Ihmiskunnan siirtyminen sukupuolisesti tasapainoisesta elämäntavasta patriarkaattiin ja eriarvoisuuden institutionalisointiin.

kollektiivinenmielenhairio0001trans

Seuraavassa kerromme, miten tämä onnettomuus pääsi tapahtumaan:

Miten ihmiskunta tuli siirtyneeksi luonnollisesta sukupuolisesti tasapainotetusta elämäntavasta patriarkaaliseen herruusyhteiskuntaan, se ei ole yksin akateeminen kiistakysymys, vaan nykyisen elämäntapamme ymmärtämisen avain, ja tulevaisuuden ymmärtämisen edellytys.

Tämän kysymyksen hahmottaminen ei ole yksin kiinni esihistoriaa koskevista tiedoistamme, vaan tärkeän näkökulman antavat myös nykyaikaiset ihmisen käyttäytymistä tutkivat tieteet, kunhan niiden löydöistä vain uskalletaan vetää johtopäätökset. Mihin tulokseen tulemme tämän aiheen tarkastelussa, siitä riippuu käsityksemme ihmislajin sisäisen aggression syistä: Ovatko ne geeniperäisiä, jolloin onnettomuutemme on lopullinen, vai ihmisyhteiskuntien häiriötilan yksilöiden persoonallisuuksille aiheuttamien vaurioiden seurauksia?

1. Vahinko, ja kuinka se tapahtui: Kuivuus.

Eräät herkästi aavistavat tieteen ulkopuoliset tarkkailijat, kirjailijat ym. visionäärit, ovat osanneet yhdistää hebrealais-beduiinilaisen heimojumalan, Jahoven, käsitteeseen ”kuivan autiomaan tappaja-demoni”. Ehkei rinnastus ole mytologien historian kannalta oikea, mutta se tökkää etusormen täsmälleen koko ongelman keskiöön: Kuivuuteen ja ilmaston muuttumiseen ihmis-yhteisöille epäedullisemmaksi. Juuri näin kävi 6000 vuotta sitten, ja siitä alkoivat vaikeutemme.

Kuivuus iski ensimmäiseksi Saharasta Keski-Aasiaan ulottuvalle vyöhykkeelle, jota James DeMeo nimittää ”Saharasiaksi” samannimisessä kirjassaan. Tällä vyöhykkeellä jo alkanut monipuolinen maatalous joutui suuriin vaikeuksiin, pellot oli hylättävä, ja väki kierteli karjoineen paikasta toiseen. Tämä horjutti yhteisöjen perinteisiä valtarakenteita. Seuraava kuvaus perustuu venäläisen prof.Pankratovan näkemykseen.

preacher1Joukko nälkiintyneen paimentolaisyhteisön nuorukaisia on nähnyt horisontissa vieraita nuotiotulia. Yöllä, näläntunteen valvottaessa, joku saa idean. Hän herättää ne jotka parhaiten tuntee, ja joukko hiipii yöhön.

Kun leiri aamulla herää, yhteisön vastuulliset johtajat ovat tapahtuneen tosiasian edessä. Kukaan ei pidä tavasta, jolla saalis on hankittu, mutta kukaan ei kieltäydy syömästä. Kun yhteisön perinteelliset johtajat, vanhat miehet ja naiset, eivät onnistuneet huolehtimaan kansastaan, heidän arvovaltansa horjuu. Uuden elinkeinon, toisten ihmisten ryöstämisen, keksineet miehet hakevat yhä uusia saaliita, ja samalla heimon laidunmaat lisääntyvät. He jakavat lahjoja suosikeilleen, eikä mitään ratkaisua enää tehdä ilman heidän mielipidettään.

On syntynyt uudellaisen yhteiskunnallisen instituution alkio: Sotilaallinen seurue. Se syntyy yhteisön perinteellisesti vaikutusvaltaisimman joukon ulkopuolelta, ”syrjäytyneiden” ja häiriköiden parista, johon joukkoon luonnevikaiset, aggressiivisia taipumuksia omaavat ja epäsosiaalisesti käyttäytyvät olivat ajautuneet.

sota5Voimme olettaa, että normaaliaikoina muinainen tasapainoinen yhteisö pystyi neutraloimaan mahdolliset persoonallisuus-vammaiset, joita on silloinkin saattanut esiintyä. Nykyaikainen kehityspsykologia on osoittanut aggressiivisuuden erääksi aiheuttajaksi kliiniset aivovammat, joita voi jäädä mm. vaikeasta aliravitsemuksesta. Nyt ei kuitenkaan ollut normaaliaika, ja poikkeukselliset olosuhteet oletettavasti jättivät monet ilman riittävää lapsuus- ja kasvukausien inhimillistä läheisyyttä ja huolenpitoa. Potentiaalisia psykopaatteja oli siis saatavilla.

Väistämättä tuli sitten vastaan se tilanne, jossa vanhoista tavoista kiinnipitävien ja uus-rikkaiden intressit törmäävät. Entiset nälkäiset nuorukaiset heittävät nyt syrjään ”vanhat” ja huudattavat itsensä ”kaaneiksi” tms.. Vastustajiinsa he voivat käyttää samaa väkivaltaa, johon he oppivat ryöstöretkillään. Koska vanhan uskonnon menojen ylläpito oli kuulunut heimon luontaisille johtajille, eivätkä uudet pomot ole ehtineet perehtyä rituaaleihin tai ulkoaopittavaan muistitietoon, he nostavat palvottaviksi kulttiesineiksi ne mitä parhaiten osasivat käyttää: Aseet.

Uuden uskonnon moraalinen doktriinikin oli yksinkertainen ja kirkas: Mikä on sinun on minun, ja mikä on minun, sen kanssa sinulla ei ole mitään tekemistä. Raamatussa sanotaan sama asia hiukan monimutkaisemmin, -valitut kansat ja luvatut maat, karjat, naiset, jne.. Ratkaiseva käänne ihmiskunnan historiassa on tapahtunut: JHWE-virus oli tullut keskuuteemme. Ihmiskunta oli siirtynyt päättymättömien sotien ja eriarvoisuuden aikakauteen. Jos haluat tietää, miltä se näytti, lue raportit 1990-luvun Balkanilta tai 2014-17 Syyriasta.

2. Yhteiskunnallisen muutoksen luonne: Romahdus.

Kuivakkoalueiden kansoilla, indoeurooppalaisilla ja seemiläisillä, yhteiskuntien uudelleenrakentuminen patriarkaalisiksi ei tapahtunut yhteiskunnallisena evoluutiona, kehityksenä jossa ihmisyhteisön sosiaalinen organismi reagoi muuttamalla ihmisten välistä kanssakäymistä johonkin suuntaan, vaan nälänhädän ja kaaoksen aiheuttaman romahduksen jälkeisenä uudellenjärjestäytymisenä, jossa yhteisön ”sisäiseen periferiaan” aikaisemmin suljettu hylkiöiden ja väkivaltaisten psykopaattien joukko muodostui uuden valtarakenteen huipuksi.

Näitä rosvojoukkoja oli toteltava, sillä ne saattoivat väkivalloin estää normaaliin elinkeinotoimintaan ja elämiseen liittyvät toimet. Yhteisö siis osti itselleen työrauhan antamalla raaimpien ja henkisesti ala-arvoisimpien jäsentensä olla vallassa. Tilanne on rinnastettavissa esim. talonpoikien ja aatelin suhteeseen Keski-Euroopassa feodaaliaikana: Valtakoneistolla ei ollut mitään annettavaa hallituille, paitsi että se saattoi jättää hallitut rauhaan.

Kun onnettomuus levisi Kaspian aroilta käsin Eurooppaan, täällä toistui sama ilmiö maantieteellisestä periferiasta tunkevien raakalaisten aiheuttaessa kulttuurin romahtamiseen johtavan kriisin.

”Matriarkaalinen”, sukupuolisesta tasapainoitettu elämäntapa Kriisi, nälänhätä, yhteiskuntien romahdus Yhteiskuntien patriarkaalinen uudelleenjärjestäytyminen
Yksilön asema yhteiskunnassa riippuu hänen henkilökohtaisista ominaisuuksistaan ja käyttäytymisestään.Neurologisen tai muun vamman takia aggressiiviset ja yhteistyökyvyttömät ovat syrjässä.Yhteisöjen johtajina luotetuimmat ja vanhimmat, asioista päätetään uskonnollisten vuotuistapahtumien yhteydessä pidetyissä kokouksissa. Yhteiskuntarakenne sortuu kaaokseen, ”pelastakoon itsensä ken voi!”.Aggressiivisuus ja empatiakyvyttömyys yksilölle etu. Häiriköiden valta vakiintuu normaalitilaksi, ”prätkäjengivaltio”. Tuloksena klaaniyhteiskunta, feodalismi. Sukulaisuus määrää yksilön statuksen.Patrilineaarinen suku.Naisten kontrollointi, seksuaalisuuden rajoittaminen ja määrittely ”likaiseksi”.Ihmisten eriarvoisuuden institutionalisoiminen uskonnon avulla, kastilaitos, luokkajako.Lasten tylympi kohtelu, seksuaalisuuden synnillistäminen. Väkivaltainen persoonallisuus yleistyy.

3. Onnettomuus levittää itse itseään: Ryöstöretket ja invaasiot.

kunkku22Käsitys indoeurooppalaisten tms. suorittamasta Euroopan ”valloituksesta” ei ole Marija Gimbutasin esittämä uutuus, kuten ei myöskään käsitys ”matriarkaalisen” elämäntavan alkuperäisyydestä. Tunnetuimpia ”valloitus”-hypoteesien kannattajia ovat jaloa germaania haikailevat svedofiilit ym. germanistit. Heidän teorioissaan valloittajat tunkeutuivat metalliaseiden ja -aurojen voimalla kehittymättömään Eurooppaan, syrjäyttivät sen elinkelvottomat asukkaat, ja sivistivät mantereen.

Kaikki kulttuurisen kehitystason markkerit viittaavat kuitenkin siihen, että Euroopassa oltiin sivistyneempiä, kuin aroilla. Höpinät ”ylivoimaisista organisointikykyisistä jaloista arjalaisista” roikkuvat kuitenkin yhä mukana erilaisissa kansantajuisissa värikuva-kirjoissa, eikä tiedeyhteisö reagoi tähän hömppään ainakaan yhtä kärkkäästi, kuin Gimbutasin väittämiin, joiden takana on sekä faktaa että logiikkaa.

Riane Eisler kirjoittaa ”Maljassa ja Miekassa” ”indoeurooppalaisten pikkukuninkaiden vyörystä Eurooppaan”:

malja_ja_miekka”Kreetan kukistumista noin kolme tuhatta vuotta sitten voidaan pitää aikakauden loppuna. Tuo loppu oli alkanut jo tuhansia vuosia aikaisemmin, kuten olemme nähneet. Barbaarihyökkäyksen aalto toisensa jälkeen oli rusikoinut muinaista maailmaa. Euroopassa tämä oli alkanut vuosien 4300 tai 4200 tienoilla. Tuhon ja kaaoksen kauden jälkeen alkoi vähitellen nousta esiin yhteiskuntia, joita meidän oppikirjoissamme ylistetään länsimaisen sivistyksen alun merkkeinä.” (Eisler: s.91)

Eisler jatkaa tarkasteluaan toiseen barbaari-invaasioon, joka on paremmin dokumentoitu: Hebrealaisten tunkeutumiseen Palestiinaan. Siitä kertoo mm. ev.luterilaisen kirkon pyhä opus,Raamattu. Puheenvuoro Eislerilla:

”Kanaanissa, joka Raamatun mukaan koki kolme muuttoaaltoa, soturi-pappien elileviittojen johtamat yhdistyneet hebrealaiset heimot aloittivat hyökkäyssotien sarjan. Kuten Raamatusta vieläkin voi lukea, niin he tarvitsivat kolmesataa vuotta kanaanilaisten vastarinnan murtamiseen, sodanjumala Jehovan voitonlupauksista huolimatta -mitä Raamatussa selitetään Jumalan käskyillä, joiden tarkoituksena on milloin hänen kansansa harjaannuttaminen sodankäyntiin, milloin sen koetteleminen tai rankaiseminen, milloin taas viljeltyjen alueiden autioittaminen siksi, kunnes hyökkääjien lukumäärä on kasvanut riittäväksi.Ja kuten Raamatusta myös voimme lukea, esimerkiksi Viidennestä Mooseksen kirjasta (3:3-6), niin näiden ”Jumalan johdattamien” hyökkääjien tapoihin kuului ”vihkiä tuhon omiksi jokaisessa kaupungissa miehet, naiset ja lapset”.

Kaikkialla muinaisessa maailmassa kansa nousi nyt kansaa vastaan, kuten miehet olivat nousseet naisia ja toisia miehiä vastaan. Pakolaisjoukot lähtivät joka puolella kotimaistaan ja vaelsivat hajoavaa maailmaa ristiin rastiin, etsien epätoivoisesti turvapaikkaa, rauhan satamaa.

Mutta uudessa maailmassa sellaista ei enää ollut, sillä Jumalatar oli väkivalloin pantu viralta, ja naisilta -puolelta ihmiskuntaa- oli riistetty kaikki valta. Sotilaat ja sodan jumalat hallitsivat. Tästä lähtien ylinnä oli miekka, eimalja.” (Eisler: s.93-94)

Marija Gimbutas korostaa kirjassaan ”The Civilization of the Goddess” (s.396), ettei ”matriarkaatti”-patriarkaatti -murros ole seurausta eurooppalaisen yhteiskunnan omasta kehitysdynamiikasta, vaan tapahtuman käynnistäjän on ollut yhteentörmäys kahden erilaisen kulttuurin välillä:

”Indoeurooppalainen yhteiskunta oli sotaisa, eksogaaminen, patriarkaalinen, patrilineaarinen ja patrilokaalinen vahvoilla klaani-organisaatioilla ja jyrkällä sosiaalisella hierarkialla, mikä antoi yhteiskunnan johtavan osan sotilasluokalle. Heidän tärkeimmät jumalansa olivat miespuolisia, ja niiden tehtävät liittyivät sodankäyntiin. Ei ole mitenkään mahdollista, että tämänkaltainen sosiaalinen organisaatio olisi voinut kehittyä ”Vanhan Euroopan” matrilineaarisessa, matrisentrisessä ja endokaamisesti tasapainoitetussa yhteiskunnassa. Sen tähden on katsottava, että indoeurooppalaisten ilmestyminen Eurooppaan edustaa törmäystä kahden ideologian välillä, ei evoluutiota.”

Marija Gimbutas on puolustanut sitä näkemystä, että indoeurooppalaisen kielikunnan leviäminen Kaspian aroilta länteen liittyy nomadien, ”kurgaani-kulttuurin” (= nyk.terminologiassa ”Sredni Stog”, ”Jamnaja I-II”), invaasioon, joka on myös po. patriarkaalisuuden leviämisen aiheuttaja. Esitetystä kritiikistä on tehnyt yhteenvetoa J.P.Mallory:

”… Tämän teorian tunnetuin muoto on paljolta Marija Gimbutasin ansiota. Hän on yli 25 vuotta perustellut ja puolustanut näkemystä, että (kieliryhmä-) proto-indoeuroopalaiset tulee yhdistää (arkeologisesti tunnettuun) kurgaani-traditioon. … Tämän kulttuurin vakiintunut kuva on sotainen hyvin liikkuva paimentolaisyhteisö. (s. 182-83)Tämä näkemys kurgaani-kulttuurista on hyvin vakuuttava, ja monet arkeologit ja linqvistit ovat hyväksyneet sen joko kokonaan tai osaksi. … Joku saattaisikin aluksi nähdä niin, että kurgaani-hypoteesia tukevien argumenttien paljous velvoittaa meidät hyväksymään ko. teorian kaikkineen varauksettomasti. Kritiikkiä on kuitenkin esitetty, ja vastaväitteet voidaan karkeasti yhdistää seuraavaan teesiin:

Lähes kaikki argumentit invaasiosta ja kulttuurin muuttumisesta ovat paremmin selitettävissä olettamatta yhteyttä kurgaani-ekspansioon, ja useimmat tähän mennessä esitetyistä todisteista ovat joko totaalisessa ristiriidassa toisten todisteiden kanssa, tai ovat tulosta itäisen, keskisen ja pohjoisen Euroopan kulttuurihistorian väärinymmärtämisestä.” (”In Search of the Indo-Europeans”, J.P. Mallory; London/ Thames & Hudson 1991, s. 185)

Näin siis vastaväittäjät J.P.Malloryn mukaan. Mainittakoon kuitenkin Asko Parpolan ja Jorma Koivulehdon melko tuore näkemys, että indoeurooppalaisen ja uralilaisen kantakielen kontaktipinta on ollut eteläisellä Venäjällä noin 4000 eKr. aikoihin, ja eikä IE-kantakieli ollut vielä hajonnut siihen aikaan. Tästä seuraa mm. se, että IE-kantakielen leviämisen hahmottaminen ilman po. invaasiota Eurooppaan ja muihinkin suuntiin, johtaa totaaliseen ristiriitaan lukuisin todisteiden kanssa. Parpola on kiinnittänytkin huomiota näkemyksensä ja Gimbutasin näkemyksen yhtenevyyteen tässä ajoitus ja paikallistus asiassa.

Vuosina 2014 ja 2015 julkaistut YDNA:n kartoitukset nykyisiltä eurooppalaiailra verrattuna itäisen aroalueen vanhoihin löytöihin (=indoeurooppalaisiin) ovat lopullisesti todistaneet Gimbutasin ”kurgaani-hypoteesin” paikkansapitäväksi. Vastaväitteille ei ole enää sijaa faktapohjaisessa keskustelussa, vaan ne jäävät mielipidekirjallisuudeksi. Valitettavaa, että oppikirjat eivät pysy uuden tiedon perässä, kuin 1½ sukupolven viiveellä.

”Indoerooppalaisen kantakielen ajoituksesta ja puhuma-alueesta on kiistelty jo kaksisataa vuotta. Mielestäni siihen on vihdoin saatu tyydyttävä perusratkaisu, vaikka kaikki tutkijat eivät olekaan valmiita sitä hyväksymään. Tätä yleisratkaisua ovat kehitelleet ennen kaikkea Gordon Childe (1926), Marija Gimbutas (1956, 1965, 1996) ja viimeaikoina erityisen vakuuttavasti James Mallory (1989, 1995) ja DavidAnthony (1991-1995). Sitä kannattavat myös johtavat indoeuropeistit (mm. Beekes1995:44-52) ja uralilaisten kielten indoeurooppalaisten lainasanojen tutkijat (Koivulehto1997).” (A.Parpola koosteessa ”Pohjan Poluilta” 1999, s.180)

Perustamme näillä sivulla esitetyn näkemyksen em. yleiskuvalle, eli IE-kk:n alkuperän sijoittamiseen eteläisen Venäjän aroille, ja Eurooppaan kohdistuneen invaasion olettamiseen.

bibble22trans0001

Itäisessä Euroopassa siis tapahtui jotakin 4000 – 2500 eKr. välillä. Sen visualisoimisessa auttaaRaamatussasäilyneet kuvaukset hebrealaisten nomadien tunkeutumisesta ”Vanhan Euroopan” tavoin maataviljelevään ja vauraaseen Kanaanin maahan:

”11. Ja he ottivat kaiken ryöstettävän ja kaiken otettavan, sekä ihmiset että karjan.
13. Silloin Mooses ja pappi Eleasar ja kaikki kansan päämiehet lähtivät heitä vastaan leirin ulkopuolelle.
14. Ja Mooses vihastui sotajoukon johtajiin, tuhannen- ja sadanpäämiehiin, kun he palasivat sotaretkeltä.
15. Ja Mooses sanoi heille: ”Oletteko siis jättäneet henkiin kaikki naiset?”
16. Katso, nenhän ne olivat, jotka Bileamin neuvosta saivat Israelin antautumaan uskottomuuteen Herraa vastaan Peorin vuoksi, niin että vitsaus kohtasi Herran seurakuntaa.
17. Niin, surmatkaa siis kaikki poikalapset ja surmatkaa myös jokainen vaimo, joka on yhtynyt mieheen.
18. Mutta Jokainen tyttö, joka ei ole yhtynyt mieheen, säästäkää itsellenne henkiin.” (Neljäs Mooseksenkirja, 31. luku, 1933, 1938 kirkolliskokousten hyväksymä suomennos)

Varsin raamatullista meininkiä: Kun hebrealaiset kävivät ”suorittamassa kristillistä tasajakoa” eli ryöstämässä, raiskaamassa ja varastamassa naapuriheimon kaupungeissa, Mooses moitti heitä naisten henkiinjättämisestä!

joshua10Raamatun kuvaama hebrealais-kulttuuri oli siis tavoiltaan laadullisesti erilainen, kuin indoeurooppalaisten tai seemiläisten invaasioiden kohteeksi joutuneet maanviljelyskulttuurit. Ne ominaisuudet, joiden kehittymistä kulttuurievoluutiona ”matriarkaalisten” maanviljely-yhteisöjen sisällä Gimbutas ei pidä mahdollisena, on hyvin loogista olettaa a) nomadikulttuurien romahduksen ja patristisen uudelleenjärjestymisen oloissa kehittyneiksi, tai b) nomadien ja maanviljelyskulttuurien yhteentörmäyksen aiheuttamassa tilanteessa muotoutuneiksi, mistä Raamattu antaa mainion todistajalausunnon.

4. Onnettomuus ylläpitää itse itseään: Persoonallisuusvauriot.

Kehityspsykologi ja neuropsykologi J.W.Prescott antaa varsin käytännöllisen kuvan siitä, mitä tiedetään aggressiivisen käyttäytymisen syistä. Tämä visio on varsin toisentyyppinen, kuin ”germanisteilla”, jotka yrittävät vielä 2000-luvullakin vängätä jonkinlaista ”arjalaista ylemmyyttä” oletettuihin ns. valloittaja-kansoihin. Prescott osoittaa aggressiivisuuden psyykkisen ja neurologisen puutostilan seuraukseksi.

Hän kiinnittää huomiomme ensin kristilliseen normistoon, joka synnillistää suvunjatkamisen ja fyysisen nautinnon, ja tämän normiston huomiotaherättävään vastaavuuteen eläinkokeissa havaittujen häiriöiden kanssa:

”Paavalin opetusta seuranneen kristikunnan omaksuma somatosensorisen nautinnon kielto on johtanut vaihtoehtoisiin tapoihin ”vapautua”: Jouhipaitoihin, itse-ruoskintaan, itsensä silpomiseen, fyysiseen väkivaltaan muita ihmisiä kohtaan ja ei-sensoriseen nautintoon huumeiden kautta.Havainnot koe-eläimistä näyttävät samankaltaisuutta kristittyjen kanssa: Esimerkiksi eläimet, joilta on riistetty somatosensoriset ärsykkeet, voivat ryhtyä raatelemaan itseään. Eläimille, joilta on riistetty kosketus-kontaktit niiden varhaisina elinvuosina, voi kehittyä poikkeuksellinen kivunsieto kyky tai ne eivät siedä koskettelua. Ne ovat siten estettyjä kokemaan ruumiillisen nautinnon elämyksiä, mitkä olisivat myös se terapia jolla ne kuntoutuisivat.

Tässä tilassaan niillä on useita vaihtoehtoja, kuten fyysinen väkivalta, missä näiden heikentynyt kyky kokea kipua helpottaa kipuun orientoituneita kosketuksia ja ruumiillisia kontakteja. Siten fyysinen väkivalta ja fyysinen kipu muodostuvat terapiaksi niille, joilta on riistetty fyysinen nautinto.”

Prescottin johtopäätökset antavat avaimen yhteiskunnallisen aggression alkuhetken hahmottamiseen: Pitkästä kuivasta kaudesta johtuvan nälänhädän oloissa indoeurooppalaisiin ja seemiläisiin nomadiyhteisöihin oli jäänyt sellaisia yksilöitä, joilta kasvuvaiheessa oli puuttunut fyysinen läheisyys ja turvallisuus. Luonnevammaisina nämä syrjäytyivät yhteiskunnan ”sisäiseen periferiaan”, sosiaalisen kanssakäymisen piirin laidoille tai peräti ulkopuolelle. Tämän joukon kehitys on voinut olla 1:1 allegorinen nykyisten urbaanien yhteiskuntien jengi-ilmiön kanssa. Ilmasto- ja resurssikriisin horjuttaessa edelleen yhteisön rakenteita, tämä häirikköjen joukko muodosti edellä kuvatulla tavalla sen ”uuden järjestelmän” ytimen, johon romahduksen kautta päädyttiin: Väkivaltaisen eliitin, jos tämä sana tähän mitenkään sopii.

Patriarkaaliselle järjestykselle on myös ominaista onnettomuuden, personaallisuuden vammautumisen, siirtäminen seuraaville sukupolville ja itsensä ikuistaminen traumatisoimalla koko kulttuuri. Naisen alistetun aseman vakiinnuttamiseksi uusi järjestys puolustautui seksuaalisen nautinnon houkutusta vastaan rujouttamalla sen, tekemällä siitäkin aggression osa-alueen:

”Oma käsitykseni on, että seksuaalisen aggression syynä on fyysisen hellyyden ja mieltymyksen katoaminen vanhemmat-lapset -suhteesta, ja myös aikuisten seksuaalisesta käyttäytymisestä, ja uskonnolliset arvomaailmat, joissa kärsimystä ja ruumiillisen puolen torjuntaa pidetään moraalisena ja fyysistä nautintoa epämoraalisena.Raiskaukset ylläpitävät miehen ylivaltaa naisen yli, ja ikuistavat patriarkaaliset arvot yhteiskunnassamme.

Prescottin toteamus on yhtenevä hebrealaisen kansanjohtajan, Mooseksen, käytännön kanssa.

” Väkivallalla seksuaalisuutta vastaan tai seksuaalisuuden käytöllä väkivaltaisessa toiminnassa, erityisesti naista kohtaan, on hyvin syvät juuret raamatullisessa traditiossa.Neuropsykologisen näkökulman mukaan suurin uhka maailmanrauhalle tulee niiden kansakuntien taholta, jotka tarjoavat virikeköyhimmän ympäristön lapsilleen, ja tukahduttavat eniten seksuaalista nautintoa ja naisen sukupuolisuutta.” (Prescottin sitaatit sivulta prescott.htm.)

Viimeksimainittu totuus lienee tullut raamatullisten aikojen kanaanilaisille varsin selväksi, kuten myös new-yorkilaisille 11.09.2001 jälkeen. Nautinnon ja hellyyden tukahduttaminen tuottaa persoonallisuuksia, jotka vain odottavat sopivia Mooseksia tai Bin-Ladineita sanomaan, ketkä pitää teurastaa.

5. Onnettomuuden seuraus: Ihmisten eriarvoisuus institutionalisoidaan.

Käsitteiden selventämiseksi on syytä heti alkuun huomauttaa, ettei absoluuttista ”tasa-arvoa” ole muualla kuin teorioissa tai katteettomissa lupauksissa. Kun puhutaan ”Vanhan Euroopan” egalitaarisemmasta elämäntavasta, verrattuna indoeurooppalaisen invaasion jälkeiseen tilaan, tarkoitettu ero on sekä suhteellinen, että periaatteellinen. Jos määrittelemme ”tasa-arvon” joksikin sellaiseksi, mikä on voinut toteutua muinaisuudessa, ymmärrämme sillä tilaa, jossa jokaisella yksilöllä on kohtuulliset mahdollisuudet sellaiseen yhteiskunnalliseen statukseen, johon hänen ominaisuutensa ja toimintansa riittävät. Siis sittenkin status-eroja?!

Jätämme tämän pohtimisen filosofeille, joilla ajankäyttö ei ole ongelma, ja tarkastelemme erästä esimerkkiä.Kanarian alkuperäisväestö, guanchit (linkki:#) eli ”puhtaan maan kansa”, eli neoliittisen Euroopan tapaisissa oloissa, ja henkilökohtainen omaisuus oli käytännön syistä vähäistä. Saarten yhteisöissä oli kuitenkin kaksi ”yhteiskuntaluokkaa”. Arvostetumpaan kategoriaan kuulumista ei voinut periä, vaan se piti sekä ansaita että itse suostua tämän statuksen vastaanottamiseen. ”Aateluus” nimittäin velvoitti Kanarialla.

”Aateliin” kuuluvaa sitoivat tiukemmat käyttäytymissäännöt ja velvoitteet kuin muita, eli mukavuudenhaluisimmat pysyttäytyivät rahvaan joukossa. Tämä neoliittis-tyyppinen tapa oli täysin vastakkainen saarille hyökänneiden espanjalaisten tuntemalla feodaaliyhteiskunnalle, jossa ”parempi väki” peri asemansa, eikä heiltä odotettu muuta, kuin röyhkeyttä ja ylimielisyyttä ”alempia” kohtaan.

Eurooppalainen feodalismi olikin arojen paimentolaisten heimo-yhteiskunnan myöhäinen versio. Alkuperäisen yhteisömuodon romahtaessa kuivakko-alueiden nomadien keskuudessa, se korvautui sukulaisuuteen perustuvalla systeemillä, jossa väkivalloin asemansa hankkineet uudet ”eliitit” suosivat jälkeläisiään, ja loivat pohjaa perinnölliselle yläluokalle. Tämä asetelma vaikutti myös siihen, että empatia kanssaihmisiä kohtaan oli jatkossa suoraan verrannollista sukulaisuuteen.

Patrilineaarisen sukulaisuuden periaate oli aivan muuta, kuin vanhempi tapa, joka perustui totemistisiin klaaneihin ja yhteisöihin, jotka muodostuivat samassa asutuksessa tms. yhdessä toimivista ihmisryhmistä arkipäiväisen käytännön mukaisesti. Kiinnostava esimerkki löytyy Suomesta: Petsamossa vuoteen 1939 asti jatkunut ”Lapinkylä” eli Siita-hallinto kolttien keskuudessa toimi paleoliittiselta ajalta jatkuneiden hallintokäytäntöjen viimeisenä perinteenjatkajana.

Lapinkylään kuului perheitä, jotka eivät välttämättä olleet sukua keskenään, ja tyytymätön ruokakunta saattoi muuttaa naapuri-siitaan. Muinainen yhteiskuntaelämä ennen suku-klaaneja ja -heimoja perustui siis luontaiseen yhteistoimintaan, eikä näissä oloissa voinut kehittyä yhteiskunnallisia eroja, vaikka varakkuus ehkä jakautuikin epätasaisesti. Murros patriarkaattiin muutti tämän kaiken.

Kun uusien vallanpitäjien lähipiiri ja sukulaiset olivat vakiintuneet dominoivaksi sosiaaliryhmäksi, jonka toimintaa eivät sitoneet vanha tapakulttuuri tai käsitykset kohtuudesta ja oikeudenmukaisuudesta, tie oli auki kastilaitoksenkehittymiseen. Eräät tarkkailijat pitävät jostainsyystä kastilaitosta, eli ihmisten eriarvoisuuden jyrkkää instutionalisointia, jotenkin alkuperäiseen (indoeurooppalaiseen) pakanuuteen kuuluvana -ja erinomaisena- asiana. Todellisuudessa se on kuitenkin po. yhteiskunnallisen sairauden oire ja seuraus.

sota3

6. Eurooppa tuhoutuu, ja elpyy: Uusi kulttuuri patriarkaalista ja indoeurooppalaista.

Indoeurooppalaisten invaasiota Eurooppaan on siis joko pidetty arjalaisten triumfina, kiistetty kokonaan, tai sekä että, kunhan Gimbutasin hypoteesi saadaan häivytettyä. Edellä siteeratut raamatulliset muistot Jahove-jumalan kunniaksi suoritetuista veri-orgioista ovat ilmeisesti tosia, mutta invaasio on voinut tapahtua toisinkin, mihin viitataan myös Joosuan kirjassa.

Hebrealaisten saapuminen Kanaaniin lienee ollut aluksi vähittäinen vaarattomalta vaikuttava maahanmuutto, joka ei heti aiheuttanut konflikteja kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä, mutta parin sukupolven kuluessa entiset kesantopeltojen laidunmaiksi lainaajat pyrkivät isänniksi, mihin heidän uskontonsa heitä kannusti, ja lopputuloksen voimme lukea Raamatusta.

Raamattu kertoo myös vuosisatoja jatkunesta köydenvedosta, jossa jahvistinen papisto ja profeetat kiivailivat vastaan, kun israelilaiset pyrkivät omaksumaan valloitetun maan tapoja, kuten Jumalattaren,Astarten, kunnioittamista. Indoeurooppalaisten maahantunkeutujien ja alkuperäisen sivistyneemmän kansallisuuden välisestä melko onnistuneesta kulttuurin omaksumisesta ovat esimerkkinäheettiläiset. Valtakunnan ei-indoeurooppalaisen alkuperäiskansan omakielinen nimi oli ”Hatti”, mistä ”heetti” näyttää olevan väännös.

Jos Balkanilla ja doorilaisten tunkeutuessa mykeneläis-minolaiseen Kreikkaan tapahtumat kulkivat raamatulliseen tapaan, useat Euroopan indoeurooppalaisia kieliä puhuvat kansat näyttävät sisällyttäneen kulttuuriinsa ja uskontoonsa sellaisia elementtejä, mitä paimentolaisperäinen yläluokka ei olisi omaksunut.Kelteillä vanhat eurooppalaiset jumalattaret, Epona-Rhiannon jaMorrigan aseistettiin, ja arkeologia kertoo heillä olleen naishallitsijoita vielä rautakaudellakin.

zolotajaElämäntapa muuttui kuitenkin vahvasti paimentolaisten patriarkaaliseen suuntaan, ja eurooppalaisten kielten fragmentoiman indoeurooppalaisen kielen seuraajat tulivat valtakieliksi. Alkuperäisen eurooppalaisen kielen säilyttivätbaskit, etruskit Rooman valtakuntaan asti, kaukasialaiset, piktit Skotlannissa 800-900-luvulle jKr., ja suomalais-ugrilaiset.

Myös näiden viimeisten eurooppalaisina säilyneiden kansojen kulttuuriin muutos ulottui, diffuusion kautta. Erityisesti pitkään jatkuneet ja yhä useammin toistuneet sotatilat pakottivat yhteisöt pitämään aseistettuja joukkoja pysyvästi koolla, mikä edisti näiden ”ritareiden” vaikutusvallan kasvamista ja vakiintumista.

Pohjois-Venäjällä permiläis-suomalainen kulttuuri ylläpiti jumalatar-keskeistä uskontoa 1400-luvulle jKr.. Sen jälkeen ulkopuolinen paine ja sotien toistuminen patriarkaalistivat heidätkin.

kristityt23333333

7. Onnettomuuden uusi aalto: Monoteismi.

pastori2

Nomadien invaasiot sivistyneemmille maanviljelysseuduille 4000 eKr. alkaen toivat sotaisilla ominaisuuksilla täydennetyt ukkosen- ja taivaanjumalat, ja väkivallan uskonnollisen hyväksymisen, mutta lisää herkkuja oli tulossa.

Jos indoeurooppalaiset menivät pidemmälle kasti-laitosten tms. kehittämisessä, seemiläiset pistivät yli-jumalansa kanssa paremmaksi: He loivat leeviläisten kademielisyyden, äkkipikaisuuden ja pitkävihaisuuden uskonnolliseksi metaforaksi Jahoven. Jahove keksi tempun, joka ei ollut tullut kenellekään mieleen: Hän kielsi muiden jumalien kunnioittamisen.

saint2pMonoteismi ei suvainnut minkäänlaisia poikkeamia hierarkian määrittelemästä linjasta, ja -kuten jo todettiin- vain yhden ainoan jumaluuden palvomisen. Siispä onkin luonnollista, että tänään monoteismia löytyy parisenkymmentä eri variaatiota, jotka kiivaasti vihaavat toisiaan.

Monoteistiseen ultra-jahvismiin liittyy myös useissa tapauksissa joko miesten, naisten tai molempien sukupuolielinten leikkely nautinnonvähentämis-tarkoituksessa. Miehen ns.ympärileikkauksen radikaalein muoto, (lähes) koko peniksen nylkeminen, oli vielä äskettäin käytäntönä Punaisenmeren rannikolla, lähelläSiinain autiomaata, missä koko kalabaliikki on ehkä saanut alkunsa.

Monoteismin urbaani-version, Kristinuskon, rujouttavaa vaikutusta meidän kulttuurimme ei voida aliarvioida. Toinen huomattava suuntaus, kehitysmaa-versio Islam, tekee tuhojaan pääasiassa Aasiassa ja Afrikassa, vaikka on viimeaikoina ulottanut vaikutuksensa myös Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan.

Indoerooppalaiset sodan/taivaan jumalat ja jahvistinen monoteismi?

Jos ”ensimmäisen aallon” aavikkouskontojen perusinnovaatio oli sään- ja taivaan-jumaluuksien muuttaminen aseiden ja sodan jumaliksi, ja näiden nostaminen Olympon huipulle, täysin kehittynytjahvismi meni paljon pidemmälle. Kun indoeurooppalaisten nomadien uskonnollinen perintö tuotti yhteiskunnallisena tuloksenaan puolikaoottisen feodalismin, jahvismin valtiollinen ulottuvuus saattoi toteutua vain absoluuttisen maailmanhallituksen myötä. Pantokraattorin istuin oli jo pystytetty henkimaailman puolelle: Isä-Jumala, kaiken luoja, arvaamaton ja kostonhimoinen kaikkivaltias.

Rooman keisari Konstantinus huomasi ensimmäisenä kristinuskon sopivuuden maailmanvaltaan pyrkivän absoluuttisen monarkian valtionuskonnoksi. Rooman siihenastinen uskonnollinen moniarvoisuus ja kristillistenkin suuntien kirjavuus olivatkin pahasti jarruttaneet keisarillista despotiaa.

Seuraava tarkkanäköinen oli Muhammed, joka nosti miekkalähetyksen ja vääräuskoisten tappamisen uskonnollisten hyveiden korkeimmalle tasolle. Kurgaani-kulttuurien aikainen fallokratiakaan ei unohtunut jahvismin 2½-jatko-osasta: Juuri islamilaisiksi kääntyneiden seldzukkienturkkilaiskansan sulttaanin enne-uni johti inhaan sotaretkeen kristittyjä pyhiinvaeltajia vastaan, ja provosoi näin ”ristiretket”. Sulttaani oli nähnyt unessaan kyrpänsä syöksevän tulta ja kipinöitä kuin ilotulitusraketti, mistä hän päätteli itsensä Allahinkäskeneen häntä sotaan vääräuskoisia vastaan, ja luvanneen suuren voiton, kuten näissä yhteyksissä on tapana (”Sulttaani ja alaston ase”, eli miten hyvä voitti pahan jälleen kerran, …???)

demeo1arabit

”Jerusalemin-uskonnot 2½”-version motivoimaa imperialismia 632 jKr. jälkeen:

Kehittyneen jahvismin tehokkuus imperialismin ja keskitetyn hallinnon edistämisessä perustui siihen, että se tuottaa henkisesti sairaampia ja rujompia yksilöitä, kuin ilmiön edelliset päivitykset. Kristilliset ja islamilaiset imperiumit ovat jättäneet taakseen hävitystä, kansanmurhia, absoluuttisia monarkioita ja yhteen näkökulmaan kavennettuja kulttuureja. Totaaliseen maailmanhallitukseen ne eivät ole kuitenkaan vielä kyenneet, mutta ehkei Siinain autiomaan vanha tappaja-demoni ole vielä antanut periksi? Ehkäpä tulevaisuus tuo tullessaan vielä uuden hillittömän spektaakkelin??

pastori_button2

8. ”Tieteellistekninen” versio: Marxismi? 

kgb12Maailman eurooppalaisten asuttaman osan teollistuessa 1700-luvulta alkaen rationaalinen ajattelu ja edistysusko osin syrjäytti näissä maissa uskonnollista ajattelua asemistaan. Tämä edistysusko, kuinka maallista ja järkevää se yrittikin olla, oli samojen massapsykologisten lainalaisuuksien vaikutuspiirissä, kuin uskonnotkin, ja joutui vastaamaan ja mukautumaan samojen ihmisten samanlaisiin odotuksiin. Ei siis ole mitään kummallista siinä, että 1800-luvun jälkeiset poliittiset joukkoliikkeet omaksuivat uskonnoista tuttuja rutiineja ja metodeja, ja ottivat kannattajiensa mielissä uskonnolle kuuluneen paikan.

Varsinkin marxilaisuus omasi samankaltaisen ihmiskuvan, kuin kristillisyyskin, ja suhteessa ihmisenä olemisen kysymyksiin se ei ollut yhtään sen ”radikaalimpi”.

Käytäntöön sovellettuna marxilaisuus omaksui melko tarkkaan saman roolin, kuin mikä jahvistisilla uskonnoilla oli ollut niiden aggressiivisen levittäytymisvaiheen aikana: Pyhät sodat, inkvisitiot, toisinajattelun kieltäminen, etc., jopa pyhimys-kultin!

Seuraavassa tarkastellaan uskonnollisen ja poliittisen monoteismin eroja ja yhtäläisyyksiä:

Kristinusko, Islam: Marxilaisuus, kommunismi:
Pyhä kirja: Raamattu, Kuraani. Erinäisten kirjoitusten pitäminen pyhinä, kritiikin ulkopuolella.
Profeettoja tms. Kanonisoituja auktoriteetteja.
Esi-freudilainen ihmiskuva. Esi-freudilainen ihmiskuva.
Puhdasoppisuuden vaatimus ehdoton. Puhdasoppisuuden vaatimus ehdoton.
Kirkkoisien tms. väittämien epäileminen ei-suvaittua. ”Suuret teoreetikot” lähes ikoneja, dogmaattinen suhtautuminen.
Opin tulkinta hierarkian yksinoikeus. Opin tulkinta hierarkian yksinoikeus.
Oikean opin levittämistä väkivallalla kannustetaan (”Jihad”, ”ristiretket”). Dogmi ”maailmanvallankumouksesta” eli kommunistisesta imperialismista.
”Kerettiläiset” tapettava. ”Revisionistit” ja vääräoppiset tapettava.

Seuraava tarkastelu vertailee eräiden uskonnollisten myyttinen valtiollisia ulottuvaisuuksia:

Matabele-kansan uskomus:
Kaikki Afrikan nautakarja kuuluu matabeleille. Jos joku muuta väittää, se tapetaan.
Mooses:
Valittu kansa” ottaa ”Luvatun Maan” haltuunsa, ja tappaa sen asukkaat, ottaa karjan ja naiset.
Tsingis-Kaani (salaisessa testamentissaan):
Jumala on antanut kaikki valtakunnat mongolien omaisuudeksi. Niskoittelijat tapettava.”
Iivana IV Julma:
Iivana kuvitteli olevansa arkkienkeli, ja toimivansa jumalallisessa ohjauksessa. Kaikki ihmiset olivat hänen omaisuuttaan, eli niskuroinnista rangaistiin…
Marxilainen sosialismi:
Koko planeetan kattava kommunistinen imperialismi proletariaatin nimissä, kaikki tuotantovälineet kuuluvat ”kansalle”.
Usaama Bin Ladin:
Allah on antanut Euroopan ja Amerikan oikeauskoisille, ja vääräuskoisten tappaminen on Allahille otollista, ja niitä pitää tappaa paljon kerralla!

Marxilainen oppi kaikkien tuotantovälineiden, eli tehtaiden, kaivosten, viljelysmaan jne., kuulumisesta kansalle, jonka nimissä toimii puolue-eliitti, juontaa siis juurensa matabele-bantujen kulttuuriin, ja kuuluu näin paimentolaisperäisen ryhmä-itsekkyyden pitkään traditioon.

9. Paluu keskiaikaan: Fundamentalismi??

Siitä alkaen, kun rajoittuneimmat ja takapajuisimmat ihmiset saivat päähänsä, että elämä on uskontoa varten, eikä uskonnon tarkoitus ole elämän tekeminen helpommaksi ja hauskemmaksi, vaivanamme ovat olleet fundamentalistit. ”Fundikset” vaativat myös muita omaksumaan heidän oppejaan, mikä osoittaa huonoa tapaa, ja pahaa itsekeskeisyyttä.

Fundamentalismi ei ole uskonnollinen suuntaus, vaan tapa suhtautua uskontoon. Sitä esiintyy kaikissa ”Jerusalemin uskonnoissa”, mutta ei juuri muualla. TV-uutisia seuraava kuulee fundamentalisteista yleensä itsemurhapommien tms. järjettömien väkivallantekojen yhteydessä. Tälläiset itsetuhoiset uskonsoturit motivoidaankin po. uskonnon tuonpuoleista koskevien lupausten avulla. Koska elämänkielteisyys ja uskonnollinen turhautuminen ovat jahvismiin erottamattomasti liittyviä piirteitä, fundiksista ei päästäne eroon niinkauan kuin näitä uskontoja esiintyy.

Kun nykyaikainen jälkiteollinen tietoyhteiskunta on hyvin haavoittuva, muslimimaista hankittuja fundamentalisti-kamikazeja on nyt ryhdytty käyttämään itsemurhaiskuihin Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa vastaan. Tämän toiminnan tavoitteista ei ole vielä lopullista tietoa, mutta toimijat itse, Al-Qaeda, Al-Ittihaad, etc. väittävät aikovansa pystyttää ns. islamilaiset tasavallat koko maailmaan. Se tarkoittaisi paluuta keski-aikaan tavalla, jota Tolkien-hörhöt ja roolipeli-eskapistit eivät voi kuvitella pahimmissa painajaisissaankaan. ”Islamin laki”, sharia, tulisi voimaan Suomessakin, etc..

Suomessa perinteellisesti esiintyvissa uskontokunnissa tavataan myös äärimmäisiä tai ääri-tosikkomaisia ilmiöitä, -mm. naispappeuden vastustamisessa. Laajasti käsittäen nekin voidaan lukea otsikon ”fundamentalistit” alle. Kristillistä fundamentalismia löytyy myös USA:ssa, jossa se on herättänyt huomiota kietoutumisellaan ääriasenteita edustavaan oikeistoon.

Eurooppaan ja USA:han muuttaneiden islamilaisten keskuudessa esiintyy fundamentalisteja, jotka katsovat yksinkertaisesti, että ”Allah on luvannut ko. maat oikeauskoisille, ja sitä varten sokaissut ja tehnyt puolustuskyvyttömiksi näiden maiden asukkaat ja hallitukset.” Tämä joukko valmistelee terroritekoja.

10. Tulevaisuuden näkymät: Ihmiskunta tienhaarassa.

”Rooman imperiumin häviö, Kreikan pimeä aika, mustansurman aika, ensimmäinen ja toinen maailmansota, ja kaikki muut tunnetut sekasorron ajat, kalpenevat sen aikakauden rinnalla, josta tähän asti on tiedetty niin vähän: Sen kehityksen tienhaaran, jossa esihistoriallinen ihmisyhteiskunta väkivaltaisesti muovattiin uudelleen.

Tästä kadonneesta menneisyyden hämmästyttävästä jaksosta on tarpeen ymmärtää kaikki mahdollinen, kun ihmiskunta nyt tuhansia vuosia myöhemmin lähestyy toisen yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuutta. Tälläkertaa siirtymistä herruusyhteiskunnasta kumppanuusyhteiskunnan kehittyneempään muotoon. Tässä kehityksen toisessa tienhaarassa kyse voi olla lajimme eloonjäämisestä. Ei enemmästä eikä vähemmästä, sillä ihmisellähän on nyt hallussaan täydellisen tuhon välineet, jollaisten aikoinaan uskottiin kuuluvan yksin Jumalalle.” (”Malja ja miekka”, s.95)

Näin Riane Eisler näkee tulevaisuutemme sen valossa, mitä tiedämme menneisyydestä. Kun olimme ryhtyneet muokaamaan ympäristöämme sellaiseksi, että se paremmin tuotti meille hyödykkeitä, jauhamaan viljakasvien jyvistä jauhoja, joista teimme leipää, kutomaan kuiduista kankaita, tekemään savesta astioita ja välittämään viestejä kirjoitetuilla merkeillä, olimme huikean teknologisen kehityksen lähtökuopissa. On kosmisen mittakaavan onnettomuus, että samaan aikaan menetimme kykymme elää tasapainossa itsemme ja toistemme kanssa. Lisää Eisleria:

”Tämä valtava tietomäärä, joka ihmiskunnan menneistä vuosituhansista on nyt koottu, on niin tyystin ristiriidassa kaiken meille opetetun kanssa, että se on tajunnassamme kuin hiekkaan kirjoitettu viesti. Sittenkin, vaikka sillä olisi takanaan uuden tutkimuksen ja uuden arkeologian arvovalta sekä yhteiskuntatieteiden tuki. Tämä uusi tieto voi viipyä mielessämme päivän, ehkä viikon. Vuosisatojen opetus tekee kuitenkin heltymätöntä työtä haudatakseen sen alleen, kunnes jäljellä ei ole kuin ohikiitävä kiihtymyksen ja toivon tunne. Vain vahvistamalla tätä tietoa muiden lähteiden -tuttujen ja tuntemattomien- avulla, voimme toivoa säilyttävämme sen kyllin kauan, jotta voimme omaksua sen.” (”Malja ja miekka”, s.95)

Tähän meillä ei ole mitään lisättävää. Annamme loppupuheenvuoron tunnetulle amerikkalaiselle uuspakanalliselle ajattelijalle Starhawkille:

starhawk77”Näen seuraavat vuodet hyvin kriittisinä kulttuurimme muutokselle patriarkaalisesta kuoleman kultista elämän, luonnon ja naisellisen perustan rakastamiseen.”
Starhawk

”I see the next few years as being crucial in the transformation of our culture away from the patriarchal death cults and toward the love of life, of nature, of the female principle.”
Starhawk

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s