Joukkohautoja Itä-Euroopassa

Piastowska 18

piastowska-1

Marienburgin joukkomurhan uhrit eivät mahdu vallitsevaan historiankuvaan

Piastowska-kadun osoite 18 puolalaisessa Malborkin kaupungissa voisi olla symboli epäinhimillisyydelle ja syyttömien ihmisten brutaalille tuhoamiselle joidenkin poliittisten päämäärien takia, kuten tunnetummat Lidice, Oradour tai Babi Jar. Laajalti väärinkäytetty ”rikokset ihmisyyttä vastaan” lienee osuvin ilmaus, mutta sen käyttöä taitaa olla rajattu?  Kuitenkaan emme ole kuulleetkaan Piastowskasta tai Malborkin tapahtumista, eivätkä ne nostata suuria tunteita, eikä tästä unohdetusta episodista tehdä aamunavauksia. Se ei myöskään ole luku ”Suuresta Eurooppalaisesta Tarinasta”, jonka oletetaan olevan meidän yhteistä historiaamme ja identiteettimme rakennuskiviä.

Marienburgin -vuodesta 1945 Malborkin– asukkaat eivät päässeet tähän tarinaan, sodanjälkeisen Euroopan yhteiseen mytologiaan, sillä heidät joukkomurhattiin Piastowska 18 tontilla sijaitsevan kuopan äärellä keväällä v.1945. Vainajia on nyt löydetty 1800, puolet kaupungin jäljellejääneistä asukkaista, joiden ei ollut onnistunut paeta ennen puna-armeijan tuloa.

Marienburgia puolustaneet Saksan Wehrmachtin sotilaat eivät ole nyt löydetyssä joukkohaudassa. He olivat joko kuolleet taistelussa tai heidät oli murhattu heti vangeiksijoutumisen jälkeen. Taistelujen jälkeen vanha keskiaikainen ritarikunta-kaupunki oli raunioina, ja siviileille koitti kohtalonhetki. Joukkohaudasta löytyneiden vainajien tutkimuksissa v.2009 on todettu kalloon tai niskaan ampumalla surmattuja ja mahdollisesti nälkään tai kylmyyteen menehtyneitä. Kaikki tämä kuuluu bolshevistisen terrorin menetelmiin, jotka tunnetaan entisestä Neuvostoliitosta, kommunistien miehittämästä itäisestä Euroopasta ja kaikkialta, missä 1900-luvun tappavin ideologia on tehnyt tuhojaan. Muistutamme lukijaa, ettei seuraavan tekstin lukeminen sovi kaikille.

  1. Marienburg, saksalaisen ritarikunnan keskus.
  2. Stalin ja Roosevelt siirtävät Puolaa länteen.
  3. Etninen puhdistus.
  4. Joukkomurha Marienburgissa.
  5. Marienburgin vainajat löytyvät.
  6. Marienburg ja Suomi? Olisiko se voinut tapahtua meille??.
  7. ”…mutta se on ERI ASIA!!”

1. Marienburg, saksalaisen ritarikunnan keskus

.

marienburg-linna
P.Marialle nimetyn Marienburgin perusti sotilaalliseksi tukikohdakseen Saksalainen ritarikunta, paavin valtuuttama taisteleva munkkikunta. Birger-Jaarlin levittäessä nykyiseksi Ruotsiksi kehittyvän hallintokokonaisuuden valtaa ensin Ruotsin maakuntiin ja sitten Itämeren yli Suomeen teutoniritarit olivat jo Marienburgissa. Vuonna 1240 he perustivat itselleen päämajan ja linnoituksen luultavimmin vanhalle muinaispreussilaisten markkinapaikalle, joka oli kyllin suojassa sisämaassa mutta johon asti laivat pääsivät.

Kun Baltiaan ja Viroon tunkeutuneet Kalpaveljet kärsivät strategisen tappion liettualaisia vastaan Siauliaissa, teutoniritarit antoivat ”veljellistä apua” kanssakristityilleen anastamalla sotilaallisen voimansa kadottaneen Kalpaveljeskunnan maallisen omaisuuden kokonaan! -Uskonvelijille kaikki on yhteistä. Näin Marienburgissa päämajaansa pitävän uskonnollisen munkkiritariston poliittinen vaikutus ulottui Suomeen asti.

Uskonpuhdistuksen ja muiden mullistusten jälkeen munkkiritareiden omistuksista tuli tavallista maallista omaisuutta, ja Marienburgin linna, jonka ympärille oli jo ehtinyt kasvaa kauppakaupunki, joutui poliittisesti milloin Preussin, milloin Puolan kuninkaiden alaisuuteen ja se ostettiin, myytiin ja vaihtoi isäntäänsä sotien seurauksena useita kertoja. Saksalaisuus on siten Marienburgissa hassusti samanikäistä kuin ruotsalaisuus Suomessa.

Marienburg menetti merkityksensä Preussin keskuspaikkana jo teutoniritarien aikana. Myöhempää Preussin kuningaskuntaa hallittiin Königsbergistä, joka Marienburgin tavoin kärsi suuresti toisessa maailmansodassa. Taantumisensa takia Marienburg säilytti keskiaikaisen ulkoasunsa aina puna-armeijan aiheuttamaan hävitykseen asti. Königsbergissä historiallisten rakennusten tuhoamista jatkettiin 1990-luvulle asti, mutta Puola kunnosti Marienburgin linnan suurella vaivalla.

marienburg-linna-tuho1

Linkkejä ja lähteitä:

2. Puolaa siirretään länteen.

Toisen maailmansodan yhteydessä eurooppalaisten valtioiden rajoja siirreltiin väkivalloin ja mielivaltaisesti. Alussa kyse oli ”ensimmäisen maailmansodan”, oikeammin maailmansodan ykkösvaiheen, jälkeisen rauhanteon pahimpien luonnottomuuksien korjaamisesta. Päästyään vihamielisten tahojen kontrollista ja voimistuttuaan Saksa otti voimaakäyttäen takaisin osan siitä, mitä se oli Versaillesin rauhanteossa menettänyt.

Muistutamme, että maailmansodan päättäneeseen aseleposopimukseen eivät sisältyneet ne Saksaan kohdistuneet toimet, ”Versaillesin vääryydet”, joita myöhemmin pidettiin epäoikeudenmukaisina myös muualla kuin Saksassa. Vuosituhannen tai vuosisatoja saksankielisen väestön asuttamien ja kulttuuriltaan umpisaksalaisten alueiden liittäminen vastaperustettuihin Puolan ja Tsekkoslovakian valtioihin loi aikapommin, jota 1920- ja 30-luvuilla pidettiin yleisesti potentiaalisina seuraavan sodan syinä. ja jälkiviisaiden mielissä Hitlerinvaltaannousun tärkeimpänä pontimena.

Vanha itä-Euroopan suurvalta Puola-Liettua oli joutunut ympäröivien valtojen, Saksan, Itävallan ja Venäjän ryöstösaaliiksi jouduttuaan poliittisesti heikkouden tilaan 1700-luvulla. Kulttuuri oli silti yhä puolalaista, ja kansallisylpeys oli jäljellä. Siten Puolan uudelleenperustaminen v.1918 oli luonnollinen ja onnistunut toimenpide. Uusi Puola joutui välittömästi vaaraan Leninin jaTrotskin yrittäessä viedä ns. maailmanvallankumousta kohti länttä Tuhatsevskin ohjastaman puna-armeijan avulla, mutta Pilzudskin johdolla puolalaiset selviytyivät. Bolshevikit lyötiin täpärästi Varsovan edustalla, ja Puola jäi vapaaksi, -valitettavasti ei kovin pitkäksi aikaa.

Rauhansopimuksessa Neuvostoliitto luovutti alueita Valko-Venäjältä ja Ukrainasta Puolalle, jonka raja asettui melko pitkälle itään. Voimansa tunnossa Puola anasti myös Liettualta Vilnanalueen, -mm. Liettuan historiallisen pääkaupungin. Tämä epäoikeudenmukaisuus korjautui sittenStalinin toimesta hänen anastaessaan sekä Liettuan että puolet Puolasta.

Ensimmäisen maailmansodan voittajat antoivat Puolalle saksalaisten Pommerin ja Preussin läpi kulkevan ns. ”Puolan käytävän”. Näin Puolan valtioon liitettiin alueita, jotka olivat olleet saksalaisia viimeistään keskiajasta lähtien. Tästä mielivaltaisuudesta seurasi pysyvä jännite valtioiden ja myös Puolan puolalaisten ja saksankielisten asukkaiden välille. Molempien kansojen vihollisilta tämä ei jäänyt huomaamatta.

Leniniltä ja Trotskilta sekä valtionsa että missionsa perinyt kaukasialaistaustainen entinen pankkirosvo ja kahvilaradikaali Josef Vissarionovitsh Dzugasvili ”Stalin” oli nähnyt neuvostojoukkojen rynnistyksen murskautuvan puolalaisten päättäväiseen vastarintaan. Siispä bolshevikki-konspiraattorit ja heille juonittelutraditionsa ja osaamisensa antanut taho palasivat vanhoihin keinoihinsa.

Venäjän Sosialidemokraattisen Puolueen” erään kokouksen äänestystuloksen väärennettyyn laskelmaan perustuvan nimityksen ”Bolshevikit” (=”enemmistöläiset”) saanut joukkiohan ei ollut koskaan vallankumouksellinen joukkoliike, vaan tiukka harvalukuisten konspiraattorien kerho, jolle ideologia oli vain väline kannattajien harhaanjohtamiseen.

Bolshevikkien kilpailijat Venäjän vasemmistossa, menshevikit, sosialistivallankumoukselliset (”eserrät”), anarkistit ym. olivat toki vallankumouksellisia lahkolaisia, joille Suuri Päämäärä ”Vapaus” oli todellisuudessa vain tyhmän rahvaan ajamista kohti Paratiisia pistimillä takapuoleen tökkimällä, -”valistuneuden” johtaessa autoritaarisesti. Bolshevikit olivat muuta: Heillä oli valmiina konspiratiivisuuden, juonittelun ja joukkojen pettämisen taito. Emme nyt pohdi sitä, mistä he olivat tämän valaistumisen saaneet.

Siispä Stalin-Teräsmies käytti läntiseen naapuriinsa ”klassillisia menetelmiä”.

Kommunistit hyväksikäyttivät tarkoituksiinsa kansojen sisäisiä ristiriitoja, erityisesti köyhälistöä. Huono-osaisten ja väärinkohdeltujen odotettiin olevan vastaanottavaisia ”vallankumouksellisuudeksi” verhotulle harhaanjohtamiselle, eivätkä kommunistit siinä erehtyneetkään.

Puola, kuten vanha Venäjäkin, olivat kovin antisemitistisiä, ja monelta etevältä juutalaiselta oli siviiliura tukossa. Vielä 70-luvun Neuvostoliitossakin juutalainen saattoi päästä ison pomon apulaiseksi, mutta ei pomoksi.

On merkillepantavaa, että bolshevikit ja heidän seuraajansa saattoivat käyttää hyväkseen sekä köyhälistön katkeruutta ”rikkaita” (=pikkukauppiaita, jobbareita, rahanlainaajia, salakuljettajia, bordellinpitäjiä…) juutalaisia kohtaan, että juutalaisten valtaväestöihin kohdistuvaa kaunaisuutta. Kuten Hitlerillekin, kommunisteille juutalaiset kelpasivat tarvittaessa syntipukiksi johon kansan kauna johdettiin kuin ukkosenjohdattimeen.

Stalinhan valmisteli kuollessaan juutalaisvastaista pogromia kommunististen *puhdistusten* seuraavaksi vaiheeksi, eikä antisemitismillä lotraaminen ollut vierasta Puolankaan sodanjälkeisille vallanpitäjille. Vielä vuoden 1968 levottomuuksista -opiskelijoiden ja teollisuustyöläisten protestoidessa- ”syyllisiksi” kuohuntaan leimattiin juutalaistaustaiset opiskelijajohtajat Jazek Kuron ja Adam Mozelevski. Näin vieroitettiin duunarit opiskelijoiden kapinasta, ja kommunistinen harvainvalta pelastui!.

Sotaa edeltäneen Puolan juutalaisten emansipaatiotoive purkautui sekä sionismina että vasemmistolaisuutena. Juutalaisen sotilaallisen järjestön luoja Zev Jabotinsky ulotti organisaationsa Helsinkiinkin, mistä emme ole pahoillamme sillä ”Betar”-järjestön innostamat suomenjuutalaiset ansioituivat Talvi- ja jatkosodassa Suomea puolustaen. Valitettavasti kaikki Puolan juutalaiset eivät osanneet pitää varaansa poliittisten piilovaikuttajien suhteen, vaan antautuivat juonittelijoiden välikappaleiksi.

jewish-war-criminals-1

Nämä veikeännäköiset gentlemannit, Ladowitch, Karpinski ja Weis, olivat kommunistiagentteja Ponzissa, Varsovassa ja Lodzissa. 3. syyskuuta v.1939 he johtivat iskuryhmänsä puolansaksalaiseen Brombergin (Bydgoszcz) kaupunkiin. Brombergilaiset ja ympäristön maanviljelijät joutuivat terrorin kohteeksi. Kaikki ne asiat, joista Ratko Mladicia ja Radovan Karaczikia syytetään, tapahtuivat tuolloin Brombergissa. Pelkästään kirkkoon suljettujen ihmisten elävältäpolttaminen surmasi yli 300 kaupunkilaista.

bromberg-kirkko1

Bolshevistiset voimat olivat käynnistäneet verisen kampanjansa Puolan saksalaisia kohtaan jo edellisenä kesänä, Saksan ja Puolan välien kiristymisen huolestuttaessa Eurooppaa. ”Puolan käytävässä” arvioidaan kuolleen yli 50 000 etnistä saksalaista tämän murha-aallon aikana. Huomattakoon, että Stalin ja Hitler olivat tuohon aikaan jo Molotov-Ribbentrop -sopimuksen toisiinsa sitomia liittolaisia. Mitään ymmärtämättä Puolan viranomaiset antoivat saksalaisvastaisten voimien riehua.

’Brombergin verisunnuntaina’  tunnetun Puolan saksalaisiin kohdistetun joukkomurhan ja muiden veritöiden tunnetut organisaattorit, Kominternin operatiivit Ladowitch, Karpinski ja Weis, olivat myös juutalaisia. Ehkä tarkoituksella? Heidän rikollisten tekojensa tavoite oli kärjistää jännitystä Puolan ja Saksan välillä, luoda Hitlerille paineita ratkaista ”Puolan kysymys” voimalla ja viivyttelemättä. Näin puolalaisten niskaan kaadetusta bolshevistisesta paskasangosta roiskuu myös Saksan juutalaisten päälle, ja tie aukeaa Stalinin hekumoimalle ”imperialististen maiden keskinäiselle sodalle” joka antaisi bolshevismille tilaisuuden levittää hirmuvaltansa läntiseen Eurooppaan ??

Silminnäkijät kertovat perääntyvän  puna-armeijan Viroon jättämissä ”tuhoojapataljoonissa” olleen silmiinpistävästi paljon juutalaisia nuoria. Politrukit ja muut agitpropit jättivät nämä onnettomat komsomoli-fanaatikot jälkeensä terrorisoimaan siviiliväestöä paetessaaan itse hyökkääviä saksalaisia. Tuhoojien teot muistuttavat niitä sotarikoksia, joihin puna-armeija itse syyllistyi sodan lopulla päästessään Saksan ja Puolan maaperälle toteuttamaan ideologiaansa. ”Punapentujen käsikirjaa” on siis käytetty?

Virolaiset, jotka eurooppalaisista kansoista ovat ehkä vähiten antisemitistisiä, jätettiin siis bolsujen toimesta sellaisten bandiittirymien terrorisoitaviksi, joissa juutalaisten osuus oli (tarkoituksella?) silmiinpistävä. Vaikka heitä olikin vähän, juuri juutalaiset jäivät mieleen muokaten virolaisia vastaanottavaisemmiksi pian saapuvien saksalaisten natsipropagandalle?. Tässä voisi nähdä jonkinlaisen saatanallisen juonen? Karpinskien, Jurkovskien etc. käyttäminen sekä puolalaisten että Puolan saksalaisten tuhoamiseen ja toisaalta yllyttämiseen toisiaan vastaan, -kuten myös juutalaisia vastaan, haiskahtaa myös pahalle?.

Saksalaistaustaisten väkivaltainen terrorisointi 2.maailmansodan alla Puolassa ja Tsekkoslovakiassa ei ole ”natsipropagandaa”, vaan dokumentoitu tosiasia. Tapahtumat Marienborg-Malborkissa v.1945 olivat vain tämän vanhan terrorismin jatkoa.

 Syksyllä v.1939 Hitler oli hoidellut kuntoon Sudeettimaan saksalaisten ongelmat, ja jäljellä oli Puola. Juuri tässä tilanteessa Stalin käskytti kätyrinsä Puolassa toimintaan.

Saksa ja Neuvostoliitto olivat solminneet Molotov-Rippentrop-paktina tunnetun yhteistyösopimuksen ikäänkuin vähentääkseen jännitystä väliltään, mutta jälkeenpäin tarkastellen sitä pidetään tärkeimpänä maailmansodan puhkeamiseen johtaneena askelena. Tämän sopimuksen liitteessä Saksan ja Neuvostoliiton ulkoministerit piirsivät Puolan uuden itärajan.

Suurvaltojen etupiiriraja leikkasi Puolalta sen historiallisen itäosan, jossa kylläkin oli vahvat ukrainalaiset ja valkovenäläiset väestönosat, ja muitakin ei-puolalaisia. Hitlerin sitten hyökätessä Puolaan, Stalin otti haltuunsa osuutensa ryöstösaaliista heti kun puolalaisten sotilaallisen vastarinnan selkä oli murrettu. Sillälailla!

Hitler ja Stalin olivat sopineet yhdessä Puolaan hyökkäämisestä. Tapansa mukaan Stalin viivytteli kaksi viikkoa, odottaen Puolan armeijan romahtamista, ja jättäen liittokumppaninsa yksin vastuuseen hyökkäyssodasta Puolaa vastaan. Länsiliittoutuneet eivät protestoineet, kun Stalin löi Puolaa, ollen itsekin hyökkääjää. -Ja ottaen oman viipaleensa kakusta.

”Läntisten demokratioiden”, Englannin ja Ranskan, takuut Puolalle sotilaallisia hyökkäyksiä vastaan koskivat vain Saksan taholta tulevaa uhkaa, ei Neuvostoliittoa. Siksipä ”länsivallat” julistivat lupauksensa mukaan sodan vain toiselle hyökkääjälle, Saksalle. Tämä viittaa syvempään yhteisymmärrykseen Englannin, Ranskan ja Neuvostoliiton kesken, kuin mitä tutkijat ovat ottaneet huomioon. Sodan jälkeenhän länsiliittoutuneet laillistivat tämän ainoan Hitlerin teon: Puolan itäosan luovuttamisen Neuvostoliitolle. Sic!

Katyn-1940.jpg

Murskatun Puolan armeijan jäänteet pakenivat Romaniaan internoitaviksi loppujen joutuessa Saksan ja Neuvostoliiton sotavankeuteen. Maattomaksi jäänyt Puolan hallitus sijoittui Lontooseen, josta käsin heitä olikin rohkaistu uhmaamaan Saksaa. Muistamme myös, että Englanti ja Ranska kehoittivat myös Suomea olemaan suostumatta NL:n vaatimaan raskaaseen rauhaan Talvisodan lopettamiseksi. Neuvon seuraaminen olisi taannut meille Puolan kohtalon!?

Katynin tuhoamisleirille tehtiin tilaa suomalaisille pikateloittamalla sinne suljetut puolalaiset reservinupseerit, joiden joukossa oli merkittävä osa Puolan sivistyneistöä. Raivattiinko näin tietä valtaan Puolan tulevalle kommunistimyönteiselle eliitille?

Hitler liitti ”Puolan käytävän” heti takaisin Saksan valtakuntaan, mutta Puolan ydin -sikäli kun se ei ollut jäänyt Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle- jätettiin tilapäisluontoiseksi hallintoalueeksi, ”Varsovan kuvernementiksi”. Nämä hallintorajat säilyivät sodan loppuun.

churchill_stalin_roosefelt_3750

Hitlerin ja Stalinin sopimalla Puolan uudella itärajalla oli tiettyjä rasitteita: Sen selittäminen sodanjälkeiselle yleisölle, joka yhä kuvittelee että sotaa käytiin ”natseja vastaan”, olisi kovin haasteellista. Temppu kuitenkin onnistui, kun suurinpiirtein samalle tasolle piirrettiin Rooseveltin, Churchillin ja Stalinin suostumuksella ”uusi” raja, jonka itäpuoliset alueet Stalin otti toki kiitollisena vastaan. Puolalle menetys korvattiin antamalle sille osa historiallista Saksaa:Schleesia, Pommeri, Preussi (eteläosa). Varas korvaa toisen omaisuudella?

Näiden alueiden etninen puhdistaminen, joka tapahtui aitoon Bosnian-sodan tyyliin, jäi viimekädessä puolalaisten huoleksi. Stalin auttoi heitä karkoittamalla anastamiensa alueiden puolalaiset. Tähän kansanmurhan tuntomerkit täyttävään toimintaan liittyy myös Marienburg-Malborkin joukkomurha.

Linkkejä ja lähteitä:

bromberg-kirkko1

Huomautamme lukijalle, että seuraavassa kerrotaan asioista, jotka ovat poikkeuksellisen järkyttäviä. Harkitse vakavasti, aiotko todella lukea niistä.

THIS IS NOT FAMILYSAFE. KEEP MINORS OUT!

befreiung.gif

3. Etninen puhdistus

Ensimmäisen maailmansodan voittajat loivat Jugoslavian valtion kansallisuusrajoista piittaamatta. Sen hajoamissotien yhteydessä koko maailman lukeva yleisö tuli tuskallisesti tietämään käsitteen ”etninen puhdistus”. Se tarkoitti valtaa tai väkivaltaa käyttävälle taholle sopimattomien ihmisten poistamista tietyltä alueelta keinoja kaihtamatta. Kuten Ruandassa, kuten Kamputsheassa, kuten Holocaustissa.

Niin, olemmekin oppineet yhdistämään tälläiset asiat *fasismiin*, ja oikeuttamaan niillä antifasistisen raivon ja kokonaisen ”natseja” syyllistävän kirjallisuustulvan. Ei siitäkään ole pitkää aikaa, kun joku kynäilijä leimasi saksalaisia kansana (=etnisenä ryhmänä!) syylliseksi Hitlerin&co tekosiin. ”Führerin auliit apulaiset”, tämä hämmästyttävä poliittisesti korrektin rasismin edustaja selitti.

”Anti”fasismi ja siihen liittyvä saksalaisiin kohdistuva rasistinen raivo näyttelee keskeistä roolia myös siinä tragediassa, jota nyt käsittelemme: Marienburgin vaietussa ja unohdetussa joukkomurhassa.

die_grosse_flucht_kartta1_button
Toisen maailmansodan voittajat karkoittivat arviolta 12-14 miljoonaa saksalaista t. saksankielistä asukasta itäisestä Euroopasta ja Saksasta Puolaan liitetyiltä alueilta. Toisin kuin esim. nykyisen Viron venäjänkielinen väestö, nämä miljoonat itäiset saksalaiset eivät olleet minkään miehityshallinnon äskettäin paikalletuottamia etnisen kokonaisuuden rikkojia, vaan vuosisatoja ellei tuhansia näillä seuduilla asuneiden jälkeläisiä.

Karkoitukset ja pakkosiirrot toteutettiin pääosin sodan jo loputtua ja hyvien säiden vallitessa. Karkoitettavien menehtymiset liittyvätkin pääasiassa väkivaltaan ja suojan, ravinnon ja juomaveden riistämiseen heiltä. Puna-armeijan lisäksi pakolaisten terrorisoimiseen osallistuivat mm. tsekit ja puolalaiset. Myös juutalaiset.

sudeten_b

sudeettisaksalaisia_b.jpg

Karkoitusten aikana murhattujen määrää ei koskaan pyritty täsmällisesti laskemaan, mutta yleisimmät arviot liikkuvat kahden miljoonan tuntumassa. Kaksi miljoonaa pelastui myös puna-armeijan, juutalaisten ja puolalaisten raivolta Saksan Kriegsmarinen koko sodan suurimmassa operaatiossa, evakuoimiskuljetuksissa Preussin ja Pommerin satamista Saksaan ja Tanskaan. (”Die Grosse Flucht”)

Miljoonaiset pakolaisjoukot itäisen Saksan, Böömin, Schleesian, Pommerin ja Preussin maanteillä koostuivat pääosin naisista, lapsista ja vanhuksista. Miehet olivat joko sotavankeina tai ”natseina” murhattu. Se tekee pakolaisiin kohdistuneesta väkivallasta erityisen iljettävää. Jahas, on taas aika kehoittaa lukijaa käymään täällä: Tosissaanotettava varoitus!

Kun olette käyneet linkissä, voimme siis jatkaa?

puna-armeija-antifasismi

Ylläoleva perustuu tri Arnold Niedenzun todistajanlausuntoon saksalaisen Roesselin kaupungin tapahtumista puna-armeijan tunkeutuessa tähän pikkukaupunkiin ilman taisteluja. Alempi kuva on venäläisen sotilasvalokuvaajan otos Auschwitzin keskitysleiristä ”vapautuksen” päivänä. Saksalaiset vartijat ja pääosa vangeista oli hyvissäajoin evakuoitu länteen, mm. Dachaun leirille, josta amerikkalaiset vapauttivat mm. Elie Weiselin. Sairaat ja lähtemään haluttomat SS jätti Auschwitziin.

auschwitz-vapautus

Puna-armeijan fotografisti löytää ”vapautuksen” päivänä aivan äskettäin lumihankeen murhattuja ihmisiä useita päiviä natsien poistumisen jälkeen. Kenen käsialaa? Onko poliittisesti korrektia kysyä?? Suurimmalle osalle Auschwitzin vangeista puna-armeijan tulo merkitsi vankeuden päättymistä, mutta joiltakin päättyi koko elämä. Vihapropagandan villiinnyttämät punasotilaat kohtelivat mm. venäläisiä naisvankeja ja pakkotyöläisiä -Auschwitz oli myös huomattava sotateollisuuden keskittymä- tavalla johon he olivat jo tottuneet saksalaisten asuttamilla alueilla.

Kun sivistynyt(?) maailma juhlii Auschwitzin ”vapauttamisen” vuosipäivää jonkinlaisena ”vainojen uhrien muistopäivänä” alleviivaten sitä että hyväksytyllä vainotulla täytyy olla lisenssi tai sertifikaatti Hollywoodilta tai Simon-Wiesenthal-Centeriltä (muuten uhria ei nyyhkitä!), olisi kohtuullista edes joskus suoda myötätuntoinen ajatus ”vapauttajien” surmaamille ja rääkkäämille natsien uhreille. Onko tämä liikaa vaadittu?

roessel-button2vapautusta-lapissa

Vihaprogandistin profiili: Vasemmistoliberaali

Tunnettu misantrooppi ja vasemmistointellektuelli Ilja Ehrenburg oli päässyt luikertelemaan Stalinin pää-progandistiksi, ja hän käytti tilaisuutta täysin hyväkseen: Ehrenburg yllytti ymmärtämättömät ja sivistymättömät puna-armeijalaiset toteuttamaan hänen omia seksuaalifantasioitaan saksalaisten naisten ja lasten suhteen. Ehrenburgia elähdytti kieroutunut kostomenttaliteetti saksalaisia ja yleensä gentiilejä eurooppalaisia kohtaan. Vilkaiskaapa hänen rappeutuneita paheellisia kasvojaan:ehrenburg-paska_button

On sangen valitettavaa, että nykypäivän vasemmisto ja juutalaiset pitävät yhä Ehrenburgia idolinaan ja jopa jonkinlaisena ihmisoikeus-aktivistina. Pitäisi olla senverran ymmärrystä, että erottaa sellaiset kansanmurhaan-yllyttäjistä.

Ettei maailmankuvanne jäisi yksipuoliseksi muistutamme toisesta juutalaistaustaisesta kirjailijasta, joka myös toimi sodan aikana puna-armeijan poliittisena kommissaarina: Lew Kopelev. Yritettyään estää oman joukko-osastonsa sotilaita toteuttamasta Ehrenburgin sairaita fantasioita, Kopelev joutui sota-oikeuden tuomitsema viettämään 10 vuotta Gulag-leiristössä. Tuomion perusteena oli mm. ”porvarillinen humanismi”.

Emme tiedä, emmekä välitäkään tietää, osallistuivatko suomalais-stalinistit, sinikka-sokat ym., kuinka aktiivisesti -vetoomuksia allekirjoittamalla ja mieltäänosoittamalla tai muuten riekkumalla- tukikampanjointiin puolustaakseen neuvostojohdon (brezneviläisen sellaisen) päätöstä riistää Kopelevilta Neuvostoliiton kansallisuus ja karkoittaa hänet maasta, kuten olivat tukeneet innolla ”DDR:n” vastaavaa toimenpidettä Wolf Biermannia kohtaan. Kopelev, Andrei Saharov, Jelena Bonner ja muut neuvostorepression arvostelijat olivat kuitenkin taistolaisille ”imperialismin agentteja” ja Stalinin sylikoira Ehrenburg oikea ja totinen toveri. Siis tätä on jälkeenpäin vaikea uskoa!

lew_kopelev-2

Linkkejä ja lähteitä:

kuolema2

4. Joukkomurha

Mitä tapahtui vanhassa saksalaisessa Marienburgin kaupungissa Wehrmachtin joukkojen joko vetäytyessä tai saatua surmansa. Kaupunki oli nyt puna-armeijan vallassa, eikä meillä ole syytä olettaa heidän käyttäytyneen toisin kuin muualla Saksassa. Saksalaisiin kohdistuvaa epäinhimillisyyttä pidätelleet neuvostoupseerit ja -sotilaat oli jo vaiennettu. Ehrenburgin vihapropaganda hallitsi mieliä Stalinin ja NKVD:n (=neukkujen puna-gestapo) varauksettomalla tuella. Ne marienburgilaiset naiset, lapset ja vanhukset, jotka eivät olleet ehtineet pakoon, kohtasivat nyt bolshevistisen todellisuuden ilman lännen ”hyödyllisille idiooteille” tarkoitettuja pehmennyksiä.

Kymmenesosa marienburgilaisista oli yhä kaupungissa, ja puolet heistä -1 840- kuolisi aivan lähi päivinä. Piastowskan joukkohaudassa on tutkijoiden mukaan noin 1800 vainajaa. On merkillepantavaa, että vainajilta on riistetty kaikki metalliesineet -sormukset, korut, kellot, etc.- ja myös hammasproteesit ym. tunnistamista helpottavat esineet. Vainajien vaatteet näyttävät olleen yhdessä kasassa joukkohaudan sivussa. Tämä kaikki on hyvin bolshevistista.

teloitus-nkvd-pieni
Entisen NKVD-KGB-upseerin Baldajevin todistajalausunnon mukaan oli varsin tavallista, että NKVD:n erityiskomennuskunnat pakottivat teloitettavat riisuutumaan ennen murhatyötään. Bolshevikit olisivat siis Marienburgissa vain jatkaneet vanhaa käytäntöään?

Bolshevikeilla näyttää olleen myös jonkinlainen ehrenburgilainen tapa riisuttaa uhrejaan?

nkvd-kuulustelu-pieni

joukkohauta22

Jäljet siis viittaavat Neuvostoliiton poliittisen poliisin, NKVD:n, käsialaan Marienburgissa, mutta miksi valtion sisäinen turvallisuusorganisaatio olisi tullut sotarintamalle? Kirjailija-nimimerkki”Victor Suvorovin” esittämistä todisteista Stalinin suunnitelmasta hyökätä itse yllättäen Hitlerin kimppuun, eräs keskeinen on rajavartija-joukkojen siirtäminen pois Saksan-Neuvostoliiton rajalta juuri ennen kuin Hitler hyökkäsi sen ylitse.

Rajavartija-joukot olivat NKVD:lle alistettuja kotimaan kurinpalautus-yksikköjä, joilla ei ollut kykyä rintamasodankäyntiin, mutta omien ampumiseen ja siviilien teurastamiseen sitäkin enemmän. Sodassa niiden käyttö oli vallatun alueen puhdistaminen ei-toivotuista henkilöistä ja etnisistä vähemmistöistä. Hitlerilläkin oli vastaava porukka. Suvorov kertoo rajavartiojoukkojen olleen Saksan hyökätessä selustassa, vakinaisen armeijan joutuessa rajalla hyökkäyksen jalkoihin. Rajajoukkojen sijoittaminen viittaa siihen, että puna-armeija valmistautui etenemään, ei vastaanottamaan hyökkäystä.

Vuonna 1944 NKVD:n joukot olivat siinä tehtävässä, mihin ne oli tarkoitettu: Ne seurasivat rintamajoukkoja etsien vallatulta alueelta neuvostovallan vihollisia terrorisoiden heitä. Myös puna-armeijan karkurit ja mahdolliset kapinat ym. levottomuudet kuuluivat NKVD:n joukkojen toimialaan. Oliko siis tilanne vallatussa Marienburgissa muodostunut sellaiseksi, että katsottiin tarvittavan ammattimiehiä lopettamaan tilanne ja ”kuivaamaan pöydän”?

Puna-armeijalta oli ehkä ”karannut mopo” Marienburgissa? Menivätkö valloittajat ehrenburgilaisuudessaan liian pitkälle saatuaan käsittelyynsä 3000:n saksalaisen siviilin joukon, jossa oli etupäässä vanhuksia, naisia ja lapsia? Sotilaita tarvittiin sotimiseenkin, eikä ainoastaan ”huvittelemaan” neuvostotapaan vallatun alueen asukkailla. Myös paikallinen tekijä täytyy ottaa huomioon, kuten Sudeettimaassa ja Prahassa.

Ns. Prahan kansannousu, jossa tsekit nousivat tuhansia ihmishenkiä vaatineeseen taisteluun vaikeuttaakseen Wehrmachtin vetäytymistä kaupungista, ja Prahan saksalaisen siviiliväestön evakuoimista, tunnetaan henkiinjääneiden saksalaisten lausunnoista. Tapahtumat Prahassa näyttävät noudattaneen samaa käsikirjoitusta, jonka tapaamme eräissä muissakin tunnetuissa saksalaisiin kohdistuneissa joukkomurhissa ja raakuuksissa, vaikka Prahassa näytetään mennyn pidemmälle kuin missään muualla?.

Toinen mahdollinen tapahtumien kulku on, että tilanteen karkaaminen kontrollista puna-armeijan valtaamassa Marienburgissa saattaa olla seurausta puolalaisten tai muiden puna-armeijan ulkopuolisten voimien osallistumista tapahtumiin?

Puolan alueella toimi toki muitakin partisaaneja: 1. Puolan kommunistipuolueelle uskolliset ja 2. juutalaiset partisaanit. Juutalaisilla oli ollut omia sotilaallisia taistelujärjestöjä jo ennen sotaa, ja sodan aikana he -hyvin viisaasti!- välttivät liittymistä puolalaisiin Saksan miehitystä vastustaviin maanalaisiin ryhmiin, ja ylläpitivät omia partisaaniosastojaan. Aseistettujen puolalaisten keskellä juutalainen ei ollut välttämättä turvassa. Näiden juutalaisten partisaanien roolia sodanjälkeisissä etnisissä puhdistuksissa ei ole koskaan tutkittu.

On toistaiseksi avoin kysymys, vaikuttivatko Tsekkoslovakian juutalaiset partisaaniryhmät Prahan saksalaisvainojen kärjistymiseen äärimmäisiin muotoihin. Jostain syystä tälläiset tarkastelut eivät ole suosittuja akateemisessa maailmassa. Juutalaisten aseistettujen ryhmien läsnäolo on kuitenkin mahdollisuus, joka saattaa yhdistää Prahan ja Marienburgin verilöylyjä.

kunniattomat_paskiaiset

Kuvassa esiintyy aseistettuja juutalaisia saksalaisessa Breslaun kaupungissa Schleesiassa, joka nykyisin on Puolan aluetta. Schleesian saksalaiset asukkaat ”katosivat” sodan lopulla. Heidän jäännöksiään on sittemmin löytynyt suurista ja pienistä joukkohaudoista. Mikä osuus kuvan asejoukon kaltaisilla paramilitaareilla oli Schleesian etnisessä puhdistamisessa, siitä ei ole tutkimustietoa. Tälläisten kunniattomien paskiaisten käsiin joutuminen tuskin tiesi saksalaisille naisille ja lapsille -niitähän siviilit tuossa vaiheessa olivat- mitään hyvää?

praha05toukokuuta1945-naiset

Meillä ei ole valokuvia marienburgilaisten marssittamisesta teloituspaikalle, mutta se on saattanut tapahtua samoin kuin Prahassa 5. toukokuuta samana vuonna. Saksalaiset siviilit, joiden joukosta armeijakelpoiset miehet puuttuivat täysin, kerättiin asunnoistaan ja turvapaikoistaan. Sitten alkoivat hirvittävyydet.

 

wenzelplatz20mai1945_2_13345

PRAHAN HOLOCAUST

Lainaus Alexander Hoyerin kirjasta ”Zwiespalt der Gemüter”:
”Joukkomurhat alkoivat Prahassa toukuun neljännen ja viidennen välisenä yönä v.1945. Keskiajan hirvittävimmät tapahtumat kalpenevat sen murhaavan verenhimon rinnalla, joka näyttäytyi Prahan kaduilla, asuintaloissa ja useimmissa kaupungin sairaaloissa.

Sen jälkeen kun yleistä osallistumista sotaponnisteluihin oli kuulutettu v.1944, lääketieteen opiskelija Ingrid Langer oli ilmoittautunut Punaisen Ristin hoitajaksi. Hänet oli sijoitettu Luftwaffen sairaalaan Moldaun oikealle rannalle Prahassa. Toukokuun kuudennen päivän aamuna lukuisa joukko tsekkiläisiä nuoriamiehiä ja tyttöjä ryntäsi huutaen ja kiljuen sisään sairaalan pääovesta. Uhkaillen konepistooleilla he vaativat kaikkia Punaisen Ristin sairaanhoitajia ja liikuntakykyisiä potilaita ulos rakennuksesta.

tsekittuijottaaKun lääkärit yrittivät saada huligaaneja luopumaan vaatimuksestaan vedoten Punaisen Ristin, jonka suojeluksessa sairaala oli, oikeuksiin mellakoiva joukko vain jatkoi nauraen mölyämistään. Aseistettuina he hyökkäsivät sairaalan huoneisiin tönien pyjamiin pukeutuneita haavoittuneita ulos edellään.

Toiset samanluokan sankarit toivat ulos kaikki työvuorossa olevat hoitajat, asettivat heidät riviin ja valikoivat nuorimpia ja kauniimpia. Ingrid oli heidän joukossaan.

Väiteltyään pitkään siitä, minkälaisiin julmuuksiin voisivat ryhtyä, teini-ikäiset raakalaiset päättivät marssittaa uhrina kaupunkiin.

Joukossaan kymmenen valittua haavoittunutta potilasta sairaanhoitajat pakotettiin marssimaan paririvissä laulaen Saksan kansallislaulua. Jokaista, joka ei tsekkien mielestä laulanut tarpeeksi äänekkäästi, hakattiin kunnes hänen lauluunsa oltiin tyytyväisiä. Katujen varsilla villiintyneen roskaväen maamiehet osoittivat suosiotaan. Saattue pysähtyi Pietarin aukiolle (Peter’s Square, Petrske Nem), joka vaikutti sopivalta näyttämöltä suunnitellulle makaaberille esitykselle.

Vääräsäärinen avaarien jälkeläinen rääkäisi: ”Vaatteet pois! Jokainen riisuutuu kokonaan!” Kun onnettomat uhrit eivät tehneet elettäkään riisuutuakseen, hän antoi merkin apulaisilleen aloittaa hakkaamisen.

Haavoittuneet ja sairaanhoitajat lyötiin katuun, toisen toistensa viereen tai päällekkäin pystymättä liikkumaan.

”Riisuutukaa tai kuolkaa!”, sadisti jatkoi kirkumistaan

Haavoittuneet sotilaat ottivat pian pois sairaalan pyjamansa. Alastomina he olivat nyt riehuvan ihmislauman armoilla. Sairaanhoitajat yrittivät yhä pitää yllään alusvaatteensa. Ympäröivän lauman tuijottaessa puolialastomia saksalaisia Punaisen Ristin sairaanhoitajia huligaanien johtaja vaati heitä riisuutumaan kokonaan.

tsekittuijottaa”Vaatteet pois! Kokonaan!”, hän mylvi. ”Riisuutukaa ihoon asti, siat!” Lopulta, kun sairaanhoitajat seisoivat täysin alastomina keskellä aukiota kätkien kasvonsa käsiinsä, prahalaisten riemu nousi huippuunsa. Ingrid, joka oli kasvanut Prahassa, tunsi tsekkiläiset kanssaihmisensa riittävän hyvin.

Ingrid tiesi, että Pietarin-aukiolla näyteltävän draaman hupennus tulee olemaan väistämätön ja tuskallinen kuolema. Kuin salama hän syöksähti läpi uhrejaan ympäröivän ihmisketjun heikoimman kohdan ja juoksi epätoivon vimmalla kohti aukion alempaa päätä. Ennenkuin tyrmistynyt katselijajoukko ehti tajuta, hän oli paennut kuoleman areenalta, mutta aukion reunassa Ingrid juoksi suoraan seuraavien kiduttajiensa käsiin.

Ryöstelevä joukko, raskaasti lastattuna matoilla, tauluilla, turkiksilla, pöytä-astioilla ja muulla arvoesineistöllä sieppasi alastomana pakenevan tytön. He raahasivat hänet taloon, josta olivat juuri poistuneet, jonkun kotiin jonka he olivat ryöstäneet. Rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen. Eteishallin lattialla makasi jo noin 25:n vuoden ikäinen kuollut nainen. Hänen vieressään kyyhötti lapsi, ehkä kahden vuoden ikäinen, yltäpäältä verisenä ja itkien katkerasti.

Ryöstäjät sysäsivät kauniin saaliinsa makuuhuoneeseen rivoilla kommenteilla toisiaan innostaen. Katsellen nuorta tyttöä he märehtivät mielessään kaikkea sitä hyvää mikä heitä nyt odotti. Kukaan ei heistä ei jättänyt osallistumasta raiskaukseen. Lisää tsekkejä ryntäsi huoneeseen jatkamaan edeltäjiensä häpeällistä työtä. Viimein uhri armeliaasti menetti tajuntansa.

Sillä aikaa makaaberi spektaakkeli jatkui Pietarin aukiolla. Yhdeksän yhä elossaolevaa Punaisen Ristin sairaanhoitajaa oli asetettu riviin vastapäätä haavoittunutta miestä, joka oli alaston kuten hekin. Sairaahoitajat määrättiin repimään miehen sukupuolielimet irti.

Uhrien oli vaikeaa uskoa näin sairasta määräystä. ”Revi se! Revi se!”, kiljui tsekkien lauma. Tiivis ihmismassa rääkyi, mölysi ja taputti käsiään rytmikkäästi.

Kukaan saksalaisista tytöistä ei edes yrittänyt noudattaa tätä petomaista määräystä. He jättivät huomiotta ihmislauman yhä pahaenteisemmät vaatimukset, vaikka tsekkien mölyäminen nousi yhä villimmälle tasolle. Yksikään tytöistä ei liikahtanutkaan taipuakseen vaikka useimmat heistä olivat jo tiedottomuuden partaalla jatkuvan kiväärin-puhdistuspuikoilla hakkaamisen seurauksena.
…”

Lainaus päättyy.

gegen-nazis_red2

Pietarin-aukion näytösten kaltaisetko spektaakkelitko ovat mielessä niillä, jotka yhä kiihottavat ymmärtämättömiä nuoria väkivaltaan ”natsismin vastustamisen” verukkeella? Ilmeisesti näin on??

Saivatko tapahtumat Marienburgissa saman suunnan kuin Prahassa, sitä emme tiedä. Prahan Pietarin-aukion ja myös Vaclavin-aukion tapahtumat, joista on käytettävissä silminnäkijöiden raportteja, antavat kuitenkin kuvan siitä formaatista, joka jostakin lähteestä levitettiin puolalaisten ja tsekkiläisten roskajoukkioiden toimintamalliksi. Se, minkä tiedämme, on että Pietarin-aukion kauhunäytelmän toistuminen myös Marienburgissa on mahdollista.Käytännön esimerkit ”vapautuksesta” ovat tälläisiä aina itäpreussilaisesta Nemmersdorfin kylästä Berliinin valloitukseen… Olimmeko tekemässä erehdystä? Ei se päättynyt Berliiniin edes saksalaisten osalta: Suomen nykyisen itärajan takaa tiedetään sodanjälkeiseltä ajalta mm. alaikäisten nuorten saksalaistyttöjen ”metsätyö-punkti”, jonka kirjanpito menehtyneistä tai surmatuista on säilynyt ja julkaistu. Dokumentin mukaan monet näistä punaisen terrorin uhreista eivät ole ikänsä puolesta voineet edes teoriassakaan osallistua Saksan natsihallintoon, mutta heidät raahattiin Preussista ja Pommerista Karjalan korpeen, leirille joka kuolleisuutensa puolesta ansaitsee *tuhoamisleirin* nimityksen.

Saksasta sodan jälkeen vangittujen siviilien -sotilaat olivat jo vankileireillä- määrä nousee kuusi- tai seitsemännumeroiseen lukuun, ja heidän terrorisoimistaan jatkettiin ainakin 50-luvun puolelle. Kuolleisuus näiden rauhan-ajan siviili-sotavankien keskuudessa saattoi olla myös hyvin suuri.Schleesian keskitysleireillä menehtyivät joskus lähes kaikki. Mielenkiintoista on sekin, että saksalaisen väestön tuhoamiseen käytettiin myös natseiltä jääneitä leirejä: Buchenwaldia,Sachsenhausenia, etc..

shlomo_morel_others510

Nyt, kun olemme nähneet juhlitun ”vapautuksen” todelliset kasvot, voimme kysyä olisiko Marienburg voinut olla poikkeus? Paikka jossa Franklin D. Rooseveltin siunaama punakone ei toteuttanutkaan itseään muualla näyttämällään tavalla, vaan ihmiset kuolivat ”muuten vaan”? Ihan muuten vaan heillä ei joukkohaudassa ollut vaatteita, vaan vaatetus oli kasassa kuopan vieressä ja arvoesineille on tapahtunut prekaarimainen ”omistusoikeuden uudelleenarviointi”?Sekä, mikä on epätodennäköisintä, on Marienburgin 1800:n uhrin menehtyminen pommitusten tai taistelujen yhteydessä. Kuka heidät murhasikin, halusi murhata juuri heidät.

burg-ohne-ehre1

Linkkejä ja lähteitä:

hs_marienburg19012009

kuolema2

5. Marienburgin vainajat löytyvät.

Syksyllä v.2008 aloitettin Piastowska 18 tontilla luxushotellin rakennustyömaa. Kun monttua alettiin kaivaa, 60 vuotta vaiettu salaisuus paljastui.

marienburg_kaivaus2

 

marienburg2009kallo_button

Ensin löytyi parisen luurankoa, sitten niitä tuli esiin kunnes päivänvaloon oli tullut 1750 – 2034:n ihmisen jäännökset. Puolan TV-uutisten näyttämät lasten ja vauva-ikäisten jäännökset -useilla luodinreikä kallossaan- olivat shokeeraavia. Löytöjen sovittamisessa vallitsevaan historiankuvaan ei sitten oikein onnistunutkaan.Mikään puolalainen arkistotieto tai muu dokumentti ei sisällä mainintaa Malborkin joukkomurhasta eikä sen uhreista, jos niitä on tutkittukaan? Seuraava marraskuussa v.1945 Marienborgissa olleen lausunto kaataa mediaan nopeasti muodostuneen konsenuksen joukkohaudan yhdistymisestä vain ja ainoastaan kaupungin joutumiseen puna-armeijan käsiinhuhtikuun 9:nä 1945:

Am 10. Januar 2009 gegen 20.00 Uhr wurde dem Heimatkreisvertreter Bodo Rückert telefonisch folgendes Erlebnis mitgeteilt: Tammikuun 10. klo. 20.00 sai kotiseutuedustaja Bodo Rückert puhelimitse seuraavan aikalaistodistuksen:

”Im November 1945 hielt ich mich als Fünfzehnjähriger in der unmittelbaren Nähe des Marienburger Bahnhofs auf. Mit großem Geschrei stürzten plötzlich unter massiver Gewaltanwendung (Knüppeleinsatz) durch die polnische Miliz etwa 200 bis 300 Personen, Frauen und Kinder, durch das Haupttor des Bahnhofs auf die Straße. Sie wurden wie Vieh in Richtung Innenstadt getrieben …”

”Marraskuussa 1945 olin viisitoista vuotias. Olin Marienburgin rautatieaseman läheisyydessä, kun yht´äkkiä syöksyi suurella metelillä ja puolalaisten miliisien massiivisen väkivallan (pampuilla lyömisen) alaisina noin 200 tai 300 henkilöä, naisia ja lapsia rautatieaseman pääoven kautta kadulle. Heitä vietiin kuin karjaa kohti keskikaupunkia…”

”Ein auf die Straße gefallener Junge wurde dabei niedergetrampelt und unversorgt liegen gelassen.”

”Eräs kadulle kaatunut poika joutui näin tallatuksi maahan ja hänet jätettiin siihen makaamaan ilman huolenpitoa.”

”Das damalige brutale Geschehen durch die polnische Miliz ist mir unvergessen geblieben und durch die jetzige Berichterstattung in der Presse über die Funde in Marienburg ganz unverhofft in meine Gegenwart zurückgekehrt. Mit dieser Mitteilung, die ich auch beeiden würde, möchte ich der Aufklärung dienen.”

”Tämä tuolloinen puolalaisten miliisien butaali teko on jäänyt unohtumattomana muistiini, ja nykyinen Marienburgin löytöjen käsittely lehdistössä on palauttanut sen mieleeni menneisyydestäni. Kun tämä uutisointi on vaikuttanut minuunkin, haluan osaltani auttaa tapahtumien selvittämistä.”

(Name, Anschrift und Telefonnummer des Anrufers sind dem Heimatkreisvertreter bekannt)

marienburg_kallo_bTV:n uutisryhmä siis riensi lokakuussa v.2008 juurilöytyneen Marienburgin joukkohaudan äärelle ja puolalaiset katsojat saivat järkyttyä rikkiammutuista lasten pääkalloista ja yli 2000:sta vainajasta. Päähänammuttuja oli vainajien joukossa silloin vielä 238, mutta myöhemmin luvut alkoivat vähetä… Sehän ei liity uhrien saksalaisuuden selviämiseen?

Halusi joku kätkeä Malborkin-Marienburgin joukkomurhan todellisen taustan tai ei, se on tällähetkellä lopullisesti selvittämättä. Kuten myös Bodo Rückertille soittaneen entisen marienburgilaisen näkemän ihmisjoukon kohtalo. Milloin he löytyvät, …vai ovatko he jo löytyneet?

Emmekö voisi lähettää paikalle suomalaisten arkeologien ja oikeislääkärien Huhtiniemi-ryhmää? Sillähän lienee runsaasti käyttämätöntä rahoitusta mutta ei mitään tutkittavaa?

anna-liisa

Suomalaiset lukijat kohtasivat 19.01.2009 seuraavan uutisen:

”Marienburgin kadonneet siviilit löytyivät joukkohaudasta.”

”Puolasta on löydetty toisen maailmansodan aikainen joukkohauta, jossa levännevät kaupungista neuvostovaltauksen jälkeen kadonneet siviilit.Puolan pohjoiskolkassa Malborkissa sijaitsevasta haudasta on nostettu jo 1 800 ruumiista, ja vainajia uskotaan löytyvän vielä lisää.

Hauta on peräisin keväältä 1945, jolloin neuvostoliittolaiset sotilaat valtasivat kaupungin ankarissa taisteluissa. Alue kuului tuohon aikaan Saksaan. Saksalaisia siviilejä oli kehotettu lähtemään , mutta osa jäi Malborkiin eli saksalaisittain Marienburgiin. Asukkaista katosi 1840.

Tutkijoiden mukaan uhrit lienevätkin näitä siviilejä, joista ainakin osan neuvostojoukot tappoivat. Noin 30 vainajan kuolinsyyksi ovat osoittautuneet ampumahaavat. Useimmat kuitenkin menehtyivät nälkään ja kylmään, puolalaiset arkeologit uskovat.  …

Ensimmäiset ruumiit löytyivät lokakuussa, kun aluetta alettiin raivata uuden hotellin rakennustyömaaksi. Talven takia etsinnät ovat hidastuneet. Alueella on ollut jopa 15 asteen pakkasia.

Vainajat on määrä saatella Malborkin hautausmaalle, kunhan heidän taustansa on tutkittu mahdollisimman hyvin, tutkijat sanovat. He etsivät sekä kirjallista todistusaineistoa että aikalaisia, jotka voisivat kertoa kevään 1945 tapahtumista.

Vainajien alkuperän selvittämistä haittaa se, ettei haudasta ole löytynyt kenkiä, vaatteita tai mitään muitakaan henkilökohtaisia esineitä, jotka voisivat osoittaa heidät saksalaisiksi.

DPA, Reuters, http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2009/01/
marienburgin_kadonneet_siviilit_loytyivat_joukkohaudasta_481232. html

Uutisointi on asiallista, suorastaan minimalistista. Toisin kuin vasemmistolaisille toimittajille sopivimpiin arkki-pahiksiin viittaavissa kauhu-uutisissa, toimitukset välttävät ”ylidramatisoimista”. Jos 30 ihmisjäännöstä on tutkittu ja niistä havaittu ampumalla (niskaan/päähän) teloittamisen jäljet, ammuttuja on tasan 30. ”Ainakin osan” tarjoaa Bäckmanniin-uskoville pelastustien välttää maailmankuvaa järkyttävät tosiasiat.

”Kehoitettu lähtemään” jättää mielenkiintoisia mahdollisuuksia auki: Jos jonkin kaupungin (asukkaita yhtä paljon kuin Porvoossa!) täydellinen väestönvaihtaminen, vuosisataisen kulttuuriperinteen katkaisu ja etninen puhdistus on 60:n vuoden päästä vain ”kehoitettu lähtemään”,  niin kenet tahansa voi ”kehoittaa”. Ei se ole *rikos ihmisyyttä vastaan* jos ei ollut Marienburgissakaan? Miksei sitten Porvookin? Paljon saksalaista Marienburgia nuorempi kaupunkikin…?

backman-pieniJuuri tästä syystä mitään lähimenneisyyden joukkomurhaa, tai ajallisesti kaukaisempaa murhenäytelmääkään, ei saa jättää selvittämättä ja yleisölle tarjottavaan historiankuvaan lisäämättä minkään poliittisen korrektiuden nimissä: Nykyajan/tulevaisuuden toimijoille jää kuva, että sellaista voi tehdä. ”Siitä pitää puhua ettei se toistu!”

Bäckmannit, Turtolat ja muut 1900-luvun verisimmän ideologian, ns. kommunismin, kilvenkiillottajat saattavat olla vain jäävuoren huippu? Nuoremmissa ikäluokissa on vaarallisen paljon väkeä, jotka eivät tiedä edes Suomen käymistä menestyksellisistä puolustussodista, joilla säästyimme Bolsucaustin muiden uhrien kohtalolta.

”Virolaiset liittyivät vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon, eikä heitä kansanmurhattu.” ”Saksalaisia ei voi (=ei saa) ajatella uhreina vaan syyllisinä…!” ”Puna-armeija toi Suomeen demokratian vuonna -44!” Mielisairaita ajatuksia, mutta niillä on innokkaat levittäjänsä mm. Helsingin Yliopistossa, ja ”aktivisti”-nuoriso on kiitollinen harhauttamisen kohde.

Huomatkaa, että ”anti”fasistit kannattavat toisinajattelijoiden tappamista. Joo, ihmiskunnan onni koittaa kun kaikki rauhanvastustajat on ammuttu?

tyhmatkommaritriekkuu2”Rauhan-aktivistit” tunnistaa siitä, että he heiluttavat edesmenneen diktatuurivaltion lippua muistuttavia tekeleitä, -ja nyrkkejä. Sic!

Linkkejä ja lähteitä:

kuolema2

 

6. Marienburg ja Suomi?
Olisiko se voinut tapahtua meille??

Se tapahtuikin, useita kertoja. Siitä, ettemme joutuneet jakamaan marienburgilaisten kohtaloa vuosina 1944-45, saamme kiittää sotiin osallistuneita ja niissä uhrauksensa antaneita veteraaneja. Kun olemme perehtyneet siihen, mitä puna-armeija aikaansai siellä minne se pääsi, ”Kiitos Veteraaneille!” ei kuullosta tyhjältä fraasilta.

Suomi on joutunut historiansa aikana miehitetyksi, ja siitä millaista se oli, on riittävästi eksaktia tietoa. Tosin tämä tieto ei ole päätynyt oppikirjoihin. Juuri äskettäin, Helsingin Sanomissa(Kuukausiliite heinäkuu-2009, sivut 28-33), toimittaja Ilkka Malmberg kertoo Suomen miehityskaudesta Isonvihan aikana.

Israelissa toimii erityinen Holocaustia tutkiva instituutti, Yad Vashem, joka ylläpitää ja tukee aiheeseen erikoistuneita museoita ympäri maailmaa. Milloin Suomeen perustetaan Isoviha-museo? Sopiva paikka olisi Hailuoto, josta tapettiin koko asujaimisto. Saari autioitui täysin, ja uusien asukkaiden oli tultava muualta. Malmberg:

”Täällä murhattiin yön ja aamun aikana 800 ihmistä. Vuonna 1714 Hailuotoon souti kaksisataa venäläistä kasakkaa. He tunkeutuivat taloihin, jotka olivat täynnä saarelle tulleita pakolaisia, ja löivät asukkaat kuoliaiksi kirveillä. Talot ryöstettiin ja poltettiin, lapsista hyväkuntoisimmat sullottiin veneisiin mutta suurin osa tapettiin.
…Sota oli totaalista ja sen pääkohde oli siviiliväestö. Armeijoiden välisiä taisteluja oli vähän. …

Lapsiakin vangittiin ja järjestettiin julkisia tappajaisia, sillä pelotusvaikutus oli tärkeä: Ruumiit silvottiin, lyötiin seipäille ja jätettiin näkyville.

Seuraavaksi venäläiset ryhtyivät toteuttamaan Pietari Suuren antamaa määräystä Pohjanmaan täydellisestä hävittämisestä. … Se ymmärrettiin määräykseksi, että koko väestö oli surmattava ja ryöstää ja raiskata sai mielin määrin.

Tämähän on 1:1 Stalinin ja Ilja Ehrenburgin vuoden 1945 politiikan kanssa! Malmberg jatkaa:

Tsaarilta tuli käsky ryhtyä Pohjois-Pohjanmaalla kansanmurhaan. Koko maakunta Kemiä myöten tuli tehdä asumattomaksi: Aikuiset oli tapettava ja lapset otettava orjiksi. …

Alkoi kidutusten aika. … Kiinnisaadut piti panna kertomaan, missä ruokavarat ja omaisuus ovat. Usein kidutettava vedettiin tuskallisesti roikkumaan selän taakse sidotuista käsistä, joskus koko päiväksi. Välillä roikkujaa ruoskittiin. Tällä lailla roikutettiin oululaista Kaarina Matintytärtä, liminkalaista Kaarina Eskontytärtä ja Lappajärvellä Taavetti Kärnän Jaakko-renkiä. …

Joitakin, kuten oulunsalolaista piikaa Marjatta Erkintytär Kaakista hakattiin ja korvennettiin lisäksi palavilla vastoilla. Lopuksi hänet työnnettiin elävänä uuniin. …

Joskus venäläiset äityivät monipäiväisiin joukkokidutuksiin. Pyhäjoen Yppärissä kerättiin ainakin 120 henkeä, jotka vietiin pareittain Nissilän pakaritupaan kidutettaviksi. … Rääkkäysjuhlia pidettiin myös Luumäellä, Oulunsalossa ja Kellossa. …

Verilöylyissä kuoli luettelojen mukaan yli 6000 pohjoispohjalaista. …

Oululaiset, liminkalaiset ja kalajokiset kertoivat talvella 1722, kuinka venäläiset sitoivat osapuilleen jokaisen tapaamansa naisen ja raiskasivat tämän. Usein nainen sidottiin kiinni hevoseen ja juoksutettiin leiriin sotilaiden yhteiseksi iloksi. …

Joillakin seuduilla, kuten Raahessa, Saloisissa ja Siikajoella, venäläiset omistautuivat enemmän ihmisryöstöihin, joillakin toisilla paikkakunnilla keskityttiin murhaamiseen. Siikajoelta vietiin Venäjälle kokonaisia sisarusparvia, joiden vanhemmat surmattiin:Penttilät, Huhtalat, Tynit, Niemet, Ryydit ja Häröt. Saloisista vietiin Juholat, Hannukselat ja Siniluodot.

Kemi, Oulainen, Liminka, Lappajärvi, Oulunsalo, Pyhäjoki, Luumäki, Kello, Kalajoki, Raahe, Saloinen, Siikajoki, … Muistammeko?Tästä täytyy puhua, ettei tämä toistu! ” -Tämä on fraasi jota on hoettu kyllästymiseen asti, mutta ehkä siinä onkin asiaa? Isonvihan hirvittävyydet toistuivat Marienburgissa, Neustettinissä, Nemmersdorfissa, Treuenbrietzenissä, Berliinissä, Prahassa, etc.. Etteivät ne toistuneet Kemissä ja Limingalla, se on yksinomaan suomalaisen sotilaan ansiota.

Talin-Ihantalan torjuntataistelujen aikana eräs upseeri joutui lähettämään alaisensa melko varmaan kuolemaan: Tuhoamaan läpimurtautuneet ylivoimaiset neuvostopanssarit puutteellisesti aseistautuneina. Komento tähän tehtävään päättyi sanoihin: ”Vihollisen ja kotienne välissä olette vain te. Toimikaa!” Tehtävä onnistui, mutta kalliiseen hintaan.

HS:n toimittaja Ilkka Malmberg kysyy: ”Isoviha on Suomen historian synkein ajanjakso. Miksi minun ikäiseni eivät tienneet siitä juuri mitään?” Kysymys on hyvin perusteltu. Voimme jatkaa siitä: Miksi nykynuorison ”aktivisti”-joukko, jonka keskuudesta pongataan ”tulevaisuuden nuoret vaikuttajat”, ei tiedä tai ymmärrä edes viime sotia Isostavihasta puhumattakaan. He eivät arvosta puolustustaisteluamme, vaan syyllistävät suomalaisia milloin mistäkin keksityistä rikoksesta luulleen yksinkertaisuudessaan Suomen olleen ”Mannerheimin johtama fasistinen diktatuuri kunnes puna-armeija toi tänne demokratian…”? (Älkää naurako! Niin ne todella selittää.)

Meiltä suomalaisilta on kielletty menneisyys. Meille selitetään sellaista, mikä ei ole totta, ja puhuminenkin suomalaisiin kohdistuneista kansanmurhista leimataan epäilyttäväksi, natsi-leimasimella. Malmberg: ”Toisen maailmansodan jälkeen isostavihasta oli sopimatonta elämöidä. Puhetapaan kuului mainita, että isoavihaa oli käytetty äärioikeistolaisessa tarkoituksessa, ja aina tuli huomauttaa että tuhoja oli liioiteltu.”

Malmberg jatkaa: ”Vähän kuin juutalaisista kirjoitettaisiin, että kolmannessa valtakunnassa rajoitettiin juutalaisten liikkumavapautta ja monet heistä joutuivat taloudelliseen ahdinkoon paettuaan Yhdysvaltoihin.” Kateeksi käy juutalaisia! -He voivat muistaa itseensä kohdistuneet kansanmurhat leimautumatta ”äärioikeistolaisiksi”. Mutta miksi me emme ottaisi itsellemme samaa vapautta? Kuka sen estäisi?? (Kysymys on retorinen.)

Toisaalta: Pitäisikö Isonvihan ja Seitajärven verilöylyn kiistäminen kriminalisoida, kuten Holocaustin kiistäminen eräissä maissa? Aivan samanlaiset perusteet pätevät kaikkiin näihin tapauksiin niin moraalisesti kuin historiallisestikin.”Venäjä, Venäjä ja Venäjä”? -Nyt tietämämme perusteella tuo on loistavasti sanottu!

Maailma on toki muuttunut Isonvihan, Viron sovjetisoimisen, Marienburgin verilöylyn, Rösselin, Treuenbrietzenin, Nemmersdorfin, Berliinin ”vapautuksen”, Tsetsenian ja Georgian sodan jälkeen, joten *ennakkoluuloihin* ei ole aihetta? Niin koskas se Georgian sota olikaan? Jaa että viime vuonna? No, sovitaan että maailma on muuttunut huimaa vauhtia heti sen jälkeen?? Uskotaan uskotaan ja luotetaan Tavjaan ja Alafussoviin!? Kesällä 1944 kasakoiden tilalla olivat partisaanit. Heinäkuun 7:nä, aamuyöllä, ne saapuivat Seitajärven kylään Savukoskelle… Uskallammeko muistaa? Meidän pitäisi. Muuten se voi toistua.

anna-liisa

partisaanit_valma
Seitajärven neljäntoista siviilin ja kahden heitä suojelemaan asetetun sotilaan surmaaminen oli jo vanhan onnettomuuden toistoa. Vuosikymmeniä siitä vaiettiin, kuten vaiettiin Isostavihastakin. Missä se toistuu seuraavaksi? Vaikenijoiden kohdalla?

”Savukosken Seitajärvellä vanhan heinäladon sisähirressä on kaksi kaiverrusta: Valma Arajärvi ja MA 13.6. 1944. Nimikirjaimet tarkoittavat Martta Arajärveä. Martta oli tehnyt molemmat kaiverrukset vähän sen jälkeen, kun oli täyttänyt viisitoista vuotta. Hän oli ollut ladossa viisivuotiaan sisarensa Valman kanssa.”

”Kolme viikkoa myöhemmin tytöistä oli jäljellä enää nämä kaiverrukset ja valokuvat heidän ruumiistaan. Neuvostoliittolainen partisaanijoukko hyökkäsi kylään ja tappoi tai vangitsi kaikki tavoittamansa ihmiset.

Naiset ja tytöt joutuivat kokemaan harkituimmat verityöt, sillä heidät vietiin kauaksi metsään teloitettaviksi. Suurin osa viiden asumuksen kylästä poltettiin.”

Seitajärvi, Isonvihan Pohjanmaa, Valma ja Martta, -ne eivät mahdu trendikkäästi maailmantuskaa potevien maailmankuvaan. Kuten ei myöskään Marienburgin tuhatkahdeksansataa vainajaa. Miksi muoti-empaatikot nyyhkivät ketään muutakaan? Kun ihminen ei heille mitään merkitse.

Kertomalla teille Marienburgista emme yksinomaan valota Saksan tai toisen maailmansodan historiaa. Osoitimme, että se on myös meidän historiaamme: Sama tapahtui Suomessakin, ja vain aseellinen vastarintamme esti etteivät suomalaisten kaupunkien asukkaat kokeneet marienburgilaisten kohtaloa. Historian vaietut ”detaljit” ovat yhä tärkeämpiä tietää, sillä ne voimat joiden työtä nämä murhenäytelmät olivat, saavat yhä äänekkäitä puolustajia myös suomalaisessa keskustelussa.

Linkkejä ja lähteitä:

backman-rauha

 

7. ”…mutta se on ERI ASIA!!”

Historiaa kirjoitetaan uudelleen sellaista vauhtia, että täytyy pitää aktiivisesti peukaloaan ajan valtimolla, jotta tietäisi mitä menneisyydessä on tänään tapahtunut. Suomessa pyrittiin ensin vaikenemaan noin sukupolven ajan puolustustaistelustamme uhkaavaa bolshevismia vastaan. Sen jälkeen alkoi ”vaihtoehtoisen” historian indoktrinoiminen kasvaviin ikäluokkiin. Ei ole harvinaista, että voi kuulla nyky-opiskelijan selittävän kahvilapöydässä ihailevasti häntä kuunteleville teineille pötköiksi sotketut hiukset notkuen, että ”viime sodissa suomalaiset taistelivat illuusion puolesta… Kansallisvaltiot ovat kuvitelmaa…blaa blaa…”

Näin todellisuudesta poiskoulutetut toistavat 60-70 -luvuilla LSD-trippien ja neuvostopropagandan myötä maailmankuvansa rakentaneen kukkahattu-sukupolven houreita. Niitähän he opettajiltaan kuulevat aina peruskoulusta yliopistoon.

Nyky-opiskelijoiden ja koululaisten kannattaisi kysyä Ingrid Langerilta tai seitajärveläiseltä Anna-Liisalta, mitä silloin tapahtuu kun oman maan -”kansallisvaltion”- puolustus epäonnistuu ja marxilainen ”humanismi” pääsee irralleen. Onko rohkeutta kysyä? Rehellisyyttä?

Marienburgin 1800 joukkohautaan ”vapautettua” voivat myös kertoa jotain merkittävää meidän ikäpolvellemme. He kertovat sen vaikenemalla. Heidän keskiajalta periytyvässä saksalaisessa kotikaupungissaan vaikenee myös saksan kieli.

Väestö on vaihdettu. Entisten asukkaiden sorakuoppa-joukkohauta on löytyessään kaikille yllätys. Kukaan ei ole tiennyt, että se on ollut siellä yli 60 vuotta. Kukaan ei ole tiennyt, mihin edelliset kaupunkilaiset katosivat. Katosivat ihan noin vain. Kukaan ei nähnyt, kukaan ei kuullut mitään. Ehkeivät uus-malborkilaiset kuulleet mitään omalta huudoltaan? Verenhimoiselta kirkumiseltaan, sellaiselta joka kaikui kuudes kesäkuuta v.1945 Prahan Pietarin-aukiota, Petrske Nemiä, ympäröivien talojen kiviseinistä kuten ”kuolema imperialismille” kertautuu 2000-luvulla Helsingin kantakaupungin katukuiluissa?

Huomatkaa: Ne laittavat teidät ensin tappamaan sanoissa. Vakuuttaen samalla ”rauhan usk…” -siis: Rauhan Aatettaan. Kun verenhimoinen huutaminen on teille arkipäivää, ette huomaa kuinka”suoran toiminnan” aktiviteettinne eskaloituvat pikkuhiljaa ilkivallasta ja tarrojenliimailuista ikkunoiden rikkomiseen ja mellakointiin. Tien päässä tapetaan ihmisiä. Don´t worry, Sinun ei kuulu huomata tätä.

Kaksikielisyyttä ei ole. On vain yhden puhekielen vaihtaminen toiseen vanhaa tukahduttamalla. Monikulttuuria ei ole. On vain yhden kansallisen väestön hävittäminen uuden tieltä. Kaikki muu on illuusiota.

kuolema3

”Kuolema”? Te sanoitte sen sanan. Te käytätte sitä, ihan noin vain, kevytmielisesti? Se on vaativa sana. Sitä huudettiin Prahassa, Pietarin-aukiolla, toukokuun kuudentena vuonna 1945. Ette olleet silloin vielä syntyneet, mutta he olivat teidän ikäisiänne, kommunistinuoria. Heidän uhrinsa oli myös teidänikäisenne. Hänellä oli nimi: Ingrid Langer. Hänellä oli myös ruumis joka saattoi tuntea kaikki tuskat.

Menneisyyden ideologiaa jauhavien operatiivien johdolla huudatte ”kuolemaa”? Ajatteletteko te yleensä mitään? Aikustenoikeesti?

Millaista kuolemaa te ajattelitte tarjota? Nopeaa ja helppoa vai hidasta ja tuskallista? Kuten Ingrid Langerin ystäville ja Anna-Liisalle?

Auf Wieder Sehen!

  Luettavaa:

kuolema2

VAROITUS:
”Aktivismi” voi vaarantaa mielenterveytesi!

tyhmatkommaritriekkuu2

Agressiivisuutta ilmaisevat massa-esiintymiset antavat epävarmalle sielulle tiettyä kaikkivoipaisuuden tunnetta. Paitsi että sellainen sokaisee arvostelukyvyn, siihen voi kehittyä riippuvuus. Osallistu siis mielenosoituksiin vain niiden asian takia, älä yhdessäolon ja riehumis-tilaisuuksien toivossa.!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s