Auringonjumalan alkuperäisin hahmo löytyy Obin-ugrilaisilta, ja Auringon Temppeli napapiiriltä.

Esihistoria

auringontemppel-i0000001

Antiikin kreikkalaiset tiesivät, että auringonjumala Apollo viettää joka vuosi kolme kuukautta Hyperboreassa, jossa on hänen pyöreä ihmeellinen temppelinsä sijaitsi. Apollo oli myös syntynyt pohjoisessa, jossa oli muutakin jännää, -mm. paikka johon uhkarohkea Phaeton putosi. Kun oli puhe ihmeistä ja suurista asioista, antiikin maailman katsoi pohjoiseen. Miksemme mekin?

Aloitamme tarkastelun sukulaistemme voguleiden jumalista:

Numi-torem Taivaan isä, kaikkeuden luoja Pääjumala
Joli-torem  (Ma-ankw) Maa-äiti Ilmeisesti alkuperäisin jumaluus, ”Terra Mater”
Xul´-oter Manalan herra (mies) Tautien  ym.  pahan aiheuttaja
Kaltes-vaimo Sorni-kaltes 
=kultainen kaltes,
zolotaja baba,
Äitien ja  synnytyksen suojelija,
(kultainen patsas  piilotettuna  Obin  suistoon)
Aamunkoitto-tytär,
Mir-susne-xum Maailmaa  valvova  mies,
”kansaa  katsova  kultainen ruhtinas”,
Lunt-oter =Hanhi-ruhtinas
Turvaa  ihmisten onnen ja terveyden,
”Kulta-ruhtinas” =auringon jumaluus.
”Tämä vogulien  myytti  on ylösnousevan jumalanpojan  mytologeemin varhainen ilmaisu.”  Mihály Hoppál

Pääasiassa Mihály Hoppálin tietoihin perustuva ylläoleva yhteenveto osoittaa, että yhtäläisyydet suomalais-ugrilaisten metsästäjäkansojen ja toisaalta Lähi-Idästä Eurooppaan levinneen maanviljelyskulttuurin uskontojen välillä eivät perustu myöhäiseen (4000 eKr. jälkeiseen) yksisuuntaiseen vaikutukseen. ”Maailmaa katsova mies” -hahmoa on vaikea selittää korkeakulttuurien tms. vaikutuksen tulokseksi, koska Hänestä puuttuvat ”moderninpien” aurinkoon ja luonnon kiertokulkuun liittyvien jumaluuksien tuntomerkit. Hoppál lienee siis oikeassa pitäessään voguli-jumaluutta hyvin arkaaisena ja alkuperäisenä.

Mansien (vogulien) auringonjumala-sankari yhdistetään paitsi auringon kiertoon, myös muuttolintujen lähtöön ja paluuseen, ja Linnunrataan, jonka nimenä suomalais-ugrilaisilla ei ole ”milky-way” tms. vaan Lintujen Rata. Jumalsankari uudistuu ikuisesti ja palaa joka aamu/kevät uudelleensyntyneenä.

Tämä voi olla hyvin lähellä ylösnousevan jumaluuden prototyyppiä, josta sekä vanhojen kulttuurien että nykyaikaan perinteensä säilyttäneiden pohjoisten kansojen mytologioiden ko. jumalhahmot ovat kehittyneet.

Lintujen tietä kulkeva Ylijumalan poika, jonka sisarelta Aamunkoitolta naiset hakivat apua synnytyksiin, herättää monia kysymyksiä. Miten tämä liittyy Herodotoksen kertomukseen hyperborealaisista, joiden lähettiläät toivat pyhät lahjat säännöllisesti helleenien päätemppeliin Delokselle kunnioittaen Jumalatarta erityisesti synnytysten suojelijana ja naisten auttajana.

Säilyneet Hyperborean neitojen haudat on ajoitettu 1500 eKr. luvulle. Jos pronssikauden Kreikalla ja suomalais-ugrilaisella Pohjolalla on ollut kulttuurivaihtoa, sen täytyy näkyä myös arkeologisessa aineistossa. Tästä enemmän toisessa yhteydessä.

Nimitys ”Jumala” on levinnyt eri muodoissaan laajalle, ja yleisimmän käsityksen mukaan saattaa olla alkuperältään indoeurooppalainen, kuten taivas-teivas- … -deva -sanue, joka Intiassa tarkoittaa jumalaa ja meillä taivasta. Sanan lainautumisen täytynee olla hyvin varhaista. Myöhemmin Ukon puolisona mainittu Maan Emonen sopii hyvin Terra Materin suomalaiseksi ilmentymäksi. Kr.Ganander tiesi molempia rukoillun samoissa säkeissä:


”Ukon woima taiwahasta, / Maasta Maan Emosen woima / Wäixeni woimaxeni”.

Jumi-sana esiintyy myös käsitteessä Jumin häät, josta enemmän toiste. Tupa-jumi ja kuolemankello -hyönteiset omasivat vanhan kansan mielestä ennustuskyvyn, ja niiden naputtelu hirsiseinän sisässä tiesi aina kuolemaa. Naputtelun todellista aiheuttajaa ei alunperin tiedetty, vaan oletettiin itse Jumalan käyneen muistuttamassa kuolevaisuudesta.

Kun manseilla jumalpari Num-torum ><"Maa-äiti" (=roomal. ”Terra Mater”) edustavat vanhinta kerrostumaa joka ei sekaannu hälisevän Pantheonin tai ihmisten asioihin, on yksinkertaisinta samaistaa suomalainen ylijumala Jumala ensiksimainittuun, ja nähdä myöhemmät indoeurooppalaisperäisten ukkosen- ja seppä-jumaluuksien jäljet Ilmarisen ja Ukon hahmoissa. Obin-ugrilaisilla, joita vasarakirveskulttuuri ei koskettanut, ei näitä tunneta. Meidän seppä-ukkoshaltija-taivanjumaluutemme Ukko-Ilmarinen onkin formaatiltaan hyvin balttilainen, ja eroaa siksi skandinaavisesta Thor -ideasta.

Mansien mytologiassa onkin tilaisuus tarkkailla suomalaistenkin uskomusmaailmaa ennen aaserit><vaanerit -murrosta.

Mansien vanhan uskonnon avulla voimme muodostaa käsityksen siitä, millainen oli suomalaisten uskomusmaailma ennen maanviljelyskulttuurien ja indoeurooppalaisten vaikutusta. Vanhin eurooppalainen kulttuuri, ennen urbaaneja sivilisaatioita, muodostui prosessissa johon osallistuivat läntisen Euraasian kansat, ja meidän suomalaiset esi-isämme erityisesti. Eurooppalaisten jakautuessa myöhemmin eri kieliryhmiksi ja kansoiksi, kulttuurivaihto ei katkennut hetkeksikään. Siitä ovat osoituksena suomalaisesta ja mansilaisestakin perinteestä löytyvät ”päivitykset” eri vuosituhansilta.

Emme olleet koskaan eristyksissä ns. kulttuurin keskuksista, ja vanhimpina aikoina keskeinen osa eurooppalaisista puhui kieltä, jota meidän esisuomalaiset esi-isämme vaikeuksitta ymmärsivät, eli kieli ja kulttuuri olivat yhteiset. Euroopan suomalais-ugrilaisilla kansoilla onkin säilynyt sellaisia vanhimman kulttuurin aineksia, jotka ovat jo hävinneet muilta eurooppalaista, tärkeimpänä alkuperäinen kieli.

Tähän nähden emme ylläty muinaiskreikkalaisista merkinnöistä, joiden mukaan Apollo oli kotoisin kaukaa pohjoisesta, jossa oli hänen kunnioitetuin Temppelinsä, jonne hän palasi joka vuosi, ja jossa hänen äitinsä yhä asui.

Tarkastellaan:

  • Löydämme, ja tutkimuksen Grand Old Man Mihaly Hoppal tunnistaa, Pohjan periltä pohjoisen Uralin seuduilta Maailmaa-katsovan-miehen, joka on arkaaisinta tunnettua editiota personoituneista aurinkojumalista.
  • Kultainen Kaltes, Zolotaja Baba, tunnetaan ugrilaisessa perinteessä, kuten myös heidän -siis meidän- naapuriemmekin muistoissa: Hänen kultainen patsaansa on yhä Obin suistossa, uskovat pohjoiset kansat ja venäläiset sielläpäin.
  • Muinaiset kreikkalaiset sijoittivat sinne Apollon syntymäsijat, ja Hänen äitinsä asunnon.
  • Muinaiset kreikkalaiset tiesivät, suuresti kunnioittaen, Hyperborean Neidot, ja erityisesti tiesivät että ”neidot toivat itse Jumalattaren mukanaan tullessaan Delokselle”. Puhe on siis Eilethyiasta, synnyksien helpottajasta, -ja Sorni Kaltesin kollegasta siis.

Kuinka monta yhteensattumaa saa tulla ennenkuin on johtopäätösten paikka? Maailmaa-katsova-mies ja hänen sisarensa, ”Aamukoiton Tytär” Kulta-Kaltes olivat olivat ugrilaisille läheisemmät kuin vanhempansa Num-Torem ja Maa-Äiti, -ja tapahtumapaikka on identtinen Apollon ja Hänen äitinsä Leton myyttisen asuinpaikan kanssa.

”Hyperborea oli, kirjoitti Hippokrates (470-364 eKr.), Rhípai-vuorten takana (hypèr tà Rhípai óre). Rhípai-vuoret olivat pohjoisessa Otavan tai Pohjantähden alla. Ne olivat maan suojavarustus pohjoista kohti, kuten käy ilmi nimen etymologiasta.Rhíps on ’punottu paju- tai kaislaseinä, paaluvarustus’. Boréas, pohjatuuli, saapui Rhípai-vuorilta, mutta vuorten takana oli tyyntä ja leppeää. Hyperborealaiset (hyperbóreoi), vuorten takainen Pohjolan kansa, olivat arvossapidettyjä ja rauhallisia, sanoi historian isä Herodotos Halikarnassolainen (n.484-425 eKr.). Hyperborealaiset, niin kuvittelivat jotkut toiset kirjailijat, olivat iloisia ja oikeamielisiä ja saavuttivat pitkän iän. He asuivat metsissä ja lehdoissa. Muusat eivät olleet heille tuntemattomia. Kun neidot tanssivat, kaikuivat huilut ja lyyrat. Hyperborealaiset istuivat juhlallisissa pidoissa laakeriseppeleet kutreillaan, kertovat taas jotkut kirjailijat. Ja toiset lisäävät: Kaikki hyperborealaiset tunsivat lentotaidon.”

 ”Herodotos selittää, että Hyperborea ulottui mereen asti (katekontes epì thálassan). Se oli siis alue, joka oli Rhípai-vuorten ja pohjoisessa maata kiertävän Okeanoksen välissä. … Hekataios Abderalainen (n. 200 eKr.)väitti romaanissaan Peri Hyperbóreon Apollonin äidin Leton syntyneen Alýbas-virran varrella Hyperboreassa, ja toistuvasti kuvaillaan Apollonin vuosittaista vetäytymistä hyperborealaisten luo. Siellä, Hyperboreassa, oli ihana Apollonin pyhä lehto (témenos) ja merkillinen pyörötemppeli rikkaine uhriaarteineen.” (M.Haavio, ”Bjarmien vallan kukoistus ja tuho”, s.176-177)

metelinkirkkoii00000300Mir  Susne Xumin ja Apollon samaistamiseen meillä on nyt aineistoa, ja pyöreä temppelikin on jo löytynyt: Otsikkokuvan Keski-Saksan Goseckin maa- ja puurakenteinen ”Woodenhenge” ei ole ainoa lajissaan. Oikealla ’Metelinkirkko’ Pohjanmaalta.

Pyöreitä kivivalli- tai pystykivi-rakennelmia ilmaantui neoliittisella kivikaudella kaikkialle maataviljelevään Eurooppaan Portugalista ja Irlannista lännessä, ja Orkeyltä pohjoisessa aina itäiseen Suomeen, jossa kivikauden rakennelmista on löytynyt astronomisia suuntauksia: Niiden, kuten  muiden samanlaistenkin, avulla pidettiin aurinkokalenteria maanviljelylle tärkeiden päivien määrittelyyn..

Orkneyn pääsaarella Skotlannin pohjoispuolella perimätieto nimitti Ring of Brodgarin kivikehää auringon temppeliksi, Stone of Stennes, vanhalta nimeltään Ring of Stonehouse,  oli kuun temppeli.

(Avioliittoon aikovat) Osapuolet hyväksyivät sitoumuksen elinikäisestä kumppanuudesta menemällä Kuun Temppeliin (the Temple of the Moon), missä nainen miehen läsnäollessa heittäytyi polvilleen ja rukoili jumala Woddenia, joka oli se jumaluus jonka puoleen he tässä tilaisuudessa kääntyivät, että tämä pitäisi voimassa heidän lupauksensa ja sitoumuksensa, ja pitäisi ko. nuoren miehen hänen luonaan. Sitten molemmat menivät Auringon Temppeliin (the Temple of the Sun), jossa nuori mies toisti samat rukoukset.

Tuota tapaa harjoitettiin siis kristillisena aikana, -perinteet ovat usein lujassa. Orkneyn miehet kääntyivät auringon puoleen, Apollon tai Maailmaa-katsovan -miehen, sehän on sama. Naiset kunnioittivat Auringonnousun tytärtä, jonka vastuualue alkoi siitä kun perheenlisäystä odotettiin.

Zolotaja Baba, kulta-vaimo, yhdistyy venäläisessä muistiperinteessä tsuudeihin, suomalaisiin, mitä nykyvenäläinen taiteilija korostaa liittämällä tämän kuvaan linnunmuotoisen astian, ja nimenomaan vesilinnun.

z_9d397640

Antiikin kreikkalaisten ja heidän edeltäjiensä maailma tiesi meidät pohjoisen asukkaat, tiesi että täällä seurataan päivien pitenemisiä ja lyhenemisiä maasta, kivestä tai puusta tehtyjen rakennelmien avulla, ja tunnisti ne Apollon temppeleiksi. Pohjoiskalotin yöttömät yöt tiedettiin, ja niistä pääteltiin Fennoskandian ja Jäämeren rantojen olevan Apollon erityisen huomion kohteena. Lapin aurinko, joka ”kuolee” keskitalveksi ja ”herää henkiin” keväällä oli Välimeren ihmisille suuri hämmästyksen aihe. -Ja aihe olla kiinnostuneita meistä jotka täällä asuimme, jumalten mailla.

Kun vielä etelän kauppamiehet ostivat meiltä meripihkaa, ”auringon kyyneliä”, ei puuttunut enää muuta kuin että Phaeton hullussa yrityksessään lentää taivaalle syöksyisi tänne? Tutkimusmatkailija Pyhteas Massilialaiselle esiteltiinkin Thulen saarella paikkaa nimeltään Helios Koimatai, ”Auringon kuolonuneen nukkumisen paikka”. Siitä toiste. Di-gold

isonmahosaarenjkriddenstahl600


Kaaviokuvassa Pielisen Ison Mahonsaaren jätinkirkon suuntautuminen kesäpäivän ja talvipäivän seisausten mukaan. Jos, atvoisa lukijani, olet rakentanut vaikka mökillesi saunan, et liene suunnannut sen nurkkia tai keskiakselia mihinkään taivaankappaleeseen, etkä myöskään auringonnousuihin, vaikka suunta josta aurinko nousee horisontin takaa anopin syntymäpäivänä saattaisi olla perhesuhteiden kannalta perusteltua? Et tee kuitenkaan niin, koska a) ei tule mieleen, b) et osaa. Kivikauden suomalaisille sekä tuli mieleen, että heillä oli tarvittava osaaminen.

Kuvassa Ison Mahonsaaren jätinkirkko Pielisellä:

pielinen00000

Tällä seikalla, että Ison Mahosaaren ja muidenkin jätinkirkkojen rakenteet on astrologisesti kohdistettu johonkin, on siksi huomattava merkitys. Vaivaa ei ole nähty turhaan. Nyt kun tiedämme, että maanviljelys on Suomen (-ja Karjalan) alueella vanhempaa kuin missään muualla näillä leveysasteilla, meillä on vastaus kysymykseen *miksi?*: Esivanhempamme pitivät kalenteria kivilatomusten ja puupylväiden avulla määritelläkseen oikeat kylvöpäivät ja tärkeät juhlat. Kivikauden pohjoiskarjalaisella maajussilla ei ollut Weilin&Göösin Helsingin Yliopiston luvalla julkaisemaa Almanakkaa piironginlaatikossa, mutta heillä olikin jätinkirkko.

rajakangasoo000001

Kun suomalais-karjalainen kulttuurivyöhyke oli maataviljelevien yhteiskuntien pohjoisin edustaja, ja astronomiselta tietämykseltään edeltäjiensä veroinen, se luonnollisesti etsi vertaiskontakteja etelästä, -ja etelä oli samalla aaltopituudella. Koko maanviljelys-kivikauden Euroopassa  kalenterinpito ja muu tähtitiede oli kiinnittynyt uskonnonharjoittamiseen. Sumereilla tämä meni överiksi: He ryhtyivät ennustamaan tähdistä, – no ehkä me muutkin mutta oleellista oli vuodenkierto.

Hyberboreasta, joka oli helleeneille pohjoisin nimeltätunnettu paikka, tuli kerran vuodessa pyhä lahja Deloksen temppeliin. Herodotos kertoo siitä: ”Lahjat oli kääritty venhänolkiin.” Paketti tuli siis samanlaisilta ihmisiltä kuin helleenit itse: Maataviljelevältä kansalta. Siihen aikaan täällä ei ollut kovin monia peltojen kyntäjiä. Saamme Hyperboran koordinaatit: Paikka jossa maanviljely kohtaa pohjoisen yöttömät yöt.

Helleenit sijoittivat kaikki hyvät ominaisuudet hyperborealaisiin. Nämä olivat rauhanomaisia, jokainen pystyi keskustelemaan filosofiasta, ja he kunnioittivat helleenien jumalia. Jos eivät kutsuneet Apolloa samalla nimellä, kuin Hellaksessa, niin siihen kansainvälistä kauppaa käyvät kreikkalaiset olivat jo oppineet: ”Ammon? -Senhän täytyy olla sama kuin meidän Zeus!” Mir Susne Xum? -Vaikea lausua, mutta onhan tuttukin nimi.

Vienanmeren ja Pohjanlahden rantojen lisäksi myös pohjoisimman Skotlannin saarilla, Orkeneyllä,  oli pyöreitä *Auringon Temppeleitä*, kuten jo kerroimme. Kuvassa Ring of Brodkar:

Orkney_KAP_Ring_of_Brodgar.jpg

Orkney on läntisen Euroopan pohjoisimpia kolkkia, Brittein saarten kautta Manner-Euroopan kulttuuripiirin periferiaa. Itäisemmän Euroopan pohjoinen ääri on Lappi. Saamelaisilta on kirjoitettu muistiin taivaanjumaluus, Veralden Olmai, ”Maailman mies”. Tässä Hänen tunnetut nimensä:

  • Ráddernáhcci,
  • Radien,
  • Veralden-Radien,
  • Olmai,
  • Tsorve-Radien (=Sarvi-Radien),
  • Mailmen Radien,
  • Kierfva-Radien,
  • Ipmil, Jubmel

Veralden Olmai hallitsi ihmisten välisiä suhteita ja yhteisön toimintaa. Maailmanpuu liittyy Häneen, ja myös seksuaalisuus. Hänelle pystytettiin eräänlaisia puita ja uhrattiin poron sukuelimiä. Hän otti ihmisten sielut luokseen, näiden vietettyä jonkin ajan Vainajalassa.  Radien-jumaljatkumo on hyvin monimuotoinen.  Maailmanpuun pitäminen pystyssä l. maailmanjärjestyksen ylläpitäminen  kuuluu toimialaan.

Radien-’ sanasto on etelä- ja  Uumajan-saamelaisissa kielissä, ’veralden-’ taas Piitimen- ja Luulajan-saamessa. Sanan on arveltu tulleen lainatuksi skandinaavisesta kielestä. Kolmihahmoinen jumalperhe liittyy tähänkin ilmiöön: Isä + vaimo + poika?

kolminaisuusJumalperhe tai ’Pyhä Kolminaisuus’ näyttäytyy noitarumpujen kuvissa kolmena sädekehällisenä hahmona. (Oikealla) Kolmihahmoisuus on varsin näkyvää myös Obin-ugrilaisten ja permiläisten pronssikuvissa.

zolotaja

Saamelaisilla oli erilaisia käsityksiä kolmen jumalhahmon perhesuhteista. Myös komeilla (syrjääneillä) oli tulkinnanvaraista, keitä jumalattaren seurassa olevat hahmot ovat. Veralden Olmain ja Mir-Susne-Xumin rinnastettavuus näkyy kuitenkin jo nimissä ja tehtäväkentässä.

Saamelaisilla kolmijumaluuden konteksti aurinkoon ei ole samalla tavalla selvä kuin esm. Obin-ugrilaisilla. Auringon pojasta tms., joka nai jättiläisen tyttären yms. on paljon tarinaperinnettä. Itse auringon sukupuolikin siis vaihtelee. Poronpaimennus liitetään aurinkoneitoon l. auringon tyttäreen.

nelinurkkainen-aurinko0000001Aurinko, Beaivi (=päivä), kuvataan eteläsaamelaisilla naispuolisena hahmona, koltilla ja Kuollassa ahkiossa ajelevana mies. Rummuissa aurinkoa edustaa pohjoissaamelaisilla ympyrä ja eteläsaamelaisilla neliö jonka kärjistä lähtee neljään ilmansuuntaan voimaa kuvaavat viivat. Niiden nimitys oli nealja beaiwe labikje, tarkoittaen ’neljä auringon hihnaa’.

Enontekiöllä uhrattiin auringolle ilmeisesti aurinkoa esittävä kakku, jota tehtäessä jauhoihin sekoitettiin poron verta. Toinen tapa uhrata keväällä voimistuvalle auringolle oli piirtää rasvalla ympyrä sopivalle alustalle, jonka päivän kuluessa auringon säteet sulattivat pois. Näin ikäänkuin ruokittiin ja vahvistettiin aurinkoa.

Auringolle uhrattiin toisinaan valkoinen naaraspuolinen poro. Norjassa syötiin erityistä ’aurinkopuuroa’ juhannuksena. Tämän funktio oli päinvastainen, kuin em. rasvaympyröiden: Uhraaja katsoi saavansa itse auringon voimaa.

Aurinko-neito, Beaiwi-Nieida, sai em. poronverikakkuja, jotka ripustettiin puuhun kodan lähelle. Auurinko-neito tai aurinko itse, milloin on ymmärretty naisolemukselliseksi, mainitaan mytologiassa saamelaisen heimon perustajana: Aurinko(neito) on nainut ihmis-miehen, ja siitä sikisivät saamelaiset.

Aurinko on siis ollut hyvin tärkeä Napapiirin asukkaille esihistoriallisella ajalla.

Auringon sukupuolesta saamelaisilla on siis ollut erilaisia käsityksiä. Yleensä auringon feminiinisyyttä pidetään vanhempana ilmiönä, ja miespuolisuus on tuoreempaa.

Feminiininen aurinko-sana eri kielissä ja mytologioissa::

  • sanskriitti,
  • saksa (nyky-),
  • ruotsi (nyky-),
  • goideeliset kelttiläiset kielet,
  • sumeri,
  • arabia,
  • vanhassa englannissa,
  • Tuva (mytologia),
  • burjaatit (mytologia),
  • inuitit (mytologia),
  • maorit (mytologia),
  • Nigeria (mytologiat),
  • Japani (mytologia),
  • Babylonia (mytologia) varhemmin.
  • germaanien ja goottien mytologia,
  • Baltiassa, Suomessa, Ylä-Saksassa (mytologiat),

Maskuliininen aurinko on seuraavissa kielissä ja myytistöissä:

  • Romaaniset kielet,
  • kreikka,
  • kiinalainen mytologia,
  • Egyotin mytologia myöhemmin,
  • myöhemmässä englannissa: ”The Sun was shinings on the sea, shining with all his might…”
  • useissa kulttuureissä myöhempänä ilmiönä.


Baltiassa aurinko menee ’aliseen’ ja monilla muillakin kansoilla aurinko kuolee nuortuakseen. Auringon lepopaikaksi mainitaan joskus, mm. Japanissa, luola. Kalevalassa aurinko sulkeutuu myös vuoreen. Auringon palautumiseen elävien maailmaan liittyy joskus peili tai kuvajainen veden kalvossa. Tätä teemaa löytyy Englannista Japaniin.

Aurinko-jumaluuden mytologeemin kehityksessä voidaan nähdä monia ajallisia tasoja. Aurinko on käsitetty elämän antajaksi ja siis feminiiniseksi. Aurinko-jumalattarelle on sitten ilmaantunut perhettä tai seutuetta, ja myöhemmin auringon sukupuoli on vaihtunut maskuuliniseksi, -missä on vaihtunut.

Auringon päivittäiset nousut ja laskut on helposti rinnastettavissa kuolemaan ja ylösnousemukseen, ja Pohjolassa, Hyperboreassa, tämä ilmiö on korostunut vuoden jakautuessa äärimmäisessä tapauksessa yhteen päivään ja yhteen yöhön.

Antiikin maailmalla, ja jo helleenejä edeltäneellä Kreikalla, ennen ”pimeiden vuosisatojen” homeriaanista hämärää, on täytynyt olla jokin käsitys pohjoisesta ja yhteyksiä sinne. Apollo-mytologia saattaa heijastaa näitä vanhimpia aikoja. Di-gold

alttari

Suomen alueen neoliittisen kivikauden rakennusten, jätinkirkkojen, astrologisista suuntauksista ja kalenterikäytöstä:

jatinkirrkohttps://eurooppalaisuus.wordpress.com/2016/10/10/suomen-kivikautiset-rakennelmat-olivat-aurinkokalentereita/

Advertisements

One thought on “Auringonjumalan alkuperäisin hahmo löytyy Obin-ugrilaisilta, ja Auringon Temppeli napapiiriltä.

  1. Venäläistutkijat uskovat löytäneensä muinaisobservatorion
    Julkaistu: 5.8.2008 14:51

    stt

    Moskova. Venäläinen arkeologiryhmä kertoo löytäneensä Venäjän Karjalasta joukon erikoisia kivikaiverruksia, jotka saattavat olla osa varhaista observatoriota.

    Samalta alueelta Äänisen järven itärannalta on löytynyt jo aiemmin yli seitsemänkymmentä kivikaiverrusta, jotka esittävät ihmishahmojen ja veneiden lisäksi aurinkoa, tähtiä ja kuuta. Heinäkuussa löytyi kuitenkin vielä 25 kuvaa lisää, joiden avulla kaiverruksista syntyi laaja kokonaisuus.

    Tutkijoiden mukaan kaiverrukset ovat saattaneet kuulua joko pyhäkköön tai jonkinlaiseen muinaiseen observatorioon.

    ”Aiomme lähettää kuvat astronomeille, jotka voivat tutkia tätä olettamusta matemaattisesti”, kertoo Petroskoin yliopiston tutkija Aleksandr Zhulnikov.

    Alustavien arvioiden mukaan kuvat saattavat olla peräisin ajalta noin 600-800 eKr, mutta ajoitus on vielä varmistettava jatkotutkimuksissa. Tutkijoiden mukaan löytö on kansainvälisestikin kiinnostava.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s