Michael Everson: Uskonnon, myyttien ja folkloren jatkuvuus: Neoliittinen ”Vanhan Euroopan” Jumalatar ei-indoeurooppalaisessa yhteydessä.

BASQURGODDESS00000001

Tämä esitelmä on pidetty Second Conference on the Transformation of European and Anatolian Culture 4500-2500 B.C. -konferenssissa 15.09.1989 Dublinissa,  ja  julkaistu kokonaisuudessaan  the Journal of Indo-European Studies 17, 3&4:ssä  talvella 1989.  Esitelmä  on  mainio  johdanto  oman  kansanperinteen  ja  oman  ikivanhan kansallisen  menneisyyden  uudelleenarvioimiseen.  Vaikka  kirjoittaja  puhuttelee  ensisijaisesti  baskeja,  hänen  kysymyksenasettelunsa  ja  sanottavansa  sopii  myös  meille  suomalaisille,  vaikka  meidän  esi-isämme  eivät  rakennelleetkaan  megaliitteja  (sekin  vielä  nähdään).   Julkaisemme tekstin hieman lyhennettynä.

Neoliittisen taiteen, monumentaalisen arkkitehtuurin ja asutusten  tulkinta  on  jäänyt  pääosin  dokumentoitujen indoeurooppalaisten mytologioiden  ja erityisesti  perifeerisiltä  alueilta löydetyn  eurooppalaisen folkloren  varaan.  Todisteet Euroopan  laajuisesta kaikkeen vaikuttavasta  neoliittisesta  Jumalattaren kultista  ovat kuitenkin silmiinpistäviä ja on merkittävää että Baskien mytologian Jumalattarella, jonka  piirteet  ovat  korostetusti   ei-kristillisiä  ja  ei-indoeurooppalaisia,  on paljon  yhteistä arkeologisten  ja  mytologisten tietolähteiden  perusteella  rekonstruoidun  neoliittisen eurooppalaisen jumalattaren kanssa. Marin yhdistäminen pyhiin ja  salaisiin  paikkoihin Baskimaassa,  hänen  yhteytensä  erilaisiin toimintoihin  kuten kehräämiseen,  jä  hänen huolehtivan henkensä  liittäminen  megaliittisiin monumentteihin  tekee  hänestä  ainutlaatuisen yhteyden tuon ajan  Eurooppaan.  Hänellä  on meille  paljon annettavaa  yrityksessämme  rekonstruoida muinaista  eurooppalaista  uskontoa.

Esihistoriallisen Euroopan uskonnon tutkimus tulkitsee arkeologisia todisteita heijastumina neoliittisen taiteen moninaisuudesta,  monumentaalisesta arkkitehtuurista, ja  asutuksen levinnäisyydestä  erityisesti  viimeisten kahdenkymmenen vuoden  löytöjen perusteella.  Tämän  materiaalin tulkinta mytologian kannalta on jäänyt  pääosin  dokumentoitujen indoeurooppalaisten mytologioiden  ja erityisesti  perifeerisiltä  alueilta löydetyn  eurooppalaisen folkloren  varaan.  Folkloristiset  ja  mytologiset todisteet Euroopan  laajuisesta  kaikkeen vaikuttavasta  neoliittisesta Jumalattaren kultista   ovat kuitenkin niin silmiinpistäviä,  että tätä tulkintaa  vastaan on  vaikea  löytää  vastatodisteita.

Ensikäden tietoa  saamme  myös eurooppalaiselta alkuperäiskansalta,  joka on säilyttänyt kulttuurinsa omaperäisyyden, kielensä  ja  sosiaalisen organisaationsa  eristäytyneenä  omalle  alueelleen  sulautumatta  dominoivaan indoeurooppalaiseen  kulttuuriin:  Euskaldunak,  -baskit  Pyreneillä.  Tämän  kirjoitelman tarkoitus  on  esitellä  baskilainen  Jumalatar,  hänen muotonsa, olemuksensa ja ominaisuutensa,  ja  osoittaa  että huolimatta  vuosisataisesta  kristillisestä  vaikutuksesta,  Suuri  Jumalatar  ei  ole koskaan jättänyt  Euroopan  maisemia.  Joillakin Euroopan  alueilla  Hän  on  muuttunut ja  sulautunut  indoeurooppalaiseen  mytologiaan.  Baskimaassa  Hän on  vain perääntynyt  niille  alueille missä hänen voimansa ja mysteerinsä on aina ollut suurimmillaan: Luoliin, rotkoihin ja Pyreineiden korkeimmille huipuille.

Systemaattisen kuvauksenneoliittisen Euroopan alkuperäisestä; uskonnosta  julkaisi kaksi  vuosikymmentä sitten Marija Gimbutas,  mikä aloitti  laajenevan  kiinnostuksen  tähän  aiheeseen.  Tänään  me luonnehtisimme  Vanhan Euroopan  uskontoa vyyhdeksi  käsitteellisesti  samansukuisia  symboleja  painottuneena  muodostumisen,  tuhon  ja  uudelleenmuodostumisen dialektiikkaan.  Kasvu, kukoistus  ja  lakastuminen ovat maanviljelytalouden realiteetteja,  eikä  ole  yllättävää  että  varhaisten maanviljelijöiden  elämää  hallitsevat  seikat  löytävät  ilmenemismuotonsa  myös  heidän uskonnossaan.  He  käsittivät  elämän sykliseksi:  Syntymä,  kuolema ja jälleensyntymä.

Yrittäessämme  ymmärtää täydellisesti esihistoriallista uskontoa ja symbolijärjestelmää, meidän täytyy nähdä ne dynaamisina ja  alkuperäisessä  yhteydessään.  Tämän päivän tutkijat,  joihin  vaikuttaa  mielikuva nykyaikaisesta   ihmimillisestä  henkisyydestä,  ovat  suhtautuneet  aiheeseen samoin  kuin  meidän  aikamme  kirjoitettuihin uskontoihin.  Olemme tottuneet  hahmottamaan ilmiöt synkronisesti,  hetkellisesti  ja  jopa henkilökohtaisina  uskonnollisina  kokemuksina.  Yksittäisten arkeologisten kohteiden  ja  esineiden,  ja  mytologisen  aineiston ja  kansanperinteen analysointi  voi  antaa  meille yleiskuvan  sekä  yksittäisten kulttikohteiden  (kuten Lepenski Vir)  että suurempien kulttuuristen ryhmien (kuten Maltan temppelienrakentajat  tai  Atlannin  rannikon  megaliittikulttuuri) henkisistä  painotuksista.

Jos tarkoituksemme on aidosti ymmärtää esi-isiemme elämää,  ja heidän kulttuurinen ja spirituaalinen jälkisäädöksensä  sallii  sen meille,  me  ehkä  joudumme uudelleen  arvioimaan ymärryksemme  käsitteistäuskonto,  myytti  ja  kansanperinne.   Nämä  käsitteet  voidaan havainnollistaa  pallomaisena  tilana, jonka  keskustaa  jokainen voi  kutsua  mielensä  mukaan  ”omaksi  tiekseen”  tai  vaikkapa ”dharmaksi”.   Kuten  tie  on  muodostettu symbolien,  asuinpaikan, henkilökohtaisuuden,  yhteisön  ja  ympäristön kokonaisuudesta  liittyen sellaiseksi  mitä  kutsumme  kulttuuriksi,  liittyy  tähän yhteyteen myös  kysymyksiä  olevaisuudesta  ja ihmisen paikasta  kosmoksessa.  Tätä kaikkea me nimitämme henkisyydeksi.

Me itse määrittelemme, että elementti joka on tekemisissä sen kanssa mitä me kutsumme transendentaalisuudeksi,  kuuluu pallon kehälle jota kutsumme ”uskonnoksi”.   Ne  asiat,  joilla  on tekemistä  hyödyn  kanssa, lääkeyrttien  tuntemuksesta  moraalisiin normeihin,  me  sijoitamme ulommalle  kehälle  josta  käytämme  nimitystä ”kansanperinne”.

Jos käytän sanoja ”Vanhan Euroopan uskonto”,  teen sen siksi että ko. sanan valinta sisältää vähimmin asian vähättelyä, mutta en ole kuitenkaan termiin  täysin tyytyväinen.  Ajatus  ei  tarkoita  samaa  kuin symbolijärjestelmä,  mikä  ei  ole  uskonto,  eikä  myöskään  usko,  eikä  uskonto  järjestelmä,  eikä mytologia  tai  dharma,  etc..  Meidän  on siis  muistettava  käsitteiden suhteellisuus, ja  emmekä  saa  antaa  niiden rajoittaa  ymmärrystämme  pyrkiessämme rakentamaan käsitystä  siitä  miten esi-isämme  ajattelivat  ja  elivät  elämäänsä,  ja  onko  meillä  jotakin opittavaa  heiltä.

Me emme voi löytää Vanhan Euroopan uskontoa  keskittymällä aina ja kaikkialla pyhien  alueiden, tapahtumien  tai  esineiden  ympärille.  Ilmiöhän ulottui koko mantereelle ja jatkui  vuosituhansia.  Arkeologiset  tulokset  osoittavat,  että tradition  painopistettä  ja  jatkuvuutta  voidaan  hyvin luonnehtia   koko  indoeurooppalaista  maahantunkeutumista  edeltäneen Vanhan  Euroopan kompleksin  keskeiseksi  elementiksi.  Kuvaillaksemme,  niin hyvin kuin voimme,   käsitteellisesti  samankaltaisten symbolien  vyyhteä  muodostumisen,  tuhon  ja  uudelleenmuotoutumisen dialektiikassa,  emme  kuvaa  vain  yhtä  kulttuuria  tai  kulttuurikompleksia.  Pikemminkin, palaten generatiivisen metaforan käsitteeseen,  löydämme Vanhasta Euroopasta kulttuurisesti monikerroksisen ja limittyneen rakennelman syklisen entiteetin ympäristöstä.

Tämänpäivän  Baskimaassa on Euroopassa ainutlaatuinen tilanne:  Käytännön tapaus  joka  ottaa  mittaa  nykyisistä historian tulkinnoista,  ja  joka antaa  suuntaa  työllemme  tulevaisuudessa.  Euskalerissa voimme tarkastella alkuperäistä  yhteisöä,  joka  on  säilyttänyt  monia  kulttuurin elementtejä  ei-indoeurooppalaiselta  aikakaudelta,  ja  todisteita Vanhan  Euroopan  uskonnon  luonteesta  ja  sen  kaikenläpäisevyydestä  muinaisessa  Euroopassa.  Nykyajan baskit  ovat  toki moderneja  ihmisiä,  ja  hyvin  kaukana  neoliittisen  ajan  ja  pronssikauden  elämästä,  jota  tutkimme,  mutta  se  mitä  olemme havainneet heidän  säilyttäneen on hämmästyttävän tuttua.

Nimi jolla baskilaisen mytologian ensisijainen jumaluus tunnetaan on Mari.  Hän on monenlaisten voimien johtaja,  ja useimmat niistä ovat naispuolisia.  Mari  on sekä  erisnimi  että esiintyy mm. Jumalattareen yhdistettyjen paikkakuntien nimissä.  Amézquetassa  oleva  Txindokiko Marie  tarkoittaa  ”Txindokin Valtiatar (=Mari)”.

Hänet tunnetaan myös monilla muilla nimillä: Marie Labako, ”Uunien  Mari” (Ispásterissa);  Marie Kobako,  ”Luolan  Mari” (Marquinassa);  Andre Mari  Munoko,  ”Munon  Rouva  Mari” (Oyarzunissa);   Muruko  Damea, ”Murun  Lady” (Ataúnissa);  Anbotoko  Dama,  ”Anboton Lady” (Zarauzissa);  Anbotoko Sorgiña,  ”Anboton  Noita”, (Durangossa);  Aketegiko Sorgiñe,  ”Aketegin Noita” (Cegamassa),  jne..  Lukemattomia  paikkoja  on nimetty  Marille:  Marizulo,  ”Marin luola” (Larrunarri-vuorilla lähellä  Amézquetaa),  Marijenkobia,  ”Marin luola” (Anbotossa),  ja  Marikutx,  ”Marin  hauta” (dolmen Izarraitzissa),  ovat  esimerkkejä.

Hänen  puolisonsa,  Maju, josta  myös käytetään nimiä Sugaar  ja Sugoi jotka tarkoittavat käärmettä.  Hän  ilmestyy  joskus  liekehtivänä kuun sirppin,  ja hänen näyttäytymisensä  ennustaa myrskyä. Zarauzilaisen legendan  mukaan Maju  vierailee Marin luona  joka  perjantai  kampaamassa  tämän hiukset.

Vaikkakin Marin nimi muistuttaa kristillistä nimeä Maria,  saattaisimme helposti pitää yhteyttä sattumanvaraisena,  ellei Marian yhteensopivuutta baskilaiseen perinteeseen löytyisi myös muissa asiayhteyksissä.  José Miguel de Barandiarán,  arvostettu baskilaisen perinteen  tutkija,  on  löytänyt  seuraavaa:

”On  mahdollista,  että nimen  Mari alkuperä  on kristillisessä Mariassa,  mutta toiset  esimerkit  eivät  tue tätä käsitystä.  Voimme olettaa yhteyden  baskilaisen mytologian nimiin  Mairi,  Maide,  ja Maindi,   vaikka  nimiin liitetyt  aihepiirit  olisivatkin erilaisia.  Mairi  on  dolmenien rakentaja,  Maide  on miehistä  sukupuolisuutta  edustava vuorten henkiolento,  kromlechien rakentaja,  jonka  naisellinen kumppani  on Lamiñak,  lähteiden, jokien  ja  luolien hengetär.  Maindi  on  ehkä esi-isien sielut,  jotka öisin vierailevat  vanhoilla  sijoillaan”.  (Koko  em. joukkoa  ei  voi  johtaa  kristillisestä  Mariasta, eikä Mari-jumalatarta voi myöskään erottaa tästä yhteydestä. Mari on siis alkuperäisempi. Lat.huom.)


Käsitykselle, että Mari-jumalatar on kristillistä aikaa vanhempi, löytyy perusteita. Sekä Mari että Maide liittyvät kansanperinteessä megaliittirakennuksiin, joiden tiedetään olleen kaikkialla Euroopassa kuolemaan ja jälleensyntymään liittyviä rituaalisia keskuksia.  Haaskaa syövä petolintu (pöllö, korppikotka, kotka  tai  korppi) oli  Kuoleman  Hallitsijan  olemuksessa  esiintyvän Lintu-Jumalattaren  symboli.  Mari  liitettiinkin usein  lintuihin.

Lintu-Jumalatar  yhdistettiin megaliitti-monumentteihin kautta koko läntisen Euroopan  sekä  taiteessa  että  haudoista  löydetyissä esineiss.  Esimerkiksi  Isbisterin  kammiohaudasta  Orkneyllä  löydetyistä  725:stä  tunnistetusta  linnunluu-näytteestä  90%  oli  peräisin  valkopäämerikotkasta (Haliaetus  albicilla),  ja  aineisto  oli  kerääntynyt  800:n vuoden aikana  noin  3200-2400 B.C..  Monilla  megaliittitaiteen  kuvilla   Britanniasta  Portugaliin on  voimakkaasti korostetut  silmät  tai  silmät  ja  kulmakaaret,  jotka  viittaaat  Jumalattareen  pöllö-hahmossaan  ja  myös  suurennettuna  kuvattuun naisen pimppiin (enlarged vulvas), joka toisinaan yksinkertaistetaan häpykolmioksi tai useiksi kolmioiksi ja murtoviivaksi.

luffang-faceKalliokaiverrus Luffangissa  Britanniassa  on  niinikään voimakkasti tyylitelty: Silmät on korvattu rajulla kulmikkaalla murtoviivalla,  ja  kuviosta  hahmottuu  jättiläiskokoinen häpyaukko  kuoleman  jälkeisen jälleensyntymän vertauskuvana.

c16

maes2

hollow2

Mae´s Howen kumpu Orkneylla, ja Olaus Magnuksen kuvaus vierailusta pikkuväen luona.

Jos voimme yhdistää Marin Mairiin ja Maideen, voimme muodostaa käsityksen myytin historiasta. Pyhät paikat, jotka alunperin rakennettiin Jumalatarta varten, käsitettiin myöhemmin Jumalattaren itsensä rakentamiksi. Se että Maindi on esi-isä -henki, ei ole merkityksetöntä. Näyttääkin selvältä, että symbolien yhteys petolinnuista ja häpyaukosta Jumalattareen on muodostumisen, tuhon ja uudelleenmuodostumisen ikuisen kiertokulun kuvaus pelkistetyimmillään. Baskilainen kansanperinne on täynnä kuvauksia oliosta nimeltään  Lamiñak, joka  siis oli gromlecheja rakentavan Maiden naispuolinen kumppani. Lamiñak on ihmishahmoinen, mutta  hänellä on linnun tai kauriin jalat. Lukemattomia luolia, rotkoja  ja laaksoja on nimetty Lamiñakille, jonka  sanotaan eläneen näissä paikoissa: Laminen-ziluak ”Lamiñakin luola”,Lamiarrieta ”Lamiñakin kiven paikka”, Lamiñosin”Lamiñakin rotko”, Lamiñen-eskaatza ”Lamiñakin keittiö”, jne..

Lamiñak liittyy monilla tavoin kautta Euroopan tunnettuun”pikku väkeen”:  Brownies Englannissa ja Skotlannissa, Venäjän domovye,  Liettuan kaukai,  Skandinavian nisser (Suomen  tontut, Lat.huom.), ja monet muut; yleensä hyänsuovat kotihaltijat ovat tunnettuja kotiaskareiden auttajina, jos ovat  hyvällä tuulella, ja kaikenlaisen harmin järjestäjinä jos niitä ei huomioida. Mielenkiintoinen eroavaisuus on kuitenkin se, että tontut ym. väki on yleensä miespuolista toisin kuin lamiñakit.

Lamiñak  omistaa kultaisen kamman, ja monet myytit ja laulut kertoat naisesta -harvemmin miehestä-, joka onnistui varastamaan tämän kamman.  Yöllä Lamiñak lähestyy tämän  varkaan kotia vaatien omaansa takaisin ja uhaten erilaisilla rangaistuksilla.

birdgirl

Emoiten esposu artzie ta orrasie,
Nik kenduko deutzut Torrontegi’ko mintegie.
Jos  et  anna  minulle  kampaa,
otan  Torrontegin taimitarhan sinulta. 
Emaidezu orrazie,
Espabe kenduko dotzut bizie.
Anna  minulle kampani,  ellet  anna,
otan elämäsi.
Lanbreabe’ko etzanderea,
Ekasu nire orrasie;
Espabe egingo dot sure askasie.
Lanbreaben nainen,
anna  kampani,
ellet anna,  otan  jälkeläisesi.
Intxus’ko eratziye,
Ekazu neure orrasiye.
Espabare kendukotzut
Kortako bei nagosiye.
Intxusin  paimen,
anna  kampani,
ellet  anna,
otan laumasi  parhaan lehmän.
Ozten ezpona neure orrazija,
Galduko deunat eure azi-orrazi guztija.
Ellet  anna  kampaani,
Tuhoan kaikki  jälkeläisesi.

Matxine’ko nesakmea,
Ekatzu nere orrazea
Matxinen piikatyttö,
anna  kampani,

Bestela emango dinat
Ere biziko ezurretako onazea.

ellet  anna,
asetan  kivun luillesi  koko  elämäksesi

basque386

Lukemattomat  tarinat  kertovat  suurista  löytöpalkkioista, joita  Lamiñakia  auttaneet ihmiset olivat saaneet.  Joskus ihminen (kätilö) on saanut kultaiset neulomisvälineet.

Marin  oma  esiintyminen  tukee  käsitystämme  hänen  yhteydestään Jumalattaren  kuolemaa tuottavaan ja uudistavaan puoleen.  Kuten palvelusväkensä lamiñakit,  Hän  näyttää  olevan  linnunjalkainen naishahmo  kuten  Garagarzassa  uskotaan. Cegamassa  väitettiin  nähdyn  Hänet  korpin  hahmossa. Supelegorin  suureen luolaan Itziñen  vuorilla liittyy tarina  Marista  ja  hänen seuralaisistaan  korppikotkina.

Cegamassa ja Oñatessa Hän on pässillä ratsastava nainen.  Auzan luolassa Baztánissa Hänellä  on vuohipukin  hahmo  ja  Aranossa  Hän  on hevosen muodossa,  ja Oñatessa  myös  hieho.  Kreivi don Pedro de Barcelloskirjoittaa 150-luvulla  Livro dos Linhagensissa Hänellä olleen pukin jalat.  Hän  voi  myös  näyttäytyä  naisen  muotoisena  tai  liekehtivänä  puuna (Oñate).   Hän voi  olla  tuulen  puhuri  (Escoriaza)  tai  sateenkaari  tai  valkoinen pilvi (Durangossa  ja  Ispásterissa), tai  tulipallo  ilmassa (Oñate, Segura  ja  Orozco).  Marin  symboli  on sirppi,  erityisesti  tulinen sirppi  joka  liikkuu  taivaalla  (Atáun,  Cegama,  Zuazo  de Gamboa). Hänet  on nähty  liekehtivänä  naisena  Zaldiviassa,  ja neljän hevosen  vetämissä  vaunuissa  kiitämässä& bsp; ilman halki (Amézqueta).

Hänet on nähty liekkeihin verhoutuneena  vaakasuorana  maaten  liukuvan ilman halki Bedoñassa. Zelharburun  luolassa  Bidarrayssa  Hän  esittäytyy  ihmisenmuotoisena  stalagmiittina. Azcoitassa  Hänet tavataan nähdä naisena  jonka  kasvot  on täyden  kuun  kehystämät.  Escoriazassa  Hänet nähdään  liekehtivän täysikuun  hahmossa.  Mari   voi  siis  olla  joko  eläinhahmoinen  tai  energiaa,  valoa  tai  liekkejä, säteilevä  abstraktimpi  olomuoto.

Marin monimuotoisuus sopii hyvin siihen mitä tiedämme kaikkialla  Euroopassa  palvellun Jumalattaren lukemattomista ulkoasuista.    Kuten  Jumalattaren  muoto  ja  tunnuskuvat  vaihtelivat  hänen tehtävästään riippuen,  Marin  olemus  oli  riippuvainen  kulloisestakin  seudusta  ja  sen traditiosta,  kertoo  Barandiaràn.

”Mari ottaa  pääasiallisesti  eläinmuotoisen hahmon  maanalaisissa oleskelupaikoissaan. Maan  pinnalla  ja  ilmassa  liikkuessaan hän  esiintyy   muissa  asuissa.  Sellaiset  eläimet kuten  härkä, pässi,  vuohipukki, hevonen, käärme,  korppikotka  jne.,  liittyvät  myytteihin alisesta  maailmasta  ja  yhdistyvät  sentähden Mariin  tai  kuuluvat  hänen alaisuuteensa  kuten maanalaiset  henget  ja  ihmisen  varhaisimpaan olemisen  tasoon  liittyvät maanläheiset voimat.  Maininnat  hahmon  vaihtumisesta  erilaisissa  myyteissä  seuraavat  tätä  ideaa.”

Marin esiintymisen variaatioiden juuret löytyvät siis symbolien ja metaforien kompleksista,  joka  liittyy syntymä-kuolema-jälleensyntym -sykliin mikä onkin rekonstruoimamme Vanhan Euroopan uskonnon ydin.  Lintu-Jumalatar hallitsee syntymää ja  kohtaloa,  ja  hänen muotonsa voi olla ankka, joutsen, haikara tai muu vesilintu.  Kuoleman Valtiattarena hän löytää näyttäytymismuotonsa  petolinnuista,  ja  elämän  ja  jälleensyntymän  lähteenä  hänet tunnistetaan munissa ja sellaisessa ilmaan liittymättömässä hahmossa  kuten  käärmeenä.  Spiraali-  tai  serpentiinikuviot  muistuttavat  Jumalattaren  energisestä  ja  elämääluovasta  ominaisuudesta.  Spiraali löytyy  joskus  vanhojen pöllöä  esittävien uskonnollisten  kuvien  silmistä,  ja  voidaan nähdä  myös  pässin  sarvien muodossa.  Pässi  olikin pyhitetty  Hänelle.

Emme siis ylläty nähdessämme Marin esiintyvän pässinä,  kauriina, pukkina  tai  muuna  vastaavaanlaisena  eläimenä.  Hänen  kumppaninsa Sugaarin  muoto  käärmeenä  ei  sekään  ole  odottamatonta.  Marin  eläin-hahmot  osoittavat  siten oikeaksi  päätelmämme  yhdistää Hänet rekonstruktioon yleiseurooppalaisen neoliittisen Jumalattaren  olemuksesta. Baskimaan  Mari  on  siis  sama jumaluus  kuin Jumalatar  kautta  koko  ”Vanhan Euroopan”  Iberian niemimaalta  Anatoliaan.  (Kuinka  pohjoiseen?? Lat.huom.)

Baskimaan perinteessä on säilynyt lukemattomia ”sääntöjä”  Marin kohtaamisen varalta  ja  ohjeita yhteydenpidosta hänen kanssaan.  Näistä voi olla huomattavaa apua koko ”Vanhan Euroopan”  uskonnon  ja  rituaalien rekonstruoimisessa.  Esimerkkejä:  Häntä  saa  puhutella ainoastaan tuttavallisesti (Ei  siis ylimielisesti  eikä  alentuvasti? Lat.huom);  Hänen läsnäollessaan ei  saa istua;  Hänen luolastaan on poistuttaa  täsmälleen samaa  tietä  ja  samalla  tavalla kuin  on  sinne  mennytkin.  Siis  jos  olet mennyt luolaan  kasvot  kulkusuuntaan, sinun täytyy poistua kääntymättä eli takaperin kulkien. Baskilainen perinne liittää saman määräyksen myös kuolleen ihmisen sielun matkantekoon;  Toisen säännön  mukaan ei  saa  koskaan kääntyä  takaisin  pyhässä  luolastossa  kulkiessaan.

Mari tuomitsee valehtelun, varastamisen, ylimielisyyden, katteettoman itsekehun, ja  muiden kunnioittamisen ja auttamisen laiminlyömisen. Säännön rikkojilta on toisinaan viety kaikki, minkä  he  ovat  varastamalla  tms.  hankkineet  tai  mistä  he  ovat  valehdelleet.  Jos  rikkomuksen tekijä  on paimen,  Mari  voi ottaa  pässin hänen laumastaan.

Hänen olinpaikkojaan ei voi vahingoittaa, tai vierailla niissä ilman kutsua,  tai  ottaa  niistä  mitään ilman nopeaa ja lopullista rangaistusta. Kansantarina  kertoo  naisesta  joka  otti  kultaisen  kamman  Marin  luolasta.  Samana  yönä  ko.  naisen omistama  arvokas  viljelyspalsta  pettyi  kivivyöryyn.

Marin asuinpaikat ovat yleensä maanalaisia. Baskimaa onkin hyvin vuoristoista ja  täynnä  luolia  ja  rotkoja. Yleisen käsityksen mukaan Marin luolat ovat täynnä  kultaa  ja  arvokkaita  kiviä.  Cegamassa  sanotaan,  että Aketagin  luolassa  on  kultainen vuode.  Zarauzissa  taas  kerrotaan Anboton  luolasta  vietyjen kultaesineiden muuttuneen  mädiksi  puunpalasiksi  heti  luolan ulkopuolella.  Tässäkin näkyy Jumalattaren tapa  myöntää  tai  kieltää  suosionsa.

Hänen voimansa on osin hänestä itsestään, osin asuinpaikasta ja itse maasta.  Baskit  pitivät maata elävänä ja muuttuvana, -vuortenkin uskottiin kasvaneen  kuin  elollisten  olioiden.  Maan  alla  uskottiin olevan  pinnalla  eläviltä  ihmisiltä  suljettuja  maailmoja,  joilla  on  vaikutusta  ilmankehän ilmiöihinkin.  Mari  oli  myös  myrskyjen  aiheuttaja,  joka  joskus  tuhosi  puita  salamoillaan.

Hänet kerrotaan nähdyn kutomassa tai kampaamassa hiuksiaan luolansa edustalla  Oñatessa  ja  Goyazissa.  Zuazo de Gamboassa hänen kerrotaan  vyyhdenneen  kultaista  lankaa,  ja  keränneen  sen  pässin sarviin.  Kampaaminen  ja  kehrääminen  Jumalattareen  liittyvinä  pyhinä  toimintoina löytyykin vanhimmista  kulttuureissa  kautta Euroopan.  Kammat  ja  kehruuvälineet  Vinca,  TiszaGumelnitaStarcevo  ja Karanovo-kulttuurien löytöpaikoilta ovat  koristellut  Jumalattaren symboleilla  tai  hänen  itsensä  miniatyyrikuvilla.  Kutomisteemaa  ei  voida  myöskään  tarkastella  erillään  Skandinaviasta  ja  Baltiasta  Kreikkaan  tunnetun ”jumalattaret kutovat ihmisten kohtaloista kuvakudosta” -aiheesta.

Puhuttaessa baskilaisen mytologian merkityksestä  tämänpäivän baskeille,  on  muistettava  että  näillä  asioilla on  heille  kahtalainen merkitys.  Esimerkiksi  lamiñak  on  Baradianin (1972)  mukaan  nykyisessä  puheessa.

”… toisen aikakauden hahmo.  Nykyisin ei niinkään ajatella  vanhan baskien sananlaskun  mukaan, Izena duan guztla omen da (=kaikki  millä  on nimi, ovat  olemassa),  vaan  useimmin  sanotaan Direnik ez da sinistu bear: ez direla ez da esan bear (=Jos  et  usko  että  ne  ovat  olemassa,  sinun  ei  tule  sanoa  ettei  niitä  ole)”

Myöhemmin Baradian tosin kertoo seuraavan  70-vuotiaalta Catalina Erri-Eyarabidelta kuulemansa  tarinan tämän isän lamiñak-kokemuksesta pienenä poikana kirkkoon mennessään.  Lamiñak  oli  kulkenut  tietä  pitkin  matkalla  joelle.  Pappi  oli  neuvonut  häntä  seuraaasti: Todos (los seres) que se habla existen; pero guarda para tí el secreto, no hay que decir que existen  (=Kaikki,  millä  on nimi  ovat  olemassa,  mutta  pidä  se  omana  tietonasi.  Ei  ole  välttämätöntä  kertoa  kaikille  että  niitä  on) ( Papin  ja  pakanallisten  henkiolentojen  suhteesta  kelpaa  esimerkiksi  myös  Lars Leevi Lestadiuksen  usko  maahisten olemassaoloon. Hän ei  epäillyt  niitä,  -hän vastusti  niitä. Lat.huom.)

”Vanhan Euroopan” uskonnon symbolien järjestelmä oli  hyvin dynaaminen,  joustava  ja  kekseliäästi  järjestetty.  Näyttää  siltä  että  alkuperäiset  eurooppalaiset  ajattelivat  ja  näkivät  maailman  suurena  kokonaisuutena,  jossa asioiden välillä  oli  yhteyksiä,  eivätkä  he,  toisin kuin me,  huolestuneet eroavaisuuksista.  Heidän  tapansa  luokitella  asioita oli täysin toisenlainen  kuin esimerkiksi Linnaen tiukasta  loogisuudestaan tunnettu  kasvienluokitus -järjestelmä.  Vertailukohde  löytyisi  ehkä navajojenluokittelutavasta.  Asioiden väliset  yhteydet  ja  eroavaisuudet  käsitettiin  ehkä  samalla  tavalla  kuin he  mielsivät  omat  elämänsä  yhteenkuuluviksi  läheistensä  elämään  ja  olemassaoloon ja  viimekädessä  osaksi  itseään elämän lähdettä. Arkeologia, lingvistiikka  ja  antropologia  eivät  ehkä  yksin riitä heidän ajattelutapansa  rekonstruointiin, vaan siihen tarvitaan  myös  runoutta,  mytologian arkkityyppien  tuntemusta,  mystiikkaa,  uskontoa  ja  intuitiota.

Tiedämme heidän taiteestaan, että vanhat  eurooppalaiset  työskentelivät aavistaen elegantisti  symbolien  yhteydet  ja  vuorovaikutukset  ja  muodon  tasapainon.  Rekonstruktiomme  ei  siis  voi  olla  vähemmän  elegantti  ja  tasapainoinen ollakseen uskottava.  Me  voimme  toki  yrittää  aavistuksellisesti  ymmärtää  tätä  monivivahteista  kansaa.  Ei  ehkä  ole  turvallista  olla  samanaikaisesti  sekä  näkijä  että  tutkija,  runoilija  että  historioitsija,  mutta mielestämme  arkeomytologian täytyy  tunnustaa  intuitiolle ja  eläytymiselle  niiden  arvoinen paikka  tieteen  työkaluina.

Baskilaista kansanperinnettä kerättiin  tutkittavaksi  vasta  myöhään  toisella  vuosituhannella  A.D.,  ja  neoliittinen esineistö  on ajoitettu neljännelle  vuosituhannelle  B.C..  Vertailu  näiden  aineistojen välillä  on  silti  mahdollista,  ja  osoittaa  mielestämme  kohtuullisen varmasti  että  yhteys  baskilaisen folkloren jumalatar-käsityksen ja  neoliittisen  jumalatar-uskonnon  välillä  on perustellusti  oletettavissa. Lopuksi vielä pari sanaa muistuttamaan esihistorian Jumalattaren perinnöstä  omassa  mytologiassamme.  Löytääksemme  sen  meidän täytyy ainoastaan tarkastella  mitä tahansa  tämänpäivän eurooppalaista kansanperinnettä,  baskilaista,  kreikkalaista,  kelttiläistä,  germaanista  tai  slaavilaista.  Seuraava  englantilainen  lastenloru  liittyy  mytologian  naishahmoon,  meille  tuttuun  Mother Gooseen:  di-gold

There was an old woman
Lived under a hill,
And if she’s not gone,
She lives there still.

mothergoose0000001

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s