olivavat hyvin keskeisessä roolissa itämerensuomalaisen ja saamelaisen etniteetin muotoutumisessa. Itämerensuomalaista paikannimistöä on Dvina (Viena) -jokeen asti, ja Äänisen ja Vienanmeren rantojen kalliopiirrokseissa toistuu venäläisen tutkijan mielestä Kalevalan runojen teemat.

Äänisen Karjalan kivikautiset asukkaat olivat teknisesti edistyneitä, ensimmäisiä pohjoisia maanviljelijöitä -mitä meille ei kerrota- ja suomalaiskarjalaisten ja saamelaisten esivanhempia, -ja he näyttivät myös suomalaisilta. di-gold

http://www.sarks.fi/mt/pdf/98_4.pdf

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s