Euroopan todelliset pakolaiset 1945, ja miten heitä kohdeltiin.

19450000001

  1. Mitä he pakenivat?
  2. Etnisten puhdistusten laajuus
  3. Vaikeneminen
  4. Nyyhkiminen
  5. Triesten kokous ja julistus
  6. 1900-luvun karkoitukset Euroopassa, uudella sivulla.
  7. ”Die Grosse Flucht”, uudella sivulla

Euroopan maanteillä vaelsi kesällä 2015 miljoonainen lauma ”pakolaisia”, jotka finanssieliitti oli hankkinit tänne, ja joiden tarkoitus on tehdä mahdottomaksi eläminen eurooppalaiseen tapaan kokonaisella mantereella. Heille on tarjottu kaikki mahdollinen kustannuksia säästämättä. Kovin toisella tavalla kohdeltiin eurooppalaisia, jotka sama eliitti pakotti lähtemään kodeistaan keväällä ja kesällä 1945. Viime vuonna tästä tuli kuluneeksi tasavuodet. 

Euroopassa on yhä miljoonia karkoitettuja tai heidän jälkeläisiään, jotka ajettiin väkivalloin pois ikimuistoisilta kotiseuduiltaan toisen maailmansodan voittajavaltojen toimesta. Heitä ei voida enää piilottaa, eikä heidän ääntään vaientaa.

1. Mitä he pakenivat?

Nykyisessä poliittisesti korrektissa kielenkäytössä sana ”pakolainen” on varattu vallanpitäjien erityisessä suosiossa oleville ryhmille, olivat he sitten paossa jotain tai eivät. Sellaisista ihmisistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa väkivallan tai poliittisen painostuksen takia, mutta kuuluvatkin muihin kuin virallisesti nyyhkittäviin ryhmiin, ei tätä emotionaalisesti ladattua sanontaa haluta käyttää. Onhan poliittisilta manipulaattoreilta kulunut paljon aikaa ja vaivannäköä tämän arvovarauksen rakenteluun, etteivät he halua suoda sitä etua niille jotka heidän omat puolue- tai aatetoverinsa ovat ajaneet maanpakoon.Ihmisryhmiä, joiden onnettomuus on poliittisesti tuomittu unohdettavaksi, olivat Sudeettimaan, Böömin, Preussin,Pommerin, Schleesian ja muiden Itä-Euroopan alueiden saksalaiset, jotka olivat asuneet näillä seuduilla sukupolvien ajan, jaTriesten italialaiset ja monet muut joiden kansallisuus ei sopinutJaltan konferenssin piirustuksiin. Kaikki he saivat joko lähteä tai pahimmassa tapauksessa kuolla. Pahin toteutui varsin usein, myös matkan varrella.

pakolaiset1


Kesällä 1945 itäisestä Euroopasta karkoitettiin noin 12 miljoonaa saksalaistaustaista, joista hyvien säiden vallitessa tapahtuneen siirtymisen aikana menehtyi kaksi miljoonaa, useimmat ilmeisesti väkivallan uhreina?

Sudeettisaksalaiset ovat onnistuneet keräämään varsin laajan arkiston raportteja ja silminnäkijöiden kuvauksia kesän -45 tapahtumista. Trieste ja Istrian niemimaa, josta kommunistiset partisaanit karkoittivat italialaistaustaisen väestön, oli toinen julmuuksien näyttämö. Suomi muodostaa harvinaisen poikkeuksen, sillä täällä siviiliväestö onnistuttiin evakuoimaan järjestetysti viranomaisten toimesta, jolloin keski-eurooppalaisilta murhenäytelmiltä vältyttiin.

flucht1945-1

2. Etnisten puhdistusten laajuus

Euroopan alueet, jotka puhdistettiin etnisesti toisen maailmansodan lopulla, tai sodan jälkeen, saivat pääosin kokonaan uuden väestön. Karkoitukset kohdistuivat siis ihmisiin kiistatta rodullisin ja kielellisin perustein. On siis varsin mielenkiintoista, että tämän päivän vasemmistolaiset nimittävät kärkkäästi näiden rasististen karkoitusten arvostelijoita ”fasisteiksi”. Eikös se ollut niin, että vasemmisto vastustaa rasismia ja ”fasistit” kannattavat sitä, eikä toisinpäin? Karkoitukset myös jatkuivat sodanjälkeisessä Euroopassa: Kommunistinen Bulgaria alkoi 70-luvulla painostaa turkkilais-vähemmistönsä jäseniä muuttamaan maasta, ja toiminta täytti etnisen vainon tuntomerkit.

Saksalaisten ja italialaisten sodanjälkeiset karkoitukset tapahtuivat myös melko lähellä niitä seutuja, joilla Jugoslavian hajoamis-sotien yhteydessä tapahtui aivan samoja asioita, kuin 1944-48. Oikeastaan kaikki ne kauhut, joihin serbit ym. puhdistuksiin ryhtyneet syyllistyivät, olivat vain toistoa viitisenkymmentä vuotta aiemmin tapahtuneista asioista. Olisikohan saksalaisiin kohdistuneista raakuuksista kannattanut puhua enemmän, niin ne eivät olisi toistuneet?

die_grosse_flucht_kartta1_buttonodsun_nemci_button2

pakolaiset3

3. Vaikeneminen

Tuntuisi hyvin irvokkaalta, jos juutalaiset olisi toisen maailmansodan jälkeen pakotettu vaikenemaan kuudesta miljoonasta vainajastaan, ja heidät olisi pakotettu kuuntelemaan juhlapuheita, joissa olisi ylistettyAdolf Eichmannia ja vaikkapa Jürgen Stroopia. Juuri näin tehtiin itä-alueilta karkoitetuille saksalaisille, italialaisille ja unkarilaisille.

Samoin neuvostopartisaanien suomalaiset uhrit olivat pakotettuja vaikenemaan vuosikymmeniä, eikä virallinen valtiojohtomme halua tietää heistä tänäkään päivänä.

tavjaputin1_button 

Aina johdonmukaisesti sortajien puolelle asettuva äärivasemmisto on tuominnut kärkkäästi ”fasisteiksi” kaikki jotka ovat uskaltaneet avata suutaan julkisuudessa partisaanien hirmutöistä tai puna-armeijan raakuuksista. Huomion kiinnittäminen näihin aiheisiin on kuullemma ”natsismin tekemistä salonkikelpoiseksi”, mitä se sitten tarkoittaakaan.

”Anti”fasismin, eli eurooppalaisen totalitarismin itäisen maalais-version, edustajat tavallaan itse johtavat kriittisen lukijan sylttytehtaan äärelle, ja sen ovat muutkin huomanneet. Kirjoittaessaan ukrainalaisiin kohdistuneesta kansanmurhasta, ”Holodomorista”, evankelista Osmo Pöysti toteaa aivan oikein:

”Jos Ukrainan Holodomor tunnustettaisiin (kansanmurhaksi), heti sen jälkeen nousisi kysymys siitä, miksi sosialistit sitten vielä voivat osallistua valtiolliseen elämään ja poliittiseen asioidenhoitoon, kun kerran Holodomoria vastaavan kansanmurhan suorittaneita kansallissosialisteilta se kiellettiin ja heidän johtajansa hirtettiin.” Kun ”anti”fasistit Suomessa ja Saksassakin vaahtoavat toisen maailmansodan saksalaisuhrien ym. ”väärällä puolella” olleiden huomioimista vastaan, heillä on pelissä enemmän kuin mustavalkoinen maailmankuvansa?

Varsinkaan Saksassa ei yksikään toisen maailmansodan pakolaisia, pommitusten uhreja tai ”väärän puolen” siviilien kärsimyksiä muisteleva julkinen kokoontuminen suju ilman hirttämättömiä vasemmisto-häiriköitä. Sen toteaminen, että myös suomalainen tai saksalainen saattoi olla sodan uhri, ei sovi vasemmistolaiseen näkemykseen sananvapaudesta?

antifa-opfermythe1

pakolaiset2 

 

4. Nyyhkiminen

Valtalehdistö, Hollywood ja vasemmistojuntta ovat pitäneet tarkkaan huolta siitä, mihin sorrettuihin ym. riistettyihin saa empatian kohdistaa. Olemmekin saaneet sisäpiiritietoa suoraan NS-SDP:n kansanmurha- ja solidaarisuus-osastolta käytettävästä koulutusmateriaalista, jonka kaikki vasemmistolaiset ym. toimittajaliittolaiset ovat sisäistäneet.

Seuraavassa havainnollinen grafiikka:

nyyhky-kaavio2

Nyyhkimisen intensiivisyys on suoraan verrannollista kohteen X ja Y -lukuihin: Mitä korkeammalla henkilö on asteikolla, sitä suurempi parku! Jos taas lukemat ovat pienet, hänen kohtalonsa ei liikuta ketään.

Tapaus A voisi olla esim. Entisen Rhodesian, nykyisen Zimbabwen, valkoihoinen maanviljelijä-perhe, jonka Robert Mugaben innostamat ”vapautus-soturit” teurastavat julmasti marxilaisille sissiliikkeille tavanomaisen kidutuksen jälkeen. Tai puna-armeijan käsiin joutunut berliiniläis-nainen toukokuussa 1945, tai pohjois-suomalaisen erämaakylän asukas neuvosto-partisaanien kynsissä, tai Suomeen 1990-luvulla pakolais-statusta väärinkäyttämällä livahtaneen ”Afrikan-sarven” sotarikollisen väkivallanteon uhri.Tapaukseen B voimme sijoittaa esim. apartheid-hallinnon kaltoinkohteleman etelä-afrikkalaisen, joidenka asemassa oli todella huomauttamista.

Hänen heimoveljensä Namibian puolella ( Tapaus C ) saattoi samaan aikaan joutua paikallista vapautusliikettä tyrannisoineen Sam Nujoman marxilais-juntan kiduttamaksi ja surmaamaksi, mutta ihonväristään ja poliittisesta vakaumuksestaan huolimatta namibialainen joutuisi kaavion siniselle puolelle, ei-nyyhkittäviin, koska hänen vainoojansa olivat mustia ja kommunisteja.Koska nykyaikana viimeiset kommunistinuoret ovat yleensä yksinkertaisia, heille on täytynyt laatia em. havainnollinen kaavio. Yksinkertaisettu graafinen esitys ei toki voi täysin vastata monimutkaista todellisuutta. Siksi tulee muistaa seuraavat säännön-vahvistavat poikkeukset: 1. Juutalaiset:

Koska Neuvostoliitto vainosi ja karkoitti juutalaisiaan vielä Leonid Breznevin, tuon Jaakko Laakson idolin, valtakaudella ja myös kävi samalla kauppaa heidän maastapoistumisoikeudestaan, juutalaisten säälittävyyskerroin on riippuvainen heidän vainoojansa poliittisesta väristä. Natsit ovat tietty aivan oma lukunsa, ja heidän kynsiinsä joutunut saa heti täydet pisteet. Kommunistien vainoamiksi joutuneet sensijaan putoavat armotta kaavion siniselle sektorille, kuten myös arabien ja muslimien uhrit. Kannattaa siis tarkkaan katsoa, missä ottaa turpiinsa.

2. Muslimit: Jenkkien kiusaamat islamistit saavat punavihreän vasemmiston 100%:sen empatian, ja myös heidän ”Kuolema Israelille!” -huutotaan siedetään jopa Jusa Lohikoskensotaa-vastaan-verkoston” mielenosoituksissa, kuten mm. Helsingin Mannerheimintiellä syksyllä 2006. Neuvostoliiton sotiessa Afganistanissa 70-luvulla, suomalainenkin vasemmisto oli hyvin hiljaa. SKP-johtaja Jouko Kajanojakavereineen jopa matkusti miehitettyyn Kabuliin neuvostojoukkojen propaganda-vieraaksi, ja täytti KGB:n odotukset antamalla typeriä julkisia lausuntoja. Muslimienkin empaattisuus riippuu siis vastapuolen ominaisuuksista.

Ei helppoa edes dogmaattisilla vasureillakaan tämä solidaarisuus-peli? Vuosien 1944-49 karkoitettujen ja vainottujen itä-eurooppalaisten suhteen vasemmistolaisilla on kuitenkin selvät nuotit, eikä heiltä juuri myötätuntoa heru.Di-gold

 

pakolaiset2 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s