Etruskit, -kenen sukulaisia?

chimeraLäntisen Välimeren kulttuuripiirin kiinnostavin ja tuntemattomin sivistyskansa, etruskit, kuuluu siihen armoitettuun joukkoon, joka ”ei ole kenellekään sukua”. Heidän kielensä luokitellaan tuntemattomaksi, ja heidät ”unohdetaan” mainita puhuttaessa korkeakulttuurin alkuhetkistä Euroopassa. Meidän kannaltamme he ovat sitäkin kiinnostavampia, kun toistuvasti läntisen Euroopan tieteessä on asetettu kysymys suomalaisten tai uralilaisten sukulaisuudesta etruskeihin. Miten on?


ETRUSCAN_ALPHABETS

 Etruskien alkuperä:

etrusmapVarhaiset historioitsijat kertovat etruskien eli tyrheenien hallinneen merikauppaa läntisellä Välimerellä, ja kilpailleen Karthagon foinikialaisten kanssa. Käsitys heidän hallitsemastaan maa-alueesta perustuu myös kirjoitettuun historiaan, ja arkeologian tulokset ovat samansuuntaisia.

Arkeologia ei sensijaan vahvista antiikin historioitsijoiden käsitystä etruskien muutosta Vähästä-Aasiasta Italiaan. Löytöjen perusteella on päätelty, että italialainen paikallinen kulttuurikehitys on jatkunut kivikaudesta metallikautisen Villanovan-kulttuurin kautta historiasta tunnettuihin etruskeihin.

pelasgikarttaJos ymmärretään antiikin kirjoittajien samaistaneen etruskit ja helleenejä edeltäneet Kreikan ym. asukkaat samankaltaisen kielen perusteella, em. ristiriita jää näennäiseksi. Sekä Kreikan muinaiset pelasgit ja etruskit kuuluivat Italiasta läntiseen Anatoliaan ulottuvalla alueella asuneeseen kansallisuuteen, joka jakautui maantieteellisesti indoeurooppalaisen maahanmuuton aiheutettua puhutun kielen vaihtumisen Etelä-Italiassa ja Balkanilla.

Kyse ei ole siis muutosta idästä länteen, vaan ennen yhtenäisen alueen sirpaloitumisesta, eikä etruskien alkuperässä ole mitään ”arvoituksellista”.

 Etruskien kieli:

Etruskilainen sana: Suomeksi: English:
ais / aisar jumala /  jumalat god /gods
am olla to be
an hän he, she
apa isä father
ati äiti mother
avil vuosi year
clan poika son
eca tämä this
fler uhrata, pyhittää offering / sacrifice
hinthial haamu ghost.
in se it
lauchum kuningas king
lautun perhe family
Lucumon kuvernööri, pormestari governor
mi / mini minä / minua, minulle,… I / me
mul- uhrata / vihkiä / pyhittää to offer / dedicate
neftsh pojanpoika grandson
puia vaimo wife
rasenna / rasna etruski Etruscan
ruva veli brother
spur- / shpur- kaupunki city
sren / shran hahmo / muoto (kuvassa) figure (in a picture)
shuthi hauta tomb
tin- päivä day
tular rajat boundaries
tur- antaa to give
zich- kirjoittaa to write
zilach eräs viranomainen a type of magistrate
Venäläinen kielentutkija Cyril Babajev toteaa etruskin kielestä seuraavasti: ”On olemassa kaksi erilaista käsitystä etruskin indoeurooppalaisista juurista. Amerikassa ja Euroopassa suositun näkemyksen mukaan etruskit kuuluisivat Keski-Aasiasta Eurooppaan suuntautuneen indoeurooppalaisen maahanmuuton ns. ”ensimmäiseen aaltoon”. He olisivat vaeltaneet Anatolian läpi ensin Aegean saarille ja sitten Italiaan, jossa he olisivat vallanneet niemimaan pohjoisen ja keskisen osan. He omaksuivat kirjoituksen foinikialaisilta ja kreikkalaisilta, mutta etruskin kieli ei muistuta näitä, vaikka sillä on yhteyksiä kreikkaan. Etruski on kielenä kreikkaa ja itaalisia kieliä niin paljon vanhempi, ettei se muistuta niitä kovin paljoa.

Toinen etruskit indoeurooppalaiseen kieliperheeseen yhdistävä teoria on julkaistu Moskovassa G.Grinevichin kirjassa ”Proto-Slavic Script”, eikä ole maailmalla kovin tunnettu. Grinevich pitää etruskeja yksinkertaisesti slaavilaisena sivilisaationa Italiassa. Etruskilaiset aakkoset hän tulkitsee slaavilaisiksi, mutta tätä teoriaa ei yksinkertaisesti voi ottaa vakavasti.

Useimmat tutkijat tukevat seuraavanlaisia näkemyksiä: Etruskit tulivat Italiaan jostakin Vähästä-Aasiasta 800-luvun eKr. alussa. Kreikkalaiset kutsuivat heitä ”tyrrheeneiksi” tai ”tyrseeneiksi”, ja itaaliset kansat ”tusci-” tai ”etrusci-” nimillä. Itse he nimittivät itseään ”rasenna”.

Kukaan arkeologi tai historioitsija -alkaen Herodotos Halicarnassolaisesta– ei katso, että etruskien kulttuuri ja tavat olisivat yhteneviä heidän itaalisten (indoeurooppalaisten.käänt.huom.) naapuriensa kanssa. Uskonto on erilainen huolimatta joidenkin jumaluuksien lainautumisesta indoeurooppalaisille etruskien uskonnosta. Itaaliset kansat käyttivät näistä jumalistaan uusia nimiä, koska etruskinkieliset nimet olivat heille vaikeita lausua ja muistaa.

4th-3rdbce(Veistos oikealla 4-3 vuosisadoilta eKr.) Vertailemme nyt etruskin ja indoeurooppalaisen kieliperheen suhdetta, -voivatko ne olla läheisiä.

Roomalaiset tapasivat sanoa: ”Etruscan non legatur”, -etruskia ei voi lukea. Roomalaiset olivat kopioineet kirjaimistonsa etruskeilta ja kreikkalaisilta, ja eräät kultti-termit olivat yhteisiä, mutta etruskin puhuminen ja ymmärtäminen oli roomalaisille vaikeaa. Etruskin ja itaalisten kielten sanat eivät muistuta juuri toisiaan, kuten oheisesta sanaluettelosta voi havaita.

Vain persoonapronominit mi – me -mini ja sanat neft´s – nepot (pojanpoika) ovat yhtäläisiä, mutta ne on voitu lainata. Sanalla ”clan” (poika) näyttää olevan yhteys iirin ”clann” (lapset), mutta iiriläinen sana tulee latinan ”plantaresta”, millä ei ole yhteyttä etruskiin. Sanastollista yhteyttä ei siis ole.

Foneettinen rakenne on myös erilainen. Esimerkiksi etruskissa ei ole soinnillisia loppuja, [b], [d], tai [g], kuten indoeurooppalaisissa kielissä. Milloin nämä äänteet esiintyvät vieraissa sanoissa, ne on useimmiten kirjoitettu P, T ja K. Etruskissa on ero aspiroivien ja ei-aspiroivien soinnittomien päätteiden välillä: [p] — [ph], [c] — [ch], [t] — [th], mikä on yleistä vain kreikassa ja iraanisissa kielissä, mutta ei itaalisissa. Etruskin vokaali-systeemin uskotaan olleen hyvin yksinkertainen, käsittäen [a], [e], [i] ja [u] (-Siis ”4:n vokaalin kieli”? Ihmeellistä. lat.huom.) ilman pitkän ja lyhyen vokaalin eroa. Itaalisissa kielissä, latinassa, oskissa ja umbrissa, on kaikissa pitkät ja lyhyet vokaalit. Äännettä [o] ei ole etruskissa lainkaan.

Erikoinen foneettinen rakenne on suurin vaikeus etruskin kirjaimiston selittämis-yrityksissä. Se näyttää kreikkalaiselta, mutta sanat ovat tuntemattomia. Huomattava venäläinen lingvisti V.Ivanov kirjoittaa:

”Tilanne etruskilaisten tekstien tutkimisessa näyttää paradoksilta. Niiden tutkiminen ja mahdollinen foneettinen tulkinta kohtaa vaikeuksia, sillä riittävän selvyyden saaminen etruskin kirjoitusjärjestelmästä puhumattakaan etruskin tekstien ymmärtämisestä on äärimmäisen sitkeää ja hidasta lukuunottamatta muutamaa lyhyttä hautakirjoitusta, jotka käsittelevät henkilöiden nimiä ja suhteita. Komplikoidummat tekstit ovat yhä kääntämättä.”

Hyvin vähän, tai ei mitään, tiedetään etruskin muoto-opillisesta rakenteesta. Ainoa monikkomuoto, jonka tunnemme, on ais – aisar, ”jumala – jumalat”, mikä absoluuttisesti ei sovi indoeurooppalaisiin taivutuksiin. Sama pätee numeroihin, joista ainoastaan semph – septem, seitsemän, muistuttavat toisiaan.”

C.Babajevin johtopäätös on selvä ja kirkas: ”Etruskilla ei ole yhteyttä indoeurooppalaiseen kieliperheeseen. He puhuivat kieltä, joka oli ehkä pisimpään säilynyt Välimeren alueen indoeurooppalaisia edeltäneen väestön kielistä.”

Antiikin historioitsijat, Herodotos, Polibius ja Titus Livius, todistavat Aigeian meren Lemnoksella heidän aikanaan puhutun kielen ja etruskin samankaltaisuutta. Tämä tekisi etruskeista ja helleenejä edeltäneista Kreikan asukkaista pelasgeista samankielisiä, ja antaisi luontevan selityksen Herodotoksen käsitykselle etruskien muutosta länteen. Näin ajateltiin, koska antiikin ajan etruskit puhuivat kieltä, joka muistutti läheisesti indoeurooppalaisia edeltäneiden Kreikan ja Anatolian kielten viimeisiä jäänteitä paikannimissä ja eristyneillä seuduilla, kuten Lemnoksessa.


LEMNOS000000”Lemnoksen steele”, jota nykyisin säilytetään Ateenassa, on ilmeisesti ainoa kirjallinen näyte lemnolaisten vielä myöhään, 600-500 -luvuilla eKr., puhumasta kielestä, joka antiikin aikaisten lähteiden mukaan oli pelasgia, Kreikan mantereen ja Aigeian saarten alkuperäiskieltä ajalta ennen indoeurooppalaisten akhaialaisten maahanmuuttoa.

Homeros, Hesiodos, Herodotos ja Strabo ovat yhtämieltä pelasgien helleenejä edeltävästä vallasta Kreikassa, ja sukulaisuudesta etruskeihin. Euripides kirjoittaa ”Archelaioksessaan”, että pelasgit olivat Lemnoksen ja Imbroksen saarten ensimmäiset asukkaat, jotka sitten asuttivat Kreikkaa, ja Italiaa Tirsenoksen johdolla, joka oli etruskien esi-isä.

Vasemmalla Lemnoksen steele. Kirjaimisto muistuttaa kreikkalaista, vaikka jotkut merkit puuttuvat Kreikan aakkosista, mutta sensijaan esiintyvät etruskeilla Italiassa.

Herodotoksen mukaan ateenalaiset ja Attikan maakunnan asukkaan eivät olleet helleenejä, vaan helleeninkielten omaksuneita pelasgeja. Klassisen kreikkalaisen kulttuurin lipunkantaja, Ateenan kaupunki, oli siis kansoitettu alkuväestön edustajilla, joiden merkitys kreikkalaisen sivistyksen muotoutumisessa on ilmeisesti yleisesti luultua suurempi. Helleenien kaikkein pyhin temppeli, Dodona, mainitaan pelasgien perustamaksi. Palasgien yhdistäminen minolaiseen Kreetaan tekee heistä sen aigeialaisen sivistyksen luojia ja osallisia, joka ennen indoeurooppalaisten invaasiota saavutti vieläkin maailmaa hämmästyttäviä tuloksia, antoi Mykenen akhaialaisille kulttuurin avaimet, ja tuhoutui vasta sivistymättömien doorilaisten maahanmuuttoon.

Onneksemme Hesiodos ehti kirjoittaa muistiin ”pelasgin sanakirjana” tunnetun sanaluettelon, joka seuraavassa kokonaisuudessaan:

Pelasgi Suomi English
aleifo pyyhin, levitän I smear
asamindos kylpy a bath
astu kaupunki a town
atembo rikon, loukkaan I offend
afnos varakkuus wealth
balios valkoinen white
bretas patsas, veistos a statue
gaia, ga maa, Maa, alue a land, a region
deyo kastelen, huuhtelen I irrigate
dunamai osaan I can
eiko vetäydyn, peräännyn I retreat
elaion voi butter
derapne asunto a dwelling
ide metsä a forest
lahe kuoppa a pit
neos temppeli a temple
pyndax maljakon pohja a bottom of a vase
pyrgos torni a tower


Edelläoleva ei osoita yhteyttä indoeurooppalaiseen sanastoon, mutta bulgarialainen lingvisti Georgijev pitää pelasgia Balkanin indoeurooppalaisten kielten traakialaiseen ryhmään kuuluvana. Georgijevin hypoteesi näyttää jäävän tutkimuksen välinäytökseksi, mutta hänen rekonstruktiotaan pelasgin ja kanta-indoeuroopan välisistä foneettisista eroista ei ole kiistetty:

Kanta-indoeurooppa Pelasgi
a a
e e
o a
a’ a’
e’ e’
o’ o’
no on, un
p, t, k ph, th, kh
b, d, g p, t, k
bh, dh, gh b, d, g
k’, g’, g’h s ([þ], z [ð], d)
kw, gw, gwh kh, k, g
s, sw- s


Taulukko siis toistaa edellä esitetyn etruskin ja itaalisten kielten (latina, umbri, jne.) välisen eron.

Yleisimmän käsityksen pelasgista tämän päivän tieteessä esittää Cyril Babajev: ”Lemnoksen kirjoitus muistuttaa etruskia, legendat yhdistävät pelasgit tyrheeneihin, ja on varsin yleinen käsitys, että pelasgit asuttivat Aigeian aluetta ennen kreikkalaisten tuloa. Tällä perusteella voimme olettaa: Pelasgit eivät olleet indoeurooppalaisia. Tämän kielen puhujat, yhdessä Espanjan iberien, Etelä-Ranskan aqvitaanien, rheetien ja liguurien Alpeilla, ja etruskien Italiassa, olivat Etelä-Euroopan omaperäisen indoeurooppalaisia edeltäneen väestön edustajia, mediterraanista rotua, jonka puhumaa kieltä emme voi vielä määritellä. Se ei ollut indoeurooppalaista eikä seemiläistä. Ehkä baskit osaisivat kertoa, millaista se oli.”

Babajevin suurenmoista kokoamistyötä kunnioittaen meidän täytyy valitettavan töykeästi oikaista häntä. Iberi on luontevaa pitää nykyisillä tiedoilla Babajevin iberi-etruski-pelasgi -jatkumossa, mutta geneettisten kartoitusten mukaan espanjalaiset ja baskit ovat huomattavasti kauempana toisistaan, kuin berberit espanjalaisista. Iberin kielen ja etniteetin juuret saattavatkin olla neoliittisen maanviljelyn Iberian niemimaalle tuoneessa väestössä, jonka nimestä meillä on tänään kaksi myöhäistä versiota: Iberi ja (i)berberi. Baskit olisi ehkä luontevaa sijoittaa läntisen Euroopan mesoliittisen väestön jatkumoon yhdessä aqvitaanien ja ja ehkä erään Brittein saarten ryhmän kanssa? Läntisen Välimeren historiasta tiedetään vielä liian vähän.

Etruskia ja Dravidakieliä on myös vertailtu, -ja yhtäläisyyksiä on löytynyt. Pyrimme palaamaan tähän aiheeseen mahdollisimman pian. Dravidat, joita nykyisin edustaa Etelä-Intian tamili-kansat, ovat olleet läsnä Mesopotamian kulttuurin kehdon äärellä jo ennen sumerien saapumista Zagros-vuorilta laaksoon. Persian iranilaisia edeltänyt kulttuurikansa, elamilaiset, joita tänään muistelevat ”Elamin Tiikerit” Sri Lankassa, olivat Kaksoisvirtojen maan ”kolmannen virran” kansa.

Nykyisessä Pakistanissa asuu yhä dravidakielistä väkeä, joka ulkonäöltään ja siis ilmeisesti geeneiltäänkin on muiden saman seudun kansallisuuksien kaltaista. Tamilien geeniperimä lienee siis etelä-intialaista, dravidakieleen liittymätöntä. Erään käsityksen mukaan dravidat tulivatkin etelään vasta heidän luomansa Indus-kulttuurin tuhouduttua mm. sivistymättömien indoeurooppalaisten hyökkäyksiin. Kielellistä dravida-yhteyttä on etsitty myös Kanarian guancheista, joten ”länsi-dravidalaisuus” ei ehkä ole poissa laskuista.

Alussa kysytylle ja länsi-eurooppalaisessa tutkimuksessa säännöllisesti pohditulle etruskin yhteydelle suomalais-ugrilaisiin tai uralilaisiin kieliin ei näytä tässä tarkastelussa löytyvän muuta viitettä, kuin 1. persoonapronomini ”mi, mini =minä”. Tällä ei kovin pitkälle pötkitä, joten Suomi-Etruria -yhteyttä on etsittävä laajemmasta tarkastelusta, kaikkien agglutinoivien kielten ryppäästä, joka tähän lopuksi. Se on laiha lohdutus, mutta mieltä lämmittänee se ettei ruotsalaisia näy tässäkään kaukalossa palkintosijoilla. Di-gold

ural_altai_karwel

ETRUSCAN_ALPHABETS

Etruskien kirjoitus

etruskikirjaimet000000001
Etruskia kirjoitettiin omalla kirjainmerkistöllä, joka näyttää olevan sovellutus kreikkalaisesta kirjoituksesta. Tämän yhtäläisyyden kautta etruski-kirjaimiston äännearvot tunnetaan, eli voidaan tietää, miltä kirjoitettu teksti on kuulostanut.Etruskeilta on jäänyt runsaasti kirjallisia muistomerkkejä, noin 13 000 kirjoitusta, joista tunnetuin on Caeren entisestä satamasta, Pyrgistä, löytynyt Pyrgin taulunoin 500 eKr., kultalevylle tehty kirjoitus, jossa etruskin kielisen tekstin lisäksi on samat asiat foinikiaksi puunilaisilla merkeillä, joita osataan lukea.

Pisin teksti on liturginen kalenteri, eli luettelo uhreista ja palvelusmenoista. Säilynyt osa käsittää 1100 sanaa. Tämä kirjanen on säästynyt, koska sen sivut käytettiin egyptiläisen muumion kääreisiin. Kirjaa säilytetään nykyisin Zagrebin kansallismuseossa. Di-gold
etruskipylvas

ETRUSCAN_ALPHABETS

Etruskien uskonto

Neoliittinen: Etruskit: Kreikankielinen: Rooma: Huomautuksia:
”Suuri Jumalatar”,
elämän antaja, uudistaja
Uni
Juno Regina (Veji)
Juno Curitis
(latinankiel. nimet)
Eileithya (synnytysten suojelija),
Leucothea (merijumalatar),
Kreikassa: Hera
Juno Pääpyhäkkö Pyrgissä, Caeren lähellä
”Pyrgin tauluissa” 500 eKr. fonikiankielellä ”Shtrt”(=Astarte)
Lintujumalatar Menerva, Menrva Athene Minerva Aseistettu, kuten Kreikassakin.
Militarisoitu eurooppalainen lintu-jumalatar.
Hercle, Ercle Heracles Herkules
Turms Hermes Mercurius
Pherse Perseus
Rakkauden jumalatar Turan Afrodite Venus Ehkä ollut sama kuin Uni.
Suomi: ”Metsän emäntä” Aritimi Artemis Diana Luonnonjumalatar, ehkä ollut sama kuin Uni.
Fufluns Dionysos Bacchus
”Maa”, Maan Emonen Semla Semele Terram Matrem Maa-äiti, Fuflunsin äiti, vastaavuus indoeurooppalaiseen zemlja-sanueeseen.
Tin, Tinia Zeus <Juppiter Etruskeilla Unin poika, roomalaisilla ja kreikkalaisilla Junon/Heran aviomies.
”Green Man” Selvan Pan Silvanus Metsien suojelija ja jumalallinen lapsi
Cel Äiti-jumalatar, yhdistettävissä Semlaan, tai Unin äidillinen ominaisuus?
Celclan Celin poika.
Cathab Apollon Apollo Aurinkojumala
Usil Aurinko
Tivr Kuu
Charun Kharon Manalan hallitsija, demoni
Etruskinkieliset nimet taulukossa on lihavoitu. Vanth Charonin apulaisia, siivekkäitä lyhytpaitaisia neitoja. Noutivat mm. kuolleet taistelukentältä Manalaan. Valkyyrioita.

uni-etrusc-trans0001

Uni, juno

Arkeologi Marija Gimbutas (UCLA, Kalifornia) kirjoittaa: ”Sekä kreikkalaiset että roomalaiset kiinnittivät huomiota naisten arvostettuun asemaan etruskilaisessa yhteiskunnassa. Naiset joivat, tanssivat, seurasivat teatteri-esityksiä ja osallistuivat julkiseen elämään. Etruski-naiset saattoivat olla sivistyneitä. … Eräät kaikkein komeimmat hautakammiot oli valmistettu korkea-arvoisille naisille tai papittarille. Eräs esimerkki on Regilo-Galassin hautakumpu lähellä Caerea. Sen taide-esineet ovat nähtävissä Vatikaanin Museo Gregorianossa.


Etruskilaiset hautakammiot, erityisesti vanhimmalta kaudelta, toistavat Vanhan Euroopan käsitystä elämästä, kuolemasta ja jälleensyntymästä. Kuoleman jumalattaren kuvat, joilla on juurensa Vanhan Euroopan kulttuurissa, esiintyvät koko etruskien historian ajan. Alastomat jumalattaren patsaat, jotka seisovat suorassa jalat yhdessä, kuten tunnettu Orvieton löytö 500-luvulta eKr., näyttää jatkavan neoliittisten jäykkäasentoisten jumalatar-figuurien perinnettä.

Neljännen vuosisadan lopulla B.C. korppikotka-jumaluus, joka lienee yhdistettävissä neoliittisiin korppikotka-jumalattariin, esiintyy miespuolisena kuoleman demonina etruskilaisten hautojen freskoissa. Orcuksessa lähellä Tarquiniaa löytyy haudasta maalattu näkymä pelottavasta siivekkäästä hirviöstä korppikotkan nokalla, aasin korvilla ja käärmeet hiuksinaan uhkaamassa istuvaa Theseusta. hirviön alapuolella on tämän nimi: Tuchulcha. Toinen siivekäs demoni kuvattuna koukkunokalla, käärme-hiuksilla ja aseistettuna vasaralla, on Charun, joka on yhdistettävissä kreikkalaiseen Kharoniin, kuoleman lautturiin.

Siivekkäät Vanthit, nuoret raikkaat neidot pukeutuneena lyhyeen paitaan, joka oli sidottu ristikkäisillä nauhoilla, ja metsästäjän saappaisiin, auttoivat Charunia vainaiden keräämisessä. Kuten germaanien Valkyriat, Vanthit liitelivät taistelukentän yllä siepaten kaatuneet alamaailmaan. Rooman otettua Etrurian kaupungit kontrolliinsa, indoeurooppalaiset piirteet korostuivat etruskien hautarakennuksissa, mutta varhaiset tumulit kuuluivat selvästi Vanhan Euroopan konseptiin.

Lukuunottamatta uhkaavia demoneja, etruskien hautojen kuvituksessa ei ollut mitään murheellista. Monet etruskilaiset hautapyhäköt julistavat elämää ja jälleensyntymää iloisilla näkymillä luonnosta, iloisilla delfiineillä, elämän puulla, härillä, ja eroottisilla näkymillä juomista, tanssia ja musiikkia käsittävistä juhlista.

Seinämaalaus Lionessesissa olevassa hautakammiossa kuvaa myös iloista juhlimista. Lentävät ankat ja delfiinit telmivät merellä, nuori mies makaa venyttäytyneenä, hänen pitkät hiuksensa on solmittu vihreällä nauhalla. Yksi mies pitää munaa oikeassa kädessään, -ehkä jälleensyntymän symboli. Yhdelle seinälle on kuvattu suuri malja köytettynä viiniköynnöksellä. Toiselle seinälle on kuvattu muusikot, huilunsoittaja ja kitaristi. Vasemmalla tanssii nainen punakuvioisen sinisen viitan seuratessa hänen liikkeitään. … Juhlat, musiikki, tanssi, -ja mahdollisesti pelejä ja kilpailuja. Kovin samankaltaista, kuin Vanhan Euroopan hautajais-riiteissä. Muisto juhlista, rummuista, ja tanssi-näkymät maljakoiden kuvissa vihjaavat iloiseen juhlimiseen, jolla kunnioitettiin pyhää yhteyttä esi-isiin. Etruskien hautakammiot edustavat viimeistä kappaletta Vanhan Euroopan elämän ja kuoleman filosofiassa, missä kuolema nähtiin iloisena siirtymisenä uuteen elämään syntymisen odotukseen.” (”The Living Goddess”, s.170)

Katkelma havainnollistaa erinomaisesti elämän kultin ja kuoleman kultin, jota nykyiset mielestään korkeauskonnot pohjimmiltaan ovat, eron: Euroopan vanhassa uskonnossa ei pelätty kuolemaa, vihattu elämää eikä hävetty seksuaalisuutta.

TRAGLIATELLA000001Toinen etruskeihin liittyävä traditio on Rooman arvokkaimpien sukujen, jotka siis laskivat esi-isänsä Tarquinusten aikaisista patriiseista, viettämä Ludus Troiae -kevät-rituaali, joka juontuu näiden sukujen etruskilaisilta perustajilta.

Kuva on Tragliatellasta Italiassa löytyneestä ruukusta, joka on kokonaisuudessaan linkissä (=kuva).


”Alttarien, kuvapatsaiden, temppelien, temppeli-mallien, ja satojen votiivi-uhrien olemassaolo todistaa selvästi yhteyttä Vanhan Euroopan – Anatolian perinteeseen. Tämä yhteys on havaittavissa myös temppeli-arkkitehtuurissa, jossa noudatetaan Maltan neoliittisista temppeleistä, Gjantija ym., tuttua kolmijakoa. Etruskit muodostivat jumalallisia triadeja neoliittisen ”kolmois-jumalattaren” esimerkin mukaisesti, ja pyhittääkseen lukua kolme: Minerva, Aritimi ja Turan. Roomaa hallinneet Tarquinukset pystyttivät Capitolille temppelin Tinialle, Unille ja Menervalle. Myöhemmin tästä temppelistä tuli koko Rooman valtakunnan uskonnollinen keskus.”
Marija Gimbutas, ”The Living Goddess”, s.167.Kuvan ratsastusleikki, joka siis on keväinen hedelmällisyys-riitti, lienee ollut tunnettu myös pohjoismaissa, kuten eräät muutkin etruskien innovaatiot.

Etruskien kohoaminen temppeleitä ja kaupunkeja rakentavaksi, ja maailmankauppaa käyväksi poliittisesti voimakkaaksi kansakunnaksi osoittaa että indoeurooppalaistumiseen ja patristisuuteen liittyvät kulttuurin muutokset eivät olleet sivistyksen kehitykselle välttämättömiä. Pikemminkin länsimainen sivilisaatiomme on onnistunut selviytymään näistä seikoista huolimatta. Hierarkistuminen, yhteisöjen välisen agression karkaaminen kontrollista, naisten esineellistäminen, -kaikki nämä antiikin kulttuurien vitsaukset, olivat vain kasvain joka kansanruumista hyödyttämättä sai tilaisuuden olemassaoloon yhteiskunnallisen kehityksen saatettua ihmiskunnan ”taudille alttiiseen” tilaan.

Valitettavan usein kuullaan silti erinäisiä historian hirmutekoja jne. puolustettavan niiden ”välttämättömyydellä” kehitykselle, oli sitten kyse Julius Caesarin suorituttamasta gallien kansanmurhasta tai Stalinin terrorista ”Venäjän teollistamiseksi”. Di-gold

ETRUSCAN_ALPHABETS

Etruskien sukulaisuudet

euro_originsEuroopassa ennen nomadi-invaasiota puhuttuja kieliä voidaan paremman nimityksen puuttuessa kutsua ”eurooppalaisiksi”. Nämä kielet eivät ole välttämättä toisilleen sukua, mutta niitä on siis puhuttu Välimeren pohjoispuolella ja ”Kaspian portin” länsipuolella alkuperäiskielinä.

Pohjoinen ryhmä ja 800-luvulla jKr. nykyisen alueensa valloittaneet unkarilaiset kuuluvat uralilaisiinn, jotka voidaan samaistaa Euroopan jääkauden aikaisen väestön jatkumoon.

Molemmat kaukasialaiset kieliryhmät, joista nykyisin puhutaan mm. tsetseniaa, ovat myös Euroopassa kotoperäisiä.

Kaukasialaisia kieliä puhuttiin ainakin itäisessä Anatoliassa Välimeren pohjukkaan asti. Varhaiset korkeakulttuurit, Urartu ja Hatti, -heettiläisvaltakunnan alkio, olivat näiden kansojen perustamia.

Kyproksen, Kreetan, Aigeian ja Kreikan mannermaan kansallisuudet ovat todennäköisimmin samaa joukkoa, mutta heidän kieliryhmäänsä ja sukulaisuuksiaan ei ole vielä osattu tyydyttävästi määritellä. Ainoastaan indoeurooppalainen ja seemiläinen yhteys on poissuljettu.

Baskit, akvitaanit ja Britteinsaarten piktit saattavat olla jossain tekemisissä keskenään, mutta lopullista selvyyttä ei ole.

Koska puhutun kielen vaihtumiseen tai muuttumiseen ei geeni-tutkimusten mukaan liity välttämättä radikaalia väestön vaihtumista, nykyväestöjen perimät eivät heijasta indoeurooppalaisuus kontra ei-indoeurooppalaisuus -jakoa. Geneetikko Luigi Luca Gavalli-Sforzan mukaan nykyeurooppalaisten perimästä 80% on paleoliittiselta ajalta, 20% liittyy maanviljelyn tuloon ja 10% indorooppalaisten nomadien migraatioon Aasian suunnasta Eurooppaan.

Euroopan nykyisissä indoeurooppalaisissa kielissä on jälkiä aiemmin puhutuista kielistä. Keltistä on tunnistettu baskilainen substraatti eli jäänne. Germaanisten kielten ei-indoeurooppalaisten piirteiden alkuperästä käydään kiivasta väittelyä, ”suomalais-ugrilainen vai joku muu?”. Muinaiskreikka säilytti pelasgisia piirteitä, ja koko Euroopan vanhimmissa ja tärkeimmissä paikannimissä on ei-indoeurooppalainen kerrostuma.

L.GindinViereinen kartta on yhteenveto eri tutkijoiden hahmotuksista Välimeren maailman muinaiskielten ja -kansojen sukulaisuuksista, ja on lähinnä työhypoteesien kooste. Ei siis tutkimustulosta.

Venäläinen tutkija L.Gindin olettaa eteläiseen Eurooppaan neljä väestökompleksia: Kaukasialaiset, Kreikan, Kreetan ym. väestön, Etelä-Italian ja Sisilian kompleksin, ja läntisen Välimeren ja Britteinsaarten populaation. Tässä tarkastelemamme etruskit kuuluvat aigeialaiseen kompleksiin, joka Balkanin kautta ulottui Pohjois-Italiaan, ja erottui etelä-italialaisesta väestöstä.

Etruskien sukulaisten etsimiseen on siis periaatteessa neljä johtolankaa: 1.) Indoeurooppalaisen invaasion ensimmäinen aalto, minkä C.Babajev edellä vakuuttavasti sulki ulos tarkastelusta. Jäljelle jää 2.) ranskalaisessa keskustelussa esiintynyt suomi-yhteys, joka lähemmässä syynäyksessä venynee niin laajaksi että samaan koriin sopii lähes koko agglutinoivien kielien osasto, ja 3.) dravida-linkki, johon palaamme piakkoin. 4.) Melkoisen kiinnostava yhteys on kanta-germaanin substraatista käydyssä keskustelussa esilletuotu ”neljän vokaalin kieli”, ei-indoeurooppalaisen Euroopassa puhutun kielen jättämä jälki.

Kantagermaanin substraattikieltä (kielen omaksuneen väestön alkuperäiskieltä) on arveltu uralilaiseksi (Ago Künnap, Kalevi Wiik) tai ”tuntemattomaksi kieleksi” (Petri Kallio). Tiedossa on myös, että Euroopassa puhuttujen indoeurooppalaisten kielten maanviljelyssanasto on peräisin kielestä, mikä ei ole IE eikä myöskään uralilainen. Maanviljelyn omaksuneeseen osaan Eurooppaa täytyy siis olettaa paleoliittisen väestön kielestä poikkeava mv-kieli?

Etruskien kulttuuria ja väestöä on nykyisillä todisteilla pidettävä paikallisen kehityksen tuloksena, mikä pätee myös kieleen? Varhaismetallikautinen Villanovan kulttuuri voidaan johtaa paikallisesta kivikauden asutuksesta, ja Ligurian kuparikautiset menhirit osoittavat katkeamatonta yhteyttä neoliittiseen perinteeseen. Etruskien kielen ja uskonnon omaperäisyys todistaa myös, etteivät he koskaan (ennen Roomaa) joutuneet indoeurooppalaisen valloituksen kohteeksi, kuten esim. Kreikka.

Indoeurooppalaisen invaasion seurannaisten, germaanien, uskonnossa hyvin keskeisenä piirteenä on aasereiden ja vaanereiden taistelu ja rinnakkaiselo. Vaaneri-kerrostuma yhdistyy luontevasti ”Vanhan Euroopan” matriarkaalisiin jumaluuksiin, mutta aasereista ollaan montaa mieltä. Ovatko ”aasa-jumalat” indoeurooppalaisia, nomadien repussa tulleita, vai tuleeko heidät pikemminkin yhdistää maanviljelys-elinkeinon leviämiseen? Edellä jo selvisi että nämä vaihtoehdot sulkevat toisensa pois.

LBKMaanviljelyksen leviäminen pysähtyi pitkäksi aikaa Balkanille, koska pohjoisemmat ja läntisemmät maat kuuluivat jo Välimeren ilmastossa kehittyneille viljelytavoille liian vaikeaan luontotyyppiin. Keski-Euroopan viljelyyn-ottamisen mahdollistava innovaatio-askel lienee otettu Pannonian tasangolla (nyk. Unkarissa), ja seuraavan kriisin ravistellessa keskisemmän Euroopan metsästäjä-keräilijöitä, uusi elinkeino levisikin salamannopeasti, 500:ssa vuodessa, Unkarista Pohjanmeren rannoille. L.Cavalli-Sforzan tutkimustulokset eivät osoita poikkeuksellisen suurta maahanmuuttoa mv-elinkeinon omaksumisen yhteydessä, joten vanha väestö siis omaksui uuden elintavan, -ja uuden uskonnon, mutta omaksuivatko he myös uuden kielen?

Rohkeasti arvaten: Kartan vihreä Lissabonista Barzelonaan =Iberit;
Barzelonasta Istanbuliin =Etrusko-pelasgit;
Sininen Andalusiasta Skotlantiin =Baskit, Piktit;
Kaikki muu sininen =uralilaiset;
Vaaleanvihreä =”neljän vokaalin kieli 4VK”?

Oletettu maanviljelyä levittäneen nauhakeraamisen kulttuurin (LBK:n) lähtöalue sopii hyvin siihen ruutuun, jossa on puhuttu historioitsijoiden haaviin etruskina ja pelasgina jääneen kielen (alku-)sukukieltä. Seuraava kysymys onkin: Täsmäävätkö vokaalit?

Kartan vaaleanvihreälle alueelle siis levisi keski-eurooppalaisiin oloihin sopeutunut maanviljelys, uskonnon ja mytologian päivitys uuden elintavan mukaiseksi, ja jonkinverran geenejä, mutta uuden kielen tai kielellisen vaikutteen omaksumisesta ollaan montaa mieltä. Em. aasereilla on kuitenkin meille tärkeää sanottavaa: ”Aaser” ja etruskin ”ais- aisar” ovat kummallisen lähellä toisiaan, mutta ne voitaneen selittää pois, ellei ole lisätodisteita. Niitähän on: Vanth-hengettäret kuljettivat kaatuneet etruskit pois taistelukentiltä, kuten Valkyyriatkin (Nyt Wagner soimaan). Näitä kuoleman jumalattaren tai jumalan apuhenkiä ei ole useimmissa mytologioissa. Suomesta ne puuttuvat, samoin balteilta ja antiikin maailmasta, jossa etruskit olivat ainoat valkyyrioihin uskovat.

Arkeologian löydöt kertovat, että 5500 – 5000 eKr. ”ais”-jumaliin uskova, pitkissä taloissa asuva ja maataviljelevä väestö levittäytyi Euroopassa etelästä pohjoiseen muuttaen keski-eurooppalaisten mesoliittisten metsästäjä-keräilijöiden elintavan itsensä mukaiseksi, ja tuoden uusia uskonnollisia innovaatioita.

Jylhän musiikin säestyksellä näyttämölle ratsastavat haarniskoidut neitoset miekkoineen ja kilpineen, joissa lukee somasti: ”4VK”. (Linkki kartassa.)

Esihistoriallisessa Euroopassa ei ole kovin paljoa tilaa sijoitella tuntemattomia kieliä ja kansoja, -ja samalla pitää tunnettujen kansojen alkuperät tarkastelun ulkopuolella. Kuten uralilaisten ”alkukodin” sijoittaminen Uralin itäpuolelle tekisi meistä sumereiden kavereita, tyhjiö Ala-Saksassa tai Reinin mutkassa imaisee eteläisiksi naapureiksemme etruskit. Raja ja kontaktipinta välimeren-kansojen ja pohjoisten paleoliittis-peräisten jälki-cromagnoidien, joita olemme, välillä on ollut jossakin indoeurooppalaisten invaasiota edeltäneen ajan Keski-Euroopassa. Tämä tarkastelu ei paljasta missä, mutta tuntemattomien tekijöiden ”lebensraumin” ahtaus tullee selväksi. Di-gold

ETRUSCAN_ALPHABETS

chimera

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s