Suomalais-ugrilaiset Herodotoksen Historiateoksessa: Androfagit, Budinit, Iyrgit ja Hyperborealaiset

Herodotos

Dareioksen sotaretken yhteydessä luetellut kansat:

Antiikin kreikkalaisten näköalaa pohjoiseen Eurooppaan rajoittivat Melkarin pylväitä, Gibraltaria, vartioivat foinikialaiset, manner-Eurooppaa kontrolloivat keltit ja Tonavasta alkaen kaikkien Mustaanmereen laskevien jokien suita valvovat skyytit. Kreikkalaisten ja pohjolan tuotteilla käyty kauppa rikastutti skyyttejä, mutta he halusivat myös pitää kiinni asemastaan välittäjinä, eikä suorista kontakteista Skyytian pohjoispuolelle pidetty. Herodotos on kirjannut huolellisti sen, mitä hänen aikalaisensa Kreikassa tiesivät Pohjois-Euroopan ja Venäjän metsäseutujen kansoista

Herodotos aloittaa Skyytian eli skyyttien valtapiirin jokien luettelemisella:


1. ”Viisisuinen Istros”
Tonava
Porata / Pyretos

Laskee Tonavaan idän puolelta.

Tiarantos

Lännempänä, pienempi.

Araros

Laskee Tonavaan Pyteroksen ja Tiarantoksen välissä.

Naparis

Laskee Tonavaan Pyteroksen ja Tiarantoksen välissä.

Ordessos

Laskee Tonavaan Pyteroksen ja Tiarantoksen välissä.

Maris

Tonavan sivujoki pohjoisesta. Lähteet agathyrsien mailla.

Atlas

Laskee Tonavaan Haimos-vuoren huipuilta pohjoiseen virraten.

Auras

Laskee Tonavaan Haimos-vuoren huipuilta pohjoiseen virraten.

Tibisis

Laskee Tonavaan Haimos-vuoren huipuilta pohjoiseen virraten.

Athrys

”Traakian ja traakialaisten krobysien kautta purkautuu Istrokseen.”

Noes

”Traakian ja traakialaisten krobysien kautta purkautuu Istrokseen.”

Artanes

”Traakian ja traakialaisten krobysien kautta purkautuu Istrokseen.”

Kios

Paionien maasta Rhodope-vuoresta halki Haimos-vuoriston laskee Istrokseen.

Angros

Illyriasta pohjoiseen virraten laskee triballien tasankoon ja Brongos-jokeen.

Brongos

Laskee Tonavaan.

Karpis

Ombrilaisten yläpuolella olevasta maasta virtaa pohjoiseen ja laskee Tonavaan.

Alpis

Ombrilaisten yläpuolella olevasta maasta virtaa pohjoiseen ja laskee Tonavaan.

2. Tyras

Dnjestr, suussa kreikkalainen siirtokunta-kaupunki Tyras. ”Tyras, saaden alkunsa suuresta järvestä, joka erottaa Skyytian ja neurien maan…”

3. Hypanis

Bug

4, Borysthenes

Dnjepr

5. Pantikapes

Dnjeprin sivujoki, Berezina? Pripet?

6. Hypakyris

Dnjeprin sivujoki, Desna?

7. Gerros

Dneprin sivujoki, Kursk?

8. Tanais

Don

Hyrgis / Syrgis

Joko Donin sivujoki tai Donez.

Lykos, Oaros, Tanais, Syrgis

Thyssageettien maasta, laskevat Maiotis-järveen (Asovan meri).

Herodotos tuntee hyvin Tonavan sivujoet, mutta itse Skyytiaan siirryttäessä tiedot käyvät hatarammiksi ja osin ristiriitaisiksi. Merkillepantavaa on, että yhteys Tonavan vesistöön sijoittaa yhden skyyttien poliittisen liittoutuman jäsenen tai veronalaisen kansan, Agathyrsit, kovin länteen. Tämä on täysin uskottavaa, sillä yhteys Tyraksen lähteisiin sijoittaisi neuritkin pitkälle länteen.

Välimatkan Istroksen suusta Maiotis-järvelle Herodotos ilmoittaa 20:ksi päivämatkaksi, ja Maiotikselta melankhlainien maahan myös 20:n päivän mittaiseksi. Tämä auttaa melankhlainien sijoittamisessa. Kuvaus Dareioksen armeijan liikkeistä paikallistaa skyyttien liittolaiskansat toisiinsa nähden, ja em. päivämatkojen perusteella Persian sotajoukon retki on kestänyt tuntuvasti enemmän kuin 60 päivää. Ensin persialaiset marssivat itse Skyytian emämaahan, joka oli tyhjennetty kaikesta vihollista hyödyttävästä, kuten sauromaattien valtakuntakin, johon Dareios eteni seuraavaksi.

Skyyttien johtaman liittoutuman hataruutta kuvaa se, etteivät kaikki skyytti-kuninkaan sotaneuvotteluun saapuneista liittolaisista tai vasalleista yhtyneet sotaan Persiaa vastaan. Gelonit, budinit ja sauromatit antoivat sotajoukkoja puolustushankkeeseen, mutta agathyrsit, neurit, androfagit, taurilaiset ja melankhlainit pitivät sotaa skyyttien itse provosoimana, eivätkä katsoneet sen koskevan heitä.

Skyytit turvautuivat liikkuvuuteensa, ja välttivät taistelua Dareioksen kentällä ylivoimaisen armeijan kanssa. Tätä taktiikkaa noudattaen he veivät sodan myös hankalien liittolaistensa alueelle. Vetääkseen nämä ”omien asioidensa hoitajat” mukaan, skyytit peräytyivät Sauromatian (I) ja budinien ja gelonien maan (II) kautta melankhlainien maahan (III), joka näin joutui liittymään sotaan Skyytian puolelle. Seuraava sotanäyttämö oli (IV) androfagien maa, jonka kautta persialaiset vedettiin (V) neurien alueelle. Budinien maassa ja Gelonoksessa vierailu osoittaa Dareioksen harharetken ulottuneen metsäseuduille asti.

Agathyrsit ottivat tällöin kannakseen aseellisen puolueettomuuden, ja ilmoittivat tekevänsä vastarintaa myös skyyteille, mikäli liittokunnan armeija ylittää heidän rajansa. Skyytit ottivat tämän uhkauksen huomioon, ja vetäytyivät neurien maasta omalle alueelleen. Persian sotavoimaa olikin jo heikennetty tällä juoksuttamisella, ja ilman ratkaisutaistelua Dareioksen armeija oli saatettu sellaiseen tilaan, että vetäytyminen kohti Tonavaa oli ainoa mahdollisuus.

Skyyttien ”imperiumi” tai liittokunta näyttää olleen samanlainen ilmiö, kuin myöhempi Hermannarikin goottilais-valtakunta, joka kontrolloi melkein samaa aluetta. Pohjoisen kansoille kauppatiet etelään olivat tärkeitä, ja se joka piti niitä hallussaan, sai ne joko liittolaisikseen ja veronalaisikseen, -tai yhdistyneinä vastaansa. On loogista olettaa pohjoisen Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojenkin olleen jossain väleissä skyytteihin, mutta suhde ei näytä edellyttäneen käskynalaisuutta, kuten budinien ja mm. melankhlainien erilainen asenne Dareioksen ja skyyttien sotaan osoittaa.

Herodotos kertoo Skyytian vallan ulottuneen niiden seutujen rajoille, joissa ”aina” sataa lunta. On siis luontevaa etsiä mordvalaisten, permiläisten ja muiden suomensukuisten kansojen antiikinaikaisia nimityksiä Herodotoksen luettelosta.

Herodotoksen luettelemista kansoista on ollut paljon polemiikkia, joten tarkastelemme ensin, mitä hän itse niistä tietää:


1. Skyytit

”Tämä heidän suurin keksintönsä on siinä, että ei kukaan, joka heitä vastaan hyökkää, voi päästä pakoon, ja ettei kukaan voi saavuttaa heitä, jos eivät tahdo tulla tavatuiksi. Heillähän ei ole rakennettuja kaupunkeja eikä linnoituksia, vaan he siirtävät asumuksiaan. He ovat kaikki hevos-jousimiehiä, eivätkä elä kynnöstä vaan karjasta, ja kuljettavat asumuksiaan vankkureilla. Kuka semmoisia vastaan voisi taistella ja heidän kimppuunsa päästä?”

2. Taurialaiset

Krimin niemimaan asukkaita. Ottavat kiinni kreikkalaisia merimiehiä uhrattavaksi ”Neidolle”, eli paikalliselle jumalattarelle, jonka sanotaan olevan Ifigeneia, Agamemnonin tytär.

3. Sauromaatit

Tarinan mukaan Thermodynin taistelussa vangeiksi joutuneet amatsonit tappoivat vartijansa ja ajautuivat laivassa Skyytian rannikolle, missä he tiettyjen hankaluuksien jälkeen avioituivat skyytti-nuorukaisten kanssa, ja perustivat sauromaattien kansakunnan.

4. Agathyrsit

Agathyrseillä on paljon kultaa, vaimot yhteisiä, ja Herodotos vertaa heitä traakialaisiin.

5. Neurit

”Neurit noudattavat skyytiläisiä tapoja. … Ja neurien luullaan olevan noitia.” Herodotos kertoo myös, että jokainen neuri muuttuu kerran vuodessa sudeksi, minkä skyytit ja sikäläiset helleenit vannovat todeksi, mikä tosin ei Herodotosta vakuuta.

6. Androfagit

”Androfageilla on kaikista ihmisistä raaimmat tavat; … He ovat paimentolaisia ja kantavat vaatepartta, joka on samanlainen kuin skyyttien, mutta heillä on oma kielensä. Ja he ovat ainoat näiden ihmisten joukossa, jotka syövät ihmisiä.” … ”Erämaan takana asuvat androfagit, joka on erikoinen kansa, eikä lainkaan skyyttiläinen.”

7. Melankhlainit

”Melankhlaineilla on kaikilla mustat vaatteet, joista he ovat liikanimensäkin saaneet, ja he noudattavat skyytialaisia tapoja.”
”Pohjoiseen päin, yläpuolella kuninkaallisia skyyttejä, asuvat melankhlainit, eräs toinen kansa, joka ei ole skyyttiläinen.”

8. Budinit ja gelonit

”Budinit, joka on suuri ja laaja kansa, ovat järjestään vaaleasilmäisiä ja punakoita.” Budinit ovat Herodoksen mukaan ”alkuasukkaita”, ja ”ainoat täkäläisistä kansoista, jotka syövät kuusenkäpyjä”. ”Heidän maassaan on taajassa kaikenmoisia puita kasvavia metsiä: ja laajimmassa on suuri ja syvä järvi, ja sen ympärillä suo sekä kaislikko.” Budinit pyydystävät saukkoja, majavia ja ”eräänlaisia muita eläimiä, joilla on nelikulmaiset kasvot”. Turkiksien lisäksi näistä saadaan kiveksiä lääkkeisiin. Gelonit ovat tummempia kuin budinit, ja Herodotoksen mukaan Gelonos-kaupunkiin asettuneiden helleenien jälkeläisiä.

9. Thyssageetit

”Budinien tuollapuolen on pohjoiseen päin ensiksi seitsemän päivämatkan verran erämaata. Idempänä erämaan takana asuvat thyssagetit, lukuisa ja omaperäinen kansa. He elävät metsästyksellä.”

10. Iyrgit

Iyrgit elävät myös metsästyksellä, johon he käyttävät koiraa, hevosta ja väijymis-taktiikkaa.

11. Kaljupäät

”…asuu korkeiden vuorien juurella ihmisiä, joiden kaikkien sanotaan olevan syntymästään saakka kaljupäisiä. Miehet ja naiset yhtälailla. He ovat myös tylppänenäisiä, ja heillä on suuret poskipäät. He puhuvat omaa kieltään, mutta käyttävät skyytiläispukua ja elävät puiden tuotteista. … Jokainen asuu puun alla, ja talvisin he peittävät puun valkealla huopapeitteellä. … Heitä ei yksikään ihminen loukkaa, sillä heidän kerrotaan olevan pyhiä. … He ovat nimeltään agrippilaiset.”

12. Issedonit

Herodotos kertoo issedonien syövän kuolleensa, ainakin perheiden päämiehet, ja asettavan puhdistetut kallot kulttiesineiksi. ”Muuten kerrotaan näidenkin olevan oikeamielisiä, ja miehillä sekä naisilla on yhtäläinen valta.”

13. Hyperborealaiset

”Mitä taas tulee hyperborealaisiin ihmisiin, niin eivät skyytit heistä kerro mitään, eivätkä ketkään muutkaan sielläpäin asuvista, jolleivat mahdollisesti issedonit, mutta minun luullakseni eivät nämäkään kerro mitään.”

Mitä tiedetään?

1. Skyytit
Skyytit olivat iranilaista kieltä puhunut kansa, jonka nykyiset edustajat ovat Kaukasian osseetit. Skyytit syrjäyttivät Mustanmeren aroilta heitä edeltäneet kimmerialaiset, jotka olivat myös indoiranilaisia paimentolaisia.

3. Sauromaatit
Kaspian ja Kasakhstanin arkeologiset löydöt nais-sotureista yhdistetään Herodotoksen sauromaatteihin, eli amatsoni-yhteys on tosi, vaikka em. legenda lieneekin myöhempi sepitelmä.

5. Neurit
Neurit voivat hyvin olla baltteja tai varhaisia slaaveja. Ei ole mitään erityistä syytä olettaa, ettei Skyytian valtakunta olisi ulottunut heidän naapuruuteensa.

6. Androfagit
Pelottavuus ja ihmissyönti-viittaus antaa aiheen verrata vielä venäläistenkin muinais-gootin murhaajaa tarkoittavalla”mordens / mordvins” -sanalla tuntemiin mordvalaisiin. Tämä näkemys on tosin kohdannut yli-innokasta vastustusta. Mordvalaisten tiedetään vielä 1800-luvulla vierastaneen ortodoksis-kristillistä lähetystyötä Pyhän Ehtoollisen rituaaliseen kannibalismiin viittaavan selityksen takia. Ihmissyönti oli ainakin silloin ei-suotava asia, mutta kieltoahan ei keksitä ellei ole mitä kieltää..

Jos Herodotos korostaa androfagien ei-skyyttalaisuutta, he eivät voi olla indoiranilaisia paimentolaisia. Vaihtoehdoista näyttää siis olevan jäljellä volgansuomalaisuus, eli mordvalaisuus.

7. Melankhlainit Heistä kerrotaan, etteivät he puhuneet skyyttien kieltä, ja pukeutuivat omaperäisesti. He kuuluvat kuitenkin aro-vyöhykkeen pohjoispuoliseen miljööseen, jossa puhuttiin po. aikana suomalais-ugrilaisia ja balttilaisia kieliä.

8. Budinit ja gelonit
Vaaleus ja sinisilmäisyys, pohjoisen riistan kauppaaminen skyyteille, ja obin-ugrilaisilta mm. tunnettu tapa käyttää sembramännyn siemeniä (=”nauris”-sanan merkitys idempänä) leivän jatkeena, yhdistävät budinit havumetsiin ja suomalais-ugrilaisiin. Luontevimmin budinit sopivat permiläiseen jatkumoon, eli udmurtien ja komien edeltäjiksi.

Herodoksenkin mukaan gelonit ovat paikallisten ja muualta tulleiden kauppiaiden jälkeläisiä, jotka ”olivat poistuneet kauppapaikoilta”. Tämä sanonta voi tarkoittaa joko Mustanmeren rannan helleeni-siirtokunnista poistumista, tai ulkomaisille kauppiaille avoimien kaupparauhan suojaamien markkinapaikkojen (=”Koivisto-” ja ”Birka”-kauppapaikat Suomessa) ulkopuolelle asettumista. Silloisissa oloissa tämä oli mahdollista vain joko paikallisen mahtihenkilön kanssa sopimalla, tai integroitumalla paikalliseen heimoon tai sukuun, eli avioitumalla. Siihen Herodotoskin näyttää viittaavan.

Vanhaan aikaan kauppaa käytiin asutuskeskusten ulkopuolella erityisillä markkinatoreilla, koska kauppiaiden täytyi olla aseistettuja päästäkseen yleensä hengissä paikalle. Näitä aseistettuja kauppaseurueita (=myöh. varjagit esim.) ei mielellään nähty itse kylissä ja kaupungeissa, ellei kyseessä ollut kahdenvälinen liikesuhde (=myöh. sepra-kauppa Suomenlahdella). Voi olla, että jotkut helleeni- tai skyytti-kauppiaat hankkivat kilpailuetua liittoutumalla ja sitoutumalla paikalliseen yhteiskuntaan, mikä johti luontevasti pysyvien ”kauppa-aittojen” (=Teljä, Hahlo Kokemäenjoella) pitämiseen, avioitumisiin ja paikallisen asutuskeskuksen avautumiseen kaupalle. Gelonos-kaupungin historia voi olla tälläinen. Budinien linnoitettu asutus on voinut sijaita liikenteellisesti edullisesti, ja em. prosessi on tehnyt siitä kansainvälisen kaupan keskuksen alueellaan. Herodotoksen viittaus helleeneihin saattaa johtua myös Gelonos-kaupungin yllättävän korkeasta kulttuuritasosta, kreikkalaisten jumalien temppeleistä etc..

Gelonos on ilmeisesti vanhin nimeltään tunnettu kaupunki pohjolassa. Samanlainen ulkomaankaupasta johtuva prosessi synnytti myös Birkan, Helgön ja Hedebyn, mutta paljon myöhemmin.

Antiikin kreikkalaisten Volgasta käyttämä nimitys, Rha, on yhtenevä mordvalaisten yhä käyttämän po. joen nimen kanssa, mikä viittaa siihen että helleenien kontaktit nykyisen Volgan varrella olivat suomalais-ugrilaisia.

9-10. Thyssageetit, iyrgit
Thyssageetit ja iyrgit ovat molemmat liitettävissä metsävyöhykkeen metsästäjä-keräilijä -kansoihin, siihen aikaan obin-ugrilaisiin ja samojedeihin. ”Iyrgi”-sana näyttää olevan samaa juurta kuin jugra – ugri -sanue.

11. Kaljupää-agrippalaiset
Tällä nimikkeellä Herodotoksen tietolähteet ovat voineet tarkoittaa joko samojedeja tai heistä idempänä asuvia kansoja, tai molempia.

12. Issedonit
Herodotoksen issedoneihin liittämä tarina ei ole mikään muu kuin suomalaisilta aina Hokkaidon ainuille tunnettu karhunpeijais-riitti. Karhu koettiin myös esi-isäksi, joka siitä huolimatta syötiin. Issedonit ovat voineet olla miltei ketä tahansa pohjoisen Euraasian alkuperäiskansoista.

Itäisessä Euroopassa, Traakian ja Daakian pohjoispuolella, oli tähän aikaan aro-alueella vaihtuvia iranilaisia kansoja (kimmerialaisia, skyytteja etc.) ja metsänrajan pohjoispuolella maataviljeleviä slaaveja, baltteja ja suomalaisugrilaisia, ja pohjoisempana metsästystä ja keräilyä harjoittavia suomalais-ugrilaisia tai uralilaisia. Mitään erityistä syytä ei ole olettaa alueelle ketään muuta. Luetelluista kansoista issedonit ja ”kaljupäiset” lienevät olleet Uralin itäpuolisia. Yksisilmäisiä arimaspeja, vuohenjalkaisia miehiä, aarnikotkia ym. mielikuvitusolentoja, joita Herodotos myös mainitsee, -itse niihin uskomatta, ei ole otettu tähän tarkasteluun.

Pyhät lahjat Deloksen jumalattarelle ja Hyperborean neidot

”Delolaiset väittävät, että vehnänolkiin käärittyjä uhrilahjoja tuodaan hyberborealaisten maasta skyyttien maahan. Skyyteiltä taas ottavat naapurit ne vastaan, ja toimittavat ne toiselta toiselle aina Adrian merelle saakka. Sieltä ne lähetetään edelleen etelää kohti, jolloin dononalaiset ensimmäisinä helleenien joukosta ottavat ne vastaan. Näitten tyköä ne saapuvat Malis-lahdelle, kulkevat salmen poikki Euboiaan, mistä… Siten he kertovat näiden uhrilahjojen saapuvan Delokseen. Mutta ensimmäisellä kerralla hyberborealaiset lähettivät viemään uhrilahjoja kaksi tyttöä, delolaisten mukaan nimiltään Hyperokhe ja Laodike.” (Herodotos: Historiateos, Neljäs kirja / 33.)

Herodotos toistaa delolaisten kertomuksen helleenien pyhimmän kulttipaikan, Deloksen temppeli-saaren, pohjoismaisista perustajista. Hyperborean neidot jäivät saarelle ja elivät siellä suuresti kunnioitettuina. Herodotoksen aikana delolainen nuoriso kunnioitti heidän hautojaan mm. uhraamalla niille hiuksiaan.

Hyperborealaisten tunnistamisen kannalta ensimmäinen tehtävä on heidän maantieteellinen sijoittamisensa Herodotoksen antamien vinkkien mukaan. Hän ei näytä itsekään tienneen, missä tämä salaperäinen ja tuhansia vuosia Hellaksen asukkaita kiehtonut kansa asui. Mitä siis paljastaa lahjojen reitti?

Herodotos mainitsee eräänä pyhän paketin välittäjänä skyytit, mutta toteaa toisaalla, etteivät nämä tiedä mitään konkreettista Hyperborean ihmeellisistä asukkaista. Skyytia poliittisena käsitteenä on kuitenkin skyyttien asuma-aluetta laajempi. Liittoutuman vastahakoisimmat jäsenet, agathyrsit, tulivat mainituiksi jo Tonavan vesistön yhteydessä, ja neureiksi sopivat varhaiset slaavit ja baltit, joiden vaikutus ulottuukin sopivasti Baltiaan ja Gdanskin lahdelle, paikkoihin joita pyhä lähetys ei ole voinut kiertää.

On luontevaa ajatella tärkeän lähetyksen kulkeneen kaupparauhan suojaamaa meripihkatietä, koska se päätyi Adrian pohjukkaan. Silloin tien toinenkin pää, Veikselin suu, on mukana kuviossa, ja skyyttien johtaman valtablokin länsireunaa on kuljettu, mikä selittäisi Herodotoksen skyytti-maininnan.

Paketin kuoret, vehnän oljet, kertovat että lähettäjä harjoitti vakiintunutta pelto- tai kaskiviljelyä, mikä sopii mm. itämerensuomalaisiin ja volgansuomalaisiin, mutta viimeksimainitut sulkee pois reitin kierrättäminen Itämeren eteläpään kautta. Skyytti-yhteys poistaa Skandinavian tarkastelun piiristä.

Paketin sisältö, kuivattua kärpässientä rituaalikäyttöön, on liitettävissä suomalais-ugrilaiseen shamanismiin, mutta ketkä olivat lähetyksen ensimmäiset vastaanottajat Aigeianmeren Deloksessa? Ensimmäisenä lähetyksen siis vastaanotti Dodona, helleenien pyhä kaupunki, jossa jo pelasgit kunnioittivat jumaliaan. Pelasgeiksi Herodotos nimittää Kreikan helleenejä edeltäneitä sivistyneitä asukkaita, joilta Mykenen sivilisaatio peri kulttuurinsa.

Jos tarkastellaan antiikin kreikkalaisten tunteman maailman ulkopuolista Pohjois-Eurooppaa, yksi alue nousee merkityksessään ylitse muiden: Äärimmäinen laita. Seutu, johon kurjet lentävät, ja jossa taivaankansi on niin alhaalla, että asukkaat ovat pienikokoisia ja vääräsäärisiä. Siellä tämä pyhä kansa, pygmalion, vartioi maan ja taivaan välistä aukkoa. Heidät kuvattiin tummatukkaisiksi mutta kalpeiksi, ja heidän parrankasvunsa oli heikko. Pygmalionin kääpiökansa, hyberborealaiset, skandinaavien tuntemat jätit, Kalevalan ”Pohjan Akka” ja muut ihmeet on tavattu sijoittaa Pohjoisen Jäämeren tuntumaan tai Itämeren perukoille. Nämä seudut ovat kyllin arvokkaita Delokseen päättyvän tien alkupisteeksi.

”Nämä samat väittävät myöskin, että Arge ja Opis, kaksi hyperborealaisten maasta tullutta neitoa, ovat matkustaneet näiden samojen kansojen kautta, ja saapuneet Delokseen jo aikaisemmin kuin Hyperokhe ja Laodike. Viimeksimainitut olivat nimittäin saapuneet tuodakseen Ilethyialle sen veron helposta synnyttämisestä, jonka olivat ottaneet suorittaakseen, kun sitävastoin Arge ja Opis, kuten he kertovat, olivat tulleet itse jumalien kanssa.”Kaikkien neljän neidon haudat yhä Deloksella. Kenenkään muun kuolevaisen hautoja siellä ei ole.

Hyperborean neidot toivat jumalat tullessaan! He olivat siis läsnä kultin alkuhetkenä, länsimaisen sivistyksen kehtonakin ylistetyn Hellaan pyhimmällä paikalla. Emme tiedä mitä ja miten asiat tapahtuivat, mutta tiedämme millaisena tarinana pelasgien ja helleenien sukupolvet ovat näistä vaiheista kertoneet. Tarinan pääosan esittäjien nimet me tiedämme, mutta emme heidän kansallisuuttaan. Emmekö?

Synnyttävä Jumalatar, jonka kuvia on säilynyt eripuolilla Eurooppaa, Catal Hüyükin maanvärinen valtaistuimella pantterien vartioimana istuva synnyttäjä, minolais-mykeneläisten kirjoitusten Atana Potinija, on eurooppalaisen uskonnonharjoittaminen vanhin tunnettu ilmiö. Miten se voidaan ”tuoda”.

Delolaisen perimätiedon avain saattaakin olla Hyperborea – Hellas asetelman käsittäminen aika-akseliksi: Muinainen – nykyinen(=antiikin aikuinen), jolloin perimmäiseen pohjolaan projisoitiin omaa menneisyyttä ja myyttistä todellisuutta, -ja sieltä haettiin kadonnutta kulta-aikaa? Niin tai näin, lahjat kulkivat pyhää tietä, ja Deloksen saarella on neljä hautaa.

Kyseessä voi olla siis muistuma muinaisesta uskonnollisesta yhteydenpidosta perimmäisen Pohjolan, lähellä taivaankannen ja maanpiirin yhtymäkohtaa olevan maan, asukkaiden ja Välimeren maailman varhaisten korkeakulttuurien välillä, vai onko meidän käännettävä tarinan juoni toisinpäin: Vanhan maailman romahtaessa minolais-mykeneläisen kulttuurin tuhon myötä, jotain vietiin pyhää tietä ”maailman rajalle”, Terra Feminarumiin?Paljon kysymyksiä jää vastaamatta.  Di-gold

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s