”Kaikki sodat ovat pankkien sotia.”

leonidas0000001

Vuonna 480 eKr. Spartan kuningas Leonidas seisoo joukkojensa etulinjassa Kuumien porttien solassa, Thermopylaissa, odottaen persialaisten ratkaisevaa rynnäkköä. Hänellä on aikaa pohtia, miksi hänen edeltäjänsä Spartan kuninkaana, Demaratos, istuu juuri sillä hetkellä Kserkseen loisteliaassa teltassa, neuvonantajana suurkuninkaan pöydän ääressä. Yhtään enemmän hölmistyneen näköinen Leonidas ei olisi ollut, jos olisi tiennyt että hänen senhetkiseen tilanteeseensa johtanut tapahtumien ketju oli kokenut yhden kulminaationsa babylonilaisen Egibien pankkihuoneen avatessa konttorinsa Dareioksen perustamaan Persepolikseen, kaupungin ollessa vasta rakenteilla tyhjälle vuorenrinteelle.
EGIBITABLE0000TRANS

Missä on rikkaita, sinne löytävät tiensä  rahanlainaajat, ja uusbabylonian valtakunnassa rikkauksia riitti. Egibien pankkihuone osasi hoitaa muiden rahoja, varsinkin kuninkaiden, ja kun Kyyros kukisti ensin Meedian, sitten Babylonian, hänestä tuli vuorollaan Egibien asiakas. Oheinen savitaulu on British Museumissa, ja liittyy Egibien bisneksiin.

Egibien suvusta on kirjallisia mainintoja noin 200:sta henkilöstä viiden sukupolven ajalta. Heidän nimensä arvellaan olevan alunperin sumerinkielinen: E gi-ba-ti la. Suvulla -tai pankkihuoneella- saattaa siis olla juurensa hyvinkin pitkällä. -Ja sen vaikutus ulottuu pitkälle sen nimen katoamisen jälkeiseenkin aikaan.

Egibien verkostoituminen uuden dynaamisen imperiumin, Persian, huippukerrokseen on tapahtuma, jonka vaikutukset ulottuivat Thermopylaihinkin, vaikka sitä ei ymmärtänyt Leonidas eikä ehkä Kserkseskään. Persian suurkuningas kävi toki omasta mielestään sotaa omien motiiviensa edestä, mutta tämäkin sota oli rahanlainaajien sota.

Foinikian rannikon kauppakaupungit, joissa rahaliikenne ja pääomien säätäminen oli ehkä kehittyneintä tuon ajan maailmassa, antoivat Kserkseelle laivaston. Egibit toki tiesivät foinikialaiset kollegansa, ja nämä tiesivät heidät. Yhteinen intressipiiri saattoi ulottua Kahden Virran Maasta aina Karthagon niemelle ja sen kauppareiteille Herkuleen Pylväiden tuolla puolen.

Karthagon valloitustakin Persian kuninkaat olivat harkinneet. Karthago oli suunnattoman rikas, Hellas oli köyhää syrjäseutua, ja helleenien rikkaimmat kaupungit olivat Aigeian itärannalla, ja jo Persian vallan alla. Suurkuninkaan foinikialaiset alamaiset olivat kieltäytyneet antamasta laivoja tuollaiseen hankkeeseen, mikä oli ennenkuulumatonta Persian alamaisille. Kurittomuus ja napina jäi kuitenkin rankaisematta.

”Häntä ei heiluta koiraa”, on sanonta, ja kartalla Foinikian rannikkokaistale Syyriassa ei muuhun suurkuninkaan valtakuntaan verrattuna ollut juuri häntää kummempi. Fonikialla olikin laivojen lisäksi jotain muutakin?

Niinpä Dareios, ja Kserkses hänen jälkeensä, lähti historian suurimman armeijan kanssa valloittamaan Ateenaa ja Spartaa. Kun Miletos oli tuhoutunut joonialaisten kapinan kukistamisessa, Ateenalta ja Hellaan kauppakaupungeilta jäävät markkinaosuudet perisi itäisellä Välimerellä ja Mustallamerellä…. –Tyyros ja Siidon satelliitteineen. Emä-Kreikan heikentyminen jättäisi myös kreikkalaiset siirtokunnat lännessä foinikialaisten ja karthagolaisten poimittaviksi.

thermopylai000010022.png

Sisiliassa, joka oli kreikkalaisen maailman ja karthagolais-foinikialaisen kauppaimperiumin kilpakenttää, tapahtui ratkaisevia asioita Leonidaan seistessä Thermopylaissa: Syrakusan tyrannin Gelonin johtama kreikkalaissiirtokuntien armeija otti yhteen karthagolaisten kanssa Himeran kreikkalaiskaupungin edustalla.

Thermopylai ja Himera, ne liittyvät jotenkin toisiinsa? Himerassa Karthagon reviirinlaajentaminen kohtasi rajansa, ja vuoroveden suunta kääntyi. Thermopylain tappio mahdollisti Salamiin voiton, ja persialaisten suunnitelmien kaatumisen, ja pelasti Kreikan vapauden. Ketkä hävisivät?

Persian megaimperiumi ei kärsinyt juuri minkäänlaista vahinkoa, kun Kreikka jäi sieppaamatta. Strateginen Hellespontos pysyi Persian otteessa, eikä köyhän Attikan kautta päässyt muualle kuin vielä köyhempään Peloponnesokseen. Persia oli jo luopunut suunnitelmista läntisen Välimeren suhteen, Karthagon hyväksi. Kuka olisi sitten voittanut, jos Kserkses olisi saanut tahtonsa lävitse?

karthago200Herodotos Kertoo mielenkiintoisen lauseen: ”Asioista perillä olevat persialaiset syyttävät vihollisuuksista vain foinikialaisia.” Persian suurkuningas oli lähtenyt kotimaassaan epäsuosittuun sotaan, josta hänen valtakunnalleen odotettu hyöty oli toissijainen. Karthagolle emä-Kreikan voimien sitominen Hellaaseen Sisilian kampanjan ajaksi oli merkittävä etu, vaikkaan se ei riittänyt.

Egibien Persepoliin konttorista kulki tärkeitä lankoja suurvaltakunnan hoviin, ja myös toiseen suuntaan: Syyrian rantakaistaleelle, Tyyroon ja Siidoniin, joille Karthago oli tuttu. Suurvalta oli siis käyttänyt resursseja ja kuluttanut voimiaan pienen Välimeren rantavaltion ja sen basaarikauppias-heimon intressien hyväksi, -ja tämä rantavaltio oli vielä suurvallalle alamainen. Eikä toisinpäin.

Raamatussakin ylistetyn kuningas Hiiramin kotikaupungin Tyyroon tuhosi myöhemmin Aleksanteri Suuri, matkallaan kurittamaan Persiaa, ja sekä Karthagon että Jerusalemin roomalaiset. Egibien nimi on jäänyt pölyttymään museoiden vitriineihin, mutta ideaalinsa taitaakin olla yhä voimissaan? Suurvallat käyvät sotia tietämättä miksi, ja raha löytää toisen luokse.

Iänkaikkisesta iänkaikkiseen. Amen? di-gold

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s