Hartmannin arvio Hitleristä

5-pilots-jg52-erich-hartmann-800

6. Erich Hartmann kohtaa Hitlerin

erichhitler

Kunniamerkkejä vastaanottaessaan Erich Hartmann tapasi Saksan ylimmän päätöksentekijän kahteen kertaan. Nämä tapaamiset ja Hartmannin tarkat havainnot saattavat olla historian tutkimuksenkin kannalta mielenkiintoisia. Ensimmäinen palkitseminen tapahtui Berchtesgadenissa, Hitlerin loma-asunnolla.

Suoraan rintamalta tulleilla palkittavilla oli käsiaseet sotilas-asuun normaalisti kuuluvina elementteinä, ja kaikki luovuttivat ne adjutanteille odottaessaan vastaanoton alkamista. Paitsi Erich Hartmann.

Hänen kerrotaan tokaisseen ”Der Führeriä” vartioiville paraatisotilaille jotain sellaista, kuin että jos Führer ei voi luottaa rintamaupseereihinsa sen vertaa että…. Tilanne laukesi Hitlerin ilma-adjutantin von Belowin rohjetessa ottaa vastuun, ja Erich sai pitää pistoolinsa. Palkitsemistilaisuuden aikana Hitler ei paikallaolleiden mukaan edes huomannut, että joku seurueessa oli aseistettu.

Juuri ennen Berchtesgadenissa järjestettyä tammenlehvien jakotilaisuutta Erichille ja muille lentäjille painotettiin, ettei Hitlerille saisi kertoa rintamaan, aseistukseen, taktiikkaan tai muuhun tällaiseen liittyvistä ongelmista, jotka normaalisti tulisivat esille hänen kanssaan keskusteltaessa. Syyksi ilmoitettiin Führerin heikko terveydentila. Erich sai pian omin silmin todistaa, miten todellisuudesta eristäminen oli vaikuttanut Saksan johtajan ajatusmaailmaan.

Kunnianosoitusten jakamisen jälkeen Führer keskusteli lentäjien kanssa puolisen tuntia. Hitlerin vaikuttava persoona häivytti pian kaikki jäänteet Salzburgin junassa pidetyistä kesteistä. Erich huomasi olevansa täysin vesiselvä kuunnellessaan, mitä diktaattorilla oli sanottavanaan. Hitler käveli edestakaisin Kotkanpesän valtavassa pääsalissa, jonka lasiseinän läpi avautui hieno näkymä lumipeitteisille Alpeille. …

Führer osoitti tietävänsä itärintaman taistelutilanteen yksityiskohtaisesti, mutta hänen tietonsa vastasivat vuoden 1942 tilannetta. Hän tiesi myös, että Me 109 oli ylivoimainen verrattuna neuvostokoneisiin, jotka kesällä 1941 todella olivat olleet vanhentuneita ja suorituskyvyltään alakynnessä saksalaiskoneisiin nähden. Hitler tiesi myös aseiden kaliiberit ja paljon muitakin teknisiä yksityiskohtia, mutta nämäkin tiedot olivat jo pahasti vanhentuneita.

Epäilys alkoi kyteä Erichin mielessä. Hitler halusi selvästi tietää pakkomielteenomaisesti kaikki mahdolliset faktat, mutta hänellä ei silti ollut todenmukaista käsitystä Luftwaffen ja itärintaman ongelmista. Asioiden oikea tila salattiin häneltä kaikin mahdollisin keinoin hänen terveydentilaansa vedoten. Erich mietti väistämättä mieleen nousevaa kysymystä: Pidettiinkö Hitler tarkoituksella pimennossa, ja jos pidettiin, niin miksi?

… Hitler kuunteli kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti. Hän sanoi, että hävittäjien tuotannon lisäämistä kiirehdittiin parhaillaan. Raketteja kehitettiin ja paranneltiin koko ajan. Sitten Führer kiteytti sodan kokonaistilanteen paikalle kokoontuneille etulinjan upseereille seuraavasti:

Kun englantilaiset ja amerikkalaiset joukot nousevat maihin muodostaakseen toisen rintaman, me järjestämme heille toisen Dunkerquen. Sukellusvenejoukoille toimitetaan uusia sukellusveneitä, joilla katkaistaan Atlantin huoltolinjat. Itärintamalla olemme rakentamassa suurta puolustusjärjestelmää, jota vastaan hyökätessään venäläiset vuodattavat verensä kuiviin.

Führer puhui hiljaisella ja luottavaisella äänellä. Hänen persoonansa vetovoima, josta niin monet puhuivat, oli lähes käsin kosketeltava. Erichkin huomasi joutuvansa Hitlerin itseluottamusta uhkuvasta esiintymisestä huokuvan salaperäisen voiman lumoamaksi. Käteltyään Hitleriä hyvästiksi hänen mielessään oli päällimmäisenä ajatus, että johtaja oli surkeiden lakeijoiden ja opportunistien ympäröimä idealisti. …Sivut 102-103, Raymond F. Toliver & Trevor J. Constable: ERICH HARTMANN

Ritariristin timanttien luovutustilaisuudessa Hartmannin havainnot Hitleristä ovat vieläkin huolestuttavampia:

Hitlerin silmät olivat painuneet syvälle kuoppiinsa ja näyttivät elottomilta. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja hän näytti kuolemanväsyneeltä. Kun väsynyt vanha mies, joka kerran oli pidellyt maailmaa kämmenellään, ojensi Erichille timantit, tämä huomasi Führerin terveenkin käden tärisevän pahasti.Kunpa meillä olisi enemmän teidän ja Rudelin (eversti Hans-Ulrich Rudel, legendaarinen Stuka-lentäjä) kaltaisia sotilaita”, Hitler sanoi ojentaessaan timantit.

… ”Sotilaalliselta kannalta katsottuna, Hartmann, sota on jo hävitty. Tiedätte varmaan sen. Mutta poliittisesti liittoutuneiden keskuudessa on niin valtavia ristiriitoja ?toisella puolella britit ja amerikkalaiset, toisella venäläiset -, että meidän tarvitsee vain kestää ja odottaa. Venäläiset taistelevat pian meidän lisäksemme myös brittejä ja amerikkalaisia vastaan…(Hartmannin kertoessa tilanteesta) ”Vain niin. Luuleteeko, että kenraalini antavat minulle vääriä tietoja?

Hartmann: ”Ehkä Mein Führer, en osaa sanoa. Ainakaan meitä partisaanit eivät ole koskaan häirinneet. Mutta sen tiedän, että kerran kun amerikkalaiset pommittivat Romaniassa lentomateriaalivarikkoa, jonne oli varastoitu useita lentokoneita, tuhosta syytettiin partisaaneja… ”Olette lentäneet vain itärintamalla, Hartmann. Sanokaa silti, mitä mieltä olette näistä englantilaisten ja amerikkalaisten Saksaan tekemistä pommihyökkäyksistä?

Hartmann: ”Kuulemani ja näkemäni perusteella olen sitä mieltä, että emme lähesty ongelmaa oikealla tavalla.” Hitler: ”Miten niin?Hartmann: ”Valtakunnanmarsalkka Göring on antanut määräyksen, jonka mukaan meidän on noustava pommikoneita vastaan aina kun ne tulevat – päivällä ja yöllä, näkyvyydestä tai säästä riippumatta.” Hitler: ”Ja tämäkö on väärin Hartmann?

Hartmann: ”Minun mielestäni on, Mein Führer. Menetämme liikaa lentäjiä pakottamalla heidät ilmaan niin huonolla säällä, että onnettomuuksia sattuu väistämättä… meidän pitäisi keskittää kaikki voimavaramme koviin iskuihin amerikkalaisia vastaan hyvällä säällä, eli päiväsaikaan…Führer tökki ruokaansa haarukalla: ”Oletteko te sitä mieltä, Hartmann, että hävittäjälentäjien koulutus on nykyään riittämätöntä?” ? Hartmann: ”Minä tiedän, että se on riittämätöntä, Mein Führer… Juuri tämä selittää suurimman osan itärintaman tappioista… Nämä nuoret pojat tulevat rintamalle ja heidät ammutaan alas lähes saman tien… Se on rikollista, Mein Führer, ja minun mielestäni kaikki on kotirintaman propagandan syytä…

Hitler: ”Kaikki mitä sanotte voi hyvinkin pitää paikkansa, Hartmann. Mutta nyt on liian myöhäistä…”Führer nousi äkisti seisomaan. Erich tiesi että vierailu oli päättynyt… Jättäessään sudenpesän 25. elokuuta Erich tiesi, ettei tulisi enää koskaan näkemään Führeriä elävänä.

erich_kirjankansi_buttonSivut 136-139, Raymond F. Toliver & Trevor J. Constable: ERICH HARTMANN

– Englanninkielinen alkuperäisteos The Blond Knight of Germany
– suomentanut Petri Kortesuo
– 148 x 210 mm, kovakantinen
– 372 sivua + kuvaliite 32 sivua
– 67 valokuvaa
– ISBN 952-5186-46-6
30,- €

Erich Hartmann tuskin oli yksin omalla asiallaan rohjetessaan esittää kriittisiä huomioita Hitlerin kuullen, vaan häntä olivat evästäneet taistelutoverit niin itä- kuin länsirintamaltakin. Johtuiko Hermann Göringin ja muiden ”satraappien” valta-tasapainon säilyttämisen tärkeydestä, ettei Hitler uskonut voivansa puuttua hänelle selvästi kerrottuihin epäkohtiin? Sun Tsulla olisi paljonkin kommentteja tälläiseen sodanjohtamiseen, mutta niistä toiste. 

7. Jagdgeschwader 52, historian menestynein hävittäjä-yksikkö

jg-52_kirja-buttonJagdgeschwader 52:n kirjanpito sodan viimeiseltä vuodelta on puutteellinen, joten pudotustilastosta saattaa puuttua monien lentäjien tuloksia. Yksikön yhteenlaskettu saldo on kuitenkin yli 10 000 alasammuttua vihollista, millä JG-52 ottaa paikkansa sotahistoriassa.

Toisinaan kuulee väitettävän, että itärintaman ilmataistelut olisivat olleet saksalaisille pelkkää ”kalkkunajahtia”, mutta tälläinen puhe on neuvostolentäjien aliarvioimista, suorastaan halventamista. JG-52 ehti toimia myös lännessä, millä rintamalla yksikkö osoitti myös pystyvyytensä.

Jg-52:n vaiheista on olemassa runsaasti kirjallisuutta, myös suomenkielistä, johon kehoitamme tutustumaan. Seuraavassa suppea linkkilista Erich Hartmannia, JG-52:ta, Focke-Wulfin pääsuunnittelija Kurt Tankia ja ilmailuhistoriaa käsittelevistä sivuista:

hartmann_kirja2_button

8. JG 52, -trendikkäästi monikulttuurinen jo 60 vuotta sitten??

Slovakialaisista vapaaehtoisista muodostettu 13/JG52 ja kroatialainen 15/JG52 ovat pahasti jääneet unholaan niinä vuosikymmeniä, joiksi Churchill, Roosevelt ja Stalin syöksivät itäisen Euroopan kommunistiseen pimeyteen. Sellaisten reippaiden ja rohkeiden miesten, kuin Zlatko Stipcic -12 ilmavoittoa- ja Mato Ducovac -44 pudotusta- taistelu eurooppalaisen arvomaailman puolesta kaikelle sivistykselle vihamielistä marxilaisuutta vastaan ansaitsee tulla muistetuksi!

Kroaatit menettivät taisteluissa riveistään 16 lentäjää, mutta heidän kilpeään himmentää Ducovacin ja hänen siipimiehensä kersantti Spoljaricin katoaminen epäselvissä oloissa 20.09.1944. Molempien lentäjien luullaan loikanneen venäläisten puolelle, mutta Ducovacin veljenpoika Dane Dukovac on kiistänyt tämän väitteen. Itsenäinen Kroatiakin oli silloin jo mennyttä, sillä kertaa.

zlatko_stipcic_button.jpgKuvassa Zlatko Stipcic ”siellä jossakin”. Alemmassa kuvassa Mato Ducovac Krimillä vuoden 1943 lopulla:

mato-dukovac_button

Maailman parhaan hävittäjäyksikön, JG52:n, mukana slovakit ja kroaatit pääsivät hyvässä seurassa iskemään kaikkien eurooppalaisten kansojen vihollista: Bolshevismia. Toisen maailmansodan ikävän lopputuloksen takia heidän kotimaansa joutuivat 60-vuodeksi kommunistien vallan alle, mistä ei voida syyttää näitä mainioita miehiä joiden rohkeutta ja uhrauksia ei valitettavasti ole riittävästi arvostettu sodanjälkeisenä aikana.

Kroattien ja slovakien kotimaat liitettiin ensimmäisen maailmansodan voittajien toimesta keinotekoisiin valtiomuodostumiin, ja jälkimmäisen maailmansodan voittajat rankaisivat näitä pieni kansoja kommunismilla. Onneksi tämä on jo menneisyyttä, eikä 15/JG52:n taistelu ollut turhaa.

Joku vasemmistolainen, jonka rajoittuneessa mielessä ryhmäkuvan reippaiden kroaattipoikien ”natsi-uniformut” käynnistävät ehdollisten refleksien vyöryn, mikä sumentaa järjen ja logiikan, ei ehkä kykyne käsittämään, että nämäkin nuoret miehet rakastivat perheitään, isänmaataan ja toki vastakkaista sukupuolta, ja tunsivat vastuunsa ja velvollisuutensa. Ja lisäksi he olivat luultavimmin vielä hyviä seuramiehiä, joiden kanssa olisi mielellään viettänyt hauskan illan jonkin zabrebilaisen kuppilan pöydässä? Di-gold

horvaatit_ryhmakuva-sin-_16620

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s