Suomi asutettiin Swidryn kulttuurista n.10 000 vuotta sitten

”Perinteisen näkemyksen mukaan -joka mielestäni tarjoaa yksikertaisimman ja luontevimman selityksen- uralilaisen kieliperheen varhaisvaiheen arkeologisena vastineena on pohjoisen Itä-Euroopan subneoliittinen pyynti- ja keräilykulttuuri-kompleksi. Sen levinnäisyys vastaa pitkälti uralilaisen kieliperheen historiallista levinnäisyysaluetta.

Christian Carpelanin mukaan pohjoisen Itä-Euroopan mesoliittinen ja subneoliittinen asutus palautuu Itä-Puolan ja Valko-Venäjän myöhäispaleoliittiseen Swidry– ja varhaismesoliittiseen post-Swidry-kulttuuriin. *Alkuasuttamisen tuloksena muodostui Baltiaan ja Luoteis-Venäjälle Kundan kulttuuri, joka n. 8300 eKr. levittäytyi Karjalan kannakselle ja Aunukseen. Liike jatkui Ylä-Lappiin ja nähtävästi Norlantiin saakka. (Carpelan 1997)” (Asko Parpolalta koosteessa ”Pohjan poluilla” s. 188.)

Katsomme, mikä tämä paljonpuhuttu Swidry oikein on:

swidry10500BP.ansparent.png

Fennoskandian ja Koillis-Euroopan uudelleenasuttaminen jääkausien jälkeen tapahtui kahtena asutusvirtana:

  • Juuri ennen #Salpausselkä-stagnaatiota, so. tilapäistä (noin 1000:n vuoden) kylmenemistä Norjan rannikkoa pohjoiseen edenneet Komsa-kulttuurin meri-elinkeinojen harjoittajat olivat jo saavuttaneet Ruijan, kun ilmaston kylmenemisen tyhjensi muun Norjan. Komsalaiset jäivät eristyksiin, mutta selvisivät.
  • Samaan aikaan asutus eteni Itämeren etelä-rannikon Swidryn ja Ahrensburgin kulttuureista itään, kohti Uralia. Baltian ja Suomen ollessa vielä veden tai jään peitossa, tai liialti jäätikön vaikutuksen alaisina, asutus muodostui etelämmäksi, Desnan kulttuuriksi, tai idemmäs Veretjen kulttuuriksi. Kunda-ilmiö, joka asutti Viron ja Suomen, sai väestönsä em. Veretjestä, kun jäätikkö vetäytyi näiltä alueilta. Suomusjärven klttuuri Suomessa kuulu Kunda-ilmiöön.

Karttaan on merkitty myös Balkanilta eteläiselle Venäjälle suuntautuneen asutusvirran mahdollisuus. Swidryn muodostuessa jääkauden lopulla pohjoista kohti, -vetäytyvän jäätikön jättämiä maita vallaten, liikkuneiden Euroopan jääkauden-aikaisten asukkaiden kohdatessa Saksan-Puolan alueella, eteläinen Eurooppa, jossa väestöä oli selviytynyt kylmimmän vaiheen  yli edullisimmilla seuduilla, ns. ”refugioissa”, ei sekään jäänyt tyhjäksi:

Paleo-eurooppalaisten, so. jääkauden aikaisten asukkaiden, seuratessa pohjoista kohti siirtyviä heille tuttuja kasvillisuusvyöhykkeitä tms. eteläiseen Eurooppaan ilmaantui Tardenosien-kulttuuri: Metsittyvien alueiden pienriistan-metsästäjiä. Heillä saattaa olla jokin osuus Venäjän-Ukrainan myöhemmän aro-alueen asutuksessa.

ZVEKEBIL.0002transparent

Kartassa jäätiköt 10 000 BP (ennen nykyaikaa, Before Present) ja 8000 BP. Marek Zvelebilin tarkastelu ei ota huomioon ”läntisen refugion” (oranssi) ja ”itäisen refugion” (sininen) väestöjen sekoittumista Englannin-Saksan-Puolan -alueella n. 10 000 BP.  (Kartan vuosiluvut kaikki BP.)

Jääkauden aikainen #mammutinmetsästys taantui lämpenemisen alussa megafaunan kadotessa. Mammutin metsästäjien kulttuuri, Willendorf-Kostenki, katosi, ja sen väestö ilmeisimmin liittyi pohjoisen suunnalta elinmahdollisuuksia etsiviin, myöhempiin swidryläisiin.

PEURANMETSASTYS740transparent.png

Kartta (yllä) kuvaa tilannetta Salpausselkä-vaiheessa: Mammutinmetsästys on taantunut (keltaiset alueet), ja ”itäisen refugion” väestö on jo ehtinyt Britanniaan, Pohjanmeren Doggerlandiin ja Saksaan ennen ”läntisen refugion” perillisiä Magdalenien-kulttuuria.

Oranssi väri kuvaa sekä #peuranmetsästäjien Hampurin-Creswellin kulttuuria että Swidry-ilmiötä. Kuva on hyvin toisenlainen, kuin Zvelebilillä, -vaikkemme häntä erityisesti kritisoikaan. Huomatkaa, että Suomen asuttajat joutuivat odottelemaan kotvan aikaa ”Itäisessä Kundassa” so. Veretjessä, ennenkuin Suomen alue vapautui jäätiköstä. Tarkastelemme Kundaa, Veretjeä ja Suomussalmea samana ilmiönä.

Mammutinmetsästys-kulttuurin jälki-ilmiöiden läsnäolo Ukrainassa antaa syyn huomioida heidät eteläisen Venäjän ei-swidryläisinä asukkaina. Tällä on merkitystä myöhemmissä tarkasteluissa.

Kartta korostaa myös esisaamelaisten kalliopiirroksissa kuvaamaa valaanpyyntiä Vienanmerellä, jossa käytettiin samaa tekniikkaa kuin myöhemmät baskit Biskajalla. Välittäjänä on ollut ”läntisestä refugiosta” periytyvä Komsa-kulttuuri.

”Post-swiderian” l. jälki-swidryläisten invaasio Koillis-Eurooppaan esitetään seuraavassa kartassa:

post-swiderian740transparent.png

Kartan esittämän alueen jakava varjostettu viiva esittää metsän ja aron rajaa eteläisellä Venäjällä. Tämän tarkastelun mukaan swidryläinen vaikutus kattoi Venäjän ja Fennoskandian metsäisen alueen. Etelämpänä vallitsivat jo tuolloin toisenlaisen biotyyppi, jonka hyödyntämisen hallitsi toinen etninen ryhmä.

Aroseuduille ilmaantui paljon myöhemmin, 4000-3000-luvuilla eKr. (BC) indoeurooppalaisia (IE) heimoja. Silloin metsä-aro -raja muodostui IE-kielisten ja pohjoisten uralilaisten kulttuuri-, elinkeino- ja kielirajaksi. Näin ajateltiin vielä hetki sitten, mutta uralilaisen ja suomalais-ugrilaisen kantakielen ajoituksissa on vielä epäselvyyttä,

Uralilaisissa kielissä on, koko kielikunnan laajuudelta, IE-kantakielen tasolta lainattuja sanoja, jotka tulkitaan omaksutuiksi U-kantakieli -vaiheessa. Jos tämä näkemys pitää pintansa, voimme ajoittaa ja paikallistaa uralilaisen kieliryhmän ilmaantumisen em. kontaktipinnan, metsän-aron -rajalle, ja noin 4000 eKr. mutta tämä on tarkastelemaamme ajankohtaa myöhäisempi asia.

10-8000 BC metsän rajan pohjoispuolella oli swidryläisiä, ja eteläpuolella ”epi-paleoliittisia” tuntemattoman kielen puhujia. Milloin kielimuoto pohjoisessa kehittyi uralilaiselle (U) t. suomalais-ugrilaiselle (SU) tasolle, -ja tapahtuiko tämä swidryläisten puhuman kielen pohjalta, sitä emme vielä tiedä.

Jokin hyvin vaikuttava kulttuuri-impulssi on voinut tuoda uralilaisen/suomalaisugrilaisen kielen uutena kielenä tarkastellulle jälki-swidryläiselle alueelle. Se olisi voinut olla:

  • Keramiikka, joka levisi 8000 BC alkaen Etelä-Uralin ja Kaspian suunnasta, todennäköisimpänä lähteenä Kelteminarin kulttuuri Aral-järven ympäristössä. Sillä oli mahdollisuus kontaktiin Mesopotamian kanssa.
  • Maanviljely, joka levisikin hyvin varhain Suomeen asti. Vaikuttajina Keski-Volgan ja Itä-Karjalan keskukset.
  • Metallien, kuparin, pronssin ja raudan valmistustaito: Suomen suuntaan vaikuttajina Itä-Karjala ja Keski-Volga.
  • U/SU-kieli on voinut syrjäyttää aiemmat kielet (swidryn) myös saavuttamalla lingua francan, so. kaupankäynti-verkoston tms. yleiskielen aseman.

Mikäli emme löydä kyllin vakuuttavaa uuden kielen tuojaa, joudumme pitäytymään seuraavaan, ja olemaan menemättä merta edemmäksi kalaan:

”Keramiikan leviämisen tms. diffuusion yhteydessä tapahtuneet maahanmuutot ovat voineet levittää myös suomalais-ugrilaista kieltä, mutta vastaanottajien, ”alkuväestön”, kielen ei-uralilaisuus ei ole välttämätön oletus. Siteeraamme Christian Carpelania: ”… voin yhtyä C.F.Meinanderin (1984) Tvärminnessä esittämään näkemykseen, että *Sperringsin kulttuurin alku Suomessa merkitsi uutta myös väestön koostumuksen kannalta, mutta kovin kaukaa väestö ei liene tullut, joko Karjalasta tai Ylä-Volgalta.* Jos edellytämme, että rekonstruoidun uralilaisen kantakielen esiaste vakiintui Itä-Euroopan metsävyöhykkeen kieleksi jo pioneeriasuttamisen yhteydessä (Carpelan 1996; 1997; 1984; 1994), kielellinen vaikutus on ulkoisiin innovaatioihin liittyviä lainasanoja lukuunottamatta peräisin yhteisestä ´kielivarannosta´.” (Ch.Carpelan, ”Pohjanpoluilla” s. 254)

Varmuudella tiedämme, että Koillis-Euroopan, metsän-aron -rajalta pohjoiseen, alkuasuttajien kieli on ollut sama, mitä puhuttiin Swidryn-Ahrensburgin kulttuurissa. Siis: Swidryn kieli. Edellä jo mainittu Komsa-väestö on ilmeisesti puhunut jotakin länsieurooppalaista kieltä, esm. Magdalenienin kulttuurin kieltä.

Tiedämme myös varmuudella, että tällä alueella omaksuttiin #kielenvaihdon kautta ulkopuolelta tullutta kielimuotoa, tai saapui uuden kielen puhujia maahanmuuttona seuraavasti:

  • Mesoliittisen ja neoliittisen kauden taitteessa Kelteminarin vaikutusta eteläiseltä Uralilta t. Kaspian aroilta (keramiikka, talttamaiset nuolenkärjet) ainakin Volgan itäisten latvahaarojen alueelle.
  • Neoliittisella kaudella nuorakeramiikka Baltiaan ja Suomeen, ja myöhemmin Ruotsiin ja Keski-Volgalle. Tähän kulttuuri-ilmiöön liittyy indoeurooppalainen kieli, jokin varhais-baltti tai luoteis-indoeurooppa.
  • IE-kielistä Abashevon arokulttuurin väestöä pronssikaudella Keski-Volgalle.
  • Keski-Volgalle ja Suomeenkin asti Seiman-Turbinon metallikauppa-verkoston väkeä. Kuten samanaikaiset abashevolaiset, seima-turbinolaiset jättivät oman kulttuurinsa tuntomerkkien mukaisia kalmistoja kanta-asutuksen lomaan, muuttamatta sen kulttuurikuvaa.
  • Arktinen siperialainen Ymyakhtakh-kulttuuri perusti enklaaveja Ruijasta Uralille ulottuvalle rannikkoalueelle, ja oli kontaktissa mm. pronssi- ja rautakauden taitteen Ananhinon-kulttuuriin.
  • Obin ja Irtyshin alueen Krotovon kulttuuri vaikuttaa Uralin länsipuolella, Kama-joella, Tširkovon kulttuuri-ilmiön ilmaantumiseen. Krotovo-Tsirkovo-ilmiö tulee swidryläiseksi olettamamme kielialueen ulkopuolelta.

Mainituista Abashevo ja nuorakeramiikka olivat IE-kielisiä, ja ovat ilmeisesti jättäneet lainasanoja SU-kieliin. Lainasanojen vastaanottaja-kielen on siis täytynyt olla uralilainen, -muuten nämä sanat eivät löytysi nykykielistä. Tarkastelemamme ajankohta, 10-8 000 BP, on kaikilla kriteereillä liian aikainen uralilaiselle tai suomalais-ugrilaiselle kantakielelle: Se ilmaantui paljon myöhemmin, joko alueella puhutun kielellisen kehitysjatkumon uutena vaiheena, tai sitten tuli ulkopuolelta.

ussikepp-otsikkoMilloin vaihdoimme swidryläisen kielemme suomalais-ugrilaiseen, vai vaihdoimmeko lainkaan, on vielä hyvin epäselvää.

Suomen alueen arkeologisessa aineistossa on kuitenkin esineitä, jotka osoittavat kulttuurin yhtäläisyyttä muuhun swidryläiseen alueeseen, -mm. hirvenpää- ja käärme-aihe tietyllä tunnistettavalla tavalla käsiteltynä kalliotaiteessa ja kulttiesineissä.

Oikealla käärmesauvoja ja käärme-aihe kalliomaalauksessa Suomessa. Tarkemmin linkissä (alla).

Gołębiewosta Puolasssa on jopa löydetty hirvi/käärme-aiheisia sauvoja, jotka isotooppitutkimusten mukaan on valmistettu Kainuussa. Tämä todistaa osaltaan, että swidryläinen kulttuuripiiri on ollut olemassa, ja se on ulottunut vähintään koko Itämeren piiriin.

kaarmesauva.Puola.transparent.png

Gołębiewon löytö (yllä) antaa aiheen muutamiin johtopäätöksiin:

  • Gołębiewon sauva ei edusta vierasta elementtiä puolalaisessa aineistossa, vaan on löytöpaikalleen tyypillinen. Esine on kuitenkin valmistettu Suomessa.
  • Käärme+hirvi -teeman esiintyminen muinaistaiteessa laajalti Koillis-Euroopassa ei varmuudella ole sattumaa: Ei vain sama aihe, vaan myös sama esine on ollut läsnä ja käytössä Kainuussa ja Puolassa.
  • Molemmat paikat, valmistus ja löytöpaikka, ovat post-Swidry -kulttuurivyöhykkeen sisällä: Tämän vyöhykkeen asukkailla on ollut yhteinen uskomusjärjestelmä.
  • Post-Svidryläisen alueen yhteydenpito on ollut niin vilkasta, että on oletettava heidän puhuneen yhteistä kieltä.

Laukaan Saraakallion piirros toistaa puolalaisen esineen kuvion 1:1. Vahvempaa todistetta yhtäläisestä symbolikielestä ja uskonnollisesta traditiosta ei voine olla:

saraakallio.laukkaa.transparent.png
patalahti.golebievo748transparent.png

golebievo.hirvenpaa.transparentPatalahden venekuva voisi olla aivan hyvin Golebievon sauvaa esittävä: Kalliokuvassa oikealla veneen kokassa hirven pää, itse vene ja sen matkustajat kuvataan sahalaitaisena viivana.

Golebievon esineen pää on muotoiltu hirvenpäätä esittäväksi, mikä pikkukuvassa oikealla. Patalahden kuva ja Golebievon sauva ovat yksi ja sama aihe.

Valitettavasti puolainen tutkijaryhmä on ollut sokea hirvi+käärme -sauvojen balttilaiselle esiintymälle, ja ovat yrittäneet konstruoida käsittämätöntä skandinaavista yhteyttä:

ussikepp-puola0003

ussikepp.puola200transparent.pngKartta näyttää oikein Gołębiewon sauvan valmistuspaikan, ja rajaa alueen josta sen materiaalin on täytynyt olla isotooppitutkimusten mukaan peräisin. Sitten polakit heittäytyvät idiooteiksi, ja fantasioivat kuljetusreittejä mahdollisimman epätodennäköisten paikkojen kautta, -sensijaan että myöntäisivät Gołębiewon ja Kainuun kuuluneen samaan kulttuuripiiriin.

Hirvi- tai käärmesauvoja, kuten myös niiden tunnistettavaan ikonografiseen jatkumoon kuuluvia kalliokuvia, on koko Koillis-Euroopassa. Tälle alueelle on yhteistä seuraavat sekat:

  • Alue asutettiin 12-10 000 vuotta sitten puolalaisesta Swidryn kulttuurista käsin, tämän väestön asuttaessa siihen asti asumattomia seutuja niiden vapautuessa jäätiköitymisestä.
  • Uralin taakse myöhemmin edenneitä Obin-ugrilaisia ja samojedeja ja omaan suuntaansa edenneitä unkarilaisia lukuunottamatta kaikki uralilaiset ja suomalais-ugrilaiset kansat asuvat nykyisin tällä alueella.

Swidry tai oikeammin sen mesoliittiset seuraajat dominoivat kulttuurisia, entisiä ja kielellisiä oloja itäisessä Euroopassa jääkauden jälkeisen uudelleen-asuttamisen ajankohtana. Milloin swidryläinen vaihe päättyi, ja siirryttiin seuraavaan dominanttikieleen, uralilaiseen tai suomalais-ugrilaiseen, on vielä selvittämättä.di-gold

hirvikaarmesauvat499.nega.transparent.png

Mikä oli Salpausselkä-stagnaatio?

Tarkastelemamme Swidryn tai post-Swidryn ekspansion tapahtumanäyttämönä oli lämpenevä ja sitten äkisti kylmenevä Eurooppa. Ilmastonmuutoksen megatrendi, joka *aina* johtuu auringon toiminnan vaihteluista, oli yhä lämpimään päin, mutta Pohjois-Atlantin ympäristöä kohtasi takaisku:

  • Pohjois-Amerikan ja läntisen Euraasian suurten jääjärvien purkautuminen niitä padonneiden jäätiköiden väistyessä aiheutti Pohjois-Atlantille suolattoman (=kevyen suhteessa meriveteen) vesimassan äkillisen purkauksen.
  • Kevyt suolaton vesi syrjäytti pintakerroksessa meriveden, joka ei päässyt entiseen tapaan jäähtymään, = muuttumaan Golfin tuomaa vettä raskaammaksi.
  • Kylmä raskas pintavesi ei enää väistynyt Golf-virran tuoman lämpimän (=kevyen) veden tieltä Atlantin kylmään pohjavirtaan, ja kulkeutunut etelään.
  • Golf heikkeni ja kääntyi Islannin tasalta etelään, => Eurooppa jäähtyi.
  • Kun Golfin lämmin vesi yhä piti Pohjois-Atlanttia auki, sademäärät kasvattivat jäätiköitä, joiden sulaminen oli hidastunut.
  • Suomessa tämä näkyy kolmena peräkkäisenä jäätikön reunamuodostuma, #Salpausselkinä. Uuden jään muodostuminen ja jäätikön sulaminen olivat siis tasapainossa, ja jäätikön reuna pysyi paikallaan sen tuoman kiviaineksen kasautuessa poikittaisharjuiksi.
  • Ihmisasutukselle tämä merkitsi takaiskua: Norjan länsirannikko tyhjeni kokonaan, ja väen määrä väheni kaikkialla.

Atlantic.sirculation.system740transparent.png

Mitä enemmän kylmää suolaista vettä poistuu Pohjois-Atlantin pohjavirtaan, sitä kauemmas Jäämerelle Golf ulottaa vaikutuksensa. 11 000 vuotta sitten tämä ilmiö häiriytyi. Tiedemiehet varoittavat saman ilmiön toistumisesta, mikäli ilmasto lämpenee edelleen.

Kuvassa Salpausselkien muodostumisen mekanismi:

salpausselka740.kaavio.transparent.png

Kartoissa kasvillisuusvyöhykkeet Euroopassa:

EUROPE12-11000-14C.BP.transparent.png

TUNDRA = tundra, FOREST TUNDRA = etupäässä koivua kasvava vyöhyke; OPEN WOODLAND = harvan metsän ja metsikköjen alue, pohjoisessa havupuita; FOREST STEPPE = metsäaro, kuivuudesta kärsivää aluetta; SCRUP = pensaikkoa (Alpeilla); DEY STEPPE = kuivaa aroa; TEMP.FOREST = lämpimän ilmaston metsää.

Kun Pohjois-Atlantin kylmävesipumppu oli mennyt epäkuntoon, tulos näytti tältä:

EUROPE-11-10000-14C.BP.transparent.png

POLAR DESERT = kylmyysaavikko, kuten Antarktiksen jäättömät alueet: Ihmiselle mahdotonta oleskella; STEPPE TUNDRA = arotundra: Runsaasti heinäkasvillisuutta, peuroille ihanteellinen seutu; DRY STEPPE = kuiva aro. -Ihmiselle epäedullisempi, kuin pohjoinen peuravyöhyke: Suurille saaliseläimille vähemmän syötävää; WOODED STEPPE = metsäaro; STEPPE = aro; Kahdella viimeksimainitulla vyöhykkeellä on ilmeisesti esiintynyt ruohoasyöviä eläinlaumoja.

Polar Desert levittäytyi samaan aikaan myös Pohjois-Aasiassa. Tämä tarkoittaa mm. sitä, ettei Aasian suunnasta ollut nyt tarkasteltavaan alueeseen kohdistunutta muuttoliikettä ihan heti.

Huomaamme hyvin dramaattisen muutoksen kasvillisuusvyöhykkeissä. Ihmisyhteisöt joutuivat jälleen kärsimään pohjoisessa kylmyydestä, ja etelässä kuivuudesta. Parhaiten menestyi Britanniasta Saksaan ja Puolaan ulottuneella tundralla asunut väestö, joka omaksui peuran tärkeimmäksi saaliseläimekseen. Swidryn-Ahrensburgin ilmiö syntyi tämän väestön keskuudessa.

Swidryläisillä oli siis sekä väestönkasvua, että edessään laajat tasangot ilman ihmis-asutusta aina Uraliin ja -kunhan jäätikkö taas väheni. He tulivat Suomeen asti. di-gold

Scientists: Weakening Gulf Stream could impact marine life, weather
March 24, 2015

EUROPE DURING THE LAST 150,000 YEARS

hirvenpaat.sin.transparent

ussikepp800Kainuussa tehty käärmesauva 11000:n vuoden takaa hämmentää


One thought on “Suomi asutettiin Swidryn kulttuurista n.10 000 vuotta sitten

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s