| Liukukivia, tai Bridestone, tunnetaan eri puolilta Eurooppaa, ja ilmiö on niin laajalle levinnyt että sen täytyy olla hyvin vanha. Kiviin liittyvät tavat ovat ilmeisesti olleet käytössä jo neoliittisella kivikaudella, mutta niitä on voitu kirjoittaa muistiin vielä historiallisella ajalla. Kuvassa Muhun Liukukivi.
Liukukivi on yleensä suuri maakivi tai siirtolohkare, joskus kiintokallio, jonka yksi sivu on sopivassa kulmassa kallellaan, jotta sitä pitkin voi liukua alas. Ainakin Virossa näissä kivissä on myös hiottuja kuppeja uhrilahjoja varten, Suomessakin tunnettujen #kuppikivien tapaan. Liukukiviä tunnetaan mm. Espanjasta, Portugalista, Ranskasta, Saksasta, Latviasta ja Virosta. Niihin liittyvät uskomukset ja traditiot ovat hyvin yhteneväisiä kaikkialla Euroopassa: kivien on uskottu parantavan hedelmällisyyttä ja takaavan avio-onnen. Muhun saaren liukukiveen liittyvistä asioista on kirjoitettu muistiin näiden lisäksi liukujien peltoviljelyyn ja talonrakennukseen liittyviä toiveita.
Joskus nuori, juuri vihitty pari on tullut osana vihkimisseremoniaa liukumaan käsi kädessä alas liukukiveltä, mutta yleisemmin kiville on tultu yksinään. Kivien funktioita ovat olleet:
Lukuunottamatta hääparien yhteisliukumista, historiallisella ajalla liukuja teki asiansa yleensä yksin. Ennen kristillistä aikaa, kun uskonnonharjoittaminen oli nykyistä kollektiivisempaa, liukumiset ovat voineet olla yhteisrituaaleja. Mm. Ranskassa katolinen kirkko innostui tuhoamaan liukukiviä siinä kuin muitakin muinaisjäännöksiä. Innokkaat kirkonmiehet räjäyttivät kiviä kappaleiksi tai siirrättivät niitä pois paikoiltaan ja hakkauttivat pois uhrikuppeja. Virosta tunnetaan noin 60 liukukiveä. Niihin liittyy traditio jonka mukaan kenen tahansa, joka sattuukin liukukiven lähelle, on laskettava kiveltä liukua, koska se tuottaa hyvää onnea sekä liukujalle itselleen että myös lähiseudun taloille. Myös lapset ovat toki liukuneet ahkerasti liukukivillä, mutta nykyään vain lasten leikeiksi katsotut aktiviteetit, kuten liukuminen ja keinuminen, ovatkin usein alun perin myös kultillista toimintaa. Lapset ovat säilyttäneet asioita, jotka yhteisö on halunnut unohtaa. Englannin Bridestone-ilmiön yhdistää liukukivi-traditioon naisellinen epiteetti, vaikka brittiläinen perinnetieto vaikuttaa sekoittuneelta. Jopa megaliittihaudan (3500 eKr.) maanpäällisiä kivirakenteita on nimitetty Bridestoneksi brittien kansanmuistissa. Tunnettu Cornwallin Logan Stone on traditiossa lähempänä klassista Liukukiveä. Se muistetaan kivenä, jonka päälle nainen heittäytyi erityisessä tarkoituksessa:
Ei jokainen nainen tietenkään halunnut noidaksi, ei Britanniassa, ei Virossa. Robert Huntin muistiinkirjoittamaa tarinaa on kerrottu cornwallilaisissa kodeissa, illalla öljylampun valossa lasten kuunnellessa silmät pyöreinä aikuisten tarinointia. Tietenkin on jätetty kertomatta, että nainen tai neito menee Kivelle hakemaan voimaa saada haluamansa miehen huomio ja pitää tämä luonaan, -ja myöhemmin tulla raskaaksi ja saada helppo synnytys. Aikuiset kuulijat toki tiesivät, mitä noita-maininnalla peitetään. Bridestone kertoo ketkä kiviä käyttivät, ja mihin. Liukukivi-traditiossa meillä on kaiku ikivanhanhasta uskonnollisesta riitistä, jolla ihmiset hakivat tukea arkipäiväisen elämänsä tärkeimmissä asioissa. |
Lähteet: Ahto Kaasik: Pühapaikade teejuht, Pegasus kirjastus 2017
Henna Lindström: Casas das Mouras encantadas 2014, study on Portuguese dolmens. Master’s thesis.
McGuire, Joseph D.&Sébillot, Paul 1902: The Worship of Stones in France. American Anthropologist, New Series, Vol. 4, No. 1/1902. p. 76-107
Liukukivi Tallinnan lähellä:
Eurooppalaisen identiteetin tarkastelua 
Tukholman eteläpuolella Slagstassa on pronssikauden asuma-alueen reunalla kuppikivi, jossa on kalliopiirroksia. Kiveä oletetaan käytetyn myös liukumäkenä blogissa kuvattuihin tarkoituksiin. Sattumalta olin lenkkeilemässä juuri tuon paikan lähettyvillä eilen ja tutustuin jälleen kerran sen taustaan. Aivan muusta syystä kiinnostuin tästä blogista.(Ukon vakat).
TykkääLiked by 1 henkilö